Lomaviikon kuulumiset

 

Tänä vuonna HIHS jäi valitettavasti meiltä välistä, mutta muuten tekemistä on kyllä riittänyt! Pidin jopa yhden kokonaan hevosvapaan päivän shoppailemassa ja näkemässä ystäviä Kuopion suunnalla (milloinkohan viimeksi näin onkaan päässyt käymään?). Muuten kaikki aika menikin sitten pääasiassa tallilla, sillä hepat oli taas keskiviikkoon asti kokonaan meidän hoidettavana tallin omistajan ollessa reissussa. Tiistaina Veeralla oli hieroja, josta se saikin vain nautiskella huuli lerpattaen, sillä jumeja ei löytynyt. Keskiviikkona Bokella kävi satulansovittaja ja tällä kertaa selvittiin pelkästään pienellä hienosäädöllä ja uudella satulavyöllä. Eeva-Liisa tykästyi poniin tosi paljon ja kehui sen kanssa tehtyä työtä + sanoi jäävänsä seuraamaan meidän tuloksia ja kehitystä kipasta, mahtavaa!

 

 

1. Kuopio-city!  2.  Matkuksessa oli tollanen aivan ihana pehmohyypiö, jonkun lastenvaatekaupan edessä ♥
3. Siilissä oli vähän enemmän lunta kuin meillä Keski-Suomessa 4. Käytiin kurkkaamassa myös Suitsisoppi, mutta sieltä ei tarttunut matkaan mitään, koska yleensä jos ostetaan jotain niin halutaan tukea meidän lempparikauppiasta Jyväskylästä :)

1. Veerulaisen kanssa lenkillä  2.&3.  Auringonlaskun aikaan hiekkakuopilla ja tällä kertaa hepan selässä 4.  Veera ei ollutkaan metsän ainoa heppa ja järkyttyi syvästi! Voitteko uskoa, naapuritallin väki tunkeutui Veeran metsään!

1. Hihi 2. Veera löysi uuden tavan bodata kaulaansa :D 3.&4. Ahkerat oppilaat kuun valossa treenaamassa!

Tässä kuvassa ponyllä testauksessa Veeran luurankoaikojen koulupenkki, liian kapea kuten arvata saattoi!

Torstaina meille satoi lumet maahan, joten Veerulainen joutui viettämään pakkolomaa keskiviikosta sunnuntai-iltaan asti, koska se keräsi niin suuret tilsat kavioihinsa. Sunnuntaina napattiin sitten kengät kokonaan pois jaloista ja Veera on siis tällä hetkellä hippiheppa! (Vielä kun ei ole mitään järkeä lyödä talvikenkiä jalkaan ja laittaa tilsakumeja, sillä lumet sulaa kuitenkin pois ja kaikilla  pohjallisilla on omat haittansa). Saattaa olla että vaihdetaan nyt kokonaan kengättömään ratkaisuun, eikä laiteta enää ollenkaan popoja jalkaan, sillä ainakin ensivaikutelma on ollut tosi hyvä. Kaviomekanismi pääsee toimimaan oikein + töppönen on pitänyt reippaammassakin vauhdissa ja silloinkin kun meno on ollut kaukana asiallisesta aikuisen hevosen käytöksestä...

 

Veera on siis ollut aivan villi viime päivinä ja sekä sunnuntaina että eilen maanantaina sain sinnittellä parhaani mukaan pukittavan, pomppivan ja keulivan heppani kyydissä. Vapaat, lumi, pakkaset ja uusi ympäristö (kentän pohja ei ole ideaali tällä hetkellä, joten olen ratsastanut laitumella) oli siis melkoisen mielenkiintoinen yhdistelmä! Joka kerta kun annoin laukka-avut Veera teki jonkun hassun äänen, loikkasi ilmaan ja jatkoi pomppulaukkaa siihen asti kunnes annoin vähänkään ohjaa. Sitten kun hellitin Veerulainen kiihdytti, pukitti ja esitti muita epämääräisiä ninjaloikkia tyylikkäissä sarjoissa, minun nauraessa ja roikkuessa epätoivoisesti kyydissä. Lisäksi Veera esitti varmaan mageimmat lisätyt ravit ikinä, huh ja vau mikä liike siitä lähtee! Myös tänään olisi tarkoitus suunnata laitumelle ratsastamaan, saas nähdä minkälaisen esityksen tamma tällä kertaa pistää pystyyn :)

 

Kuriton vekara ja estetreeniä (video!)

Meille kuuluu hyvää tällä hetkellä! Veerulainen on ollut ihanan hyväntuulinen vintiö, pirteä ja koko ajan innoissaan touhottamassa jotakin. Alla näyte eilisen ylivilkkaasta touhuilusta tallissa, nauroin itse varmaan puoli tuntia, kun katsoin tuota pätkää uudelleen ja uudelleen :'DD



Myös ratsastukset ovat sujuneet tosi hienosti ja tamman kanssa on ollut oikein miellyttävä toimia. Eilen ratsastin kevyesti palautellen vajaan puolituntisen, josta on tällä kertaa pientä videotakin! Vera ei ollut läheskään yhtä hyvä kuin muina päivinä, mutta en lähtenyt kiusaamaan sitä pidempään, sillä tarkoitus oli tosiaan ratsastaa vain lyhyesti. Hyväksyin siis pienet puutteet ja annoin tamman kulkea rennosti mukavuusalueella eteen-alas tyyliin :)



Veeran hoitamisen jälkeen vuorossa oli jo etukäteen kauhulla odottamani hyppelöt ponin kanssa, sillä olin päättänyt raahata kentälle kaikki mahdolliset hirvitykset. Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi, vaikka kentälle tultaessa pitikin hieman varoa tynnyreitä. (Myös Veera katseli esteitä ihan järkyttyneenä tarhasta käsin ja juoksenteli ympäriinsä puhisten kuin lohikäärme :'D) En siis aiemmin ollut hypännyt ponin kanssa mitään tavallisesta poikkeavaa ja sen suhtautuminen erikoisesteisiin oli minulle ihan kysymysmerkki. B hyppäsi kuitenkin epäröimättä kaiken mitä eteen laittoi ja vieläpä ihan kivalla tekniikalla, joka on muuten kehittynyt huimasti kesästä! Ratatreenit sujuivat siis oikein hyvin ja olin tyytyväinen poniin, joka teki tosi hienosti.

Tarkoituksena oli tehdä myös hypyistä videokooste, mutta editointiohjelma sanoi sopparinsa irti, joten jouduin vain nappaamaan kuvat videolta. Koittakaa kestää, vaikka laatu onkin aika järkyttävä. Ensi kerralla yritän saada kunnon videota esiin!

 

 

Veera perkule!

Meilläkin on nyt koulut startanneet oikein kunnolla käyntiin ja tuntuu, että vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken. Aikaa ei siis todellakaan ole jäänyt blogin kirjoittamiseen, koska läksytkin meinaavat jäädä tekemättä ja unet näkemättä. Olenkin nyt tehnyt päätöksen, että vaihdan lukion kolmen vuoden suunnitelman neljään heti seuraavan jakson alussa. Silloin jää siis aikaa myös blogin kirjoittamisille ja ehkä jopa niille läksyille + nukkumiseen. Tällä hetkellä Veera ei siis ole ainoa hoidokkini vaan myös tallin kaksi muuta hevosta ovat olleet käytännössä hoidettavanamme. Voisinkin tehdä jonkinlaisen aikataulu/my day tyyppisen postauksen tästä hektisestä elämänvaiheesta, jos yhtään on kiinnostusta. 

Mitäs sanotte? Onko toiveita miten toteuttaisin tämän postauksen tai joitain muita ehdotuksia?

 

Ja sitten syy sille, miksi kirosin kauniin tammani jo otsikossa ja ylipätäänsä ehdin kirjoittamaan. Eilen oltaisiin vihdoin päästy ratsastamaan ystävämme valvovan silmän alle, monen viikon tauon jälkeen. No eipä mennyt aivan suunnitelmien mukaan, kun hakiessani Veeran laitumelta huomasin, että toinen etukenkä puuttuu. Tämä kun ei ollut edes ensimmäinen kerta, vaan Veera on tehnyt saman jo kaksi kertaa aiemmin tänä kesänä! Ja kaikkina kolmena kertana juuri samana päivänä kuin tunnin olisi pitänyt olla?!? Kuka niitä kenkiä oikein tuon tamman jaloista kiskoo, ilmoittautukoon heti. Mur. Voiko oikeasti olla näin huono tuuri :D

 

Aasin ollessa kyvytön harrastamaan liikuntaa, viskasin sen takaisin pihalle ja lähdin lisäämän yhden kerroksen sähkölankaa laitumen aitaan (mikä oli muuten melkoisen hankalaa kahden hevosen ahdistellassa molemmilta puolin). Veran bestis nimittäin löytyi edellisenä aamuna väärältä puolen aitaa, minne se mitä todennäköisimmin oli päätynyt piehtaroidessaan langan ali. Päätin siis varmistaa etteivät tammat päädy samalle laitumelle, varsinkaan nyt kun Veera kärsii parhaillaan jostakin eriskummallisesta mielenhäiriöstä. Meidän tammalta tuntuu siis karanneen hiljattain muutama muumi laaksosta ja sanoinkin, että Vera on joko kantavana tai sillä viiraa pahemman kerran päässä (liekkö lyönyt päänsä samalla kun kenkäkin tipahti). Oireita ovat jatkuva hörinä ja sitä seuraava vingahdus hevosystävän kiiruhtaessa paikalle, sekä lukuisat muut omituisuudet. Eilen Vera suorastaan villiintyi kuljettaessani sitä ulos tallista ja päästessään irti se ampaisi hurjaa laukkaa höristen, hirnuen ja vinkuen ystävänsä luo. Toissapäivänä se karkasi tallista odottaessaan käytävällä, kun olin lähdössä ratsastamaan ja laittamassa kenkiä satulahuoneessa. Sitä edellisenä päivänä sillä oli ihan omat kuvionsa maastossa, jolloin pelin nimi oli käännähdys takajaloilla → hurjaa laukkaa pois ja niin edelleen. Lisäksi Veeralla on ikioma ruokapalvelu: mikäli sen laitumelta loppuu syötävä, sen ystävä nimittäin syöttää sille omat heinänsä suupielistä aidan yli.

 

Tällä kertaa ei valitettavasti löydy aihepiirin kuvia, mutta huomasin, että kolmen viikon takainen materiaali vierailusta Anskun luo on jäänyt täysin käyttämättä! Ratsastuskuvista ja hepan lainasta kiitokset Anskulle :)

 

 

Anskun ninja-kissat

Ton alimman kisun ilme :DD

Karkuteilla ollutta Pablo-possua etsimme lähes tunnin, ennen kuin se suvaitsi saapua takaisin kotiin retkeltään

Miten onnistuinkin näyttämään näin kamalalta?

Virtahepo taas treenissä

Toissapäivänä molemmat hepat pääsivät treeniin ja koska äiti tuli mukaan kameran kanssa, kuvia löytyy taas ihan kiitettävästi! B:n kanssa innostuttiin pukeutumaan oikein sävy sävyyn ja kyllä se niin taitaa olla, että vaatteet tekevät miehen. Poni näytti nimittäin erityisen komealta sinisessä!

 

 

 

Tänä kyseisenä päivänä Veerakin jaksoi keskittyä vielä ihan hyvin ja oli oikein miellyttävä ratsastaa, mutta auta armias mikä ylivilkas ADHD varsa minua eilen odotti laitumella! Käytävällä se malttoi vielä ihan hyvin, vähän tosin sähläsi omiaan ja viskeli heinä-ämpäriä pitkin poikin. Itse ratsastus sen sijaan oli todella erikoinen kokemus. Heti alkuun Veera kertoikin minulle, että nyt olisi parempi keskittyä tai tipahtaa hiekkalaatikkoon! Kävelin tavalliseen tapaan alkukäyntejä ohjat toisessa kädessä ja mietin mm. tulevia kisoja, kun lihansyöjälintu ampaisi puskasta hyökkäykseen. Veera karautti ninjaloikan ja erilaisten askelkuvioiden kautta kentän toiseen päähän hypien ja pomppien sekä päätään heilutellen aivan kuten kovempikin heppa ja sain jo ihan keskittyä pysyäkseni hurjan ratsuni selässä. Kunhan olin saanut koottua itseni vannotin tarhasta meitä silmät kiiluen tapittavalle heppalapselle, että ei ikinä KOSKAAN ota mallia Veerasta. Kutakuinkin sama peli jatkui ihan loppuun asti ja useimmiten Veera lähestyikin päätyä varovasti tarkkaillen kireänä kuin viulunkieli ja pois päin se kipitti kuin singeri. Välillä päädyn ohitus sujui ihan hyvinkin, mutta aina silloin Veera keksi jotain muuta oheistoimintaa. Erikoinen ja hassu heppa mulla, ei voi muuta sanoa!

 

HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!

Saikulta palailua

Veera taisi olla hieman pettynyt sulhonsa ulkonäköön... :D

Veera on viettänyt laiskaa laidunelämää hieman vajaan viikon ja nyt se alkaa muistuttaa uhkaavasti pallokalaa. Tamma astutettiin maanantaina ja suunnilleen parin viikon päästä katsotaan onko heppa tiinehtynyt! Jalan haava on edelleen aika ikävän näköinen, mutta turvotus on laskenut hyvin (vielä kolmisen päivää sitten jalka oli ihan tukki ja ajateltiin jo että tarvitaan kuuri...). Vaikka Veeralla ei ole voinutkaan ratsastaa, tallilla on ollut tosi kiva puuhailla kaikkea muuta ja olen kyllä päässyt hepan selkäänkin. Viikonloppuna käytiin myös katsomassa, kannustamassa ja kuvaamassa Keuruun kenttisten maasto-osuudella. Olisi toki ollut hauska osallistua ja oma nimi lähtölistoissa harmitti hieman, mutta myös katsomon puolella oli tosi kivaa ja oli hauska jutella kaikkien tuttujen ja tuntemattomienkin kanssa. Kenttäkisoissa on kyllä niin kiva tunnelma kun kaikki kannustaa kaikkia ja aina löytyy juttuseuraa varsinkin näin oman alueen kisoissa!

Tässä paketissa saapuivat siemenet, nyt vaan isketään ne kukkaruukkuun niin vuoden päästä sieltä nousee varsa

Eilen pääsin ratsastamaan ensimmistä kertaa Veeralla saikun jälkeen ja yllätyin aivan kuinka notkea ja kiva tamma oli! Alussa puskien tarkkaileminen meinasi olla veeran mielestä tärkeintä puuhaa ikinä, viime ratsastuskerralla sieltä oli nimittäin syöksynyt lihansyöjälintu. Ratsastin tosi vähän aikaa niin, että tamma saa vähitellen tottua taas rasitukseen. Hyvät alku- ja loppukäynnit joiden välissä viitisen minuuttia ravia ympyröillä taivutellen. Veera oli oikein mukava ja loma tuntui tehneen sille ihan hyvää. Ainoa juttu mikä häiritsi oli se että heppani näytti ylhäältä päin aivan silakalta, lainaratsuni oli nimittäin hieman rotevampi!



Boke innostui poseeraamaan yhtenä päivänä ruokaa odotellessaan. Eikö olekin söpö!

Kesäloma, valmennus ja varsa!

Lauantaina alkoi kauan odotettu kesäloma ja saatiin peruskoulun päättötodistukset käteen. Todistus oli tosi hyvä ja sain yhden stipendinkin, jolla voin sitten maksaa veeran kustannuksia koulukirjojen sijaan, mihin tämä raha oli ehkä ensisijaisesti tarkoitettu... Kevätjuhlan jälkeen käytiin tallilla hoitamassa hobuset, josta sitten suunnattiin Saarijärvelle Anskun luokse. Tällä kertaa kamera nökötti aika tarkkaan laukussaan eikä kuvia ole, mutta oli kyllä tosi kiva pistäytyä taas yökylässä!

Nämä ulkoavaruuden oliot säikäyttivät Veeran pahemman kerran perjantain maastoretkellä, vaikka olivatkin naamioituneet kilteiksi aaseiksi



Näyttävät söpöiltä, mutta ovat tappavan vaarallisia. Ainakin Veeran mielestä.

Sunnuntaina meillä oli Veeran kanssa kouluvalmennus ja tammalta tuntui kyllä olevan pikkuisen puhti poissa etenkin käynti- ja ravityöskentelyssä. Kesä ja helteet eivät kyllä oikein ole meidän aikaa ja sen ansiosta Veera pääseekin toimittamaan ensisijaisesti maastomopon virkaa siihen asti kunnes kelit vähän viilenevät. Sileän työskentely voisi tosin tehdä hyvää, sillä kaulastaan Veera tuntui olevan hieman jäykkä tällä kertaa. Maastossa kun on vaan niin tylsää vääntää koulua, sekä hevosen että kuskin mielestä ja maisemien katselu sen sijaan on hyvinkin kiinnostavaa! Veeran takajalat tuntuivat tosin irtoavan maasta hyvin sutjakkaan ja selkä oli aktiivisesti töissä, vaikka pää olikin pystyssä. Myös laukka oli voimistunut todella paljon, joten aika kaksipiippuinen juttu siis!

 

Tyytyväisenä jolkottaa pää pystyssä! Vaikka näkeehän sen tuosta, että töitä on tehty välillä ihan oikeastikin

 

Ensi viikolla tapahtuukin sitten kaikkea jännää, Veera viedään nimittäin klinikalle astutettavaksi! Oriksi valikoitui valmentajan ehdotuksen mukaan tämän vuoden oripäivien voittaja oldenburg-herra Don Larino. Sulhon etsinnässä ensisijaisen tärkeää olivat luonne, terveys ja liike, jonka pohjalta lopullinen valinta tehtiin. Jos kaikki menee hyvin, vajaan vuoden päästä Veeran rinnalla käyskenteleekin siis tulevaisuuden liitokavio ja oiva kouluratsun alku. Don Larinosta löytyy paljon lisätietoja, kuvia ja videoita oriasema Zellelän sivuilta.

Kuva: Suomen Hippos/Leena Kahisaari