keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Uusia tuulia


Kuten tarkkasilmäisimmät varmaan edellisen postauksen kuvista jo huomasivatkin, meidän molemmat hepat ovat vaihtaneet tallia, mutta ovat kuitenkin vielä yhdessä. Kerron nyt myös vähän vanhempia juttuja tämän blogitauon vuoksi, mutta nyt kun päästään Veeran kanssa taas takaisin hommiin alkaa tämäkin blogi aktivoitua ja saatte taas kuulumiset ajantasalla!

Kun meidän vanha talli tyhjeni joulukuun alussa päätettiin, että Veera ja Nika saa myös muuttaa pikimmiten, joten nyt ollaan oltu uudella tallilla reilu kolme viikkoa. Päätettiin että on viisainta ottaa myös tamma mukaan väliaikaisesti, vaikka treenaus siinä kärsikin (en ole nyt ratsastanut ollenkaan täällä), mutta tärkeintä on että ipanasta kasvaa fiksu hevonen. Äkillinen vieroitus ja muutto olisivat olleet molemmille aivan valtava stressitekijä ja sillä olisi voinut olla myös monia pitkäkestoisia hyvinkin ikäviä vaikutuksia etenkin tuohon kasvavaan lapseen.

Poika omassa karsinassaan ensimmästä päivää

Matkustaminen uuteen paikkaan sujui Nikalta niin mallikkaasti kuin olla ja voi! Koppiin menemistä harjoiteltiin jonkin verran ennen muuttoa ja taas kerran Nika todisti olevansa maailman älykkäin kakara. Ajateltiin ensin  harjoitteluvaiheessa, että laitetaanpa tamma traikkuun edeltä, mutta eihän se suostunut menemään ainakaan muiden taluttamana kyytiin ollenkaan kun se ei nähnyt varsaa! Noh laitettiin sitten tamma sivuun ilman sen suurempaa painostusta ja lähdin laittamaan pojan kyytiin ja pienen lastaussillasta kuuluvasta kopinasta johtuvan ihmettelytuokion ja houkuttelun jälkeen poika loikkasi (siis oikeasti hyppäsi kaikilla neljällä jalallaan :D) suoraan kyytiin ja siinä vaiheessa oli vaan itsellä kiire, kun poika lähestulkoon juoksi sisälle innoissaan enkä halunnut sitä jarrutella. Minulla oli varsan päiväruoka mukana kopissa, jonka se sitten tyytyväisenä mutusti syödä ja tämän jälkeen peruutettiin rauhallisesti ulos. Pyysin jättämään kopin tallin pihaan ja muutamina päivinä käytiin pojan kanssa syömässä päiväruuat aina traikussa eikä missään vaiheessa ilmennyt kerrassaan mitään ongelmaa (paitsi ehkä se pomppu jolla sinne koppiin aina mennään hehe).

Oma uusi karsina ja sitä myötä yöt ilman äippää olivat sen sijaan iso kolaus varsalle ja sanotaanko että kolme ensimmäistä päivää se oli aika mahdoton ja hyvin vaikea käsitellä etenkin vieraiden kanssa. Itse en sen pahimpia tuhmuuksia joutunut todistamaan vaan se osasi käyttäytyä minun kanssani ihan ok, vaikka olikin hermostunut ja viikon sisällä poika alkoi olla taas oma itsensä eikä enää ole tarvinnut tallille mentäessä pohtia että mitäköhän lapsi tänään on saanut aikaan. Uusi talli on tosi kiva ja omistajat todella mukavia sekä erittäin hyviä hevosten kanssa, joten tallilla on ollut superkivaa käydä ja heiltä on saanut myös hyviä neuvoja! Oikein hyvillä mielin olemme siis Veeraa ja Nikaa siellä pitäneet, eikä varsastakaan tarvitse olla yhtään huolissaan sitten kun sitä ei voi enää joka päivä käydä katsomassa :)



Huomenna torstaina onkin sitten uusi muutto edessä kun Veera lähtee vakiasukkaaksi Larjan tallille. Meille meinasi  - ja tulikin - vähän mutkia matkaan kun meidän auto hajosi viime viikonloppuna, mutta onneksi yksi Nikan kotitallin omistajista lupautui kuskaamaan meitä ja päästään siis siirtämään Veera! (Eli todella suuret kiitokset sinne!). En malta odottaa että päästään taas pikkuhiljaa treenaamaan tamman kanssa ja nyt ensimmäistä kertaa niin hyvissä puitteissa.

Uusi vuosi, uudet kujeet - paljon muutoksia sekä uutta on luvassa heppakuvioissa, mutta niistä sitten uuden vuoden puolella lisää 2014 vuosikatsauksen jälkeen!


Viimeisiltä viikoilta vanhalla tallilla. Pohjat oli jo pitkään niin huonot ettei kentällä voinut edes kävellä, kun tamma arkoi tassujaan :/


Ihana hymytyttöni :)
Minneköhän mä oikein oon menossa tässä :D
"Hei katos, tulit takas"
Olipas hän pikkuinen vielä reilu kuukausi sitten :)
Pieni herrasmies
huomatkaa tyylikäs pukeutuminen uusiin laatuvermeeneihin
Toivottavasti ette masentuneet noista harmaista kuvista, paikataan sitä tällä talvisella maisemalla!
Uusia kuvia ei valitettavasti nyt ole, mutta joululta jäi kyllä paljon julkaisematta
 

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Jouluaatto

 
 
 
 
Ihanaa joulua kaikille blogin lukijoille!




"Help"
Pieni tunkeilija

Jättiläislapseni
Jouluaattona oripoikien on hyvä potkia mammaa kun lahjat on jo saatu
Ja lisäksi villitä vielä äippä mukaankin!
 

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Believe in every dream that you got

 
 
"Yesterday is history, tomorrow is a mystery, but today is a gift.
That is why it's called the present."


Suosittelen katsomaan videon HD:na YouTuben puolelta!

 


Muita kuulumisia tulossa blogiin ihan lähipäivinä :)
 

maanantai 27. lokakuuta 2014

Me muutetaan!


Tai oikeastaan vaan meidän hepat eikä vielä ihan hetikään, mutta siitä lisää alempana!

Söpö Veera, retu minä!
En oikeastaan muista enää miks päädyin roikkumaan Veeran selässä pää alaspäin niin, että meinasin itseasiassa tumpsahtaa alas lopulta. Veeran masentunut ilme kielii siitä että porkkana olisi tipahtunut, hmm.
Tuulitukka
Heippa, pahoittelen taas aivan liian pitkäksi venähtänyttä postausväliä! Syynä on yksinkertaisesti se että viimeisimmät kuvat kamerassa ovat yli kuukauden takaa, enkä ole koskaan suostunut postamaan mitään ilman uutta materiaalia. Koska paljon on kuitenkin tapahtunut päätin nyt tulla päivittelemään vähän kuulumisia uusilla puhelinkuvilla väritettynä ja huomasin myös, että reilun kuukauden vanhat kuvat olivat jääneet kokonaan julkaisematta, joten niitäkin on nyt täällä seassa. Toivottavasti postauksesta ei tule liian sekava ja pysytte kaikki kärryillä!
 

Ensimmäisenä hevoslapsen kuulumisia eli Nika on kasvanut taas ihan älyttömästi ja korkeutta sillä on nyt viiden kuukauden iässä jo rapiat 140cm eikä massaakaan puutu (!! (Siis mikäköhän jättiläinen siitä on oikeasti tulossa?)). Varsa on myös osannut käyttäytyä oikein hyvin ja on se kyllä oikeasti vaan niin mainio lapsi kuin olla ja voi. Välillä on tietysti täytynyt testata vähän rajoja, mikä on kiellettyä ja mikä ei, mutta oikein kiltti oripoikahan tuo vielä ainakin tässä vaiheessa on ja käyttäytyy usein jopa paremmin ja fiksummin kuin aikuiset hevoset. Sillä on aivan mahtava asenne ja kun se keskittyy ihmiseen, se ei kuule eikä nää mitään muuta. Siis oikeasti - silloin kun se on narun päässä tai muuten rapsutettavana tmv. mitkään ympäristön asiat ei pelota sitä, mutta kun täsmälleen sama asia tapahtuu 15 sekuntia myöhemmin ja varsa on yksin, se saa sätkyt.

Myös Veera voi oikein hyvin, mutta varsin pyöreästi eli kunhan varsa on vieroitettu, alkaa laihis! Enää kun ei voi oikein pistää tuon varsamahan piikkiin tuota jumppapalloa, jonka se tuntuu nielaisseen. Tämä talvi tullaankin treenaamaan maneesitallilla, joten puitteiden kunnon kohotukseen pitäisikin olla kohdillaan!

Varsa 1,5kk sitten eli korkeutta ja massaa on tullut vielä tästäkin lisää
Käytiin kattomassa syyslomalla Mikon vajaan viikon ikäistä syksyn yllätysvarsaa :) Aivan mahdottoman söötti pikkutirriäinen!!


Ja viimein pitkien alkuläpinöiden jälkeen otsikon aiheeseen eli siihen että meidän hepat muuttaa uusiin talleihin molemmat vuoden alusta! Nika jo aiemmin mainitsemani varsakaverin luokse tähän meidän lähistölle ja Veera Saarijärvelle Keski-Suomen Ratsastuskeskukseen eli tutummin Larjan tallille. Saarijärvi on meille jo hyvinkin tuttu paikka ja ollaan käyty myös Veeran kanssa ahkerasti treenaamassa siellä aiempina vuosina. Meidän valmentaja tuleekin siis olemaan sitten samalla tallilla meidän kanssa, mikä on aivan huikea plussa! Myös tamma on ainakin aina aiemmin tykännyt paikasta eli toivotaan, että talliin kotiutuminen sujuu hyvin ja nopeasti :)

Viime kesänä valmennuksessa
Viime syksynä Mervi Larja in memoriam -kilpailuissa
Viimeksi kun Veera oli Saarijärvellä sillä oli hyvinkin lystikästä ja se keksi kaiken maailman temppuja & hihhuloi koko ajan korvat tötteröllä
B-ponin kanssa treenaamassa viime talvena Larjan maneesillla
Nyt vielä pari seuraavaa kuukautta asustetaan kuitenkin täällä meidän "omalla" tallilla ja otetaan ilo irti kaikista tallihommista joita on reilun parin vuoden aikana joka päivänä tottunut tekemään (ja myös niistä aamutalleista)! Tulee varmasti todella haikeata kun muuttopäivä koittaa, varsinkin kun talli jää ainakin näillä näkymin aivan tyhjilleen. Joskus muutos voi kuitenkin tosiaan olla myös hyvästä eli täytyy olla iloinen kaikista uusista mahdollisuuksista joita maisemanvaihdos tuo mukanaan!

Meidän nykyisen tallin koiranpentu on aaivan liian söpö!!
Piraattiporkkanoita ipanalle!
Oli ihan pakko ottaa kuva myös näistä
Yritin ottaa varsan kanssa kuvaa kun se oli niin söpö,
mutta puhelin kiinnosti sitä aivan liikaa :D