maanantai 25. syyskuuta 2017

Nikan rakennekuvat - S2017



r. Don Negaiss
s. 2014
 
i. Don Larino
e. Vefa




 P.S. Kysymyksiä ehtii vielä käydä laittamassa edellisen postauksen puolella, vastailen niihin loppuviikosta!

 

maanantai 18. syyskuuta 2017

Kysymyspostaus

Ajattelin laittaa ensimmäistä kertaa koko blogin historiassa pystyyn kysymyspostauksen! 
Aikaisemmin se on jäänyt väliin kun olen ollut huolissani, ettei kysymyksiä tulisi tarpeeksi, mutta kaipa yrittänyttä ei laiteta. Toivottavasti teillä siis olisi paljon kysymyksiä, aihe on täysin vapaa ja vastaan kaikkiin asiallisiin kysymyksiin omassa postauksessaan! 

tiistai 12. syyskuuta 2017

Hei hei Musta

Kuva: Tiia Tahvanainen
Tämä upea friisiläisruuna, jonka kanssa minulla on ollut ilo ja etuoikeus treenata sekä kilpailla jo kolmen vuoden ajan, löysi uuden kodin ja muutti toiselle puolelle Suomea viime viikolla. Arjessa on nyt tämän suurisydämisen herrasmiehen kokoinen aukko, sillä viime vuodet olen hoitanut sitä keskimäärin 3-4 kertaa viikossa ja pitänyt sitä niinä päivinä kuin omaani.

Olo on haikea, mutta toivotan Mustalle kaikkea hyvää uuteen kotiin sekä kiitän siitä kaikesta, mitä se on minulle ehtinyt antaa!


Kuva: Tiia Tahvanainen

perjantai 8. syyskuuta 2017

YO-kuvat hevosen kanssa


Minulle on ollut niin kauan kuin jaksan muistaa päivänselvää se, että YO-kuvissani tulee poseeraamaan myös hevonen! Alun perin näitä kuvauksia suunnitellessani haaveilin siitä, että Veera ja Nika olisivat molemmat olleet mukana. Kaksi toistensa kloonia kun olisi ollut myös paljon näyttävämpää, sillä yksi hevonen taas on vielä aika tavanomainen "rekvisiitta" kuvissa. Tulin kuitenkin lopulta siihen tulokseen, että jos haluan mekkoni olevan käyttökelpoinen vielä kuvausten jälkeen, olisi syytä jättää toinen ruohoturpa pois kuvista (ja ei Nikan yksi monista lempinimistä myöskään aivan aiheetta ole Napsi...). Olisin myös halunnut palkata oikean ammattilaisen ottamaan kuvat, mutta käytännönjärjestelyjen ja kustannusten vuoksi päädyimme Jaakon kanssa ottamaan ne itse.

Suomi 100 -juhlavuoden innoittamana keksin, että Jaakko voisi puolestaan ottaa kuviinsa mukaan kotitallimme oman suomenhevoskasvatin. Oikeaa vanhan Suomi-filmin tuntua siis! Jaakon kuvissa esiintyy maailman fiksuin nelivuotias, Tuhti-Jätkä,  joka on saanut minutkin haaveilemaan omasta suomenhevosprojektista. On ne vaan niin viisaita ja mutkattomia hevosia. Siinä vaiheessa, kun helpompi elämä alkaa houkuttaa, niin hankin kyllä yhden kappaleen talliin kasvamaan ja koulutettavaksi itselleni.




Jätkä on tosi iso suomenhevoseksi (vain joitain senttejä matalampi kuin Nika!), mutta näyttää silti melko pieneltä Jaakon vieressä, kun lähinnä torkkui pää alhaalla :D Se otti kaiken niin lungisti ja aina kun sen asetteli johonkin paikkaan, niin ei ilmekään värähtänyt ennen kuin lähdettiin uudestaan liikkeelle
Soitin puhelimesta hevosen hirnuntaa niin pää nousi ehkä kymmenen senttiä, mutta jalansijat edelleen täysin samat. Veera sen sijaan  tuli aivan hulluksi, kun tehtiin  sille sama temppu :'D


Prinsessa Veera

Yleensä tällaisissa kuvissa naru varmaan photoshopataan vain näkyvistä, mutta minä heitin sen oikeasti pois kuvatessa :D 


Mikä oli kaikista onnistunein otos teidän mielestä?
Jaakkokin teki mielestäni hyvää työtä, ottaen huomioon, että kun ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten annoin hänelle kameran käteen, tämä ei osannut käyttää edes zoomia! :)

tiistai 5. syyskuuta 2017

Dressagetreenit pellolla



The Mustan kanssa on tullut treenattua ahkerasti koko kesä ja motivaatio on ollut ihan omaa luokkaansa, nyt kun ei ole tullut mentyä joka päivä kahta hevosta. Sopivia kilpailuja ei ole kuitenkaan oikein ollut lähialueilla, joten tähän mennessä meidän kauden ainoa startti oli huhtikuussa. Keskimäärin olen ratsastanut vain 3-4x/vko ja Veeran selässä olen käynyt tasan kerran koko kesän aikana, mutta hevosia olen kyllä hoitanut siitäkin edestä. Onkin ollut kiva myös ihan vaan lomailla töiden lomassa ja välillä olen malttanut pysytellä omien hevosten luota tallilta poissa useammankin päivän putkeen, kun olen ollut muualla reissussa. Ei niitten hevosten touhut nimittäin muuksi muutu siellä laitumella, vaikka niitä kuinka itse vahtisi, joten sielläpähän ovat saaneet siis elellä, ja joku muu niitä on aina kuitenkin silloin käynyt aamulla ja illalla kurkkaamassa. Syksyä kohti tämä tulee tietysti muuttumaan ja Veeraakin täytyy alkaa liikuttamaan ahkerammin. Siihen onkin nyt onneksi hyvin aikaa, eikä talvesta ole tulossa yhtä hektistä kuin aikaisemmista, sillä täksi vuodeksi en vielä edes hakenut mihinkään kouluun, vaan vietän välivuotta lukien pääsykokeisiin sekä hevosten kanssa touhuten.

Postauksen kuvat on muuten otettu viime viikonloppuna ja on kyllä aika uskomatonta, että kaikki on vielä näin vihreää, vaikka ollaan jo syyskuun puolella!



lauantai 2. syyskuuta 2017

Hiusmurtuma kallossa ja kesän muita sattumuksia


Otsikko ei ole edes clickbait, vaikka niin uskomattomalta se kieltämättä kuulostaakin.


Nika on melkoisen reippaana poikana ollut ahkera telomaan itseään, niin hyvää kuin laidunaika muuten onkin tehnyt sille. Potkujälkiä on ollut muutama kesän aikana, pieniä haavoja ja karvattomia länttejä lukematon määrä, riviä, allergisia reaktioita kahden käden sormilla laskettavaksi ja otsan kuhmu paljastui klinikalla liikaluuksi, joka on kasvanut hiusmurtuman päälle seurauksena arvatenkin siitä, että Nika on tullut saaneeksi kaviosta. Jos asiasta tahtoo löytää jotain hyvää, niin ainakin kaikki hoitotoimenpiteet ovat tulleet tutuiksi nuorelle miehelle... Loppukesää kohden tilanne on rauhoittunut hieman, kun Nika on viimeinkin oppinut hyväksymään sen, ettei sen tarvitse olla aina johtaja. Tilanne oli etenkin ensimmäisen kuukauden hieman epäselvä, sillä molemmat ajoivat toisiaan vuorotellen ja Nika jaksoi jatkuvasti kerjätä verta nenästään, mutta nyt Nikasta on viimein tullut se, joka väistää ja sitä myötä käyttäytyminen on rauhoittunut myös ruokaillessa. Tätä myötä johtajuussuhde myös muihin ihmisiin on selkiytynyt ja vaikkei se nyt ihan joka pojan hevonen varmaankaan koskaan tule olemaan, niin nyt sitä voi huoletta mennä kuka vaan  taputtelemaan silloinkin, kun sillä on ruokaa. Tokihan se huomaa heti, jos ihminen väistää sitä ja on epävarma, mutta se on silti kiltisti eikä käytä sitä hyödykseen samalla tavalla. Hevosen ja ihmisen välillä oleva hierarkiahan on aina yksilöllinen. Aivan kuten myös hevosten välillä, esimerkiksi lauman keskimmäinen väistää johtajaa, mutta paimentaa silti sitä osaa laumasta, joka on sitä alempi.  Tarkoitan siis, että hevonen voi kunnioittaa yhtä ihmistä ja pitää tätä johtajanaan, mutta joku muu saattaa olla sille kärpästäkin vähäpätöisempi henkilö, mutta tässäkään kohtaa Nika ei silti ala häätämään niitä sen näkökulmasta "alempia" tyyppejä.

Tästä minun blogistani on nähtävästi nykyään aistittavissa tällainen hippiäissuuntaus, kun tarkastelee tekstien sisältöä tarkemmin, eikä sitä vielä pari kolme vuotta sitten ollut oikeastaan havaittavissa. Nikan myötä on tullut perehdyttyä paremmin moniin asioihin ja ikään kuin koko maailmankatsomukseni aiheesta hevoset on muuttunut. Tätä kuvastaa varmaan aika hyvin esimerkiksi se, että olen odottanut nyt kolme vuotta, että meidän lähellä järjestettäisiin hevosten match show, mutta nyt kun se on tulossa niin mietin ennemminkin sitä, että vaikka se olisi onnistunut reissu ja kaikilla olisi kivaa, niin silti Nika jäisi varmasti mieluummin kotiin, jos saisi valita. Eli tällä hetkellä näyttää siltä, että mätsäri jää välistä ja sen sijaan Nika jää onnellisen tietämättömänä koko asiasta viettämään juuri sellaista päivää, kuin kesän kaikki muutkin päivät ovat olleet, eli hengailemaan kaverin kanssa ja syömään - hevosen näkökulmasta siis sellaista parasta mahdollista päivää. Tätä voisi siis kuvailla tasapainoiluksi ihmisten ja hevosten tarpeiden sekä toiveiden välillä. Joskushan toki on pakko poistua sieltä kotoa, mutta koitan välttää ylimääräisen stressin aiheuttamista hevosilleni niin, että ne olisivat mahdollisimman tyytyväisiä ja muutoksia ei tulisi ainakaan yhtään enempää kerralla, kuin sen mihin niiden sopeutumiskyky sillä hetkellä riittää.

Näin tyytyväisen näköinen hevonen minua vastaan aina pyyhältää laitumelta!

Veeran lauma, johon kuului kuusi hevosta

Tässä on Veeran suloistakin suloisempi tämän kesäinen hoitolapsi

Tammojen laitumelle muodostui kahluuallas :D


Meillä laidunkausi vielä jatkuu, saa nähdä montako päivää!