tiistai 3. huhtikuuta 2018

Iso huoli pienestä hevoslapsesta


Nikalla on ollut alati kasvavia ongelmia tallissa viimeisen kuukauden ajan ja sitä ei voi esimerkiksi viedä enää ollenkaan karsinaan pidemmäksi aikaa, sillä sen mielenterveys ei kestä sitä. Nika on aina viihtynyt paremmin ulkona, ja sen karsinakäyttäytymisessä on ollut ajoittain omat haasteensa. Kouluttajan luona niitä on saatu hyvin ratkottua ja varsinainen käytösongelma oli jo poissa, mutta Nikan lomaillessa tilanne alkoi vähitellen muuttua huonompaan suuntaan. Tämänhetkiset oireet viittaisivat onneksi ”vain” mahahaavaan, sillä olemme pelänneet jopa kasvaimen mahdollisuutta. Klinikka-aika meillä oli jo valmiina tälle tulevalle viikolle, mutta lauantaina Nikaa kävi tutkimassa päivystävä eläinlääkäri, sillä tilanne tuntui huononevan nopeasti. Siitä on tullut todella hermostunut ja tallissa se tuntuu näkevän jatkuvasti demoneita. Perjantaina se oli jopa vapissut karsinassaan, vaikka sillä ei varmastikaan ollut kylmä.

Palataan hetkeksi lauantaipäivään, sillä eläinlääkärikäynti ei tosiaankaan ollut päivän dramaattisin osuus. Aamulla aloin heti herättyäni tavoittelemaan päivystävää eläinlääkäriä ja onnekseni huomasin jo puhelinkeskustelun aikana, että nyt on hyvä ell., joka tietää paljon hevosista. Meiltä ajaa Nikan tallille noin kaksi tuntia, joten lähdettiin hyvissä ajoin liikkeelle trailerin kanssa, sillä ajatuksena oli viedä se valmiiksi tallille, jotta säästettäisiin vähän aikaa klinikkapäivänä. Matka sujui muutoin hyvin, mutta viimeiset kymmenen kilometriä piti ajaa vähän pienempää tietä, joka oli paikoittain aivan jäässä ja siinä oli pahimmillaan 10cm syvät juuri auton renkaan levyiset urat. Koppi on autoa leveämpi eikä täten mahtunut uriin, joten kun ensimmäiset kymmenen metriä jäätiköllä oli takana, koko yhdistelmä oli matkalla kohti ojaa. Alamäessä koppi lähti puskemaan auton sivulle ja siinä vaiheessa, kun se törmäsi sivuttain auton takapuskuriin, meistä tuli pelkkiä matkustajia. En ajanut itse, vaan puhuin juuri puhelimessa tallinomistajan kanssa ja ehdin vain sanoa ”Voi hemmetti, me mennään ojaan!” ja vähän ajan kuluttua puhelu jatkui sanoilla ”No niin, nyt me ollaan ojassa”. Kauhea tilanne, mutta näin jälkikäteen myös todella hulvaton, ja olenkin hihitellyt tälle mielenkiintoiselle puhelinkeskustelulle monta kertaa näin jälkikäteen :'D 

Auto törmäsi penkkaan vastaantulevien kaistalla ensin keula edellä, mutta kiinni oleva traileri väänsi sen niin, että lopulta iskeydyttiin penkkaan vielä sivuttain. Pyörähdettiin siis kapealla tiellä täydet 180 astetta ja lopputilanteessa auto ja koppi olivat täysin suorassa tien sivuun parkkeerattuna, mutta vain puoliksi penkan sisällä. Auto ei liikahtanutkaan, kun sitä ympäröi lähes metrin paksuinen lumihanki, mutta onneksemme paikalle pysähtyi heti kunnon neliveto, jolla auto saatiin takaisin tielle alle kymmenessä minuutissa. Kopin kanssa oli vähän enemmän lapiohommia, mutta tässä vaiheessa tallinomistaja tuli hakemaan minut pikaisesti tienposkesta, jotta ehtisin mahdollisimman nopeasti tallille eläinlääkäriä vastaan.


Soitin matkalla päivystävälle, joka kertoi olevansa jo melkein perillä, ja selitin tilanteen, että meillä on sekä auto että koppi ojassa, mutta myöhästyisin vain kymmenisen minuuttia. Kun pääsin paikalle ell. tosiaan jo odotteli minua, ja oli siellä löytänyt omatoimisesti oikean hevosen tarhan luo (pihassa noin 20kpl hevosia, ainoat tuntomerkit: 4v puoliverinen) ja tarkkaillut sen käytöstä siellä. Keskusteltiin hetki ulkona, jonka jälkeen otettiin Nika talliin tutkittavaksi, ja kyllä muuten osasikin olla kiltti potilas! Aluksi Nika katseli vähän epäluuloisena, mutta rentoutui pian ja seisoi hienosti paikoillaan kurkkien uteliaana lääkärin touhuja. Seuraavaksi ell. halusi nähdä, miten Nika reagoi karsinassa ollessaan ja oltiin ihan samaa mieltä siitä, että siinä on kyseessä osittain opittu tapa/keino purkaa turhautumista, mutta nyt mukana on myös jonkinlaista kipua todennäköisimmin vatsassa. Todettiin se sama asia, mitä ollaan jo pitkään mietitty eli Nika ei vain ole sopeutunut tähän moderniin hevosen elämään ja ei yksinkertaisesti pysty elämään tallissa. 

Nika on nyt ollut perjantaista asti kaverin kanssa tarhassa ympäri vuorokauden, ja voi sen vuoksi jo paremmin, kun eläinlääkäri lauantaina kävi sen tutkimassa eli vaikutuksen näkee heti sen käytöksessä. Tulevaisuudessa täytyy miettiä talliratkaisuja todella tarkasti, jotta Nikan hyvinvointi olisi taattu, ja käytännössä se tarkoittaa muuttoa pihattoon. Ulkona ollessa Nikan olo on paljon parempi ja ell. antoi sille lisäksi lääkkeitä, jotka hoitavat vatsaa. Kävi kyllä paras mahdollinen tuuri tämän päivystävän suhteen, sillä hän on ensimmäinen ell. tähän mennessä, joka tuntui todella ymmärtävän Nikan sielunelämää ja sitä todellista ongelmaa. Klinikkakäynnin jälkeen tiedetään taas enemmän, mutta valitettavasti sitä on pakko siirtää, koska ei voida ottaa riskiä ja lähteä kuljettamaan Nikaa ennen kuin tiet on sulat. Meidän yhdistelmällä ei muutenkaan ole enää mitään asiaa tielle ennen reissua korjaamolle, sillä trailerista on aisa vääntynyt ja auton kohtalo onkin sitten aivan omaa luokkaansa.... Korjauskustannuksia katsellessa näyttäisi siltä, että auto menee lunastukseen, joten nyt olisi varmaan hyvä hetki vaihtaa nelivetoon. Etupuskuri on aivan säpäleinä ja myös takapuskuri entinen, peräkoukku mutkalla ja koko auton runko on vääntynyt. Meidän kovan onnen takavetobemari taisi siis tulla lopulta tiensä päähän, mutta onneksi ainoastaan kukkaro kärsi tästä kolarista ja kukaan ei loukkaantunut.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Uusi ulkoasu ja uudet tuulet blogissa?


Ulkoasu koki vähän suuremman muutoksen pitkästä aikaa ja ainakin tällä hetkellä olen melko tyytyväinen lopputulokseen. Viimekertainen ulkoasu alkoi vain tökkiä ja pahasti, jolloin huomasin yhtäkkiä suorastaan inhoavani sitä. Talvinen banneri meni siis vaihtoon ja koska kevättä kohti mennään vääjäämättä, niin ajattelin kesäisen ulkoasun olevan hyvä vaihtoehto. Oikeanpuolimmaisessa Nikan kuvassa katse voisi suuntautua vähän paremmin kohti kameraa tai hivenen keskemmälle, mutta näin muutoin ainakaan omaan silmääni ei osu sen suurempia virheitä ja kokonaisuus näyttää harmoniselta - vaikkakin vähän hupsulta uusimpien kuvien ollessa hankien keskeltä.

Myös ikuisuusprojekti eli esittelysivujen päivittäminen on otettu tehtävälistalle, ja aion uusia ne parin päivän sisällä. On vain kovin vaikeaa kirjoittaa, että hevosia onkin vain yksi ja Veeraa ei enää ole.

Jos teille tulee mieleen kommentteja tai parannusehdotuksia tähän ulkoasuremonttiin, kuulisin niitä mielelläni ja myös toteutan parhaani mukaan. HTML-koodeja en uskalla lähteä lisäämään, mutta ainakin kaikki CSS-koodeilla tehtävissä olevat muutokset ovat mahdollisia.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Paluu treeneihin


Nikan lomat on nyt lusittu ja se on kyllä itsekin hyvin tyytyväinen töihin paluusta. Sille ei oikein sovi tuo toimettomana oleilu, sillä se alkaa tylsistyä etenkin tallissa ollessaan ja reagoi osoittamalla mieltään ruokintatilanteessa. Nikan olisi varmaan paras olla pihatossa, mutta sellaisia ei oikein ole meidän lähettyvillä, joten täytyy keksiä sille paljon tekemistä aina talvikausina, kun ei voi olla yötä päivää pihalla.

Nikan ensimmäinen kunnollinen harjoituskerta tauon jälkeen oli viime viikolla, ja silloin sillä oli ollut vaikeuksia keskittyä sekä tehdä asiat kunnolla. Nika niin sanotusti pyrkii hallitsemaan jaloillaan ja esimerkiksi pyydettäessä reippaampaa käyntiä, se vaihtoehtoisesti pyrkii joko löntystämään samaa hidasta käyntiä tai nostaa pienen pienen ravin, muttei vahingossakaan liiku oikeasti eteenpäin. Seuraavana päivänä olin katsomassa pyöröaitaustyöskentelyä ja se sujui jo huomattavasti paremmin, aivan kuin taukoa ei olisi ollutkaan. Nika selvästi muisti kaikki asiat, ja nyt myös suoritti ne hyvin, kun oli saanut edellisenä päivänä purkaa ylimääräisen energiansa. Huomenna menen taas Nikalle ja saattaa olla, että sillä jopa ratsastettaisiin, mutta ainakin satulan se on saanut selkäänsä jo tällä kuluneella viikolla. 



Nika näyttää tässä kuvassa jopa vähän liian hoikalta, mutta todellisuudessa on tällä hetkellä todella hyvässä lihavuuskunnossa. Syksyllä oli vähän ylimääräistä, mutta talvi ilman jatkuvaa loimitusta on tehonnut hyvin 



Ainainen kuvanlaadusta valittaminen on pian loppumassa, sillä kuvauskaluston uusiminen on parhaillaan käynnissä! Vielä täytyy vähän aikaa odotella rungon kotiuttamista, mutta yksi objektiivi on jo saapunut.

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Poikien pakkasvillittelyt


Nika on tällä hetkellä kuukauden mittaisella lomalla, kun pidetään vähän taukoa koulutusjaksojen välissä, mutta olen silti käynyt katsomassa sitä viikoittain. Viime kerralla päästettiin Nika kentälle vapaaksi kaverinsa kanssa ja molemmat saivat purkaa ylimääräiset pakkasvirtansa pois. Niitä ei tarvinnut patistaa lainkaan juoksemaan, ne vaan laskettiin irti ja loppuaika saatiinkin vain seurata niiden touhua portilta käsin. Nämä kaksi ovat kyllä niin hyvä parivaljakko, vuonis on Nikan yläpuolella, mutta ne ovat tosi hyviä ystäviä ja leikkivät jatkuvasti keskenään. Nika on yleisesti tosi tyytyväisen näköinen, toivottavasti se sopeutuu yhtä hyvin myös silloin, kun se muuttaa takaisin.

Naruriimua ei pitäisi jättää hevosen päähän esimerkiksi tarhaan, mutta näitä vahdittiin koko sen ajan kun olivat kentällä :)


Nika näyttää ihan metsäläiseltä, kun sitä ei ole harjattu vähään aikaan :D
"Ajatus ylämäkeen" tuumii Nika

Voisin pyhittää taas pienen hetken kameran surkean laadun solvaamiseen.
Liikettä irtoaa ihan kivasti
"Pois tieltä risut ja männynkävyt"

"Saanks sanoo, että oot tosi hidas noilla sun töpöjaloilla"

Näitä lähtöjä ei sit toivottavasti oteta ratsastajan kanssa

Ravureiden kanssa kasvanut :P

Yksi vaan pukittaa korvat hörössä :P


"Ai kappas, onpa kiva että sulle on kerrankin jätetty riimu päähän"

"Älä kuule yhtään niskuroi, kun yritän taluttaa sua"

"Vauhtia Elde luuleks, että mulla on koko päivä aikaa venata"

Miten voikaan näyttää näin viattoman uteliaalta

"Nyt loppu se lumen mutustaminen"

"Mää voin ohjata sua, näin ne ihmisetkin tekee meille"
"Moi, tulin tänne tihutöihin"

"Sopiiko että alotan hommat heti?"
Nikan suosikkijuttu on puhaltaa lasit ihan huuruun ja töhvätä naama.
Näytän muuten kunnon pallerolta, kun takin alla on untsikka ja pari hupparia :D




Jaakko otti loppuajasta myös videota eli siinä näkyy vähän Nikan normaalia liikkumista (ja muita toilailuja)

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Muuttokaaos


Keski-Suomen ja eritoten Jyvässeudun tallielämä on tällä hetkellä melkoisessa myllerryksessä, samoin kuin kaikki isompiin valmennuksiin ja kilpailuihin liittyvät asiat. Kaikki tämä juontaa juurensa Polleparkin, Jyväskylän isoimman yksittäisen tallin ja Keski-Suomen suurimman maneesin, toiminnan lopettamiseen. 40 hevosta etsii yhtä aikaa uutta tallipaikkaa ja jokaiselle niitä ei tule lähialueiden maneesitalleilta riittämään.

Sitä en ole kertonutkaan aiemmin täällä blogissa, että myös meillä oli etsinnässä uusi tallipaikka. Jos etsinnät olisi aloittanut tällä viikolla, niin olisi melkein saanut heittää hyvästit haaveelle päästä hyvällä sijainnilla olevalle maneesitallille... Tällä kertaa meillä oli kuitenkin onni matkassa, sillä aloin miettimään uutta paikkaa tasan kaksi viikkoa sitten, ja 10. päivä lauantaina tutustumiskäynnin jälkeen muutto oli jo sovittu. En ollut ajatellut asiaa koko talvena, mutta yhtenä päivänä vaan tajusin, että nyt olisi varmaan hyvä aika alkaa katsella uutta paikkaa Nikalle, vaikka mikään kiire ei olekaan. Nika nimittäin on vielä kevään ratsukoulutuksessa Jämsässä, joten muutto tulee ajankohtaiseksi vasta reilun parin kuukauden päästä. Alun perin olin suunnitellut, että Nika olisi tullut vielä takaisin Konginkankaalle ainakin kesälaitumelle, mutta sitten aloin pohtimaan ns. "ylimääräisestä" muutosta aiheutuvaa stressiä, joten parempi viedä se suoraan uuteen paikkaan kesäksi. Nika viihtyi hyvin Konginkankaalla kuten minäkin, mutta treenimahdollisuudet nuorelle ratsuhevoselle eivät ole siellä ideaalit, koska esimerkiksi valmentajan saaminen niin syrjäiseen paikkaan on todella vaikeaa.

Kriteerit uudelle kotitallille olivat tiukat, mutta yksi paikka vastasi kaikkea toivomaamme, enkä malttaisi enää odottaa muuttoa! Sopimus alkaa toukokuun alusta ja on ihanaa päästä sitten taas käymään tallilla joka päivä. 

Päästään samoihin maastoihin kuin aikanaan Veeran kanssa 

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Muistoissa


Jatkoaika, jolla elimme ei ollutkaan ikuinen. 


Veeran ensimmäinen vakava ähky oli 2015 keväällä, silloin olimme jo tehneet lopetuspäätöksen, mutta saimme ihmeen ja tamma parantui. Tällä kertaa asiat menivät toisin ja jouduin tekemään äärimmäisen raskaan valinnan Veeran laskemisesta taivaslaitumille. 


Rakkain ystäväni on nyt poissa, mutta kulkee silti aina mukanani. Osa siitä elää yhä Nikan kautta ja se on suurin lahja, jonka olen ikinä saanut. Minun ei tarvitse selvitä yksin, vaan joka kerta kun katson Nikaa, näen Veeran. Silittäessäni sitä tunnen saman silkkisen karvan ja kuullessani sen hörähtävän, voisin vannoa Veeran olevan aivan siinä. 



Kiitos kaikesta rakas Veerani, elämäni hevonen, toteen käynyt unelmani. Nämä vuodet kanssasi ovat olleet elämäni parhaimpia.