maanantai 4. kesäkuuta 2018

Orivarsojen laitumellelasku


Toukokuun viimeisenä viikonloppuna laskettiin perinteisesti orivarsat kesälaitumille, ja olin tietysti taas haukkana paikalla kameran kanssa. Tänä vuonna otin kuvia hieman vähemmän, ja vain nautin kaikkien näiden hevosten katselemisesta, mutta ajattelin silti jakaa joitakin otoksia tuolta päivältä. Instagramista löytyy myös videopätkä yksivuotiaitten laumasta, mutta sen upottaminen suoraan blogiin ei jostain syystä onnistunut, joten halutessaan sen voi katsoa tästä linkistä.

Niin söpöjä ja herttaisia pikkupoikia :3

Tuhti-Renki oli kasvanut sekä komistunut todella paljon vuodessa
Tämä kuva on viime vuodelta samasta hevosesta (oikealla)
Yksi- ja kaksivuotiaan ero on kyllä kuin yöllä ja päivällä!

perjantai 25. toukokuuta 2018

Ratsastusta ja maastoilun alkeita Nikan kanssa


Alkuviikosta kun kävin Nikan luona, näin ensimmäistä kertaa talven jälkeen, kuinka sillä ratsastettiin. Se oli kuin vanha luottoratsu konsanaan, vähän laiska ja hyvin rauhallinen, seisoa törötti mielellään ja olisi varmaan voinut olla paikoillaan vaikka tunnin ilman mitään hötkyilyä :D Sillä ei ole kiire mihinkään ja jos se ei ymmärrä jotain asiaa, se ennemmin hidastaa ja pysähtyy kuin kiihdyttää. Ratsastuksessa harjoiteltiin taipumista sekä etu- ja takaosan yhteyttä, sillä Nika joutui ensin vähän pohtimaan, että mitenkäs niillä pitkillä jaloilla oikein käännytäänkään. Volteilla se kääntyi alkuun tavallaan etujalat ensin ja takajalat tuli sitten perästä, ja kun sitä pyydettiin taipumaan koko kropastaan se pysähtyi ja tarjosi ns. etuosakäännöksiä tai takareita, sillä se ei ymmärtänyt liikuttaa molempia jalkoja yhtä aikaa. Kun asiaa opastettiin kärsivällisesti, Nika alkoi ymmärtää, mitä siltä pyydettiin ja alkoi taipua hyvin pienemmilläkin ympyröillä. Ainoa jännittyminen tapahtui ihan ratsastuksen alussa, sillä Nikalla oli ensimmäistä kertaa oikea nahkainen ja painava lännensatula selässä. Se tuntui varmasti hieman erilaiselta kuin entinen satula ja nahka narisi koko ajan, toisin kuin synteettisessä versiossa. Nikan reaktio oli lähteä selkäännousun jälkeen kävelemään hieman nopeammin, mutta jo puolen kierroksen jälkeen se hyväksyi asian ja rentoutui.

Ratsastuksen lisäksi harjoteltiin myös maastoilua ja liikenteen kohtaamista. Tilan kiertää aidattu kuja, joka on muutaman metrin päässä tiestä, ja autot kulkevat ohi 80km/h vauhtia. Lähtötilanteesta sen verran, että Nikan tarhakin on melko lähellä tietä ja se on tottunut autoihin ainakin silloin, kun ne ovat vähän kauempana tai kulkevat lähempää hitaasti. Se ei siis pelkää autoja, mutta uudessa tilanteessa ne voisivat mahdollisesti aiheuttaa säikähdyksen, mutta sitä ei oltu vielä testattu. Pihasta poistuttaessa Nika ihmetteli hieman uutta maisemaa, mutta kauempana olevat autot sitä eivät kiinnostaneet nimeksikään. Sillä oli tukihenkilö, eli sen tarhakaveri mukana, ja minä kuljin Nikan kanssa sen takana. Aikaisemmin on ollut hieman sitä ongelmaa, että Nikan keskittyminen herpaantuu helposti jostain ulkoisesta ärsykkeestä. Se ei välttämättä tee tällöin mitään varsinaisesti tuhmaa, mutta alkaa vetämään enkä voi myöskään sanoa sen olevan täysin kuulolla. Lähempänä ollessakaan autot eivät aiheuttaneet ensin mitään reaktiota, kun Nika sai katsella niitä paikoillaan, mutta kun ensimmäinen auto tuli kävellessämme takaapäin ohi, Nika vingahti ja pukitti. Edestä tulevat autot olivat Nikan mielestä alusta asti ihan ok, sillä se ehti nähdä ne paremmin, mutta kun pari autoa oli ajanut ohi myös takaapäin, se ei enää reagoinut niihinkään. Yksi rekkakin ajoi kävelymme aikana ohi ja sille Nika hieman pukitti, vaikka se tulikin edestä. Se ei remponut ollenkaan narua, mutta pompsahteli kyllä paikoillaan muutaman sekunnin. Nika ei vaikuttanut kuitenkaan olevan peloissaan ja käveli muutoin ihan pää alhaalla, mutta reagoi silti noin alkuun. Joka kerta kun auto ajoi ohi, reaktiot pienenivät ja lopulta Nika ei edes kiinnittänyt niihin juuri huomiota. Lopputulos oli siis hyvä, sillä Nika tajusi nopeasti, että mitään ei tapahdu vaikka auto ajaakin ohi. Siedätyksen olisi varmaan voinut toteuttaa vielä enemmän asteittain, mutta myös tällainen totuttaminen toimi Nikan kanssa hyvin, sillä jo alle viiden toiston eli ohi ajaneen auton jälkeen se oli täysin rauhallinen. Harjoitukset tämän aiheen parissa jatkuvat todennäköisesti jo huomenna, kun menen katsomaan Nikaa jo toista kertaa tällä viikolla.


Nika ja kääntymisen vaikeus :D


Siinä sujuu taipuminen jo helpommin

Vihreätäkin on jo päästy napostelemaan

torstai 17. toukokuuta 2018

Ratsastuskuvia


Viime viikolla pääsin ratsastamaan useamman kerran Ellenin ihanalla hevosella ja vieläpä kerran valmennukseenkin! Oli super hienoa päästä taas pitkästä aikaa oman kotivalmentajan tunnille, ja tämä nuori, eli tutummin Kekkonen, on kyllä kivoin, hienoin ja ehdottomasti fiksuin kuusivuotias, jonka tiedän, joten sillä todella ratsastaa ilokseen. Kaikin puolin juuri sellainen hevonen, jollaiseksi toivon Nikan kehittyvän. Hyvä olla vähän tavoitetta :P


Tuolloin alkuviikosta oli vielä ihan harmaata, mutta viikon sisällä kasvit heräsivät ja kaikkialla on nyt vihreää.
Minulla oli alkuun vaikeuksia istua laukassa ekoina päivinä, kun en ole tottunut näin isoon ja vahvaan liikkeeseen, joten fuskasin menemällä kevyessä istunnassa, mutta loppua kohti myös tiiviimpi istunta sujui :D Jos en pysty istumaan oikein, niin keventelen aina mieluummin kuin pompin selässä, oli askellaji mikä tahansa, sillä se on paljon reilumpaa hevoselle.
Kaksoistaputukset ja pitkä ohja erittäin hienosta työstä



sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Päivä Nikan luona


Tämän viikkoisella reissulla Nikan luokse vierähti koko päivä, ja pitkästä aikaa sain myös kuvia, sillä Jaakko oli mukana. Nikan treenit ovat nyt vihdoin pyörähtäneet kunnolla käyntiin lomailun sekä vatsaongelmien jälkeen, ja tällä viikolla sillä oli ratsastettu ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Kaikki oli sujunut hienosti ja Nikalla on asiat hyvin muistissa, eli päästään jatkamaan aikalailla siitä mihin talvella ennen lomaa jäätiin. Päivän ensimmäinen aktiviteetti oli lännenratsastustunti, mikä oli tosi mielenkiintoista, sillä en ole koskaan ratsastanut puhtaasti länkkäavuille opetettua hevosta. Tunnilla korostettiin paljon apujen ajoituksen tärkeyttä (etuosaa kääntävät avut ajoitetaan siihen hetkeen, kun etujalka nousee ja kaikki muut, kuten taivuttaminen & siirtymiset, siihen kun takajalka irtoaa maasta). Tuttua, mutta sitäkin tärkeämpää asiaa siis. Siirtymiset askellajien välillä tapahtuivat ääniavuin ja ohjaa pyrittiin käyttämään mahdollisimman vähän. Hevosen herkkyys oli ihailtavaa, kaikki tapahtui tasan sillä sekunnilla, kun pyyntö tuli, eikä toisia huomautuksia tarvittu. Täytyy myöntää, että kyllä enkkupuoli on silti lähempänä sydäntäni ja se ratsastustyyli tuntuu omalta, mutta westernissä on paljon sellaisia asioita, joita tahtoisin nähdä myös enkkupuolella. Tärkeimpinä niistä hevosen kohtelu sekä luonnollisen hevostaidon koulutusmetodit.

Jalustimet väänsivät jalkaa kummasti verrattuna enkkusatulaan. Hait eivät ehkä ole parhaat ratsastuskengät, mutta saappat eivät oikein sovi tähän hommaan ja bootseja en ajatellut hankkia.

Ratsastuksen jälkeen siivottiin pari tuntia Nikan tarhaa, touhuttiin koirien kanssa, sekä pidettiin ruokatauko. Nikan kouluttajalla oli muuta menoa, joten puuhailin tällä kertaa Nikan kanssa itse. Halusin syötellä sille kevään ensimmäiset vihreät, joten harjasin sen ulkona nurmikolla. Viereiselle pikkukentälle oli rakennettu trail-rata, joten päätin hyödyntää sitä maastakäsittelyharjoituksissa. Nika oli mukavan rento ja kuuliainen, sekä asteli epäröimättä kaikille pressuille & puusilloille ja muille esteille. Kerran se säikähti heti kentälle tultuamme, kun pressu lehahti tuulessa juuri sen takana, mutta reaktio oli pieni pompsaus ylöspäin ja kaksi nopeampaa askelta. Sen jälkeen pää alas kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja koko aikana naru ei kiristynyt kertaakaan. Tuo on isoin reaktio, mitä olen siltä pitkään aikaan nähnyt, joten mukavaa huomata kuinka järkevä Nika on. Ollessaan kipeänä se oli tosi säikky, mutta nyt sen itseluottamus on taas entisellä tasolla, eikä hurjinkaan maailmanmeno jaksa juurikaan hätkäyttää sitä. Keskivaiheilla harjoituksia Nikalle iski narunsyöntivimma, mutta kun pyysin siltä keskittymistä vaativia tehtäviä, se unohti ylimääräiset touhut. Terminologia on vielä vähän hukassa, joten en osaa oikein nimetä näitä kaikkia asioita, mutta pyysin mm. peruutuksia ja väistätin takaosaa, sekä lähetin Nikaa ympyrälle ja tein suunnanmuutoksia. Olin tosi tyytyväinen Nikaan ja lopuksi se sai vielä syödä vähän aikaa vihreää palkinnoksi.

Täytyy seisoa varpaillaan, jotta yltää harjaamaan Nikaa :D
Jaakko kuvasi suurin piirtein kaikki pihan eläimet :D
Nämä hengaavat usein Nikan kanssa samassa tarhassa ja välillä menevät myös siirtotalliin
Erittäin hyviä ristiaskeleita
Nika voi loman jäljiltä pulskasti ja lihasköyhästi
Ei ole Nika vielä hennonut luopua talvikarvastaan :P

"Iik, poni" t. Nika
Kokoluokkaa muurahainen Nikan silmissä?
Nikan esteratsun kyvyt vaikuttavat tässä vaiheessa hieman kyseenalaisilta :D
"Ai oliko siinä muka joku este?"

Painetta kohti lapaa jolloin hevonen siirtyy ulommas ja myös taipuu
Suunnanvaihto
Pusuhetket Nikan kanssa on parasta :D