lauantai 9. joulukuuta 2017

Talvisia ratsastuskuvia



Alempi tekstinpätkä on kirjoitettu ennen kuin Veera joutui klinikalle ja on odottanut siis reilun viikon julkaisuaan kuvien kera. Tamma palasi perjantaina kotiin ja sen vointi on ollut oikein hyvä. Sen käytöksessäkään ei ole edelleenkään ollut moitteen sijaa eli kaikki alempana olevat kehut ovat yhä paikallaan 

Jippii, sama vanha fiksu Veera on tullut takaisin! Viimekertaiset maastolenkit ovat menneet niin hienosti, tamma ei ole hätäillyt yhtään vaan ollut oikeinkin rento ja rauhallinen. Arvelinkin, että kun tämä sen läheisriippuvaisuus saadaan ratkaistua, ei ole enää mitään ongelmaa. Veera ymmärtää nyt taas, että vaikka joutuu hetkeksi pois laumansa luota, mitään pahaa ei tapahdu ja siellä ne toverit odottaa, kun se tulee takaisin.

Tällä hetkellä Vera on parin päivän rokotuslomalla ja sitten palataan taas normaaliin arkeen. Klinikkareissusta on tulossa myöhemmin vielä yksi storytime-tyyppinen postaus, sillä kotiinpaluu ei sujunut täysin odotusten mukaisesti, mutta palataan siihen myöhemmin. Seuraavassa postauksessa onkin taas luvassa uusia Nika-juttuja sen ratsunuran kehityksestä!

Nämä pääkällosuitset ovat kyllä yksi parhaista hankinnoista koskaan, Veera näyttää ne päässään tosi söpöltä wannabe-kovikselta :D







Liian laiska pitämään molempia ohjia käsissä vai sittenkin vaikutteita länkästä?







keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Video ensimmäisestä selkäännoususta



Moikka! Tässä lupaamani video Nikan ekasta selkäännoususta. Ihan kaikkia edeltäviä harjoituksia ei sittenkään ollut videolla, sillä kamerasta oli ollut tila loppumaisillaan, mutta voin sen sijaan kertoa, miten etenimme Nikan kanssa. 

Näitä taitoja, joita onnistuneeseen selkäännousuun tarvitaan, Nika on pikkuhiljaa alkanut opetella jo yli kuukausi sitten. Ensimmäinen hyvin tärkeä asia oli paikoillaan seisominen. Sen jälkeen sitä on totutettu mm. vieressä hyppivään ihmiseen sekä tuolilla seisomiseen ja sen "ilmatilaa" on siedätetty erilaisin liikkeisiin ja ääniin. Siinä vaiheessa, kun oli aika suunnitella selkäännousua varmistettiin, että Nika sietää painoa sekä jalustimella, että selässään ja totutettiin se kylkien koskettamiseen. Lisäksi katsottiin, että Nika ei säikähdä, mikäli noustessa satulaan jalka tumpsahtaa vahingossa sen takapuoleen. On nimittäin hyvä varautua myös siihen, jos kaikki ei menekään ihan täysin suunnitelman mukaisesti. Minulla esimerkiksi oli vähän liian pitkät jalustimet tuossa selkäännousussa, joten en pystynyt istahtamaan satulaan ihan niin hitaasti kuin olin ajatellut. Mutta kuten huomaatte; koska hevonen oli hyvin valmisteltu, se ei ollut mikään ongelma. Tällainen koulutustapa ja pitkäjänteinen työ, jota Nikan kanssa ollaan tehty, vie toki enemmän aikaa, mutta on mielestäni turvallisempi ratkaisu sekä hevosen, että etenkin ratsastajan kannalta.

Jos en tietäisi paremmin niin en kyllä uskoisi, että tuon hevosen selässä oltiin videolla ensimmäistä kertaa ikinä!


maanantai 4. joulukuuta 2017

Elämä heittelee

Kun vielä perjantaiaamuna pää oli pilvissä edellispäivänä koetuista onnistumisista Nikan kanssa, jo sinä iltana sieltä palauduttiin ennätysvauhtia, kun kaikki kääntyi toisin ja Veralla näytti olevan taas paha ähky. 


Minun oli tarkoitus mennä ihan normaalisti tekemään iltatalli seitsemän aikaan. Lähdin hakemaan Veraa tarhasta, ihmettelin miksei se hörise jo kaukaa ennenkuin edes sanon mitään. Koska niin se aina tekee. Sillä sekunnilla, kun tervehdin sitä saamatta vastausta kaikki romahti. Vaikka kuinka kutsuin, se ei vastannut hörinällä eikä tullut edes luokse, kääntyi vain lähemmäs. Ja Veera kun hörisee aina ja tulee luokse aina. Joka ikinen kerta.

Ensimmäinen ajatus oli, että jalka poikki, mutta kun otin sen kiinni ja lähdin taluttamaan se käveli hyvin. Se ei kuitenkaan ollut muuten kunnossa ja heti tallissa tajusin, että sen on pakko olla ähky. Veera ei koskenutkaan ruokaansa ja yritti vain makuulle, loimikin oli aivan kurainen ja se oli selvästi piehtaroinut tarhassa ollessaan. Edes melassivesi ei kelvannut yhtään. Se oli yhtä pahan näköinen kuin silloin viimeksi, kun se meinattiin lopettaa. 

Soitto päivystävälle, joka oli reilun tunnin päässä. Olo oli lähes toivoton, sillä tiesin, että sitä hevosta ei voi pitää väkisin hengissä koko viikonlopun yli, jos tilanne ei parane, koska Hyvinkäälle asti ei lähdetä. Kävin kävelyttämässä Veraa ulkona noin vartin, jonka jälkeen toin sen takaisin talliin. Kuopi ja olisi piehtaroinut, mutta pysyi ylhäällä kun pyysin. Säästin sen voimia ja sidoin sen karsinassa kiinni, enkä pakottanut liikkeelle, sillä tuntien yhtäjaksoisessa kävelyttämisessä ei ole mitään järkeä. Jos hevonen vaan suostuu seisomaan jaloillaan sen kannattaa antaa olla, sillä jos ähky kestää kauan se ei jaksa enää taistella sitten kun pitäisi. Silloin kun Veera on ollut tosi huonovointinen ollaan laitettu se käytävään kahdelta puolen kiinni niin saa vähän levätä samalla, mutta on pakko pysyä pystyssä. Liike tekee toki hyvää, mutta kohtuus siinäkin eli välillä täytyy antaa levätä. Mielummin kävelytystä usein, mutta lyhyempiä aikoja kerrallaan. Erään meidän suosikkieläinlääkärin mukaan se "kävelytin viisi tuntia putkeen pysähtymättä" juttu on lähinnä ihmistä varten, että voisi kokea tekevänsä jotain hyödyllistä... 


Ennen eläinlääkärin saapumista kävin vielä kerran kentällä ja otin tällä kertaa hevosen liinaan, että se saa myös vähän ravata halutessaan. Veralla pienet ravipätkät ovat usein helpottaneet sen oloa, sillä sen tapauksessa on ollut kyse tukoksesta eli hiekasta/ummetuksesta. Jos epäilisin asennonmuutosta suolessa, en ikinä pyytäisi hevosta juoksemaan silloin. Nytkin kevyen 20min liinassa menon jälkeen tamma oli pirteämpi ja jätin sen taas karsinaansa odottelemaan. Meillä kävi tosi hyvä tuuri sillä päivystävä eläinlääkäri, joka Veraa tuli hoitamaan, oli aivan loistava. Viimeksi kun Vera keväällä sai lievän ähkyn ja tuttu eläinlääkärimme oli muualla, päivystävä ell. oli suoraan sanottuna huono... Voin sanoa, että olisin osannut jopa itse hoitaa tamman paremmin, jos olisin saanut tarvittavat välineet, sillä tällöin tuo ell. ei edes letkuttanut Veeraa ja antoi vain pelkästään kipulääkettä! Sen jälkeen oli vähän sellainen olo, että kiitos ei mistään. Mutta tosiaan nyt paikalle sattui erinomainen lääkäri ja hän osasi hoitaa Veraa todella hyvin. Tamman olo helpotti ihan silmissä ja kaikki kipua ilmentävät eleet laantuivat huomattavasti.

Heti eläinlääkärin lähdön jälkeen kävin taas hieman kävelyttämässä potilasta ja sen jälkeen jätettiin se karsinaan vapaaksi, mutta vahdittiin sitä tietysti koko ajan kauempaa. Se ei enää yrittänyt ollenkaan makuulle  vaan päinvastoin yritti varastaa viimeisiä heinänrippeitä ja suostui juomaankin ensimmäistä kertaa. Se vaikutti niin ahneelta ja etsi koko ajan ruokaa, että keräsin käsin kaikki viimeisetkin heinänkorret pois turpeen seasta, ettei Veera imuroi mahaansa täyteen niistä. Puolenyön aikoihin tilanne näytti olevan tosi hyvä, joten kävin vielä ennen lähtöä kävelyttämässä tammaa puolistuntisen ajan ja sen jälkeen juotin sille melkein parikymmentä litraa erilaisia puuroja ja melassia. Se oli tosi kiukkuinen, kun ei saanut ollenkaan heinää yöksi ja se on aina hyvä merkki Veeran kanssa ;) 

Yöllä tallinomistaja kävi vielä vilkaisemassa tammaa ja oli näyttänyt olevan ihan ok, joten seuraavan kerran sitä käytiin katsomassa aamukuudelta ja samalla sai ensimmäistä kertaa kourallisen heinää. Se näytti toipuneen hyvin ja toki myös lääkkeet vaikuttivat yhä, joten se sai aina vähän kerrallaan lisää heinää ja meni normaalisti tarhaan kaverinsa, puolivuotiaan suokkivarsan, kanssa. Kävin iltapäivällä kävelyttämässä jo täysin normaalin ja hyvinvoivan näköistä tammaa reilun neljän kilometrin maastolenkin, jossa oli paljon jyrkkiä ylä- ja alamäkiä, sillä jonkin uskomuksen/tiedon mukaan ne auttavat ähkyilevää hevosta parhaiten. Lisäksi käytiin kävelyllä vielä itatallin aikoihin seitsemältä sekä yöllä, kun kello oli jo seuraavan vuorokauden puolella, koska halusin, ettei Vera joudu seisomaan yhtäjaksoisesti pitkiä aikoja karsinassa, sillä se hidastaa suoliston toimintaa ja sitä myötä altistaa uudelle ähkylle. 


Sunnuntaina Veran päivä oli jo melko normaali väkirehujen puuttumista sekä hieman pienempiä heinäannoksia lukuun ottamatta, ja yhden päiväkävelyn sijaan se kävikin taas kolme kertaa lenkillä. Sitä myös juotettiin reilusti neljä kertaa päivässä eli aina aamulla, päivällä, illalla sekä yöllä, mitä se vaan suostuikaan aina sillä hetkellä juomaan. Racing Mash on meidän uusi suosikkituote tässä pakkojuotossa, koska reilusta parista desistä sai melkein 10 litraa tarpeeksi maukasta juomaa niin, että Veera suostui juomaan sitä. Siinä on myös vain vähän sokeria, joten sitä pystyy juottamaan vaikka joka päivä (vrt. melassisiirappi 52% sokeria, Mash 9%).

Maanantaina eli tänään päästiin viimein klinikalle ja siellä se saa taas viikon päivät olla hoidettavana. Ähkyn syy ei ole täysin selvä, oliko kyse hiekasta vai ummetuksesta, mutta tiedossa on koko ajan ollut, että hiekkaa sillä toki yhä on jonkin verran mahassa, kun kaikkea ei ole ehditty vielä häätää. Vähän kummallista kylläkin, jos kyse oli hiekasta, sillä viimeksi kuukausi sitten syötin Veralle psyllium-kuurin tehokkaalla annostuksella ja silloin se ei reagoinut millään tavalla. Nyt hiekkaa häädetään taas letkuttamalla ja muuten se saa vaan olla tarhassa päivisin. Veera on muuten jo suorastaan vip-asiakas klinikalla, sillä sitä joka kerta hoitanut eläinlääkäri lupasi sille oikein ikkunaboxin, että se saa katsella ulos. Vähän niin kuin oma sviitti :) Nyt olen luottavaisin mielin, että tamma pärjää hyvin, kun saatiin se klinikalle hoitoon. 


Lauantaina päivän asu oli variksenpelätin :D



perjantai 1. joulukuuta 2017

Nikan eka ratsastus!



Eilen oli aika nousta ensimmäistä kertaa ikinä tämän elämää suuremman lapsihevosen kyytiin ♥  Yli kolmen vuoden odotuksen jälkeen satulaan istuessa tuntui kuin olisi tullut kotiin. 

Kaikki meni juuri niin hyvin kuin ikinä voi. Ennen selkäännousua itseäni jännitti hieman, mutta heti kun pääsin satulaan, olo oli turvallinen. Nika seisoi rauhallisesti niillä jalansijoillaan ja istuin kyydissä rapsutellen ja kehuen hevosta, välillä se käänsi päätään ja katseli minua miettien "Ahaa, siellä se minun ihmiseni nyt istuu". Selässä vietetyn viisiminuuttisen loppupuolella se kokeili rennosti ottaa yhden askeleen eteenpäin etujaloilla, korjaten samalla painopistettään ja jäi sen jälkeen taas aloilleen. Myös alastulo sujui hienosti ja täytyy sanoa, että en olisi voinut mitenkään olla tämän ylpeämpi minun fiksusta pojastani. Tämä oli ensimmäinen kerta molemmille, sillä en ole koskaan aikaisemmin ollut sellaisen hevosen selässä, jolla ei ole ratsastettu ikinä ennen. Ja nyt sitten sain olla ensimmäisenä minun ensimmäisen oman kasvattini selässä  ♥

Selkäännousu ja sitä edeltävät harjoitukset ovat minulla myös videolla, joten pääsette myöhemmin näkemään kaiken ihan itse. Halusin vain kertoa nämä uutiset mahdollisimman pian!

Hienoin poika maailmassa

tiistai 28. marraskuuta 2017

Nikan ratsukoulutus



Välillä sitä itsekin yllättyy mihin suuntaan tapahtumat vievätkään. Koko viime talven ja kevään mietin kuumeisesti, mitä oikein teen Nikan kanssa ja kuka sen sisäänratsastaa. Mikään vaihtoehto ei tuntunut täysin oikealta ja omalta. Kuitenkin noin puoli vuotta sitten keväällä päädyin tuttavan suosituksesta hakemaan oppia lastausharjoittelun saralta, ja vähän kuin sattumalta löytyi meille ihan kokonaisvaltaisesti sopiva tyyli hevosenkäsittelyyn. Olin alkuun jopa hivenen skeptisin odotuksin, sillä en ollut päässyt keskustelemaan itse kyseisen kouluttajan kanssa, ennen kuin hän saapui tallille meitä opastamaan. Kukaan muu ei myöskään ollut vielä siihen mennessä jakanut samantyyppistä ajatusmaailmaa kanssani, joten pohdiskelin liekö sellaista henkilöä olemassakaan.

Puoli tuntia myöhemmin olin kuitenkin täysin vakuuttunut siitä, miten haluan Nikaa ja ylipäätään hevosia käsiteltävän aina. Meillä on sama ajatus siitä, kuinka hevosen tulee toimia ja millä tavoin se saavutetaan. Minulle kun on erittäin tärkeää varsinaisen lopputuloksen lisäksi ne metodit, joilla siihen päästään. Selkeät säännöt ja rajat, ei porkkanahifistelyä. Ennen kaikkea hevoselle reilu ja johdonmukainen käsittely, jossa sitä ei laiteta liian nopeasti sille liian vaikeisiin tilanteisiin. Kaikki tehdään rauhalliseen tahtiin ja seuraavaan asiaan edetään vasta kun hevonen on siihen itse valmis.

Nikan kouluttamisen ja käsittelyn perustana on siis luonnollinen hevostaito ja sen ratsukoulutus tapahtuu lännenratsastusmetodein. Nikasta ei kuitenkaan ole tulossa lännenhevosta, mutta tällä tavalla sille luodaan vakaa ja turvallinen pohja sen tulevaa ratsun uraa varten. Nika on ollut nyt vähän vajaat kaksi kuukautta Teija Sillgrenin tallilla koulutettavana ja tähän mennessä se on harjoitellut paljon perusasioita, kuten esimerkiksi yleisiä käyttäytymissääntöjä, paineesta myötäämistä, pyöröaitaustyöskentelyä ja erilaista siedättämistä vieraisiin asioihin. Selkäännousuun valmistava harjoittelu on viimeisiä silauksia vaille tehty ja kohta on aika kiivetä satulaan. Päivitän tänne varmasti heti, kun se on ajankohtaista!



sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Viimehetken Black Friday -shoppailuvinkit

Ota talteen hevostarvikkeita myyvien nettikauppojen parhaat tarjoukset!
Dover Saddleryn nettisivut
*Postaus ei ole tehty yhteistyössä minkään liikkeen kanssa!

Tänään sunnuntaina on vielä useimmissa nettikaupoissa mahdollisuus hyödyntää Black Friday -tarjoukset ja osa kaupoista tulee jatkamaan tarjouksia myös Cyber Mondayn puolelle. Selasin läpi kymmenien eri nettikauppojen tarjouksia; Reunos, Dover Saddlery, Just Dressage, Kotieläintarvike, Hevari, Equishop, Hipposport, Viljar Shop, Hööks ja monta muuta...

Lopputulos oli se, että ainoat oikeasti katsomisen arvoiset alennukset suomalaisista kaupoista olivat Ratsukellarilla, jossa kaikki normaalihintaiset tuotteet ovat yhä -30%. Todella harvinainen tilaisuus noin hyvään alennukseen huippumerkeiltä kuten Samshield, Dyon, PS Of Sweden, Parlanti ja CO. Tämä olikin ainoa tarjous jonka hyödynsin koko viikonlopun aikana, sillä tilasin Samshieldin Shadowmatt kypärän huippuhyvään hintaan 206€! Kirkkaasti paras alennus, jonka olen ikinä nähnyt kyseisestä tuotteesta ja tekin ehditte vielä halutessanne hyödyntämään tämän heidän sivuiltaan löytyvän -30% alekoodin, sillä se on voimassa tänään 26.11. puoleenyöhön asti.

Horzen isommat tarjoukset keskittyivät lähinnä heidän omalle merkilleen ja laatumerkit olivat joko rajattu pois kampanjasta tai tarjousprosentit olivat kovin vaatimattomat. Usein tavallisinakin viikonloppuina on parempia alennuksia, esimerkiksi lähes joka sunnuntai sivuilta löytyy -25% alekoodi vapaavalintaisesta tuotteesta, jolloin sitä voi hyödyntää myös muihin merkkeihin.

Toinen suositus menee brittiläiselle Premier Equine -nettikaupalle ja siellä kaikki tuotteet ovat tiistaihin asti -35%. PE on tunnettu yhtenä johtavista tuotemerkeistä suojien valmistuksessa ja myös loimet ovat keränneet erityistä kiitosta laadukkuudestaan ja istuvuudestaan, vaikka omakohtaista kokemusta minulla ei tuotteista olekaan. Toimitus on luotettava ja varusteissa on erinomainen hinta-laatusuhde. Ainakaan näissä tuotteissa sanonta "halvalla ei saa hyvää" ei pidä paikkaansa ja treenisuojien sekä bootsien tilaaminen olisi houkutellut minua kovasti, mutta ne jäivät ainakin nyt vielä harkintaan.


Oletteko te tehneet hyviä löytöjä Black Fridayn aikaan?


keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Syksyn sävelet

Vaihtelun ja muiden kuvien puutteen vuoksi tämä postaus on täytetty puhelinkuvilla :)
Pitkästä aikaa on luvassa Veeran kuulumisia! Nikan ollessa lähes parin tunnin ajomatkan päässä tämä syksy on ollut hieman erilainen, sillä ei ole tarvinnut huolehtia kuin yhdestä hevosesta. Olen myös päässyt pitämään useampia "vapaapäiviä" kokonaan poissa tallilta, mikä on virkistävää vaihtelua. Innostusta on tuonut lisäksi uusi vuokrahevonen, jonka kanssa treenit ovat lähteneet kivasti käyntiin. Siinä on kyllä niin fiksu nuori hevonen, että Nikan kanssa jos päästään samaan, olen erittäin tyytyväinen! Veerasta sen sijaan ei ole valitettavasti voinut sanoa samaa, se on siis ollut nyt ajoittain vähemmän fiksu eläkeläinen. Laidunkauden jälkeen siitä näytti kadonneen kaikki kesyhevosen rippeet, mitä tuli siihen, kuinka pitäisi pystyä lähtemään myös yksin talliin ja ratsastamaan. Yritti väkisin rymistellä ulos tyhjästä tallista, hirnui ja huusi kavereilleen ja kun tähän lisää vielä sekoilun ratsastaessa, mikä alkoi kun tallin pihasta oltiin poistuttu noin sata metriä, niin voidaan sanoa, että minulta meinasi huumori loppua. Tähän olisi myös helppo ratkaisu, jos haluaisin mennä sieltä, mistä aita on matalin eli jos Veran erottaisi laumastaan ja se tarhaisi yksin, käytös normalisoituisi viimeistään kahdessa viikossa. En kuitenkaan halua tehdä niin, sillä se on todella tyytyväinen laumassaan ja olisi surullista pitää sitä koko päivä yksin vain sen takia, että minun olisi helpompi ratsastaa sillä se yksi tunti vuorokaudesta, kun muuten sillä olisi kurjaa ja yksinäistä.

Veera raviradalla
Uhkasin aikaisemmin syksyllä tehdä eläkeläisestä joulukinkun, kun sen käytös oli niin hullua, mutta nykyään se on taas oma itsensä. Eli ehkä vähän pöpi edelleen, muttei kuitenkaan täysin mahdoton :D

Pihasta pois lähtemisestä piti siis tehdä taas rutiini ja joka päivä lenkin pituus vaihteli. Ensin tehtiin maastakäsin ja käytiin syömässä tallin ovella pelkkä porkkana, kierrettiin tarhat ja mentiin takaisin lauman luokse. Muutamassa päivässä siitä tuli taas oma itsensä ja se oli ajoittain rento myös ratsastaessa, jos ihminen käveli edeltä. Harkitsin myös taluttajaa, koska se olisi luonut turvaa Veralle, mutta totesin sen liian suureksi riskiksi mahdollisen ongelmatilanteen sattuessa, sillä jos tamma lähtee pakittamaan, sitä ei saa yhtään jäädä vetämään vetopaniikkitaipumuksen vuoksi. Ollaan käyty kävelyillä noin viisi kertaa viikossa ja useimmiten molemmat jalkaisin. Välillä ollaan päästy myös hevoskaverin kanssa maastoon ja se on ollut Veeran mielestä aivan hurjan hauskaa. Sillä on ollut niin paljon menohaluja, että rauhallisesti ravaaminen on ollut pienen työn takana ja aina alkuun olen saanut vain pidätellä pelkin laukkapompuin etenevää hevosta... Tuntuu vähän kuin menisi jollain viritetyllä keinuhevosella, kun liike ei juurikaan etene, mutta nousee ylös alas :D Noin viikko sitten Veeran käytöstavat joutuivat ultimaattiseen testiin, sillä kotimatkalla meitä vastaan juoksi tiellä toinen hevonen, joka Veeran nähdessään teki uukkarin ja lähti kiitolaukkaa kotiinsa ratsastajansa jäädessä ojan pohjalle. Voin sanoa, että tammassa oli hieman pitelemistä, kun toinen hevonen nelistää edellä samaa tietä pitkin ja sitten piti vaan kävellä samoja jälkiä kiltisti tallille asti. Sanotaanko, että asiasta jouduttiin käymään hieman keskustelua (lue: roikuin narussa kaikin voimin), mutta onhan se nyt hevoselle aika luonnonvastainen juttu jäädä chillaamaan, jos toinen kaveri häipyy mestoilta liekki hännän alla.

Kuinka sievä voi pieni suomenhevonen olla! Tämä on meidän suosikki maastokaveri, tarpeeksi järkevää seuraa meidän Veeralle, tasoittaa kummasti luonnetta :P