lauantai 22. kesäkuuta 2019

Perinteiset juhannuskuvat


Vaikka blogiin ei päivittäisi koko vuonna mitään muuta, niin yksi asia on varma; jouluna ja juhannuksena julkaistaan kuvatervehdys. 

Niin paljon on tapahtunut, että ajattelin pudottaa pommin ihan omassa postauksessaan, mutta sen voin täälläkin jo paljastaa, että hevosten lukumäärä on taas kaksi. Jos haluat seurata meidän elämää viikottain ja kuulla kaikki kuulumiset ajantasaisesti, seuraa instagramissa myrskynselkaan 

Lento-Hessu 4v
Hänet ostettiin Nikalle ystäväksi, jotta Nika olisi onnellinen. Nyt se on.


Kuin emänsä

Mukavaa juhannuspäivää kaikille!


lauantai 8. syyskuuta 2018

Sairasloma jatkuu

Uusi kontrollikäynti klinikalla on parin viikon päästä ja siihen asti nyt taas vain kävellään. Käynnissä ei enää onnu ja ravikin näyttää ihan hyvältä suoralla uralla, mutta ympyrällä askel on kaikkea muuta paitsi puhdas...

lauantai 25. elokuuta 2018

Klinikkareissu


Nika muutti viikko sitten perjantaina ja alkuun kaikki sujui hienosti. Nika tutustui yksi kerrallaan lauman hevosiin viikonlopun aikana ja ne ystävystyivät välittömästi, mutta maanantaina se kohtasi ensimmäistä kertaa lauman johtajan ilman välissä olevaa aitaa. Nika jopa nakutti hampaitaan alistumisen merkiksi, mutta ei väistänyt tarpeeksi nopeasti ja sai kaviosta takapolveensa. Se pomppi hetken lähes kolmijalkaisena, mutta alkoi nopeasti varaamaan jalalle taas painoa. Merkiksi iskusta tuli verinen puolikas kavionkuva, joka oli kuitenkin onneksi pelkkä pintanaarmu. Otin Nikan tarhaan, jottei se juoksisi kipeällä jalalla ja puhdistin haavan. Soitin klinikalle kysyäkseni toimintaohjeita, ja sovittiin, että jos ontuma ei parane ennen loppuviikkoa, lähdetään käymään tutkimuksissa. 

Torstaihin mennessä tilanne ei ollut muuttunut lainkaan ainakaan parempaan suuntaan ja aloin olla todella huolissani, joten varasin klinikka-ajan seuraavalle päivälle. Nukuin yön todella huonosti, ja jopa tipahdin kerran sängystä, koska näin painajaista Nikasta... Aamulla sitten ihmettelin, miksi kankku on niin kipeä, kun en heti muistanut herättäneeni yöllä koko taloa jysähtäessäni lattialle. En pystynyt syömään mitään, koska olin niin hermostunut ja liikkeelle lähdettiin tyhjin vatsoin. Lähtö tallilta sujui ripeästi ja oltiin perillä juuri ajassa, vaikka aikataulu oli melko tiukka, sillä kuski tuli suoraan töistä. Matkaan oli kuitenkin varattu reilusti ylimääräistä aikaa, sillä hevosen, ja varsinkin Nikan kanssa, ajetaan hiljaa ja erityisen varovasti. Koska lellipentu jne. ja kaiken pitää olla sille täydellistä. Klinikalla lääkäri tunnusteli ensimmäisenä Nikan jalan ulkoisesti, jonka jälkeen lähdettiin ontumatutkimukseen juoksutuskäytävään. Liikkeelle lähtiessä Nika ontuu melko voimakkaasti käynnissä, mutta vertyi nopeasti lähes ontumattomaksi. Suoralla ravatessa ontumaa ei havaittu, mutta kaarevalla uralla ja jos on yhtään nousua tai laskua, se ontuu selvästi.

Polvi ultrattiin ja patellan ulkopuolisen sivunivelsiteen distaaliosassa oli havaittavissa harvakaikuisuutta, ja se on saattanut vaurioitua potkun vuoksi. Toiselta puolelta löytyi kuitenkin lähes vastaavaa, eli löytö ei välttämättä ole merkittävä. Jos ontuma ei lähde paranemaan seuraavan viikon aikana, vika on todennäköisesti tässä nivelsiteessä, ja täytyy käydä ultrakontrollissa klinikalla. Röntgenkuvat olivat puhtaat eli luut olivat onneksi ehjiä. Samalla kuvattiin kintereet irtopalojen varalta, eikä niitä ilokseni löytynyt, vaikka ne ovatkin yleisiä etenkin näin isoilla hevosilla. Otj. alemmassa pienessä kinnernivelessä oli lievää reaktiivisuutta, mutta ei mitään normaalia käyttöä haittaavaa eikä vakavaa. 

Kotiin viemisiksi Nika sai viikon kipulääkekuurin ja määräyksen sairastarhaan. Ravia voi kokeilla ensimmäistä kertaa kymmenen päivän kuluttua ja jos tilanne ei ole parantunut, seuraa vielä 2-3 viikkoa sairastarhassa sekä pelkkää käyntiliikuntaa ja kontrolli klinikalla. Nika sai useaan otteeseen kehuja rauhallisesta ja hyvästä käytöksestään, neulahommatkin sujuivat oikein siististi. Taas oli kuulemma myös kasvanut ja henkilökunta tervehti meitä sanoen, että Pikku-Nika on saapunut :P Eläinlääkärin kanssa muisteltiin myös Veeraa, ja Nikan saama hoito Laukaan klinikalla oli jälleen kerran ensiluokkaista. Nyt on kyllä kivi vierähtänyt sydämeltä, pelkäsin jo aiemmin viikolla, että Nikakin päätyisi Veeran seuraksi ennen aikojaan...



Antepsinin jämät suupielessä. Unohdin antaa annoksen lähtiessä, joten pyysin ensimmäisenä klinikalla kyseistä lääkettä, sillä se muodostaa suojaavan kalvon mahaan, ja se on todella hyvä etenkin tällaisissa stressitilanteissa. Myös kipulääke ärsyttää vatsaa, joten jatkan Antepsinin syöttämistä nyt myös kotona kuurin ajan.

Nika ei taaskaan tykännyt korvahupuista :D

Trailerikamera on maailman paras keksintö hysteeriselle hevosenomistajalle, joka voi sen kautta tarkkailla hevosensa jokaista liikettä. Kotimatkalla viiden aikaan pystyin vihdoinkin syömään ensimmäistä kertaa sitten edellisillan, eli tehtiin ennakkotilaus ABCltä ja sen aikaa, kun kävin hakemassa ruuat kassalta, Jaakko ajoi rekkaparkkia ympäri, ettei Nikalle tulisi liian kuuma seisovassa kopissa :D
Käytän Nikalla kaulapantaa varmuuden vuoksi, koska ei siitä mitään haittaakaan voi olla, ja täten omistaja matkustaa hivenen rauhallisemmin.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Hei, me ravataan!


Nikan kanssa on tapahtunut suurta edistystä viimekertaisen blogipostauksen jälkeen. Kaksi viikkoa sitten otettiin yhdessä Nikan ensimmäiset raviaskeleet ikinä, ja sehän meni niin hienosti kuin vaan mikään voi mennä! Hevonen oli rento ja alkoi tarjota itse ravia eteenpäin pyydettäessä, jolloin pienestä pohkeesta ja "ra-vi" äänikomennosta, se siirtyi oikein mukavaan ja rauhalliseen raviin. Vielä ei olla päästy ravaamaan uudestaan, sillä yllätys yllätys, taas tuli uusia kommervenkkeja. Tällä kertaa syy löytyy kavioista ja Nika arkoo etusiaan, mutta tämän pitäisi ratketa ihan vaan lyömällä kengät jalkaan. Alun perin eka kengitys oli suunniteltu tehtäväksi muuton jälkeen, eikä tämä oikeastaan muuta tilannetta, sillä haluan olla itse joka päivä vahtimassa, että putsit ja suojat pysyy jalassa eikä tule haavereita. Olisi toki kiva saada kengät jalkaan mahdollisimman pian, mutta tilanne ei kuitenkaan ole millään tapaa akuutti ja Nika pärjää hyvin vielä viikon ilman kenkiäkin, kunhan liikutus on kevyttä. Muutto on nimittäin jo ensi viikolla, ja joka tapauksessa olen vastannut nämä vikat viikot täysin itse Nikan liikutuksesta, joten kevyempi jakso tässä välissä ei haittaa yhtään.
 

Kuluneella viikolla kävin Nikan luona neljänä päivänä, sillä kerätään nyt vielä kaikki mahdollinen oppi ennen kuin täytyy pärjätä yksin.  Maanantaina ratsastin vain kymmenisen minuuttia käyntiä, sillä se liikkui niin kivasti eteen yhtään patistelematta, että halusin lopettaa harjoituksen siihen.  Keskiviikkona Nikalla oli hieronta ja viime kerralla vaivannut sään alue oli nyt paljon parempi, eikä sieltä löytynyt enää samanlaisia triggerpisteitä. Kengättömyys ja kavioiden arkominen on todennäköisesti  aiheuttanut kaulan sekä lavan seudulle jumeja, mutta muuten lihaksiston tilanne oli ihan hyvä. Selkälihaksissa oli kauttaaltaan lievää kalvokireyttä, mutta se kertoo todennäköisesti vain siitä, että niitä lihaksia on nyt hieman käytetty. Uusi hieronta-aika on noin kuukauden päästä, sillä suurin apu tulee nyt kengistä, ja sitä ennen rahat menisivät vain hukkaan. Perjantaina treenattiin selkäännousuja, ja tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Nikaa ei juoksutettu lainkaan alle. Oli toinenkin uusi juttu, eli aikaisemmin Nikan kouluttaja on ollut aina katsomassa ja antamassa ohjeita, kun olen ratsastanut Nikalla, mutta nyt paikalla oli ainoastaan Jaakko vahtimassa ihan turvallisuussyistä. Nyt kun olen ratsastanut Nikalla enemmän myös itsenäisesti, niin enää se ei jännitäkään niin paljon. On hyvä, että opin luottamaan siihen jo nyt, niin sitten on helpompi alkaa ratsastamaan sillä myös uudessa paikassa.


Lauantaina tehtiin hieman lastausharjoituksia, joita oltiin jo edellispäivänä myös treenattu, ja koska koko homma kesti alle viisi minuuttia, niin harjoiteltiin myös liikenteen kohtaamista. Kävelytin Nikaa pientareella, ja Jaakko ajoi autolla useita kertoja ohi edestä ja takaa, alkuun ihan tien toista laitaa hitaasti, lopussa hieman lähempää ja vähän nopeammin. Nika ei edes korvaansa lotkauttanut missään vaiheessa, joten seuraavalla kerralla täytyy nostaa hieman vaatimustasoa, jotta auton ohittaminen olisi turvallista, vaikka kuski ei hidastaisikaan kohdalla.

Upotan alle videon instagramista, jossa näkyy kuinka Nika lompsii suoraan koppiin, vaikka viime kerrasta on melkein puoli vuotta. Ei juurikaan parantamisen varaa, kun jo ensimmäinen lähestyminen traileriin on tällainen. No miksi ihmeessä me tehdään lastausharjoituksia, kun se sujuu jo liki täydellisesti? Siksi, että se olisi aina jatkossakin yhtä helppoa ja kivaa, vaikka kuu tipahtaisi taivaalta ja maailma olisi väärinpäin. Jotta ainakin yhteen asiaan voi aina luottaa, eli siihen, että Nika menee koppiin. Jos joskus tulevaisuudessa on liikaa vapaa-aikaa, niin ajattelin opettaa myös koppiin lähettämisen, koska olisihan sekin hauska ja ihan kätevä taito osata.


Kultapoika