lauantai 24. kesäkuuta 2017

Juhannus paratiisissa


Ihanaa ja valoista keskikesän juhlaa juuri sinulle!


Pojat olivat poikia, eivätkä piitanneet mistään kukkasista!



Tämän verran jäi ensimmäisestä kukkakimpusta jäljelle :'DD

"Hei mihin ne värikkäät horsmat oikein katos, meille maistuis enemmänkin?"

"Ai kiva, kävit kerää uuden puskan, no kohta seki on mennyttä"
"Rips kukkaset"
"No ok voidaan ottaa yks kuva"
"Noni otitko sää sen kuvan jo?"

"Haloo, joko saa syödä??"

Mun sulho ♥
Ja maailman kaunein Veera ♥
Tamma on muuten bodannut hyvin kaulaansa


Veera oli koko porukan ainoa joka ei yrittänyt syödä kukkia, vaan osasi arvostaa hänelle kerättyä kimppua ja tyytyi vain nuuskuttelemaan tuoksua.


lauantai 10. kesäkuuta 2017

Onnellisia hevosia ja uusia ystäviä



Veera ja Nika ovat molemmat kotiutuneet tässä reilun viikon aikana Konginkankaalle erittäin hyvin. Nikasta huomaa vielä tallissa ollessa pientä stressiä, mutta silmien ilme on kuitenkin tyyni ja levollinen, se selkeästi huomaa olevansa tutussa paikassa. Siitä on tullut tosi rauhallinen ja suorastaan laiska oltuaan yötä päivää ulkona ja taluttaessakin se vain laahustaa perässä ilman minkäänlaista kiirettä, aivan kuten edelliskesinäkin. Vähän eri meininki siis kuin yksin tarhatessa, silloinkin Nika malttoi kyllä kävellä kiltisti, mutta siitä huomasi, että se haluaisi mennä ja ylimääräistä energiaa oli varastossa jatkuvasti. Olen ehkä ainoa, joka on huomannut eron Nikan yleisilmeessä, mutta voin sanoa, että huolirypyt ovat kadonneet tältä hevoselta kokonaan. Nyt ilman ryppyjä se näyttää nuoremmalta kuin aikaisemmin, mutta ehkä yleisesti ottaen varsojen elämä on huolettomampaa ja niillä ei näy joidenkin aikuisten hevosten stressistä ja epämukavuudesta kertovia niinkutsuttuja kipuilmeitä, joten se selittää äkillisen nuorentuneen olemuksen. Teen kaikkeni, että rypyt pysyisivät jatkossakin poissa ja Nika olisi ikinuori kuten emänsäkin.

Ensimmäisenä päivänä Nika laitettiin yhteen vanhan tutun kaverinsa kanssa ja ne tulivat hyvin juttuun, kunnes tämä Nikan tyttöystävä karautti seuraavana päivänä toiselle puolelle aitaa mielestään  komeamman miehen luokse. Tammat ja ruunat täytyi sitten erottaa, sillä ruunat olivat vähän liiankin kiinnostuneita tytöistä ja taisivatpa vielä molemmat nuoret pojat luulla olevansa vielä oreja. Nyt saavat sitten ruunat painia keskenään, jos siltä tuntuu. Niitten yhteiselo tosin on jo todella rauhallista, ensimmäisen päivän Nika jaksoi alistua ja nakuttaa hampaitaan, mutta nyt se on noussut johtajaksi. Tämä ei oikeastaan näy muualla, kuin ruokailutilanteessa, sillä silloin Nika hallitsee sitä kuka syö mistäkin. Minä olisin ollut paljon tyytyväisempi, jos Nika olisi ollut jotain muuta kuin taas vaihteeksi se alfa, mutta minkäs sille voi... :D Tähän asti hevoset ovat vielä olleet pihatarhoissa ja pienemmissä laidunlänteissä, mutta pian ne siirretään ihan varsinaiselle kesälaitumelle.




Toiselle puolelle aitaa yhdistettiin Veera ja tämän uusi tuttavuus. Siinä ei arvatenkaan ollut minkäänlaista ongelmaa, sillä vielä koskaan tähän mennesä ei ole tullut sellaista hevosta vastaan, jonka kanssa Veera ei olisi tullut toimeen. Se on aina sopivasti lauman keskimmäinen, ei kiusaa ketään eikä kerjää verta nenästään (toisin kuin Nika), mutta toisaalta osaa pitää hyvin puolensa ja huomauttaa tunkeilusta.

Nika on niin dramaattinen :D

Ihme sammakko


Nika nakuttamassa hampaita kauhuissaan aidan toisella puolella olevalle ruunalle, jota se jo nyt ajaa pois ruokakipolta...



Hauskaa miten paljon asetelma on tästäkin muuttunut niin nopeasti


En kestä näitä Nikan alistumisilmeitä :D

Joskus on vaikea ymmärtää, mitä Nika oikein puuhailee.

Kuvana huono, mutta Nikan asento on hieno





Seuraavina päivinä meno oli jo rauhoittunut

Ja näin Nika häätää kaverinsa pois heinäkasalta. Minua vähän hirvittää, kun se lähestyy takaapäin kengässä olevaa isoa suomenhevosta :'D