lauantai 23. marraskuuta 2013

Kouluvalmennus ja Veran kuulumiset


Tänään lauantaina oli taas aikainen herätys heti kuuden jälkeen, koska lähdettiin ponin kanssa meidän ensimmäiseen kouluvalmennukseen! Valmennus meni oikein kivasti, saatiin hyviä ohjeita, mentiin pienessä ajassa paljon eteenpäin ja ennen kaikkea nyt tiedän miten kotona pitää treenata. Ensimmäisenä korjattiin ohjaspituus ja ponin niska ylös. Tällä kertaa B ei vielä halunnut myödätä niskastaan lyhyemmillä ohjilla vaan viipotti mieluummin pää pystyssä. Siihen ei kuitenkaan kiinnitetty huomiota ja tarkkailun alla olivat sen sijaan jatkuva eteenpäinpyrkimys sekä rentous.

Ravissa jouduin tekemään itse tosi paljon töitä alkuun pystyäkseni istumaan kunnolla, koska ponin askel oli aika pomputtava sen ollessa vielä hieman jännittynyt. Laukassa vasen kierto oli paljon vaikeampi ja ennen työskentelyä Boken ristiselkä oli lukossa. Vasen laukka on kyllä aina ollut heikompi, mutta epäilen että satula on saattanut alkaa vaivaamaan ponia. Nyt kokeilin ensiavuksi laittaa Veeran lampaankarvan satulan alle ja se tuntuikin auttavan ihan hyvin, ponikin uskalsi rentouttaa selkänsä ja alkoi ponnistamaan sisätakajalalla hienosti. Oikea laukka sujui paremmin heti alusta saakka, poni rentoutui, liikkui läpi selän ja askelkin muuttui ihan erilaiseksi! Koko ajan istuin siis vain hiljaa tehden mahdollisimman vähän, pidin ohjat kädessä ja ratsastin pohkeesta eteen.

Valmentaja muuten näytti vihreää valoa meidän kisasuunnitelmille, joten ensi viikonloppuna startataan ponin ekoissa koulukisoissa helppo C:2!





 

 
Viimepostauksessa unohdin mainita, että Veera oli Psyllium-kuurilla, koska tajuttiin että sillä on todennäköisesti ollut hiekkaa mahassa jo vähän pitemmänkin aikaa. Reilu viikko sitten tuotiin uusi kuorma hiekkaa tarhaan ja mitä tekee Veera? No menee tietenkin heti ensimmäisenä popsimaan hiekkakakkuja! Kuuden päivän kuurin aikana oireet hävisivät ja tamman maha pieneni huomattavasti, nyt se näyttää jo melkein hoikalta. Eli lisää ruokaa ja sekös Veeralle sopii!
 
Kelit rajoittavat tällä hetkellä tosi paljon liikutusta ja Veera on joutunut tyytymään tarhailuun parin päivän ajan, koska kenttä on ollut niin surkea. Alkuviikosta pääsin kuitenkin myös selkään ja täytyy kyllä todeta, että ratsastaessa Veera on nykyään vaan niin ihana!! Kevyt, herkkä, innokas ja reagoi ajatukseen. Voi että kun odotan innolla että päästään taas työskentelemään kunnolliselle pohjalle, tulisi jo talvi! Meillä on jo hyvä suunnitelmakin kentän talvikunnossapitoa varten, että odotan oikein innolla lunta & myös niitä pakkassäitä - ja sitä myötä myös pimahtanutta tammaa, jonka mielenterveyttä pakkanen koettelee!
 
"HEIII!! MISSÄ OLITTE, MIKS MÄ EN PÄÄSSY??"
Veeralle on tullut taas noi sen söpöt tan-merkit :)

 


Veeran poskeen ilmestyi mystisesti pari päivää sitten tuollainen hassu haava. Onkohan sen kaveri kenties puraissut meidän tamman täydellistä naamataulua?

tiistai 19. marraskuuta 2013

ÄSeRa:n seuraeste 17.11.

Tässä vaiheessa vielä aavistuksen pingoittunut poni
 Tyytyväinen ja erittäin huojentunut ratsastaja ilmoittautuu! Siitä huolimatta että meitä siunattiin mitä mahtavimmalla säällä, Boken ja minun ensimmäiset kisat sujuivat tosi hyvin ja aivan yli odotusten. Aamulla tuli aikainen herätys, sillä äiti joka oli ollut tallilla yötä soitti, että ei saa tammoja ulos myrskyn takia. No eikun kisakamppeet matkaan ja nopeasti tallille, jossa odotti kaksi kappaletta vajukkeja tammoja! Veerasta tulee aina villihevonen kun tuulee kovasti, joten heti kun sain sen kuskattua tarhaan, se vinkaisi, pukitti ja lähti juoksentelemaan ympäri tarhaa. Siellä se sai sekoilla koko päivän ystävänsä kanssa ja ratsastus jäi arvatenkin välistä, koska kaksi itsemurhayritystä samalle päivälle olisi ollut jo liikaa :)

Boke käyttäytyi tosi hyvin sekä tallissa ennen lähtöä että kopissa ja matka sujui hyvin katsellessa lentäviä linkkipysäkkejä sekä kaatuilevia puita... Ei voi kyllä muuta kuin ihmetellä kuinka viisaasti poni meni heti ensimmäisissä kisoissaan! Heti verkassa huomasin että B reagoi jännitykseen ihan samalla tavalla kuin Veera, olemalla hidas. Tässä vaiheessa huokaisin kyllä helpotuksesta, kun tajusin ettei minun tarvitsekaan ratsastaa räjähdysherkällä ruuutitynnyrillä.

Meidän ensimmäinen startti oli ristikkoluokassa, jossa kaikki puhtaan radan saaneet palkittiin. Päädyttiin tähän ratkaisuun, koska halusin luoda ponille mukavan ja hauskan kokemuksen kisaamisesta, eikä päästy enää treenaamaan esteitä viimekertaisen valmennuksen jälkeen. Kolme ensimmäistä estettä mentiin ravissa, josta jatkettiin loppurata laukassa ponin saadessa kehuja koko suorituksen ajan. Saatiin puhdas rata ja kuski oli megailoinen, koska ei tippunut ja kuollut!








Kunniakierroksella Bokesta olisi ollut kiva juosta kovempaakin, mutta tyhmä pilotti hidasteli!

Seuraava luokka oli 60cm, jossa poni oli valitettavasti jo tosi väsynyt, eikä oikein jaksanut enää. Tämä johtui juurikin jännityksestä, kotona samanlainen treeni olisi mennyt alkuverkoista. Ykköselle tultiin hyvin, mutta sen jälkeen poni simahti ja laukka ei mennyt eteen vaan jäi paikoilleen leijumaan. Kuudes este eli okseri, jonka alla oli lankku aiheutti hieman kyttäilyä, mutta siitä päästiin yli pienellä rohkaisulla. Perusradan viimeiselle, 8a,b sarjalle, otettiin stoppi. Tuomari-ratamestari-valmentaja-meidän henkinen tsemppari sanoi, että kielto johtui siitä ettei poni vaan yksinkertaisesti enää jaksanut laukata, enkä olisi voinut tehdä asialle käytännössä mitään. Lisäksi este tultiin varjoisasta kaarteesta suoraan aurinkoon, joka ehkä myöskin hämmästytti ponia. Toisella yrittämällä päästiinkin sitten yli ja lopputulos oli kuusi virhepistettä, neljä kiellosta ja kaksi ajasta. Kaiken kaikkiaan päivä meni tosi hienosti ja hyvillä mielin jatketaan treeniä kohti ensi kesän kisoja! Tänä vuonna olisi tulossa vielä yhdet seurakoulukisat, joihin meinattiin lähteä testaamaan kouluponin uraa. Viikonloppuna on siis luvassa ahkeraa treeniä koulupuolella :)

Toisesta radasta ei ole kuin pari kuvaa viimeisiltä esteiltä, koska meidän kuvaaja ei huomannut että mentiin radalle, vaikka me lähdettiin ensimmäisinä ja tämä törötti koko ajan puffassa tiskin takana. How is that possible, kysyn vaan :D






"Oonks mä nyt hieno poika?"

perjantai 15. marraskuuta 2013

150pv ja muita juttuja

Tällä kertaa on vuorossa tiineyspostaus, sillä eilen tuli 150 päivää Veeran astutuksesta! Parin viikon päästä ollaankin sitten jo tiineyden puolivälissä ja kohta voikin alkaa tuntemaan varsan liikehdintää. Can't wait!! Toivotaan siis että pikku-aasi on edelleen matkassa ja tiineys etenee hyvin loppuun asti :)
Ensiviikolla Veera saa rokotteen ja ruokintaakin pitää alkaa piakkoin muokkaamaan ja lisäämään. Nyt alkoi siis nopean kasvu vaihe ja varsa saa painoa lisää n. 250g joka päivä (eli melkein 2kg viikossa!)

Yritin ottaa tallissa jonkinlaista kuvaa pallerosta, mikä osoittautuikin melkoisen hankalaksi. Veeralta meinasi palaa käämi ihan totaalisesti kun se olisi tahtonut ruokaa ja minä vaan hääräsin kaikkea turhaa!
 

Miten ihmeessä onnistuin ottamaan tällaisen kuvan, onkohan se sittenkin liian laiha :'D

 

laama ♥

 
Veera sai kymmenisen päivää sitten popot uudestaan jalkaan, sitä ennen jouduttiin pitämään viikon ajan pakkolomaa, koska kaviot kuluivat liikaa. Impparikin meinasi iskeä tamman kolhittua koipiaan tarhassa temmeltäessä, mutta saatin se pois alle parissa päivässä! Nyt Veera on ollut taas ahkerassa liikutuksessa ja puuhaillut joka päivä jotakin iloisella mielellä.

Viime viikonloppuna aloitettiin meille molemmille ihan uuden asian opiskelua, nimittäin ohjasajoa! Ensin käytiin kentällä testaamassa, että uudet kuviot on Veeralle ihan okei ja sen jälkeen suunnattiin maastoon. Koska Veeraa ei ole koskaan ajettu aloitettiin niin, että minä kävelin edeltä jolloin tamma siis vain yksinkertaisesti seurasi minua, mutta samaan aikaan iskä ohjasti takaa ja näin heppa sai pikkuhiljaa totutella ajatukseen. Puolen tunnin harjoittelun jälkeen Veera alkoi sisäistämään jutun tosi hyvin, eikä minun tarvinnut enää juosta edeltä vaan heppa menikin reippaasti kärjessä! Pari kertaa Veera pysähtyi katsomaan mörköjä ja silloin minun piti taas mennä edeltä, että saatiin hurjat hirviöt ohitettua, mutta sitten tamma jatkoi taas hyvin eteenpäin. Viisas neiti, ensi kesänä voidaankin sitten alkaa harjoitella kärryjen kanssa kun nyt talvi treenataan näin :)



Ponin kanssa ollaan harjoiteltu myös ahkerasti, alkuviikosta treenit eivät sujuneet kovin hyvin ja meinasin löytää itseni hiekkalaatikosta useampaan otteeseen. Keskiviikkona päätin pitää ponilla vapaapäivän ja eilen irtojuoksutin sen kentällä. B liikkui tosi hyvin ja tehtiin myös maastakäsin harjoituksia ja leikittiin. Siitä tuli taas tosi hyvä mieli harjoituksiin, sillä poni seurasi kuin koiranpentu ja tehtiinkin loppuverkat niin että juoksenneltiin vaan kenttää ympäri ja poni seurasi vapaana mukana! Vielä kuukausi sitten tämä ei toiminut ollenkaan, B ei jaksanut kiinnostua minusta vaan kipitti lähimmälle heinää muistuttavalle mättäälle. Poni taitaakin olla nykyään mun number one fan ja sen kanssa on tosi mukava työskennellä, kun sekin tykkää minusta :) Hyvillä mielin lähdetään viikonloppuna kisaamaan!



Hyvä palvelu, kylmät koivissa ja ruoka suoraan nenän edessä!

Mitäs tykkäsitte? Oliko tällainen lyhyempi vähäkuvainen kuulumispostaus ihan tyhmä vai voiko näitä tehdä jatkossakin?
 
 

torstai 7. marraskuuta 2013

The best I've ever had || 2 years

 
Tiistaina tuli täyteen tasan kaksi vuotta Veeran kanssa.
 
En olisi ikinä uskonut kuinka tärkeä tuosta tammasta voikaan tulla. Alkuun ajattelin, että ostan jossain vaiheessa uuden hevosen, mutta pian kävi kuitenkin hyvin selväksi, että Veera on tullut jäädäkseen. Nykyään en voisi kuvitellakaan elämää ilman tuota tempperamenttista, kaunista ja maailman hienointa tammaa. Joka päivä kun menen tallille se hirnahtaa minulle tervehdykseksi ja kipittää portille höristen.
 
Veera on nyt hyvin onnellinen.
Sillä on ihania hevosystäviä, oma varsa kasvamassa mahassa, mukava rauhallinen talli ja erinomainen hoito, se saa juosta lujaa metsässä ja mennä hienosti kentällä. Se on löytänyt ilon liikkumiseen ja saanut meiltä rakastavan kodin.
 
Olkaa hyvä, katsokaa ja kuunnelkaa. Meidän tarina alusta asti aina tähän päivään.