Tervetuloa maailmaan pikkukaveri!

 

Minun Veerani varsoi viime yönä salamoiden välkkyessä taivaalla ison, jäntevän ja reippaan oripojan ♥

 

 

 

Tämän valkoisempaa siitä ei kyllä tule!

   

Nimittäin maidosta, joka on ollut aamusta asti aivan puhtaan valkoista! Yleisesti valkoinen maito on merkki varsomisesta 12-24h sisään eli vähäuninen yö tiedossa, toivottavasti Veera päättäisi varsoa tänään :)

Mutta toisaalta: koskas Veera olisi tehnyt mitään kuten normaali hevonen? No ei koskaan. 

Veera senkin varsan panttaaja!



334vrk

Veera-sirkan kevättervehdys ♥

Veera seitsemän aikaan tänä aamuna, tamman hörinä on kyllä ihan jokaisen päivän kaikkein parhain "hei":)

  Viime yönä Veera suunnitteli taas kovasti varsan tekoa! Tamma oli aika rauhaton karsinassaan ja noin kahden aikoihin meni ensimmäistä kertaa varmaan kuukauteen makuulleen karsinassa. Välillä se makasi ihan pitkällään, muttei kuitenkaan nukkunut ja toisinaan taas tuijotteli kylkiään. Veeran karsina on nyt niin iso, että meidän kamera ei ihan jokaista kulmaa saa kuvaan, joten eiköhän tamman takalisto juurikin jäänyt pois kuvasta! Mietittiin siis kuumeisesti, että mitä tehdään, kun ei voinut tietää onko sieltä varsa tulossa vai ei. Soitettiin sitten tallinomistajalle, joka oli jo aiemmin luvannut käydä katsomassa Veeraa jos tuntuu siltä, eli hän lähti käymään tallissa. Siinä vaiheessa tamma pomppasi tietysti ylös ja tähän päättyi puuhastelu, kyljistään Vera oli kuulemma älleä, mutta muuten ei ollut tullut mitään uutta.

Tänään mentiin heti aamulla tallille ja vietiin vaan hepat ulos (niin ja paijattiin kyllä vähän tammaa...), niitten saatua aamuruuat jo kuudelta tallinomistajan toimesta. Koko päivä vahdittiin Veeraa ja illemmalla käytiin vaan kaupassa & kotona hakemassa lisää kamppeita eli nyt ollaankin taas tallilla! Maito oli jo käytännössä ihan valkoista, kun Veera äsken mutusti iltaruokiaan eli jospa tänä yönä uusi yritys :)

Hunajainen, harmaa, vaalenee

Pallo eilen 331vrk - alla hivenen sulavalinjaisempi kaveri viimekesältä

Haha dying, jo hieman laidunnapaa keränneenä Veeran kaula on silti melkein paksumpi kuin maha, vaikkei ollutkaan vielä tuolloin kaikkein lihaksikkaimmillaan :D

Isonapa reilu kuukausi myöhemmin heinäkuussa, hieno tyttö :)

Täällä on kohta aivan valmista! Tiistaiaamuna Veera kehitti ensimmäistä kertaa pienet vahatipat, muuten ei kuitenkaan silloin ollut vielä merkkejä varsomisesta ja Veera tarhailikin koko päivän. Illalla tamma oli edelleen oma pirteä itsensä eikä sitä tuntunut ahdistavan ollenkaan - maha on valtava ja Veera vaan puuhailee tyytyväisenä omia juttujaan ja syö!

 Seuraavana aamuna eli eilen Veera oli vaihtanut maidon värin harmaaseen, sillä oli usein supistuksia, sen kyljet oli ihan hiessä ja se kurkki aina välillä mahaansa. Tamma jäi sisälle pungertamaan ja vahdittiin sitä koko aamupäivä kameran kautta äitin soitellessa meidän varsomisexpertit läpi. Puolen päivän jälkeen heppa rauhottui ja käytiin viskaamassa se pihalle, aurinkokin alkoi paistaa ja aamuinen ällöttävä sade & tuuli laantui. Eilen oli ensimmäinen päivä kun Veeran oli hieman tukala olla ja senkin huomasi oikeastaan vaan siitä, että tamma liikkui tarhassa vähän vähemmän kuin yleensä. Edelleen mahaa saa paijata, eikä Veera olekaan koko tiineys aikana kääntänyt korvaansakaan kun ollaan masun luona touhuttu ja muutenkin ottanut tiineyden muutokset tosi lunkisti. Illalla Veera oli taas ihan normaali ja jätettiin se karsinaan nukkumaan, sillä ajatuksella että vasta aamulla tullaan uudestaan. Yö meni ihan normaalisti ja nyt myös aamulla tamma on ollut ihan rauhallinen. Maito on taas astetta valkeampaa eli pian pitäisi tapahtua. Ei se Veera vaan voi enää kauaa venyttää varsomista! Varsa tule kiitos ulos tänään tai viimeistään huomenna!

Näissä iloinen mamma toissapäivänä

Veeran hyvin varusteltu varsomispakkaus = tuttipullo ja pyyhkeitä, ämpärin voisi vielä ostaa. Huomatkaa ihana lohis laatikko, siinä on kannessa ja sivuilla muitakin lohikäärmeitä, Veera on toi pinkki

Maha on tipahtanut nyt tosi paljon!

Pikkuinen lammikko kertyi eilen Veeran tarhaan - täytyi siis tosiaan sataa paljon

Tässä ja edellisessä kuvassa näkyy aika hyvin nuo hikijäljet.  Jännä kuvio muuten tällä hetkellä Veeran koivessa! Tämän kuvan jälkeen heppa harjattiin ja loimitettiin :)

Eilen päivällä näytti tältä, tänä aamuna maito oli jo valkoisempaa ja nisät täydemmät

"Et helekutissa ala ny poraan mun hampaita tai syön sut" Nope Veera, siirsin sen vaan pois kuvasta!

"Huh, ny se laitto sen poran poies" Joo korjasin sen kanssa aitaa Veera, en edelleenkään meinannu ruveta hammaslääkäriks

Hassu pikkulikkis

Varsominen lähestyy, 328vrk!

Yöherätykset aloitettu, Veera voi varsoa koska tahansa! Pari yötä sitten meidän kamerasysteemi kaatui tallin puolella ja kun äiti aamuneljän aikoihin oli mennyt talliin korjaamaan sitä, Veera oli ähissyt karsinassaan makuulla ja sen vatsalihakset olivat ihan kireällä. Tänä aamuna (sunnuntaina siis, mutta postauksen julkaisu venyi yli puolen yön) Veeran piti miettiä vähän ennen kuin se lähti tallista ulos ja tarhassa se vaan varri hitaasti ympäriinsä ja illalla hännän ympärys oli ihan hyytelöä. Veeran normaalilämpötila on nyt pitkän aikaa ollut aina mittausaikaan tasan 37,8 ja nyt tänä iltana sitä oli 0,4 astetta vähemmän, mikä viittaisi varsomiseen jo tämän yön aikana. Toisaalta nisät eivät ole vielä täyttyneet aivan päihin asti, mutta etenkin tänä vuonna on kyllä tullut jo niin monta yllätysvarsaa että parempi olla laskematta sen varaan! Vähän me ollaan vielä harrastettu liikuntaa, narunpäässä tamma ei halua enää kulkea, mutta olen tehnyt niin, että menen itse tarhaan hengaamaan ja kävelemään. Veerahan tietysti seuraa mielellään perästä kun saa vapaana tulla omaa tahtia ja ollaan leikitty myös piilosta sillä tavalla, että tamma saa aina etsiä mut :)

Piknik sopii kuitenkin aina vaikkei saisikaan olla villihevonen!

Pyydän anteeksi, näin keväisin tungen aina blogiin kaikenmaailman ruohotupsujen kuvia 

Vielä muutama kuva minun ja meidän koiran lauantai-illan/yön lenkiltä! Oli aivan upeat maisemat, joten oli ihan pakko loikkia ryteikköön ottamaan kuvia pariin otteeseen. Voin vaan kuvitella mitä järkkärillä olisi saanut aikaan (jostain syystä kamera kaulassa juokseminen ei tosin kuitenkaan tunnu hyvältä idealta?). Niin ja hidastihan se vauhtia aikalailla kun piti katsella maisemia, joten tehokkuus oli treenistä kaukana, mutta oli muuten ihana juosta tuossa säässä!!

Ihana Elsa :)