maanantai 27. elokuuta 2012

Alue-este 26.8, Polleparkki

Nyt on sit rankka kisaviikonloppu takana, eilen ratkottiin vielä K-S Alueen joukkuemestaruudet sekä ÄSeRa:n seuranmestaruus. Hypättiin siis kaksi kertaa 80cm, ensin seuraluokassa ja sen jälkeen alueella.
 
Seuraluokassa otettiin heti ykkönen alas, mikä oli siis ihan perus pysty. En oikein keksi siihen muuta syytä kuin että Vera ei vaan keskitynyt tarpeeksi vaan tohotti menemään kohti verkka-aluetta. Heti kakkosesteellä lähti toinen jalustin koska Vera teki vähän hassun hypyn ja tuli juureen. Kolmosta lähestyttiin ristilaukassa, oho oho ups ups, mutta hyppy oli kuitenkin hyvä. Sen jälkeen tuli sarja jolla hukkasin molemmat jalustimet, ne eivät vaan enää yksinkertaisesti halunneet pysyä jalassa :D No se ei onneksi ole ikinä haitannut koska olen mennyt pienenä tosi paljon ilman jalkkareita ja satulaa, joten niiden puuttuminen ei ole aiheuttanut ylimääräisiä ongelmia. Sarjalta tultiin alas vastalaukassa ja päätin siinä vaiheessa korjata ravin kautta, että saan hyvän lähestymisen seuraavalle esteelle ja jalustimet jalkaan. Loppurata meni ihan nätisti, tosin se sama musta portti jonka takana vaani eilen sapelihammastiikeri oli edelleenkin pelottava ja veran piti varmistaa että tiiikeri ei ole pesässään ennen kuin hyppäsi sen yli. Loppurata menikin sitten ilman sen suurempaa säheltämistä ja meidän joukkueenjohtaja Suvi  antoi palautteen ja vinkit heti radan jälkeen varsinaista joukkuemestaruusluokkaa varten.

Radan jälkeen Maija tuli juttelemaan meille ja sanoi että Vera on mennyt tosi paljon eteenpäin ja on ihan eri näköinen kuin ennen! Viimeksi Maija oli nähnyt meitä keväällä ja olipa muuten kiva saada muiltakin positiivista palautetta, ei olla siis ihan turhaan raadettu :)  



Sijoituttiin junnumestaruudessa hopealle, joten sieltä lähti sitten mukaan päivän ensimmäinen mitali!
Säde ja Nakke kultamitalistit sekä minä ja Vera hopealla
 
Maija taasen nappasi sennujen kultaa!
 
 
 
Ja kyytiläiset Minna ja Pilke sennumestaruudessa hopealle!
 
 
Seuraavaksi oli vuorossa joukkuemestaruusluokka, vitsit ku jännitti! Kävelin radan Säteen ja erään toisen kanssa jonka nimeä en nyt muistakkaan, mutta sain siis paljon mietittävää radalle. Minna oli sanonu äitille, että jos Pirita ja Vera hylätään se viedään maneesin taakse ja ruoskitaan :D Ei mitään paineita siis... Suvi onneksi auttoi meitä verryttelyssä ja sain hyviä ohjeita :)
 
Noo rata menikin sitten tosi hyvin lukuun ottamatta yhtä pudotusta,  _ärsytti_ihan_pikkasen_. Ratsastin tosi huolella ja yritin saada puhtaan radan, mutta sitten semmonen samanlainen perus pysty kuin seuraluokassakin meni tippumaan. Yritin vielä ratsastaa kaikille esteille mahdollisimman hyvin ja kaikki ponnistuspaikat osuivat kohdalleen, mutta tuo typerä pysty meni sitten tippumaan. Siihenkin askeleet sopivat hyvin, jouduin niitä tosin vähän sovittamaan eli tässä tapauksessa ottamaan ihan pienesti kiinni jolloin askel sopikin, mutta puomi tuli silti alas! Minna sanoi että se oli ehkä hieman pitkänä ja oma mielipiteeni näin jälkiviisaana on että jos vera olisi ollut vähän terävämpänä puomi olisi pysynyt paikoillaan. No sille ei nyt kuitenkaan voinut mitään ja olin pudotuksesta huolimatta tuloslistan paremmalla puoliskolla, sillä rata oli ollut haastava muillekkin.
 
 
Luokan jälkeen pistettiin hepat koppiin nukkumaan ja mentiin itse katsomaan kisoja, kuvaamaan sekä tyhjentämään puffaa siinä samalla. Kävin huvikseni Anskun mukana metrin rataan tutustumisessa ajatuksena että miten olisin itse ratsastanut kyseisen radan Veralla, koska tarkoituksenahan on pikkuhiljaa meidänkin siiryä metriin. Rata oli melko samanlainen kuin tuo oma alueluokkani, esteisiin oli vaan tullut lisää korkeutta ja pituutta, on kyllä iso askel siirtyä ysikympistä metriin, joten harjoitellaan tässä nyt ihan rauhassa. Metri oli myös joukkuemestaruusluokka joten kilpailujen seuraaminen oli ehkä jännitävämpää kuin ikinä ennen, Ulla kuitenkin ratsasti tosi hienosti ainoan nollan joukkuemestaruuteen osallistuvista!
 
Muutama ottamani kuva Anskusta ja Ekusta metrin luokasta :D Anskun uusin harrastus on ihan selvästi ninjailu tai apinoiden matkiminen... NIIN SITÄ PITÄÄ!!:D
 
 



Metrin jälkeen johdettiin koko joukkuekisaa, jäljellä oli vielä kymppi jossa meillä oli kaksi ratsastajaa. Tehtiin koko luokan ajan muistiinpanoja ja heti kun Emmi teki puhtaan radan lähdettiin hakemaan Veraa kopista. Oltiin siis voitettu koko keski-suomen joukkuemestaruus! Voi että oli ihana mennä palkintojen jakoon ykkösinä! En oo ite voittanu koskaan missään mestaruudessa kultaa ja oli tosi hienoa saada ekaa kertaa kukkapuska käteen ja mitali kaulaan, kyse oli kuitenkin koko joukkueen panoksesta ja minulle saavutus oli jo pelkästään tulla valituksi sinne :)
 
Joukkue palkintojenjaossa, vasemmalla joukkueenjohtaja Suvi ja pokaali, takana piilossa Emmi, seuraavana Säde, Ulla ja minä  
 
Oli muuten ehkä vauhdikkain kunniakierros jolla minä olen ratsastanut :D
 
Hieno Veera ja hyvä meidän joukkue! Jos nyt jollekkin jäi vielä epäselväksi niin kuulutaan siis Ääneseudun ratsastajiin :D

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Aluejoukkuemestaruus 2012


Joukkue koossa, vasemmalta minä, Ulla, Emmi, Säde ja joukkueenjohtaja Suvi
 
K-S Alueen joukkuemestaruus I, sekä ÄSeRa:n junnuestemestaruus II
 
Lisää kuvia ja selostusta tulee sit myöhemmin!

lauantai 25. elokuuta 2012

Alue-este, Polleparkki

Tänään lähdettiin aluekisoihin Polleparkkiin, Minna ja Pilke olivat tälläkin kertaa mukana, joten veeran ei tarvinnut yksinään matkustella :) Käytiin ensin katsomassa rata joka oli Minnan luokassa, vaikka en siinä itse ratsastanutkaan ja jaoin tosi ammattimaisia ohjeitani hänelle :D Hyväksytty suoritus heille tulikin eli ei niistä minun selostuksistani hirveästi haittaakaan tainnut olla :) Sitten oli vuorossa oma luokkani joka oli siis 90cm tyyliarvostelulla. Kävelin radan Anskun kanssa, esteet näyttivät mielestäni aika isoilta, johtui varmaan siitä että ne olivat syksyn ensimmäiset maneesikisat. Tuntui etten ole hypännyt ennen yhtä isoja esteitä 90cm luokassa ja osa esteistä näytti melkein metrisiltä :D
 
Ansku ja mä hiippaillaan samaa matkaa rataan tutustumisessa. Meil on näköjään samanlaiset takit ja ollaan kuulemma muutenki hirmu samannäkösiä ja monet on luullu meitä siskoksiks :D 
Vera näyttää ihan siltä ku oksentais roskikseen :D

Vera oli jo verkassa tosi reipas mikä jatkui hyvin radallakin, vaikka pyörittiinkin siinä vähän ylimmääräistä ennen lähtömerkkiä, koska en kuullut kuulutusta että esteet nostetaan hevosille ennen meidän suoritusta. Ensimmäinen linja joka oli noin 24m meni tosi hyvin, Vera otti siihen kuusi laukkaa, ennen se olisi tullut varmaan vähintään seitsemällä, mutta nyt ollaan saatu hyvin laukkaa lisää. Suhteutetun jälkeen vera jäi vastalaukalle, mutta en viitsinyt pudottaa raville korjatakseni, koska ajattelin että vera vaihtaa kyllä itse jos se sitä häiritsee. Vera päätti sitten tehdä oikeaoppisen vastalaukkakaarteen, laukan tahti ja tempo kärsivät siitä hiukan, mutta seuraavalle esteelle tuli kuitenkin ihan hyvä lähestyminen, ehkä aavistuksen juureen muttei pahasti. Seuraavaksi oli kaareva linja, muuri ja perus pysty jossa oli portti. Pystyltä olisi ollut helppo hevosen livahtaa ohi, jos ulkopohje ei olisi ollut paikallaan, linjan molemmille esteille tuli kuitenkin hyvät hypyt ja ponnistukset osuivat oikeaan paikkaan. 
Seuraavaksi oli yhden askeleen sarja jonka A-osalle vera tuli aivan liian juureen, ponnistuspaikka olisi ollut sopiva jos vera ei olisi tehnyt yhtä tök-askelta ennen estettä. Laukka sarjalle oli mielestäni sopiva, mutta en tiedä sitten että näkikö Vera katsomossa jotain mielenkiintoista jota jäi vähän katselemaan ja hidasti jonka takia se tuli sitten niin lähelle estettä. Pieni eteen ratsastus ennen estettä olisi voinut ehkä pelastaa tilanteen, mutta en nyt kuitenkaan saanut ratsastettua veraa tarpeeksi hyvin, joten puomi putosi ja laukka kuoli hetkellisesti kokonaan. Päästiin sitten kuitenkin jotenkin ihmeenkaupalla B-osasta yli ilman pudotusta ja vieläpä yhdellä askeleella sekä melko hyvällä ponnistuspaikalla ja hypyllä. Loppurata meni ilman sen suurempia kommervenkkejä, yksi okseri tosin oli tosi pelottava ja sitä piti kytätä ja päättää vasta viimehetkellä hypätä... Sarjalle lähestymisestä viisastuneena osasin myös ratsastaa paikat oikein, ja huomasin pari sellaista hyppyä joista olisi tullut ihan varmasti puomi alas jos vera olisi alkuperäisten suunnitelmiensa mukaan tehnyt vielä yhden lisäaskeleen. Olin siis melko tyytyväinen myös omaan ratsastukseeni ja vera oli tietenkin tapojensa mukaan tosi hieno ja yritti parhaansa!
 
 
 
Veera rukka korvat hörössä vaan estettä päin, vaikka puomit kolisee :(
Kiva dyykkaus, tiedän kyllä, mutta tätä estettä piti veran mielestä kytätä ja hyppy tuli sit liian pohjaan :)
Liitoravilla poistuminen radalta :)
 
Huomisen kisoissa sitten tavoitteena puhtaat radat ja nyt tiedetäänkin jo mihin kiinnittää huomiota. Mennään siis 80cm kahteen kertaan, ensin seuraluokassa jossa kisataan seuran mestaruudesta ja sen jälkeen keski-suomen joukkuemestaruudesta ÄSeRa:n tiimissä :)



Veera on kyl vaa niin paras <3:)

hienoin♥

 

perjantai 24. elokuuta 2012

Alue kenttävalmennus

Keskiviikkona lähdettiin kohti Keuruuta Aluekenttävalmennukseen, mukana olivat myös Minna ja Pilke. Ei kuuluta tällä hetkellä rinkiin, mutta Argillanderin Minna on minua ja veraa sinne kovasti patistanut, niin että täytyy nyt sit miettiä hakeeko ens vuodeks paikkaa. Oishan se tavallaan tosi kiva ja päästäis sit varmasti kisaamaankin tuttaria ens kaudella, mutta noi aluevalpat kun tuppaa vaan olemaan aika kalliita :/ Niin että täytyy sitä nyt miettiä...

Mut nyt kuitenki asiaan eli itse valmennukseen! Ensimmäisissä verkkahypyissä vera oli hieman tahmea, tuntui että se ei oikein ollut saanut vielä ajatuksesta kiinni, tuonhan kun pitäisi olla tosi hauskaa ja yleensä veera viilettää maastossa tukka putkella harja hulmuten :) Noo muutaman hypyn jälkeen vera sai taas jutusta kiinni ja innostui oikein kunnolla. Yritti se vähän keuliakkin puskassa vuoroaan odotellessa ja viilettää turhankin lujaa silloin kun olisi pitänyt vain ravata :D Valmennus meni kokonaisuudessaan tosi kivasti ei tullut kieltoja ja laukan tempo oli loppua kohden erittäin hyvä. 




Veera pahis yritti pukittaa, luulin eka että se teki vaan laukanvaihdon :D
 
Saatiin myös veran kanssa metsästää karkuteilla ollutta hevosta, valmennus oli siis hyvinkin tapahtumarikas! Minnalle ja Pilkkeelle oli siis tullut erimieliyyksiä risteyksessä siitä mihin suuntaan lähdetään, Pilke oli valinnut kodin ja minna oli tumpsahtanut jaloilleen, mutta pilke pääsi kuitenkin livistämään. En itse nähnyt tilannetta ja säikähdinkin kun Kati huusi että: "Kentälle vastaan, hevonen karkuteillä!!". Kun päästiin verkkakentälle Pilke oli jo juoksemassa tietä pitkin kohti tallia, ensin se ei huomannut meitä ollenkaan vaikka toinen ratsastaja vihelteli ja tultiin kentälle vastaan. Sitten minäkin aloin karjua Pilkettä nimeltä ja kappas se tottelikin, käänti vankkurit ympäri ja lähti juoksemaan vielä kovempaa minun ja veeran luokse! Sai muuten viisas poika paljon kehuja :)  Loppuvalmennus sujui sitten heilläkin jo ilman suurempia ongelmia ja tuli tosi kivoja hyppyjä.

Loppuun vielä videokooste valpasta, jossa loppukevennyksenä Pilkkeen ja Minnan taidonnäyte raipan ripustamisesta puuhun täydestä vauhdista vain yksi ohja kädessä :D Hehe kyllä se minna siellä pilkkeen selässä taitavasti roikkuu!


sunnuntai 19. elokuuta 2012

Valmennus ja puskailua

Ollaan otettu tää viikko Veran kans melko rennosti, paljon maastoilua ja vaan parit treenit kentällä.
Vaihdettiin muuten nyt tuosta veralla olleesta nivelestä kolmipalaan ja se on kyllä toiminut aika kivasti, Vera on pehmeämmän oloinen ja hyväksyy tuntuman paremmin! Tiistaina tosiaan Eija kävi pitämässä taas valmennusta, tällä kertaa Pilke ja Minnakin olivat mukana, aikaisemmin ollaan treenattu pääsääntöisesti yksityistunneilla. Valppa meni aika kivasti, saatiin korjattua vähän mun istuntaa (myötään liikaa ylävartalolla ja väärästä kohtaa) muistin vaan pitää vatsalihakset tukena, ero tunteessa oli melko pieni, mutta eija sanoi että nyt on tosi paljon parempi! Vera on myös ollut vino vasemmalle varmaan jo jonkin aikaa, mutta se on tullut selvästi esille vasta nyt kun ollaan alettu oikeasti työskentelemään. Tehtiin paljon taivutuksia ja voltteja, alkuun vera oli melko suoran oloinen, mutta heti kun saatiin lihakset mukaan työskentelyyn se alkoi tukeutua oikeaan ohjaan ja ulko-ohjan tuntuma katosi täysin. Lopputunnista Vera alkoi kuitenkin taas taipua vasemmallekkin kun muistin antaa sisänarulla vähän löysää niin ettei se pääse nojautumaan ja otin sitten ulko-ohjaa paremmin tuntumalle ja taivutin vasemman pohkeen ympäri.


Vanha kuva keväältä Tiina Karkkolaisen valmennuksesta. Silloin ulkokäsi karkasi aina taivuttaessa ja sisänaruun tuli veto, nykyään ulkokäsi pysyy paikallaan, mutta edelleen opetellaan taivuttamaan ja kääntämään "uusilla" avuilla :)


Myös hartiat meinasivat karata aina eteen ja tässäkin selkä joustaa väärästä kohden. Hartia-ongelma korjattu, selän asentoa vielä työstetään lihasmuistiin, mutta ajoittain onnistuu kun vaan pitää sen mielessä.

Keskiviikkona kävin Minnan tytön kanssa noin tunnin käyntimaaston hiekkakuoppia kiertävillä poluilla. Vera olisi koko ajan halunnut laukata kun on tottunut että maastossa saa mennä lujempaa. Mutta juu pidämme tätä positiivisena "ongelmana" :D Seuraavan päivän Vera sitten vietti laitumella syöden ja nauttien vapaapäivästä. Perjantaina lähdettiin taas maastoon, tehtiin vähän laukkatreeniä ja sompailtiin metässä uusilla poluilla. Reissussa meni 1 tunti 28 minuuttia ja 56 sekuntia, joo mulla oli kenttäkello mukana, siitä on vaa nii kiva arvioida aikaa ja matkoja :D

Eilen treenasin maastoilun vastapainoksi itsenäisesti vähän koulua kentällä, Vera oli alusta asti tosi kivan oloinen ja taipui molempiin suuntiin tasaisesti ravissa ja käynnissä. Vasen laukka oli alussa aavistuksen heikompaa kuin oikea, mutta alkoi toimia sitten siinäkin. Yritin tehdä laukasta vähän pysähdyksiä ja lävistäjillä keskilaukkaa, mutta en varmaan muistanut tukea veraa pysähdyksessä tarpeeksi joten ne vähän meni miten meni ja päätin harjoitella niitä joskus toiste (hyvä asenne eikö :D), mutta joo koska ne on menny paremmin aiemminkin niin oli hyvä lopettaa yhteen parempaan pysähdykseen, koska veraa alkaa helposti suututtaa jos siltä vaatii jotain mitä ei itse osaa ja ehkä ei vaan nyt ollu hyvä päivä harjoitella niitä. Laukkalävistäjällä huomasin uuden virheen eli laukka ei millään meinannut jatkua uralle asti. Mietin sitten että miten voisin sitä korjata ja ajattelin kokeilla jatkaa laukkaa päädyn läpi jolloin siinä tuli siis harjoiteltua myös vastalaukkaa. Loivensin lävistäjältä uralle tulevaa tietä ja pyöristin päädyn kulmat puolikkaaksi ympyräksi niin ettei käännös vie tasapainoa ja samalla laukkaa pois. Ensimmäinen kokeilu ei onnistunut vaan vera tippui raville. Seuraavalla kerralla kokosin enemmän ja valmistelin käännöstä ja tulipa muuten tosi hieno vastalaukkakaarre! Kokeilin myös toisen suunnan ja sinne vastalaukka onnistui väittömästi. Onnistumisen jälkeen annoin veralle vähän pitempää ohjaa ja aloin ratsastaa eteen-alas loppuraveja kaarevilla teillä. Olin tyytyväinen koko tuntiin ja kävin vielä taluttamassa veraa loppukäynnit maastossa

Tänään ois sit kans tarkoitus harrastaa puskailua, näin treenaa tavoitteellinen tuleva kilparatsastaja :D

maanantai 13. elokuuta 2012

Estetreeniä

Hyppäsin tänään pitkästä aikaa veralla, harjoiteltiin kääntämistä, laukanvaihtoja ja oikeaa tempoa. Vera oli tosi innoissaan ja se on tosiaan saanut ihan uutta virtaa. Tänäänkin se jaksoi välikäyntien aikana säikkyä sitä kamalaa puskaa, aiemmin vera ei ole sellaista harjoittanut ja ollaankin naurettu että pikkune on alkanu vasta nyt elämään ihan uudella tapaa :)





Alkuun avattiin vähän laukkaa ja tehtiin pieniä verkkahyppyjä ristikoille, jotka vera kerrankin jaksoi hypätä eikä vain löntystää yli! Testattiin myös laukanvaihdot niin että heppa on varmasti hereillä ja hyvinhän se toimi. Hypättiin sit vielä loppuun rataa, ensiks pienempänä ja sen jälkeen vähän korotettiin.

80cm näyttää vaaan niin pieneltä Veralle
Eikä tää metrikään kyllä vielä isolta näytä :D

Pikkurata videolla:


Loppuun viel pari kuvaa Verasta ja uudesta laumakaverista, Pilkkeestä :)

On se vaan niin komea suomipoika :)

lauantai 11. elokuuta 2012

Seurakoulukisat, Paatela

Tänään oli sit ohjelmassa koulukisat Paatelassa, mentiin Helppo B:0 2009. Kyseistä ohjelmaa en muistaakseni ole ratsastanut veralla ennen näitä kisoja, mutta kesän alussa käytiin ratsastamassa toinen B ohjelma samassa paikassa ja saman tuomarin arvostelemana.
Vera oli verkassa aika hyvä, liikkui pohkeesta eteen ja kuunteli, muoto oli hieman avoin, mutten viitsinyt niuhottaa koska se oli muuten tosi hyvä.



Radalle mentäessä vera oli lähes samanlainen kuin verkassa ja rata meni ihan kivasti, kymmenen metrin laukkavoltitkin onnistuivat hyvin mistä olin hirmu tyytyväinen, koska niissä meillä on ollut ongelmaa. Ensimmäisen kerran sain ratsastettua  laukkavoltin ilman ravirikkoja kaksi päivää sitten valmennuksessa, tuli siis ihan hyvään aikaan tuokin oivallus :D Vera oli kouluaitojen sisäpuolella reipas, eikä tarvinnut potkia yhtään, mikä on siis ollut meillä tavoitteena koko kauden. Olin tosi tyytyväinen, prosentteja tosin tuli vain 55,400 mutta sijoituimme silti kolmansiksi ja tuomari olikin tiukka. Viimeksihän voitimme koko luokan 59,6% tuloksella, mutta mielestäni olemme silti menneet eteenpäin vaikka prosentit ovatkin päinvastaiset. Tämänkertainen tulos oli arvaten matalempi siksi että viime kerralla muoto oli vakaampi. Vera oli kuitenkin tosi hieno!





maanantai 6. elokuuta 2012

Aluekenttä, Alavus

Sunnuntaina herätys kotona oli viiden aikaan aamulla jonka jälkeen lähdettiin heti tallille. Laitettiin heppa valmiiksi ja ennen puolta seitsemää oltiin jo matkalla Alavudelle meidän ensimmäisiin kenttäkisoihin! Perillä oltiin melkein tuntia etuajassa (noin 8.15) ja
 maastoradan näyttö alkoi harrasteluokkaan osallistuville jo 9.30, vaikka varsinainen ensimmäinen starttini oli vasta kahdentoista maissa. Radannäyttöönhän ei olisi ollut pakko osallistua, mutta huomasin kyllä että siitä oli paljon apua sillä radannäyttäjä kertoi mm. radan keskikohdan ja muita hyviä vinkkejä näin ensikertalaista ajatellen.
Kuva: ilenna.kuvat.fi
Kuva: ilenna.kuvat.fi






Ensimmäiseksi ratsastettiin kouluosuus, heti kun pääsin odottelemaan vuoroani ja jäljellä oli enää yksi ratsukko ennen meidän vuoroamme alkoi sataa kaatamalla ja ukkonen jyrisi. Sade laantui aavistuksen kun pääsin radalle, mutta ukkonen jyrisi silti taustalla.

Vera oli niin hyvä kuin noissa olosuhteissa vain voi olla ja radan jälkeen olin todella tyytyväinen!
Prosentteja tulikin 59,38, ei mikään ihme suoritus, mutta meille hyvä! Koulun jälkeen olimme sijalla 18/32.

Kouluosuuden jälkeen lähdimme vaihtamaan Veralle estekamppeet, verkan pohja oli todella huono ja päätin etten verkkaa estekokeeseen erikseen ollenkaan (lukuun ottamatta kahta kierrosta ravia)
Estekoe järjestettiin maneesissa ja siellä sai tehdä yhden verkkahypyn ykköselle ennen varsinaista rataa. Otettiin sitten varsinaisella radalla heti ensimmäisen esteen puomi alas, koko rata oli muutenkin melkoista sähellystä ja vera teki ihan hurjia loikkia. En tiedä liekkö syynä se että vera ei vaan yksinkertaisesti hyppää yhtä hyvin maneesissa kuin kentällä vaiko se että ollaan hypätty tavallisia esteitä viimeksi kesäkuussa. Kyllä vaan en hyppää Veralla muuten kuin kisoissa, lahjattomat treenaa :D No ei vaan, en vaan koe tarpeelliseksi hypätä esteitä joka viikko hevosella joka tasan tarkkaan tietää miten ne kuuluu ylittää.


Estekoetta seurasi välittömästi eläinlääkärin tarkastus jota olin jostain syystä jännittänyt hieman etukäteen, varmaan siksi etten tiennyt tarkasti mitä kaikkea ell. tekee. Koe meni kuitenkin puhtaasti läpi ja saatiin jatkaa maastoradalle :)

Ennen maasto-osuutta laitettiin vera nukkumaan sekä syömään heiniä koppiin ja lähdettiin iskän kanssa kävelemään vielä maastoradalle. Radalle oli 1,7 kilometrin kävelymatka ja itse rata oli noin 1200 metriä pitkä joten päivän aikana kertyi varmaan ihan mukavasti kilometrejä. Sillä kertaa opin radan hyvin ja mietin kohdat missä katson kelloa. Tuumin että Vera tulisi luultavasti selvittämään esteet puhtaasti, ainoastaan kaksi todella jyrkää nousua hiekkakuopan reunaa pitkin arveluttivat vähän.

Meidän starttimme maastoradalle oli merkitty 17.56 alkavaksi joten Vera ehti nukkua kopissa melkein neljä tuntia ennen radalle lähtöä. Koko neljätuntisen ajan minkä vera kopissa vietti vettä satoi ja ukkonen jyrisi. Tällä kertaa sää kuitenkin suosi ja juuri kun kiipesin Veran selkään tallin pihassa sade lakkasi ja aurinkokin pilkisti pilven raosta. Ratsastusmatkalla tallilta maastoradalle taivaalta tuli vielä pientä tihkua mutta nyt en sentään ehtinyt kastua läpimäräksi ja kun pääsin verkkaan sadekkin jo lakkasi hetkeksi, ukkonen tosin jyrisi vieläkin taustalla.
                                                                                Verkassa Vera oli ihan hyvä en vaan pystynyt ottamaan kunnon laukkapätkää oikein missään, koska en uskaltanut lähteä liian kauas lähtöpaikalta etten myöhästyisi startista. Ratsastin lähtöalueelle vasta kun kuuluttaja alkoi laskea kymmenestä alaspäin, koska arvasin että vera voisi hermostua jos pidättelen sitä sen omasta mielestä liian kauan. No se kymmenenkin sekunttia oli Veran mielestä liikaa sillä se alkoi välittömästi stepata paikallaan, mutta sain kuitenkin napattua sekkarin päälle ja ratsastettua lähtöviivan yli oikeaan aikaan.


Ensimmäinen este oli pienet koivutukit jotka vera selvitti helposti, sen jälkeen vaan hanaa seuraavalle esteelle. Heti toisena oli portaat jonka B-osalta vera meinasi viimehetkellä päättää kiertää ja oli jo todella lähellä ettei jalkani osunut johteeseen, mutta sain kuitenkin viimehetkellä avut läpi ja vera hyppäsi oikeasta kohdasta. Kaksi seuraavaa estettä, Puhuvettipöytä ja Pitkä-Jussila eli talo, olivat ihan tavallisia eikä niille ollut mitään ongelmia. Sen jälkeen tuli melko pitkästi laukkaa alamäkeen jonka varrella vera katseli helpon esteitä (ja kierti ne kaukaa tuijotellen :D). Mäki oli mutkainen enkä uskaltanut laukata koko matkaa koska mäki oli melko jyrkkä ja oli satanut enkä halunnut ottaa riskejä, päästä vain maaliin ja kaikkien esteiden yli.

Pitkähkön laukan jälkeen tuli ratapiha eli ihan perus tukki joka oli ehkä helpoin este koko radalla, seuraavaksi tuli hauta jota Vera kyttäsi ja meinasi jo tehdä stopin, mutta hyppäsikin kun olin jo heilahtanut eteenpäin ja valmistautunut pötköttämään kirjaimellisesti haudassa :D
Haudan jälkeen vilkaisin kelloa ja huomasin olevani aavistuksen jäljessä ihanneaikaa, yritin siis kuroa eroa umpeen. Seuraava este oli veteen meno ja sieltä ylös hyppy, Vera meni kyllä veteen mutta ei suostunut laukkaamaan vaan meni todella pomputtavaa ravia ja nosteli jalkojaan ihan ihmeissään koska ei olla päästy laukkaamaan lähes polvenkorkuisessa vedessä ollenkaan


 Vettä seurasi jyrkät nousut joita en olisi ikinä suostunut menemään jos ne eivät olisi kuuluneet rataan! Ensimmäinen oli hieman loivempi ja se meni vielä ihan hyvin, mutta jouduin kyllä ottamaan paljon vauhtia. Toinen, vielä jyrkempi jos se nyt on edes mahdollista tuli mutkasta enkä saanut haluamaani laukkaa siihen ja vera meinasi hyytyä mäkeen ja viimeiset metrit oli kyllä yhtä punkemista. Paikalla oli aivan ihanaa  yleisöä ja toimihenkilöitä jotka kannustivat sinä lähes mahdottomalta tuntuvalla nousulla ja siitä sai kyllä lisää puhtia, joten eikun vaan takaisin laukkaan ja maalisuora häämötti jo yhden esteen takana. Päästiin sitten viimeisenkin esteen yli ja eikun vaan maaliin! Oli muuten tosi hyvä tunne päästä koko kenttäkilpailu hyväksytysti läpi!

Puolikuolleena heti maaliin tulon jälkeen :D Oli rankkaa!
Katsoin heti maaliin tulon jälkeen kellosta ja tiesin että saimme joitakin aikavirheitä, mutta ei kolmen minuutin ja neljän sekunnin ihanneaika ylittynyt kuin kahdeksalla sekunnilla. Maasto-osuus meni ihanneaikaan vain viidellä ratsukolla joten aika oli melko tiukka. Olin tosi tyytyväinen tuloksiin ja olimme kokonaistuloksissa 14/32 mikä oli ihan äärimmäisen hyvin ensimmäisiksi kenttäkisoiksi! Pääsimme myös valmentajan asettamaan tavoitteeseen 60 ja 70 virhepisteen tuloksen välillä johon saa olla todella tyytyväinen saamalla 68,1 virhepistettä.

Olin kyllä tyytyväinen ja Vera oli ihan mahtava!



Kisat olivat kokonaisuudessaan todella hyvin järjestetty ja toimihenkilöt vastasivat kaikkiin tyhmimpiinkin kysymyksiin hymyillen ja iloisina eikä sääkään haitannut.
 Kiitokset vielä järjestäjille ja toimihenkilöille, Alavudella oli todella mukava kisata ja varmasti mennään uudestaankin!