sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Aluekoulukatsastukset

 
Tää viikonloppu menikin sitten aluekoulukatsastuksissa, lauantaina aloiteltiin ja sunnuntaina jatkettiin. Valmentajanahan täällä K-S alueella toimii Anu Korppoo, vaikutti tosi kivalta ja pätevältä! Lauantaina meillä meni ihan ok kivasti, ei kuitenkaan tapahtunut mitään maata mullistavaa. Tamma puksutti aika tasaisen varmasti eikä mitään ihmeempiä, oli ihan sellanen perus veera. Illalla ja yöllä sit pohdin mielessäni miten parantaa sunnuntaille. Noottia valmentajalta saatiin siitä että mun jalat lähtee liian taakse ja sen takia kippaan eteenpäin, lisäksi piti pohtia puolipidätteitä. Saatiin sit kuitenkin jo eilen tietää että päästään aluerenkaaseen!:)


Veera tänä aamuna tarhassa odottelemassa ja lopulta kopissa lähdössä matkaan :)

Tänään olikin sitten jo ihan eri meininki meidän menossa! Vera oli tosi kiva ja ero eiliseen oli ihan huikee!! Sain pari ahaa-elämystä ja tajusin oikeasti puolipidätteen merkityksen ja miten se kuuluu ratsastaa. Myös jalka pysyi paremmin oikealla paikallaan ja saatiin muutenkin jo paljon enemmän kehuja kuin eilen. Tuntui tosiaan että tästä viikonlopun ahkeroinnista oli hyötyä ja innolla odotan seuraavia valmennuksia. Kotiläksyksi saatiin paaljon puolipidätteitä ja vaikuttamista hevoseen sekä jalkojen oikean paikan harjoittelua. Tän enempää en jaksa nyt selittää, laitan tohon muutaman kuvan ja pienen pätkän videota :)
 
Alkuraveja
 
 
 
 

 


keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Puomitreeniä sateessa ja maastoilua

Eilen kävin Veeran kanssa ensimmäistä kertaa tänä syksynä maastoilemassa pimeän aikaan. Tamma käyttäytyi ihmeen hyvin, eikä kumma kyllä mörköjäkään ollut kovin paljoa liikkeellä. Kerran jouduin hyppäämään alas selästä, koska puskaan viskattu polkupyörä oli hirmuisen pelottava enkä viitsinyt jäädä tappelemaan asiasta keskellä tietä kun autojakin oli liikkeellä. Veera oli ihan höpörö se vaan pärski kokoajan ja kahteli ympärilleen, meni kuitenkin kiltisti minne sanoin ja hiekkakuopilla myöhemmin kohdattu hevosia syövä televisiokaan ei ollut yhtään niin pelottava kuin aluksi luultiin. Uskallan siis varmaan lähteä uudestaankin pimeällä maastoon, pitää vaan hankkia otsalamppu niin että mielellään vielä näkeekin jotain.
 
Innokas Veera heijastinloimi selässään + oikealla meidän eilinen lenkki sports trackerissa

 
 
Tänään vuorossa oli sitten puomitreeniä. Ei ihan ehditty ratsaille ennen sateen tuloa, mutta kenttä oli kuitenkin hyvässä kunnossa vielä siinä vaiheessa kun aloitin ratsastuksen ja lopussakin ainoastaa sade häiritsi hieman eikä lätäköitä ollut vielä ehtinyt syntymään. Mentiin paria ihan yksinkertaista puomiharjoitusta, joista selkoa tekemässä tuo vasemmalla oleva piirros. Ravipuomit onnistuivat vähän vaihtelevasti, vasemmasta kierroksesta en saanut alkuun suoristettua veraa tarpeeksi ja se vääntyi ihan makaroniksi puomien päällä, suoristui se kuitenkin lopulta kun olin itse tarkka. Laukkapuomit taas onnistuivat oikein hienosti oikeaan kierrokseen, joka on yleensä ollut se vaikeampi suunta. Vasemmassa kierroksessa viimeinen puomi meinasi jäädä aina liian kauaksi, mutta se johtui luultavasti siitä että puomi pääsi siirtymään ilman että huomasin sitä.
 
 
  
Kokonaisuudeessaan Vera oli taas tosi kiva, laukka oli mielestäni parempi kuin viimeksi, mutta ravi ei ollut kokoajan aivan yhtä laadukasta kuin viimeksi valpassa. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen, koska saatiin laukkaa kehitettyä eikä ravikaan yhtään hassumpaa ollut. Halusin taas rääkätä itseäni menemällä ilman jalustimia, vaikka jalat olivat jo valmiiksi kipeät, mutta sitä se taitaa teettää jos tahtoo edistyä :)
 
 
 
 
 
 
 
 



Huomenna ois tarkoitus tehdä kevyt maastolenkki ja sit veera saa pitää vapaata sunnuntaihin, koska me lähdetään kattomaan HIHSsiä Helsinkiin!
 

tiistai 16. lokakuuta 2012

Kouluvalmennus


 
Eilen tuuppailtiin ensimmäistä kertaa kunnolla uudella satulalla, kun Eija kävi pitämässä meille valppaa. Ero uuden ja vanhan satulan välillä Veeran liikkumisessa on aivan uskomaton, se liikkuu mielellään eteen ja tekee nöyrästi töitä! Alkutunnista tehtiin vähän voltteja ja avoa, mun piti heittää jalustimet pois, koska meinasin könöttää liikaa etukenossa, se haittapuoli uudesta satulasta. Vera oli kuitenkin alusta asti tosi kiva ja polki kivasti alleen. Kun homma alkoi toimia kivasti ravissa kohdattiin uusi ongelma, en osannut enää nostaa laukkaa :D Aina kun yritin nostaa laukkaa vera meni tosi kaunista ravia ja voi että se oli aivan varma että pyydän vaan isoa hienompaa ravia takaa eteen ja peräänantoon! Meitä nauratti ihan hirveästi, vera ei ollut koskaan mennyt niin hyvin, keksittiin kuitenkin loppujenlopuksi myös se että miten saan laukan nostettua oikeaoppisesti niin että veerakin älyää sen :D Minun taidoissani se puutteellisuus tosin varmasti on siinä laukannostossa, joten nyt vaan pitää olla itse tarkkana :)

Kehtasin myös pitkästä aikaa laittaa videota koulutuuppailusta, katsokoon sen ken jaksaa. (Sori toi musiikki länttäsin sen vaan tohon päälle tuolta youtuben valmiista valikoimasta, kun en viitsinyt jättää ääniäkään :D)
 



Suloinen Lempi-koira innostui myös tulemaan kuvaan :)

 


sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Lisää satulan sovittelua

Tultiin jo alkuviikosta siihen tulokseen että vaikka uusi satula on todella paljon parempi kuin vanha, ei oteta sitä koska se ei ole täysin sopiva. Saatiin kuitenkin onneksi käyttää satulaa tämä viikko niin, että löydetään just passeli satula meidän herkkikselle :) Tosiaan tähän päivään, Eeva-Liisa Laajavaljaalta kävi katsomassa veeralle satulaa, testattiin varmaan ainakin kymmentä eri penkkiä selästä käsin ja viimeinen sitten sopi parhaiten. Veraa alkoi loppuvaiheessa jo hieman tylsistyttää, mutta onneksi kuitenkin löytyi meille molemmille sopivan oloinen satula, Batesin innova. Se on meillä nyt testissä kaksi viikkoa jonka aikana pitäisi päättää otetaanko se satula. Tosin se on ruskea väriltään, mikä taas ei käy laisinkaan jos halutaan olla tyylikkäitä kouluradalla, joten jos tää on nyt kaikin puolin sopiva niin tilataan se mustana tuon ruskean värivirheen sijaan :D Veerallahan oli alunperin joku 80-luvun Kiefferin ilmatyynyalus johon tosin vaihdettiin villat, koska se oli lässähtänyt. Tämän viikon testissä oli Albionin satula ja nyt tämä Bates on myöskin ilmatyynyalus, pitäisi sopia hyvin Veeralle kun siinä on vielä muokattava runkokin.
 
 
Tämän näköinen satula siis meillä nykyään. Kuvan ryöstin googlesta.
 
Albionin koulusatula




Veera on tätä nykyä länkkäriheppa, kun otettiin turpikset pois häiritsemästä!


lauantai 13. lokakuuta 2012

Haaste + Liebster Blog

Löysin Tiian blogista (Voitto kotiin) kivan haasteen ja päätin sitten vastata itsekin kysymyksiin!

Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata niihin yhteentoista kysymykseen, jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa.
Valitse sitten 11 uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi.

Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata.
Älä haasta sitä henkilöä jolta sait tämän.

Mikä hevonen on ollut sinulle kaikista läheisin?
Ainakin tällä hetkellä ehdottomasti Veera. Pystyn luottamaan siihen sataprosenttisesti oikeastaan missä tahansa tilanteessa ja osaan lukea sen reaktioita, sekä siten tietää jos se suunnittelee päänmenokseni jotain metkaa.

Myös ratsastuskouluaikojen Eppo ja Rakusti ovat jääneet mieleen, opettivat mulle eniten ja ovat tosi tärkeitä edelleenkin. Kumpikaan ei ollut millään tapaa helppo tai automaatti, molemmat aivan mahtavia persoonia! Eppo ei osannut lähes mitään tullessaan Aittolahteen ja kehityttiin yhdessä ponin kanssa nollasta seuratason kilpailuihin ja ehdittiin nappaamaan jokunen ruusukekin helpoista luokista. Kun eppo jäi pieneksi aloin ratsastaa Rakua, alkuun inhosin sitä, jopa pelkäsin, se oli nimittäin kyydittänyt serkkuni sairaalaan pillastuessaan kisoissa. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin tykkäämään tästä suokkiputesta yhä enemmän ja luottamus syntyi jolloin sikailu ja kuskaaminen jäi vähemmälle, ehdittiin myös Rakun kanssa napata muutama ruusuke ja yksi mestaruusmitalikin seuratason kilpailuissa. 


Millainen hevonen on mielestäsi hyvä/huono ratsastaa?
Mielestäni ratsastettavuudeltaan hyvä hevonen on herkkä, regoi pohkeeseen ja istuntaan sekä on sopivasti eteenpän pyrkivä. mm. vinous, tahmatassu-syndrooma ja etupainoisuus ovat ei-toivottuja ominaisuuksia hevosella.

Oletko tyytyväinen omiin taitoisihisi? Haluaisitko kehittää jotain osa-aluetta?
En täysin, niin monessa asiassa olisi parantamisen varaa. En kuitenkaan voi olla jatkuvasti tyytymätön ratsastukseeni, koska kehityn koko ajan.

Oletko tavoitteellinen ratsastaja?
Ehdottomasti! Asetan itselleni koko ajan tavoitteita, usein ne liittyvät kilpailuihin, koska siten on helppo tarkastaa onko tavoite saavutettu.  En jaksaisi treenata ilman tavoitteita, minusta tulisi varmaan täysi puskaratsastaja ja sitä myötä myös Veeran hoito saattaisi kärsiä, koska en jaksaisi raahautua tallille joka päivä vaan lähteäkseni maastoon.  Toki välillä myös maastoilu on tosi kivaa ja ihan välttämätöntä, useimmiten kuitenkin tiedän jo edellisenä päivänä lähtiessäni tallilta mitä haluan treenata ja kehittää seuraavana päivänä. Tällä hetkellä tavoitteet ovat kouluratsastuksessa, jossa myös on eniten parannettavaa.


Oletko saavuttanut kaiken haluamasi?
Voi en lähellekkään, enkä sen puoleen varmaan koskaan tule saavuttamaankaan :D

Haluaisitko joskus oman tallin? Miksi?
Kyllä, olisi mukavaa jos hepat olisivat omassa pihassa ja siten olisi myös enemmän aikaa treenata. Hankkisin varmasti toisen hevosen jolla pääsisin kilpailemaan vaativampia luokkia.

Haluaisitko työskennellä ulkomailla hevosten kanssa? Missä & miksi?
Olisi upeaa ratsastaa työkseen hevosia ulkomailla jollain isolla kilpatallilla, joten ehdottomasti kyllä! Johonkin Keski-Eurooppaan varmaankin sijoittuisin, olisi hyvät mahdollisuudet kisata ja treenata.

Millainen hoitomenetelmä on hevosille mielestäsi parhain?
Hyvin hevoskohtainen asia, jollekkin sopii toinen ja toiselle jokin muu. Hevoskaverin seura kuitenkin ehdoton juttu oli kyse mistä hevosesta tahansa. Myös riittävä ulkoilu, monipuolinen liikunta, ruokinta, oikeanlainen kohtelu sekä yksilöllinen hoito ylipäätään hyvin tärkeätä.

Mikä sinulle on tärkeintä hevosurheilussa?
Vaikea kysymys, mutta jos halutaan tulosta hevosen ja ihmisen välinen luottamus tulee olla kunnossa. Arvostan myös kovaa työntekoa tuloksen eteen eikä tietenkään saa luovuttaa heti jos kaikki ei sujukkaan suunnitelmien mukaan.

Millainen olisi viikko ilman hevosia?
Mikä se sellainen on?:D No joo jos niin hassusti kävisi, niin sen täytyisi olla jokin erikoistapaus ja oltaisiin varmaankin jossain lomalla katselemassa nähtävyyksiä vieraassa maassa. En osaa kuvitella olevani kotona ilman että hoitaisin Veran ja tallin muut hevoset päivittäin.
Haastan seuraavat blogit:
Kysymykset olivat niin kivoja että haastamani blogit saavat vastata samoihin kysymyksiin!:)
____________________________________________________________________________________
Sitten vielä vähän erilaiseen haasteeseen, sain siis Milalta tällaisen tunnustuksen, kiitos siitä!

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa.


1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.
Suosikkiblogini niistä joilla on alle 200 lukijaa:
Suosikkien valinta oli melko haastavaa, sillä lähes kaikilla lemppariblogeillani on jo käynyt tämä samainen haaste enkä viitsinyt haastaa heitä uudestaan :)
Tällainen postaus tällä kertaa!

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Kansalliset 6.10, Polleparkki

Eilen kävimme Veeran kanssa pyörähtämässä vähän isommissa kisoissa, hypättiin alueluokat 90cm ja 100cm. Mietittiin aika pitkään lähdetäänkö ollenkaan kisaamaan, mutta ilmoittauduttiin kuitenkin perjantai-iltana jälkkärinä molempiin alueluokkiin Minnan kannustamina. Sanon jo nyt että kyllä muuten kannatti lähteä!
 
Ensin hypättiin tosiaan 90cm luokka, napattiin heti kakkosesteeltä puomi mukaan kun jäin säheltämään liikaa paikan kanssa. Myös seiskalle tuli jokseenkin erikoinen hyppy, Vera oli jo pysähtynyt ja olin ihan silleen: "Täh, se kiels?:D" Veera kuitenkin ilmeisesti päätti ettei se voi pettää luottamustani, joten lähti pienen pohdinnan jälkeen hyppyyn ja selvitiin se este muuten ihan puhtaasti paikoiltaan :D Se sama musta portti on ollut joka ikisissä Polliksen kisoissa aina yhtä pelottava ja sitä on pitänyt vähän kyttäillä, mutta tällä kertaa vera päätti ilmeisesti jäädä ottamaan ihan kunnolla selvää esteen turvallisuudesta ja sen takana vaanivista vaaroista... :) Veera sai heti esteen jälkeen isot taputukset rohkeudestaan ja mua nauratti ihan hirveesti kun poistuttiin radalta ja kerroin toki veerallekkin että se on hassu tamma ja hömelö eläin ynnä muuta sellaista

Lentoon lähdössä... :)
Näin hyppäät 90cm esteen paikaltaan puhtaasti!
Video jolla näkyy koko 90cm rata ykkösestettä lukuun ottamatta + veeran hassu loikka


Seuraavaks oli vuorossa meiän eka metrin perusrata, lähin radalle ihan hyvillä mielin, eikä esteet olleet näyttäneet hirmu ilkeiltä rataantutustumisessakaan, vaikka aamulla vähän ajattelinkin että mihinkä sitä oikein ollaan ryhtymässä :D Rata meni kuitenkin tosi hyvin ja olin hirmu tyytyväinen, yks puomi otettiin taas alas koska en ehtinyt suoristaa veraa kunnolla ennen estettä, veera kuitenkin urheana pelasti meidät ja selvittiin hengissä meidän ekasta metrin radasta! Rata oli kuitenkin kokonaisuudessa tosi siisti ja hyvä joten olin tosi tyytyväinen. Otettiin pieniä riskejä ajan säästämiseksi, tällä kertaa se kostautui yhdellä pudotuksella, mutta oltiin silti tuloksissa siinä puolenvälin tienoilla ja veera oli hirmust hiano :)

verkasta (hui kauheeta miten isolle toi este näyttää :D)

Söpö tammani!




perjantai 5. lokakuuta 2012

Ratkaisu ongelmiin!

Aloitetaanpas vaikka maanantaista, silloin meillä oli siis eijan valppa. Tai oikeastaan en itse ratsastanut kuin alku- ja loppuverkat, sillä Eija kiipesi nyt ensimmäistä kertaa meidän tamman selkään! Alkuun Vera vastusteli ja aina kun se oli antamassa periksi se pysähtyi ja pukitteli sekä pomppi pienesti pystyyn. Eija sanoi lopuksi että Vera ei antanut vielä täysin periksi mutta minun silmääni meno näytti kuitenkin tosi hyvältä ja oli hienoa nähdä ammattilainen ratsastamassa veraa. Eija kommentoi että aina kun vera on antamassa periksi alkaa hulluus :D Tammalla oli myös ilmeisesti aikamoinen asennevamma työntekoa kohtaan. Kävin vielä loppuun Veran selässä tekemässä loppuverkat ja voi että kun oli hyvän tuntuinen! Vera kantoi itse itsensä ja reagoi pienimpiikin apuihin. Alkuun Vera oli kuitenkin eijan mielestä vastustellut niin paljon ja eleet voisivat hänen mielestään kertoa epäsopivasta satulasta ja siitä että jokin lihas jumittaa satulan alla. Pidimme sitä pienen pohdinnan jälkeen hyvinkin todennäköisenä ongelmakohtana, sillä Vera on saanut vähässä ajassa niin paljon lihasta ja massaa lisää, että satula on hyvinkin voinut jäädä liian kapeaksi. 
 
Päätettiin siis että kokeilen rasastaa loppuviikon estesatulalla ja katsotaan tulisiko menoon minäänlaista muutosta. Tämä vaihto paransi ehkä aavistuksen tilannetta, mutta itse en pystynyt istumaan kunnolla kys. satulassa joten meno oli vieläkin aika hirveätä. Kertaan nyt vielä että ongelmia meillä ovat olleet mm. askellajien, varsinkin laukan, voimattomuus ja pyörimättömyys sekä veran ajoittain varsinkin surkea työmoraali :D
 
No mutta sitten tähän päivään ja toivottavasti lopulliseen ratkaisuun! Saatiin meidän este- ja henkisen puolen valmentajalta hänen entisen hevosensa koulusatula kokeiltavaksi. Mietin alkuun voikohan se satula sopia veralle ollenkaan sillä se oli niin leveä, mallasin kuitenkin satulaa veran selkään eikä se itseasiassa näyttänyt ollenkaan pahalta! Lykkäsin kuitenkin romaanin väliin jotta satula kapenesi hieman ja asettuisi paremmin selkään.
 
Ratsastin vaan noin kaksikymmentä minuuttia ja veera oli _aivan_mahtava_!! Se tuntui alusta asti ihan uskomattoman hyvältä, kokeilin kaikki askellajit läpi, jopa laukka oli tahdikasta ja voimakasta ja keskiaskellajit irtosivat paremmin kuin koskaan!
 
AAMEN JA HALLELUJA, PIRITA JA VERA KIITTÄVÄT JA KUITTAAVAT!