keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Alku aina hankalaa, aluekenttävalmennus 27.7.

Lauantaina suunnattiin kohti Keuruuta, tämän kauden toisiin maastoestetreeneihin. Alkuun ei tosiaan sujunut ihan nappiin, kun Veera protestoi metsään esteille lähtemistä jonon ensimmäisenä tehden kaksi kertaa uukkkarin takaisin kentälle. Muutama este sinniteltiin jonon ensimmäisinä, Veera hyppäsi kyllä, mutta hauskaa ei ollut kummallakaan. Pian tamma sitten hermostuikin lopullisesti kavereiden hävitessä näkyvistä ja se alkoi hyppiä pystyyn niin, että minun oli pakko tulla alas selästä. Vera rauhottui laskeuduttuani ja odoteltiin puskassa kavereiden palaamista takaisin edelliseltä esteeltä. Tämän jälkeen vaihdoimme järjestystä siten, että pääsimme tulemaan toisina, mikä oli äärimmäisen hyvä ratkaisu siinä tilanteessa. Vera muuttuikin heti todella innostuneeksi ja jouduin ihan tosissani pidättelemään pupun lailla loikkivaa ratsuani vuoroamme odotellessa. Hypyissä Veera oli terävä, nopea jaloistaan ja tuli hyvin oikeisiin paikkoihin.
 
 Lopuksi hyppäsimme vielä yksitellen harrasteen radan ja tällä kertaa Veera lähti matkaan innoissaan ja ilman ongelmia, vaikkei kaveria ollutkaan vetoapuna. Matkanteko sujui hyvin lukuun ottamatta yhtä hyppyä, jossa Veera tuli liian kovalla vauhdilla pidätteistä piittaamatta niin juureen, että mietin jo menemmekö esteestä läpi vai pääsemmekö sittenkin yli. Loput esteet sujuivat hyvällä rytmillä ja Veera malttoi mielensä paremmin, jolloin hassuja hyppyjä ei tullut. Vesi ja alashyppy mentiin ravissa ja yksi jyrkempi alamäki käynnissä (...), joten radasta tuli yliaikaa vajaa kymmenen sekuntia. Se ei kuitenkaan ole tärkeintä ja loppujen lopuksi treeneistä jäi tosi hyvä mieli, vaikka alkuun olikin hankaluuksia!


 

 








 




 
Siihenpä simahti :)


tiistai 23. heinäkuuta 2013

Liitävä poni ja koulukiemuroita

Mitä maailma tässä ponissa menettääkään...

 

 














Boke pääsi esittelemään taas eilen sitä valtavaa piilevää liikekapasiteettiaan irtojuoksutuksessa. Ne pari ensimmäistä askelta aina kun se kiihdytti... Voi kun olisi niin taitava, että saisi ratsastettua edes puolet siitä liikkeestä esiin! Video on kuvattu siinä vaiheessa kun aloimme jo lopettelemaan eli niitä parhaimpia askeleita ei tietenkään saatu taltioitua. Meidän järkkärissä tuntuu muuten olevan jotain vikaa, sillä kuvat eivät oikein ole meinanneet onnistua viimeaikoina ja niistä tulee hirmu suttuisia. Onkohan vika käyttäjässä vai onko kamerasta mennyt jokin oleellinen osa rikki?




Veeralla ratsastin eilen meidän valmentajan valvovan silmän alla ja oli tosi kiva olla taas vaihteeksi yksin tunnilla omalla kentällä. Alun itsenäisen verryttelyn jälkeen jatkoimme raviväistöillä, laukannostoilla ja ympyröillä. Veera suoriutui näistä tehtävistä oikein mallikkaasti ja liikkui hyvin eteen, kuten aina kotona. Tulimme siihen tulokseen, että vaikka Veera ei vaikuta yhtään hermostuneelta vieraissa paikoissa ja kisoissa, reagoi se kuitenkin stressiin tulemalla hitaaksi. Kotona treenatessa virkeän Veeran kanssa on ainoastaan yksi miinus. Se nimittäin reagoi paljon vahvemmin säikähtäessään, joten selässä ei sovi nukkua käyntijaksojen aikana. Viimekertaisella maastoreissullakin heppa otti lähdöt kolme kertaa kävellessämme pitkin ohjin, ehkä siis yritän oppia tästä jotain!

Käveltyämme välikäynnit aloimme harjoitella kootumpaa käyntiä ja käynti-laukka-käynti siirtymisiä. Käynnin kokoaminen oli yllättävän haastavaa, sillä yleensä ratsastan sitä ainoastaan eteen. Veeralla onkin tosi hyvä keski- ja vapaakäynti, mutta kokoaminen oli todella vaikeata, enkä muista harjoitelleeni sitä aiemmin käynnissä. Täytyykin nyt ottaa pieneksi projektiksi tuo käynnin säädeltävyys, sitä voisin harjoitella erityisesti maastossa, jossa käymme kuitenkin vähintään kolme kertaa viikossa. Veera on metsässä aina niin pirteä, että käyntiharjoitukset eivät varmastikaan tekisi sille huonoa, samalla voitaisiin treenata hieman itsehillintää laukkasuorilla... Valmennuksesta jäi tosi kiva fiilis ja sain paljon uusia ideoita kotitreeniin, nyt vaan pitää harjoitella ahkerasti myös kentällä!

Muskelimamma :)


"On paljon kivempaa laukata pää pystyssä, koska silloin pääsee paljon lujempaa!!"







Loppuun vielä tällainen pieni juttu liittyen blogiin. Eilen minua odotti nimittäin mahtava yllätys lukiessani Voitto Kotiin -blogin uusinta postausta, meidät on valittu ehdokkaaksi Kuukauden blogi -äänestykseen! Sitä kautta tänne onkin löytänyt tiensä jo monta uutta lukijaa, olen aivan otettu tästä mahdollisuudesta! Jos haluat, voit käydä äänestämässä meitä tämän linkin takaa löytyvän postauksen lopusta :)

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Uusi ulkoasu

Vihdoin sain uuden ulkoasun valmiiksi, onhan sitä jo kohta kuukauden päivät värkättykin! Tein yli 30 banneria, jotka kaikki vuoron perään lentivät roskakoriin erilaisista mysteerisistä syistä. Myös taustan valinta oli hyvin aikaa vievä prosessi ja lopulta kahlattuani läpi internetin, päädyin tekemään taustan itse soveltamalla jo valmiita pohjia. Samalla päivitin Veran esittelysivun ja lisäsin itsellenikin oman, joten lukaiskaahan nekin läpi jos olette uusia lukijoita! Tällä kertaa innostuin sorkkimaan myös vähän HTML- ja CSS-koodeja, vaikken mitään radikaaleja muutoksia niillä tehnytkään. Perfektionistin piirteet ovat välillä todella rasittavia, vaikka on niistä kyllä joskus hyötyäkin... Tulipahan ainakin opittua yhtä sun toista koodeista ja muusta nörtteilystä!
 
Tältä pitäisi näyttää, sanokaa jos jokin kohta ei toimi oikein, niin yritän korjata!

Kertokaahan mitä mieltä olette yleisesti uudesta ulkoasusta, tarvitaanko vielä hiomista?

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kuulumisia ja kurkistus kukkaruukkuun

Tämän viikon suunnitelmiin tuli hieman mutkia matkaan, kun Veera onnistui tiistaina vääntämään tarhassa riekkuessaan toisen takakenkänsä ihan mutkalle. Kengittäjä saatiin vasta loppuviikolle, joten sekä tunti että yhteinen maastoreissu jouduttiin perumaan. 

Ponille sen sijaan kuuluu tosi hyvää ja olen vihdoinkin löytänyt oikean tavan sen ratsastukseen! Viikonloppuna pidin tuntia tytöille ja maastakäsin Bokea katsellessa aloin miettimään sen ratsastettavuutta ihan eri tavalla ja nyt pari viimekertaa ponin selässä ovat olleet tosi avartavia. Ne puolipidätteet siellä kummittelevat avainsanana yhä edelleen ja mietinkin, että miksi en ole tajunnut sitä aiemmin. Luulin aina olevani suhteellisen älykäs, mutta tällä hetkellä tuntuu kyllä, että käyn aika hitaalla... No parempi myöhään kuin ei milloinkaan! 
 
B:n kuvat otettu pari viikkoa sitten, silloin kuskina ystäväperheen tyttö ja minä tällä kertaa kameran takana!


Tänään perjantaina saatiin sitten veerakin takaisin peliin ja kenkä jalkaan. Suuntasinkin heti kengittäjän käynnin jälkeen kentälle tuuppaamaan ja Veera oli tällä kertaa rasittavalla ylivilkas hevoslapsi -tuulella kevyempien päivien jälkeen, enkä saanut siihen oikein otetta. Ensimmäisten laukkojen jälkeen touhuun alkoi kuitenkin pikkuhiljaa tulla pientä järkeä ja sain Veeran ratsastettua melko kivaksi, vaikka se alkuun olikin pienen työn ja tuskan takana. Paneuduttiin erityisesti siirtymisten työstämiseen laukassa ja siihen vakaaseen muotoon. Yllättävän helposti saatiinkin aikaan hyviä tai ainakin parempia nostoja ja pienen työstön jälkeen otettiin mukaan myös hieman vastalaukkaa ja asetuksia. Kun tamma tuntui hyvältä loppuverkkasin sen vielä huolella ja ratsastuksen jälkeen kylmäsin tavalliseen tapaan kaikki jalat. Ratsastuksesta ei tällä kertaa ole kuvia, sillä kelit eivät ole meitä lähipäivinä siunanneet! Muita kuvia löytyy kyllä ja näin päivän teeman mukaan voisin laittaa tähän muutaman julkaisemattoman otoksen villihevosestani :)






Oli vissiin kivaa :3
 Loppuun vielä otsikossa mainitsemani kurkistus kukkaruukkuun! Mikäli se ei ihan auennut niin tsekkaa tämä postaus... :) 


Eilen Veeralle tehtiin siis toinen tiineystarkastus ja kyllä siellä yhä edelleen oli pikkuheppa kasvamassa! Tuo musta möykky kuvassa on siis Veran toukka ja 90 päivän tienoilla tarkastetaan seuraavan kerran asustaako mahassa vielä heppalapsi. Mulla on varmaan tosi hyvä mielikuvitus, koska nään tossa jo ihan selkeästi hepan :D En koskaan oo ymmärtäny ihmisten ultrakuvien ideaa, mutta nyt nekin varmaan aukeaa mulle vähän paremmin!