lauantai 24. joulukuuta 2016

Iloista Joulua!

 
 
Täältä hupenevien hankien ja vesisateen keskeltä koko porukka toivottaa sääolosuhteista huolimatta oikein ihanaa ja onnellista joulun aikaa!
 
Tänä vuonna minun aineeton lahjani hepoille oli se, etten ottanut niitä värjöttelemään ulos tuuleen ja sateeseen ilman loimea kuvia varten :D Sen takia nämä kuvat ovat ihan vain niiden omassa tarhassa otettuja ja pyhävetimet on jätetty kauas tallin perukoille. Hepoille tärkeintä oli, että omppuja ja herkkuja riitti meidän pienellä joulupiknikillä. Toivottavasti tunnelma välittyy kuvien kautta myös sinne ruudun toiselle puolelle!
 

Varsa kehoittaa pysymään liikkeessä myös joulun pyhät, jolloin ylimääräiset omput eivät kerry vyötärölle




En tiennytkään, että Veera näytti näin hölmöltä syödessään omenaa :D
 

Ahmatit jonossa

Joulumielen osoituksena Veera tarjosi varsalleenkin omenaa :'D


Mun pikku jätti ♥

Varsa tykkää antaa minulle aina pusuja ja puhaltaa lasit ihan huuruun :3






Huomaan katsovani mun heppoja samalla palvovalla katseella kuin monet kattoo niitten vauvaa :DD





lauantai 17. joulukuuta 2016

Varjoja paratiisissa


Tänään oli aivan upea aamu, tällaisia päiviä lienee vain muutama talvessa. Paha olo puskee silti pintaan, sillä Veera oli kovin jäykkä ja lähestulkoon jopa hieman haluton liikkumaan. Ainakin kun vertaa siihen millainen se yleensä on. Toiset odottaa lomaa joulun ja vapaitten vuoksi, minä sen takia, että pääsisi viemään hevosta klinikalle. Todennäköisesti ongelma tulee kengättömyydestä, mutta haluan mieluummin olla varma, etten patista kipeää hevosta. Jäykkyys vaan kun ei parane seisottamalla hevosta tallissa, vaan se vaatii nimenomaan sen liikkeen parantuakseen. Täytyy seurata vielä pari päivää ja venytellä ja hierottaa tamma, jos ei näillä paremmaksi niin sitten tohtori apuun. En halua masentaa ketään, joten en aio kirjoittaa yhtään enempää, kun mielessä ei ole mitään positiivista :D (edit* alla pari ei niin synkkää varsajuttua ja on nämä kaikki kuvatkin lienee aika kelvollisia)



Tää talo on niin upea, voiko olla mitään idyllisempää kuin vanha punainen hirsitalo, joka sattuu olemaan myös
J.L. Runebergin entinen asuinsija

Varsalla oli omat kekkerit tarhassaan

Tähän loppuun lyhyt varsa update. Mun pikkupoika ei ookaan enää niin kovin pieni, vaan alkaa uhkaavasti näyttää hevoselta ♥ Mittasuhteet on tosin tässä kuvassa vähän pielessä, kun takapuoli on lähempänä kameraa ja pää kauimmaisena, mutta onhan tuo silti ihan kivan näköinen otus :)


Yleensä kun minkä tahansa kaksivuotiaan selkään laitetaan satula ensimmäistä kertaa, näyttää siltä, että se hukkuu siihen. Meillä kävi toisin päin ja satula näyttikin naurettavan pieneltä varsan selässä :D

torstai 15. joulukuuta 2016

Kaksin karkuteillä

 
Näiden kahden edesottamuksista saisi kyllä varmasti myös elokuvan, Veeran ja Nikan seikkailut; Kaksisarvisten salaisuus! Toissapäivänä he olivat päättäneet lyödä viisaat päänsä yhteen ja saaneet kuningasidean ottaa hatkat tarhastaan. Tiedä sitten kumman älynväläys oli alkuperäinen pakosuunnitelma, vahva veikkaukseni olisi, että itse äitihevonen on näyttänyt Nikalle tien vapauteen. Siitä olen kuitenkin varma, että nimenomaan varsan idea oli lähteä juoksemaan pitkin maita ja mantuja ympäri tiluksia häntä pystyssä. Veera on joskus aikaisemminkin talvella päättänyt poistua tarhastaan - tiedättehän aidalla on niin kiva roikkua -, mutta se on aina vain suunnistanut kiusaamaan lähintä tarhanaapuria eikä lähtenyt rellestämään ympäri kyliä.
 
Kun tulin päivällä tallille molemmat hevoset löytyivät siis tallista, jonne ne oli laitettu arestiin miettimään tekosiaan. En tiedä kuinka kauan ne olivat juoksennelleet vapaina, sillä kukaan ei nähnyt niiden pakoa, mutta olivat kuulemma molemmat menneet aikamoista kyytiä ja puhaltaneet, kun olivat jääneet nalkkiin juostuaan umpikujaan tarhojen väliin. Olen varmaankin kummallisin hevosenomistaja jonka tiedän, sillä ensimmäinen ajatus kun kuulin niiden karanneen oli, että niillä on varmaan ollut tosi hauskaa! Molemmilla näytti olevan kaikki jalat tallella ja Veerakin oli valmiiksi hyvin verrytelty, kun kävin ratsastamassa sen maneesissa ;)
 


Koulussa on ollut tosi kiireistä, kun on kaikki viimeiset kokeet ja lisäksi tallilla on mennyt jotenkin poikkeuksellisen paljon aikaa, niin vapaita tunteja ei ole riittänyt blogin kirjoittamiseen. Ei minulla muistaakseni ennen ole mennyt jokaisella tallireissulla vähintään viittä tuntia, mutta nyt tuollainen päivä on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus... En ymmärrä kuinka jotkut voivat selvitä tallireissustaan tunnissa tai parissa, minulla menee pelkästään rehujen ja varsan vesien laittoon sen aikaa :D Asiaan varmaan vaikuttaa nyt myös se, kun olen itse ratsastanut Veeran joka päivä ja lisäksi puuhaillut varsan ja mustan kanssa. Veera tarvitsee nyt erityisen paljon nimenomaan oikeanlaista liikettä, sillä se on meinannut tulla aika jäykäksi ilman kenkiä. Olen pyrkinyt ratsastamaan tammalla pellolla useamman kerran viikossa, sillä se on ainoa paikka maneesin lisäksi missä se ei liukastele. En tajua miksi Veeran tassut luistaa koko ajan, mutta Nikalla ei ole mitään ongelmaa?! Onhan se joo nuorempi ja tottunut siihen, mutta luulisi että sen kavioaines on ihan yhtä pitävää/liukasta lumella kuin Verankin :D
 
Tästä kuvasta näkee hyvin Veeran innostuksen määrän :D
Täällä on muuten jo aika paljon lunta, mutta pellon reunassa menee kaistale, jossa sitä on vähän vähemmän, niin ollaan sitten Veeran kanssa menty siinä ees taas. Ei ole niin raskasta kuin hangessa tarpominen, ei nimittäin ole tarkoitus ratsastaa tammalla hankitreeniä kolmea neljää kertaa viikossa vaan päästä ratsastamaan hyvällä pohjalla pitkää suoraa, jossa tamma pääsee vertymään ja liikkumaan rennosti eteen
G
Veera ja sen tämän hetkinen poikaystävä musti lenkillä
 
Kolmen jälkeen on jo näin pimeää, täytyy varmaan toivoa joululahjaksi joko valovoimaisempaa objektiivia tai auringon paistetta :D
Yksi aikaa vievä asia tallilla on myös se, että kuskaan niille aina itse heinää ja heittelen kymmeneen eri kasaan eri puolille tarhaa