perjantai 25. marraskuuta 2016

Yhden pojankoltiaisen tuhoyksikkö


Vanha tamma alkaa olla aika kyllästynyt varsan metkuihin, enkä tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa tuon ipanan kolttosille :D Varsa nimittäin on aikamoinen kiusankappale ja eilen se onnistui potkaisemaan Veeraa vahingossa päähän, kun molemmat olivat maneesissa vapaana.
 

Voin vaan kuvitella, kuinka Veera tunsi elämänsä vilahtavan silmiensä edestä, kun varsan kavio viuhahti kohti sen otsaa. Veera oli piehtaroimassa kiltisti rauhassa, kun kerrankin varsan silmä vältti ja tämä oli toisella puolella maneesia, mutta tietysti ipana huomasi ja lähti täyttä laukkaa kohti Veeran kauhistukseksi. Veera säntäsi niin nopeasti ylös, että kun muuten varsan kavio olisi mennyt vain yli ja ohi niin se tavallaan siirsi päänsä juuri siihen kohdalle ja ipanan kavio osui sitä otsaan. Vähän Veera pudisteli päätään, kun pääsi ylös, mutta näytti kuitenkin onneksi voivan ihan hyvin olosuhteisiin nähden... Annoin ipanan riekkua vielä hetken, ja vasta kun aloin ottamaan hevosia kiinni huomasin, että Veeran otsapanta oli säpäleinä ja helmet lennelleet pitkin maneesia. Vietiin ensin hepat sisään, jonka jälkeen lähdin urheasti metsästämään kadonneita helmiä ja onnistuin itseasiassa jopa löytämään kaikki nopeasti, vaikka ne olivatkin lentäneet kymmenen metrin säteelle pitkin poikin. En ole kovin luottavaisin mielin otsapannan korjaamisen suhteen, mutta onneksi kyseessä ei sentään olleet Veeran hienoimmat kristallikorut!
 
 

Tein myös videokoosteen tuon illan touhuista, siinä näkyy vähän tallissa kuvattua materiaalia, mutta myös Nika liikkeessä maneesissa. Viimeksi olen tainnut laittaa blogiin videota varsan liikkumisesta, kun se oli alle yksivuotias, mutta nyt pääsette taas näkemään muutaman pätkän!

Varsalla on nyt alkamassa eräänlainen "tehojakso" sen kanssa puuhailussa ja tarkoitus olisi opetella liinassa juoksutus tutuksi lähiviikkojen aikana. Myös irtohypytystä on luvassa ja sitä varten varsa testailikin jo suojiaan eilen. Olin olettanut, että ipana hyppisi kuin sammakko ensimmäistä kertaa suojat jalassa, ja sellaista reaktiota odoteltiinkin kamerat valmiina, mutta se hipsikin niitten kanssa kuin vanha tekijä, eikä siis tuumannut oikeastaan yhtään mitään. Maneesissa tutustuttiin myös vesimattoon ensimmäistä kertaa ja varsan reaktio oli kutakuinkin "Nastaa, voiks tän syödä!!" "Ai ei, no ok mä sit vaan hypin sen päällä!". Että sellainen kauhistus, itseasiassa jouduin takavarikoimaan sen pois lapselta, ettei se tuhoa sitä.
 
 

Näitä kelejä odottelen kaiholla takaisin!

 

lauantai 19. marraskuuta 2016

Mitä kuuluu mun hevossuunnitelmiini?


Aluekouluvalmennus 2013
Milloin viimeksi olenkaan kirjoittanut minkäänlaista treenipostausta, valmennusraporttia tai muutakaan totista, vaikka ennen se oli tämän blogin arkipäivää... Kuitenkaan se, etten ole puhunut treenaamisesta, ei tarkoita, että sitä ei olisi tapahtunut! Blogin perusteella meidän touhuilu vaikuttaa ulkopuolisin silmin varmasti pelkältä puskailulta - ja niinhän se kieltämättä onkin - mutta vain Veeran kanssa.

Blogin uinuessa ja radiohiljaisuuden vallitessa olen itseasiassa valmentautunut jopa enemmän kuin minun ja Veran ns. "aktiivisena aikana", jolloin olimme kuitenkin sekä koulu- että kenttäaluerenkaassa, sekä treenasimme kotivalmentajan kanssa ahkerasti. En edes muista millon viimeksi joku olisi kuvannut valmennustani (ehkä kaksi vuotta sitten?), joten se selittää osaltaan myös sitä, miksen ole kirjoittanut mitään järkevää (:D) tänne blogiin pitkiin aikoihin. Materiaalia ei yksinkertaisesti ole ollut, ja valmennuspostaukset ilman kuvia ja videoita ovat mielestäni yhtä tyhjän kanssa ulosanniltaan.

Kameroiden ollessa poissa olen kuitenkin treenannut valmentajien silmien alla pari kertaa viikossa kahden laadukkaan ratsun kanssa, joilla on minulle vielä paljon opetettavaa. Ensikauden tavoitteena olisi nousta kansallisiin luokkiin ja treeneissä on tehty jo tämä kausi työtä myös vaativan asioiden parissa. Tuntuu ihan absurdilta edes kirjoittaa tätä, sillä kaikki tämä kehitys on tapahtunut jotenkin niin huomaamattomasti ja nopeasti jopa minulle itselleni! Veeran kanssahan se on ollut jo pitkään niin, että minä opetan tammaa tai sitten vaan kevyesti jumppaillaan, joten on ollut mielenkiintoista ja innostavaa ratsastaa hevosella, jolla todella on minulle jotain uutta tarjottavaa. Sen näkee heti myös kehityksessä, ja ihan todella joka viikko saa huomata, kuinka edellisen viikon haastavat asiat ovatkin jo lähestulkoon helppoja seuraavalla kerralla.

Tää musta on opettanut mut ratsastamaan voitosta ja näyttänyt, että se on myös mahdollista!

Alun perin tässä blogissa seurattiin nimenomaan pääasiassa minun ja Veeran valmennuksia ja kisoja, mutta suurin osa lukijoista taitaa olla tarttunut matkaan ajalta, kun Nika oli vasta masussa ja ihan pieni maitovarsa. Kumpikaan aihe ei ole enää ajankohtainen, joten siksi kysynkin, mitä te tahtoisitte lukea tässä blogissa nykyään?

Kiinnostaisiko teitä jatkossa myös syvemmät analyysit treeneistä muiden hevosten kanssa vai haluaisitteko seurata vain minun omien hevosten eli Veeran ja Nikan kuulumisia? Veeraa ei voi taikoa enää kilparadoille, joten sellainen ei ole vaihtoehto, mutta esimerkiksi Nikan kehitystä voisin alkaa taltioida kameraan sekä sitä kautta myös tänne blogiin enemmän. Keväällä häämöttää jo esikoulu ratsun alkeissa, joten sinänsä elämme hyvin mielenkiintoista aikaa!

Loin tätä varten oikein kyselyn, jotta mielipiteenilmaisu olisi mahdollisimman helppoa, vaihtoehtoja voi valita useamman halutessaan. Kiitos vastauksista jo etukäteen ja myös kommenttikentän puolella voi halutessaan heitellä ehdotuksia!

Minkälaisia postauksia toivoisit blogiin?

Varsan koulutus ja kehitys
Kuvapostaukset
Valmennusraportit
"Artikkelit" eli asia-aiheet
Erikoispostaukset (minkälaiset?)
Tavalliset kuulumispostaukset
Other
Please Specify:


Aluekenttävalmennus 2013

Veera oli oikea muskelimamma

Saarijärvellä treenaamassa 2013

Pallomasu treenaa kotona Laukaassa. Ipana mahassa ottamassa oppia koulukiemuroista :D
Blogissa on nähty vuosien varrella lukuisia eri hevosia ja treenikavereita. Tässä täykkäritamma Falbe ♥
Vanhemmat lukijat muistavat varmasti Boken (joka muuten kippasi minut selästään tällä nimenomaisella uittoreissulla :D)

Mustan ensiesiintyminen tässä blogissa oli vuosi sitten syksyllä
Harly on poni jolle menetin sydämeni samalla hetkellä, kun sain katsella sitä sammakkoperspektiivistä kesken valmennustunnin
Tämä pikku vintiö on kasvanut jo isoksi pojaksi ja alkaa pian opetella ratsuksi!

tiistai 15. marraskuuta 2016

Mikä on hevosen etu?


Nyt puhutaan tarhaamisesta.
 Yksin vai yhdessä?
 

Asiaa tarkastellaan aina kahdelta kannalta, jotka vaikuttavat päätökseen: ihmisen ja hevosen. 

Valitettavasti vain harvoin molempien toiveet ja intressit kohtaavat täysin. Hevosen omistaja haluaa tietysti aina hevoselleen parasta, mutta millä hinnalla, on toinen kysymys. Yhdessä tarhaamisessa ja etenkin sopivan kaverin etsinnässä on aina riskinsä, jotka jokainen hevosenomistaja joutuu punnitsemaan ja miettimään, onko valmis niitä ottamaan. Siihen voi riittää vain yksi kerta, kun hevosen laskee tarhaan toisen kanssa ja se saattaa tulla sieltä takaisin siinä kunnossa, että lopettaminen on ainoa vaihtoehto. Toki hevonen voi hajottaa itsensä vaikka yksin karsinassa, mutta se on huomattavasti harvinaisempaa.

Kilpahevonen tahtoo olla laumassa samalla tavalla kuin harrasteratsu, mutta on eri asia onko siihen varaa taloudellisesti. Tilanne voi olla se, että jos hevonen hajoaa, ei yksinkertaisesti ole rahaa ostaa uutta. Asiaan vaikuttaa myös harrasteratsujen kohdalla lisäksi tunneside hevoseen ja pelko menettämisestä. Monelle meistä hevonen on kuin perheenjäsen. Usein ihmiset antavat alkuun hevosensa tarhata toisten kanssa, mutta jos sattuu jokin haaveri moni muuttaa mieltään säikähdettyään. Se on täysin ymmärrettävää - olenhan itsekin tehnyt niin - ja epäsopivia tarhakavereita ei todellakaan kannata väkisin pitää yhdessä.

Huom. on olemassa hevosia joita ei yksinkertaisesti voi tarhata toisten kanssa. En kehota ketään laittamaan hevostaan toisen potkittavaksi, enkä tee niin itsekään.


 
Ajattelen olevani tavallaan itsekäs, kun erotin Veeran kavereidensa luota sen jälkeen, kun sitä potkaistiin. Silloin potku osui lihakseen, mutta haavaontelo ulottui silti luuhun asti, ja eläinlääkäri sanoi meille, että jos se olisi osunut viisi senttiä alemmas, meillä olisi entinen hevonen. En uskaltanut noin vuoteen tarhata tammaa myöskään muiden hevosten kanssa, koska näin jokaisen niistä mahdollisena uhkana Veran terveydelle ja fyysiselle hyvinvoinnille. Jos tamma olisi saanut itse valita, se olisi varmasti silti ollut yhä mieluummin kaverin kanssa. Nykyään olen vain äärimmäisen tarkka siitä millaisen hevosen kanssa laitan hevoseni ulkoilemaan ja selvitän taustat. Toisaalta Veera, joka ei ole ikinä potkaissut ketään ja alistuu kaikille, potkaisi omaa varsansa ollessaan sen kanssa tunnin ajan ulkona yhdessä. Ikinä ei voi olla varma.
 
Vaikka hevonen tahtoisi vain varoittaa hevosystäväänsä kevyesti liiallisesta tunkeilusta, se voi tehdä kengät jalassa suurta vahinkoa. Hevoset eivät halua yleensä satuttaa toisiaan ja eiväthän ne tiedä sitä, että kengät jalassa niiden potkun voima moninkertaistuu. Kevyt huomautus kaverilta voi muuttua katkenneeksi koiveksi, jos potkun lataisseella hevosella on kengät jalassa, vaikka ilman niitä toinen olisi selvinnyt pienellä kolhulla, jota ihminen ei olisi todennäköisesti edes huomannut. Ihanteellinen vaihtoehto olisi siis kengätön tarhakaveri, mutta harvemmalla on varaa lähteä varta vasten hankkimaan kengätöntä pihatonttua, mikäli tallista ei satu sellaista jo valmiiksi löytymään. Minun unelmani on tehdä vielä joskus niin paljon rahaa, että minulla on vara ostaa ja ylläpitää Nikalle oma kengätön hevosystävä koko sen elämän ajan :D
 
 

Kaikki hevoset reagoivat eri tavalla kaverin puutteeseen ja osa selviytyy siitä paremmin. Varsojen (0-3v) kohdalla mielipiteeni on kuitenkin ehdoton. Aina ikätoverin kanssa. Ei poikkeuksia. 


Kun hevonen oppii laumassa käytöstavat sekä kunnioittamaan toisia hevosia, se oppii samalla toimimaan myös ihmisen kanssa. Varsa joka ei ole ollut toisten varsojen ja hevosten kanssa laumassa on äärimmäisen vaikea koulutettava, joskus jopa lähes mahdoton. Sanotaanko näin, että asiat voi tehdä joko helpolla tai vaikealla tavalla ja mikäli varsaa yrittää pitää yksin ja samanaikaisesti kouluttaa sitä tavoille, se on sama kuin hakisi karhun metsästä ja yrittäisi opettaa sitä hyppäämään esteitä. Eli ehkä joku siihen pystyy, mutta ei kovin moni ja lopputulos on hieman kyseenalainen.  
 
Totta kai joskus voi tulla tilanne, jossa vaaditaan väliaikaisia ratkaisuja ja varsa voi joutua olemaan hetken yksin. Sen kehitys ei siihen pysähdy eikä siihen kuole, mutta uusien asioiden opettelu voi olla tuona aikana vaikeaa (sitä ei välttämättä kannata edes yrittää) ja saattaa tulla takapakkia jo opituissa asioissa. Tilanne kuitenkin usein palautuu itsestään takaisin parempaan, kun varsa pääsee takaisin kaverin luo, mikäli mahdolliset opitut huonot tavat eivät ole ehtineet juurtua liian syvään. Varsoilla on niin paljon energiaa, että mikäli ne eivät saa purettua sitä leikkimällä hevoskaverinsa kanssa, se purkautuu usein ihmiseen. Varsan kanssa ei voi eikä saa tehdä niin paljoa töitä, että niiden kaikki ylimääräinen energia kuluisi siihen. Varsan pääasiallinen tehtävä ja työ on olla varsa, joten on myös ihmisen edun mukaista, että se saa olla laumassa ja kehittyä siten.
 
 
 
 
Tunnen molemmat hevoseni ja tiedän niiden olevan onnettomia yksin. En yritä väittää, että Nika olisi yhtä tyytyväinen möllöttäessään yksin tarhassa, kuin mitä se olisi kaverin kanssa. Se on onneton ja siksi teenkin kaikkeni löytääkseni parhaan mahdollisen vaihtoehdon sille, vaikka se onkin osittain minun etujeni vastaista ja aiheuttaa työtä ja myös uhrauksia suunnasta tai toisesta.
 
Minun mielestäni kaikki hevoset ansaitsevat ainakin sen pienen jakson kesällä sitä ihan oikeaa hevosen elämää, jos se vain millään on mahdollista. Joo, jotkut kilpailut jää ehkä välistä, mutta mitä siltä hevoselta jää välistä, jos se ei saa pitää sitä lomaansa. Sen elämä kuitenkin keskittyy ihmisen palvelemiseen ja toiveiden toteuttamiseen, joten mielestäni jokainen hevosenomistaja on velvollinen tarjoamaan hevoselleen edes hetken vapauden sellaista elämää, jota se oikeasti haluaa viettää, unohtaen omat etunsa.

Kun katson omia hevosiani laumassa, vastaus on ainakin minulle itsestään selvä kyllä.
Se onni on riskin arvoista. 
 
Minun silmissäni hevoslauma on yksi kauneimpia asioita koko maailmassa.
 

 
 

lauantai 5. marraskuuta 2016

perjantai 4. marraskuuta 2016

Veera liikkuu hyvin


Tamma touhottaa taas niin kuin aina ennenkin ja on ollut täysin normaali, eli mikä ikinä sillä olikaan, siitä ollaan taidettu jo selvitä :) Se piti vähän kevyemmän viikon sairastelun jälkeen ja nyt aletaan palailla takaisin normaalin liikutukseen (joka sekään ei tosin ole kovin raskasta :D). Minun hepparintamalle kuuluu myös hieman uusia tuulia ja nykyään ratsastan joka viikko sekä valmentajan hevosen, että oman tamman lisäksi myös kerta viikkoon yhdellä toisella hevosella meidän tallilta, jonka omistaja on sitten koutsannut mua sen kanssa. Olen päässyt treenaamaan mm. vaihtoja ja sulkuja hevosella jolle nuo asiat ovat helppoja, kunhan kuski osaa hommansa, joten vähän erilaista kuin oman tamman kanssa. Tuo kyseinen heppa on myös superherkkis, ja pidän sillä ratsastusta hyvänä koulutuksena erityisesti varsaa ajatellen, sillä sekään tuskin katsoo hyvällä minkäänlaista epävakautta siellä selässä, kun se aika koittaa. Varsan kanssa seuraukset voi olla vähän kohtalokkaammat, kun taas tämä ratsu vaan kasvattaa kierroksia eli turvallisempaa opetella näin :D Olen kyllä huomannut vaikutuksen myös oman tamman selässä - niin sitä vaan pikkuhiljaa oppii ratsastamaan yleisesti paremmin kaikilla hevosilla, vaikkei jokaisen kanssa valmentautuisikaan! Luulen, että muilla hevosilla ratsastamisesta on itseasiassa jopa enemmän hyötyä myös Veeran kanssa tekemistä ajatellen, kuin siitä jos menisi valmennuksissa vain omalla. Jokaisella hevosella on tavallaan erilaiset asiat mitä ne opettaa ratsastajalleen ja siitä saa uutta näkökulmaa, jota voi soveltaa myös muihin eikä tule vain jauhettua paikoillaan samaa vanhaa.
 
Veera on ihan kauhean karvaturrin näköinen, tosi epäsiisti, kun se on kasvattanut aivan  jäätävän talvikarvan, mutta en kyllä ala sitä sen takia vaan klippaamaan :D
 

 
Tää on tää perus, että koko päivän paistaa aurinko, mutta sitten se menee just pilveen lopullisesti sillä hetkellä, kun astutaan tallista pihamaalle ja niin kävi myös eilen kun näitä kuvia otettiin
Tosi ankean värisiä jotenkin nää kuvat, enkä osannut valitettavasti tehdä asialle mitään myöskään jälkikäteen, kun apuna oli pelkkä Picasa ja Gimp :D
Kerrankin näyttää, että Veeralla ois pitkät koivet :D
En ole kantanut Veeralle kaunaa Nikan potkaisemisesta, vaan sen kanssa hymyilyttää yhä samalla tavalla, sillä varsan jalka näyttäisi tulleen kuntoon :D
Innokas tamma :D♥


 
Pakko muuten tähän loppuun hehkuttaa, että postista saapui jo ikuisuuden ajan kuolaamani Vereduksen Carbon Gel -suojat kellekäs muullekaan kuin ipanalle! Tää ei sitten ole maksettu mainos vaan ihan ilmainen vinkki, eli tilasin noi mun suojat Puolasta Equishopista ja en voi kuin suositella. Suojat saapui alle viidessä vuorokaudessa, postikulut pienemmät kuin monessa suomalaisessa kaupassa ja ennen kaikkea suojien hinta karvan verran alle 200€ ilman mitään alennuksia (vrt. esim Horzella pelkät etusuojat 180€...). Säästöä tuli siis melkein 100-150 euroa verrattuna Suomen hintoihin ja eräs jälleenmyyjä kertoikin mulle, että noiden value packien valmistus on ilmeisesti lopetettu/lopettamassa kokonaan eikä niitä saa enää jatkossa samaan halvempaan hintaan oikeastaan mistään. Kaikille Vereduksien hankintaa harkitseville siis ohje, että kannattaa hankkia suojat heti mistä hyvänsä, jos ei tahdo maksaa ylimääräistä.
Säilytän näitä yhä mun huoneen lipaston päällä kunniapaikalla, ja Veera ei saa edes kokeilla näitä, sillä se kopsuttelisi nuo varmaan viikossa puhki :D
 
Outletissa oli tosi hyviä tarjouksia myös, merkkeinä esim. Kingsland, Eskadron...