perjantai 30. toukokuuta 2014

Laitumille lasku -kuvapostaus




Meillä on ihan tylsiä heppoja! Päästettiin Veera ja varsa toissapäivänä ensimmäistä kertaa laitumelle ja eihän ne edes riehuneet yhtään. Nika tietysti juoksenteli vähän ympäriinsä kuten aina, mutta Veera vaan mussutti heinää ja otti muutaman kerran pari hassua ravi- ja laukka-askelta. Veeran ylitsepääsemätön kiinnostus heinää kohtaan oli toki odotettavissa aiempien kesien perusteella, mutta ajattelin että se olisi saattanut halutakin juosta lapsukaisensa mukana. Laitumelta pois ne tosin laukkaa molemmat ihan kunnon vauhtia hirnuen, kun vaan portilta kutsuu. Mä ♥ mun hepat

Mietin että ensi viikolla voisi alkaa taas ratsastamaan Veeralla, kunhan vaan saadaan kunnon aidat kentälle. Kokonaanhan minun ei ole tarvinnut olla ratsastamatta, kun olen onneksi päässyt muitten heppojen selkään oppimaan, mutta kyllähän Veera on paras kaikista. Ihana siis päästä taas oman hepan selkään :)
 
Nämä torstain kuvat ei oikein meinanneet onnistua (värit sun muut ihan pielessä), mutta eilen tuli onneksi paljon kivempia kuvia!

 

 



Tuulitukka






 
Tänään ja eilen olikin sitten jo astetta mukavampi sää!
 

 
Unikana
 
 




"What ya doing mom??"
 
"I'm outta here, mammastakin on tullu ihan outo kun se tollain kierii"
Tässä Veera on hardcore maratoonari antiikin Kreikan olympialaisissa, joka lyyhistyy loppusuoralla, mutta onnistuu keräämään viimeisetkin voimanrippeensä, ponnistaa ylös ja tietysti voittaa. Tämän kaiken voi todeta ylväästä pään profiilista :))
Kaksi yhden hinnalla poni, harmaa ja ruskea


Laukanvaihdot sujuu jo tässä iässä ;)
Tähän voisi varmaan vaan todeta, että tyylejä on monia
 

maanantai 26. toukokuuta 2014

Viikon vanha kaamea kakara!


Aivan mahdottoman fiksu ipana, mutta hirmuinen riiviö!! Kaikki uusi oppi menee välittömästi perille ja jos ei ensimmäisellä niin viimeistään asian toisella käsittelykerralla varsa tietää tismalleen miten käyttäytyä. Perjantaina Nika (varsasta tuli nyt tämän niminen!) oli toista kertaa narun päässä ja käytiinkin pienellä piknikillä niin, että Veera sai mutustaa ruohoa ja varsahan hengaili niin kiltisti mukana. 

Lauantaiaamuna suunnattiin taas tallille aikaisiin ja heitettiin hepat koko päiväksi pihalle, ennen kuin lähdettiin kuskaamaan meidän tallikaveria Killerille kisoihin. Oli tosi hauskaa olla taas vaan turistina kunnon helteessä, katsella kavereiden ratoja (hyvä Ellen!!) ja jutella tutuille, mutta tällä kertaa olisin kyllä niin halunnut itsekin päästä hyppäämään! Pääsin vielä rataantutustumiseenkin mittailemaan esteitä niin tuli kyllä sellainen kisafiilis että. 

Kotona Nikan kanssa harjoiteltiin vähän pesulla käymistä kun oli niin kuuma tai oikeastaan otin vaan märän sienen käteen ja kastelin varsan, jonka reaktio oli taas sama "Jee, täähän on huisin hauskaa!". Eipä siinäkään siis paljoa harjoittelua tarvittu, viilensin vaan kaverin, joka koko ajan tunki naamaansa ämpäriin ja pörräsi ympärillä. Veera sen sijaan yritti luikkia karkuun sienen ja sankon nähdessään, se kun ei jostain syystä tykkää oikein pesusta... Mutta onneksi meillä on sentään tällainen fiksu varsa, ei vissiin ainakaan käytös mamman perimää!




Kumiluoti siellä sinkoilee paikasta toiseen

Veera on jo ihan burnoutissa :D Nyt se on keksinyt taas uuden tavan vahtia kakaraa, se menee tarhan keskelle ja pyörii siellä kuin karusellissa sillä aikaa kun varsa vetää rinkiä
"Häh, minäkö muka rasittava?? Nytkin seison niin kiltisti paikoillani!! (ainakin kaks sekkaa)"


Varsun nenä on ehkä söpöin ikinä, pehmeä pussatava :D
 
Sunnuntaina kertailtiin ja vahvistettiin vaan vanhaa eli myötäystä, väistämistä & talutusta. Mentiin ensimmäistä kertaa etuoven kautta karsinaan ja kukas muukaan kuin varsa itse meni reippaasti edeltä tyhjään talliin! Nika on kyllä tosi rohkea varsa, taluttaessa haluaa koko ajan kulkea Veeran edellä ja käy tutustumassa uusiin juttuihin aivan yksinään. Maanantaina varsa hirnahti meille ensimmäistä kertaa kuin tultiin talliin, hehe tämän äippä on ainakin hyvin opettanut ♥ Karsinassa varsalla oli hieman virtaa, kun olivat joutuneet olemaan sisällä päivän ja se hyppelehti Veeran päälle sekä pukitti sitä päin, niin että osuikin, mutta tamma vaan peruutti pois varsan tieltä eikä edes luimistanut korviaan... Veera pliis ei näin, en halua kasvattaa varsaa aivan yksin, jotain rajoja lapselle kiitos!Tarvitsisin mielellään hieman tukea periaatteilleni, mutta Veera näkyy olevan vapaan kasvatuksen kannattaja.

Parin tunnin ulkoilun jälkeen treenattiin ensimmäistä kertaa jalkojen nostoa (tarvitseeko edes sanoa että sekin meni hyvin? Ihme varsa, milloinkohan liene alkaa tökkiä, käyttäytyy melkein paremmin kuin Veeru :D). Meidän kaveri joka myös siemensi Veeran viime kesänä kävi katsomassa Nikaa ja kehui hienoksi, mutta liiankin rohkeaksi kaveriksi. Toissapäivänä varsa kokeilikin jo ensimmäisen kerran saako ihmistä kohti pukittaa tai keulia, mutta lopetti kyllä kun sille kertoi että sellainen ei ole sallittua. Mutta eipä varsa kyllä tosiaankaan liiemmin välitä, vaikka sille joutuisi vähän karjaisemaan. Tulee heti luokse uudestaan, välillä toistaa tekemänsä tuhmuuden, mutta useimmiten kyllä oppii (hetkellisesti) kerrasta, hyvä tietysti on kun ei pelkää tai ole yhtään arka.

"Nuo tuolla on selkeästi esteitä minua varten! Taisin nähdä kun naapuritarhan setäkin hyppäsi niitä yksi päivä, milloinkas on minun vuoro?"



"Pois tieltä mamma!!"
Haha Veeran ilme alkaa olla jo lievästi närkästynyt
"Minähän sanoin jo, että oon ihan kiltti poika!"
Ahaa, Veera valittaa siis aivan turhaan

"Moi ihminen"
Yhyy nää vähän ylivalottuivat, kun just vaihtui varjosta aurinkoiseen
 

"Jos väistän tälleen niin saanks sit vaihtokaupaks syödä sun sormet?"

"Ai en vai? Aika tylyä"
Peruutus hoituu nykyään pienellä sormen hipaisulla :)