sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

My Day 28.7.

 
Torstaina päätin kuvata minun päivästäni postauksen tänne blogiin ja täytyy myöntää, olen yllättynyt miten upeita kuvia voikaan kameraan yhden päivän aikana kertyä!
 


Herätys soi ensimmäisen kerran yhdeksältä, mutta tapani mukaan vanuin sängyssä vielä puolistuntisen ennen kuin nousin aamupalalle. Tai no tarkalleen ottaen ensimmäisenä jouduin hiippailemaan aamutakissani autolle hakemaan kameraan lyhyemmän objektiivin, sillä se oli jäänyt sinne edellisiltana ja tarvitsin sitä heti päivän ensimmäisen kuvan ottamiseen. Samalla käytin Elsan ulkona ja syötiin yhdessä karviaisia suoraan pensaasta, jonka marjat Elsa avuliaasti yritti tuhota ja syödä ennen kuin ehdin poimimaan ne.
 
 
 
Tein tapani mukaan aivan liikaa aamupalaa, josta itse en syönyt puoliakaan vaan työnsin kaikki loput Jaakolle :D Aamupalalla selasin alkuun lehteä ja juteltiin päivän suunnitelmista, mutta sitten voiton vei Jaakon selaama Autovahinkokeskuksen sivusto, josta olisi löytynyt mm. kerran  järveen uponnut lähes uusi Jaguar siinä kunnossa, että olisi irronnut kymppitonnilla. Arveltiin että meidän taidoilla ja budjetilla siitä ei vielä autoa tulisi, joten tarjous jäi valitettavasti tällä kertaa tekemättä! Ennen Saarijärvelle lähtöä siivosin vielä nopeasti huoneeni edustuskuntoon (pitäisi kuvata siellä joka päivä, niin se olisi aina siistinä...) ja pakkasin kamppeet kasaan.
 
 
 
Elsa pääsi mukaan reissuun ja ensimmäisenä Saarijärvellä suunnattiin lounaalle Kahvila Friseehen. Suosittelen poikkeamaan, jos joskus liikutte sillä suunnalla tai ajelette 13-tietä ohi, tosi moderneja, terveellisiä, maukkaita keittoja, salaatteja sekä myös herkkuja tarjolla tosi edulliseen hintaan! Plussaa myös siitä, että koirat ovat tervetulleita terassille ja siellä oli valmiina jopa oma juomakuppi näille karvaotuksille. Oli tosi kuuma päivä, joten oli mukavaa, että sai rauhassa syödä eikä tarvinnut hätäillä takaisin autolle koiraa pelastamaan.
 
Elsa ei ole itseasiassa koskaan tainnut ollut terassilla mukana, mutta silti se oli niin coolisti että! Kannatti kouluttaa se hyvin pentuna :D
Ei uskoisi, että pienestä tuppukylästä saa tällaisia jälkkäreitä! Laitettiin annos puoliksi Jaakon kanssa ja olin slti ihan täynnä tän jälkeen.
 
Seuraavaksi matka jatkui Julmille Lammille lenkkeilemään, uimaan ja ihastelemaan maisemia. Aina kun istahdan ratin taakse ja pääsen ajamaan, nautin siitä oikeastaan enemmän kuin kohteesta johon olemme menossa, mutta paikkana Julmatlammit on kyllä super hieno :D Se ei varmaan ole tullut aikaisemmin esille täällä blogissa, mutta mä siis rakastan ajamista, se on melkein parempaa kuin ratsastaminen ja se on paljon sanottu se!
 

Mun vaatetus ei näytä kovin pro-eräilijän kamppeilta, mutta älkää huoliko, tää tyttö on rämpinyt Jukolankin läpi kahteen kertaan, joten poluilla pysytellessä voi ottaa chillisti, kun ei tarvii näyttää ammattilaiselta
 
 
 
 
Elsa meinas hukkua, kun sillä tarttu vesikasvit tassuihin, niin se alko vaan räpiköimään ihan paniikissa :DD Olisin kyllä pelastanut sen, jos tilanne olisi alkanut näyttää oikeasti uhkaavalta xD
Jouduttiin sitomaan Elsa siksi aikaa puuhun, että päästiin itse uimaan, sillä se yrittää aina "pelastaa" uivat ihmiset, jos ne on sen mielestä pulassa. Loppujen lopuksi se onkin se, joka yrittää hukuttaa ja raapii, vaikka tarkoittaa hyvää :'D
:D♥
Elsa oli pulassa eikä meinannut päästä ylös jyrkältä törmältä, mutta saalis ei tipahtanut suusta hädänkään hetkellä
 
 
Yksinäinen sorsa loi aika hienot renkaat veteen
 Retken jälkeen lähdin ratsastamaan Geren ja suunnattiin koko porukan voimin maastoilemaan. Kun Elsa oli nuorempi se pelkäsi kovasti hevosia, mutta nykyisin siitä on tullut paljon luottavaisempi ja rohkeampi ja kehumalla se uskaltaa tulla lähellekin. Se on kyllä ihan hyväkin, että Elsa ymmärtää kunnioittaa niin paljon isompaa eläintä eikä juokse jalkoihin haukkumaan vaan pitää sopivan turvavälin.
 
 
"Myös kilpakenttien ulkopuolella friisi loistaa monipuolisena harrastuskaverina"
 
 
 
 
 
 
Kun olin ratsastanut ja hoitanut mustan, lähdettiin ajelemaan kotiin, jossa pyörähdettiin vain pikaisesti syömässä ja vaihtamassa vaatteet uutta tallireissua varten. Tällaista se on, kun hevosia on kahdessa paikkaa, ei  muuta ehdi tekemään kuin ajamaan tallilta toiselle, mutta onneksi syksyllä on luvassa helpotus sen suhteen...
 
 


Oli tosi kuuma päivä ja matkalla Konginkankaan tallille pyörähdettiin vielä uimassa. Asuni olikin aika erikoinen, kun lähdettiin hakemaan varsoja laitumelta pihaan pelkissä bikineissä, shortseissa ja tennareissa :D Yleensä kaikki hepat ruokitaan suoraan laitumella, mutta tuolla kertaa haettiin Nika ja sen ystävä talliin lastausharjoituksia varten. Olen suunnitellut toteuttavani vähän laajemman postauksen lastauksen ongelmatilanteista ja niiden ratkaisuista, eli niistä harjoituksista pääsette lukemaan tarkemmin vasta silloin. Minun vaatetukseni oli äärimmäisen epäsopiva lastaukseen ja ylipäätään etenkin nuoren käsittelyyn, älkää siis ottako siitä mallia! Puolustuksekseni sanottakoon kuitenkin, että tiesin Nikan olevan tosi laiskalla tuulella helteiden vuoksi ja sen käytöksen tuntee, joten luottavaisin mielin puuhailin sen kanssa.

Nika viihtyi tallissa taas liiankin hyvin ja sitä ei olisi yhtään huvittanut harjoitusten jälkeen lähteä enää takaisin laitumelle ja se käyttäytyi aivan tasan samalla tavalla kuin viimeksi, kun sitä ei olisi kiinnostanut lähteä Saarijärveltä viileästä tallista kotiin. Sillä on nyt sellainen kokeiluvaihe uhmaiässä, tosi rauhallinen se on eikä temppuille, mutta kuten jo aiemmassa postauksessa vähän aikaa sitten totesin, testaa vaan onko ihan pakko totella jos vähän väsyttää ja laiskottaa. Mitään radikaalia se ei tosiaan ole ainakaan tähän mennessä tehnyt, vaan se on vain jumahtanut paikalleen niille sijoilleen eikä ole suostunut liikkumaan enää. Että sellainen aasi, tainnut periä geeninsä äipän puolelta :D
 
 
Mehtäläinen tukka sotkussa
En laittanut Nikaa koppiin asti ollenkaan tuona päivänä, vaan edetään suunnitelmallisesti tavoitteeseen, joka poikkeaa ehkä hieman siitä yleisimmästä päämäärästä.
 


Kun varsat oli palautettu kävellen laitumelle lähdettiin ruokkimaan tammat ja uusin tulokas, tämän kesäinen orivarsa, autolla laitumen toiselle lohkolle. Veera on sopeutunut oikein hyvin pieneen laumaansa ja sekä Veera että minä olemme yrittänyt adoptoida tuon uuden varsan :D Ai että ne on ihania. Varsat ♥

Näitä kuvia tuli sen verran paljon ja kaikki niistä tuntuivat olevan niin ihania, että aion tehdä niistä vielä omankin postauksensa ja tässä saatte nähdä vain pienen sneak peekin!

 

Tää on jotenkin maaginen tunnelmaltaan

Kun saatiin kaikki hepat hoidettua ja lähdettiin kotiin oli jo myöhä ja kello lähenteli yhtätoista, mutta nähtiin niin upea auringonlasku eräällä sillalla, että oli aivan pakko ajaa auto sivuun (ei sentään ojaan Bemspoloista) ja hypätä ulos kuvaamaan. Teen tuota aika usein, että yhtäkkiä matka keskeytyy aina, kun ei ole kiire mihinkään. Usein minulla ei ole edes kameraa mukana ja silloin saakin nauttia pelkästä maisemasta ja aina kyllä tuntuu, että kannatti! Tuolloin minun olisi tosin ollut kyllä tarkoitus käydä vielä kaupassa tallireissun jälkeen, mutta se aikataulu meni pilalle jo siinä vaiheessa, kun olin vain hengaillut varsan kanssa laitumella jo tunnin tekemättä varsinaisesti mitään :'D Suosittelen muuten oikeasti viettämään vain yksinkertaisesti aikaa hevosystävienne kanssa, se on todella palkitsevaa ja itse ainakin nautin siitä suunnattomasti!

 
Iltapalaksi laitoin (taas) liikaa syötävää, ja kunhan olimme valmiit menimme saunaan ja tehtiin kaikki iltatoimet valmiiksi. Sitten seurasi päivän eka varsinainen istahdus sohvalle tai oikeastaan tarkemmin sängylle, kun katseltiin vähän aikaa Arrowia Netflixistä. Tosi koukuttava sarja, josta kannattaa katsoa ainakin eka jakso, jos ette ole vielä tutustuneet kyseiseen ohjelmaan. Nukkumaanmeno venyi myöhään, kuten tavallista ja juuri kun olin nukahtamassa yhden aikoihin kuulin epäilyttävää ääntä sängynnurkasta. Vaistoni käski kurkistaa sinne ja sieltähän löytyikin itse maiskueläin aka Hilleri eli kansankielellä meidän havannankoira Siru. Oli hirveä työ yrittää houkutella se pois sieltä sängyn alta nurkasta ja jouduttiin nousemaan ylös hakemaan sille herkkuja keittiöstä, että se suostui lähtemään :D Se oli jossain vaiheessa salaa livahtanut huoneeseen, mutta se oli pakko ajaa pois, koska muuten se olisi alkanut rellestämään yöllä äänekkäästi ja sillä on outo tapa raapia nurkassa seiniä, niin en oikein osannut arvostaa sen uutta asuinsijaa minun tyynyni juuressa. Jos joku muuten ihmettelee mitä nimitys maiskueläin tarkoittaa, niin se tulee siitä kun Siru aina välillä maiskuttelee jotenkin kummallisesti ja kuulostaa vähän kuin se mässyttäisi jotain, vaikka sillä on suu tyhjä. Meidän eläimet on aika kummallisia...
 
Sinne itse petosiru oli maastoutunut
Suloinen se on, mutta pitää kovaa ääntä :DD

Toivottavasti tykkäsitte postauksesta ja jaksoitte katsoa kaikki kuvat niiden paljoudesta huolimatta!