tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kisakauden avaus


FEI CCI/CIC* A-kenttäkilpailuohjelma
II-taso, PoPRa/JsR 17.4.

67,826%  1. sija






Tää oli hauska otos :D



maanantai 10. huhtikuuta 2017

Nikan klinikkapäivä


Noin kolme viikkoa sitten torstaina Nika lähti vuorostaan käymään klinikalla, tosin Vera tuli myös mukaan henkiseksi tueksi. Aika oli varattu alunperin todennäköisesti imusolmukkeissa olleen kummallisen vaihtelevan turvotuksen vuoksi, mutta siihen mennessä kun klinikkapäivä koitti, pateista ei ollut enää jälkeäkään. Samaan reissuun olin kuitenkin jo ehtinyt niputtaa mahan tähystyksen, hiekkakuvan ja hampaiden huollon. Vatsahaavaepäily minulla oli Nikan kummallisen ruoka-aikakäyttäytymisen vuoksi. Se odottaa kiltisti heiniään, mutta heti kun ne sille annetaan, alkaa kauhea potkiminen ja riehuminen karsinassa. Sen tuhoamat vesi- ja ruokakipot eivät todellakaan ole laskettavissa edes kahden käden sormilla, parhaimmillaan kippo on ollut säpäleinä 24h sisällä uuden vaihtamisesta. Eniten kuitenkin huolettaa että se särkee itsensä riehuessaan ja karsinan takaseinään onkin tarkoitus asentaa jonkinlainen pehmuste.

Nika oli tosi hienosti klinikalla, mutta rauhoittavan pistämistä se pelkäsi kuollakseen. Mahan tähystyksessä löydökset oli erittäin lievää keltaisuutta ja todella pieniä pinnallisia punoituttavia haavaumia (0,5/3). Todella minimalistiset löydökset siis, mutta eläinlääkäri epäili Nikan olevan niin herkkis, että reagoi silti. Toisaalta kiva tietää, että se on sellainen, joka näyttää pienimmänkin kurjan olonsa eikä piilota sitä, joten ongelmiin päästään sitten nopeammin puuttumaan. Onhan se tosin myös aika teatraalinen, esimerkiksi silloin kun Vera potkaisi sitä, se ei antanut hipaistakaan jalkaansa käytävässä vaan niiasi ihan polvilleen. Sen sijaan pesarissa, kun sitä pystyi huijaamaan vesiletkulla, karvakaan ei värähtänyt, vaikka haavaa kuinka paineli ja sorkki. Koska mahassa haavauma oli niin vähäistä, otettiin myös kuva, josko se selittäisi myös käytöstä ja mahasta löytyi vähäsen (50cm2) hiekkaa. Vertailun vuoksi voin sanoa että, veeralla sitä oli 400cm2 eli Nikan löydös oli melko pieni. Saatiin siis sekä Gastrogard- että psylliumkuuri kotiin viemisiksi, tuloksista sen verran, että ainakaan Gastrogardin myötä ei tapahtunut kovin suurta muutosta käytöksessä, seuraavaksi kokeiluun menee sitten psyllium.



Veera oli muuten ihana klinikalla, kun sille tuli niin huoli sen vauvasta, kun Nika oli ihan tokkurassa ja se vietiin vierekkäiseen karsinaan. Tamma hörisi ja hirnui ja kurkotteli karsinan yläpuolelta Nikaa, joka ei tietenkään ymmärtänyt sillä hetkellä maailmanmenosta yhtikäs mitään eikä osannut siis vastata huolestuneelle mammalle :D Hiekkakontrollissa Veera jouduttiin jopa rauhoittamaan, että se pysyisi paikallaan, kun se ei olisi halunnut pois varsansa luota ja sillä oli kauhea hätä sen puolesta.

Nika on muuten ilmeisesti edelleen ikäisekseen tosi isokokoinen, sillä lähes jokainen klinikalla sitä ihmetteli. Minä olen jo niin tottunut siihen kokoon, että se tuntuu välillä jopa pieneltä, kun kävelee pää alhaalla vieressä! Tosin eläinlääkärikin huomautti Nikan olevan varmaan 10-15 senttiä isompi kuin emänsä eli on se aika jätti. Vaikka se onkin korkea, niin sen sopusuhtainen rakenne tekee siitä tosi fiksun mallisen eikä se näytä miltään hongan kolistelijalta

Veera hiekkaröntgenissä kontrollissa. Valitettavasti hiekkaa oli vielä jäljellä 100cm2 eli uusi klinikkajakso kutsuu vielä ja se menee sitten nyt omasta pussista vakuutuksen korvauskaton täytyttyä.

Viime torstaina Nikalla oli pieni ähky, todennäköisesti hiekasta johtuva, sillä se alkoi niin samankaltaisesti kuin Veerankin viimekertainen, mutta en sitten uskaltanut aloittaa psylliumia viikonloppua vasten, kun klinikka on suljettuna. Melkein masentavaa muuten, miten hyvin tajusin lähteä heti Nikan ähkyoireiden ilmaannuttua tyhjentämään lähimmän kaupan kaikesta syötäväksi kelpaavasta, sillä kokemusta on myös koko yön valvomisesta pelkän puolikkaan banaanin voimalla :D Jo kaupassa totesin, että toivon syvästi, että yli puolet näistä eväistä lähtee kotiin ja niinhän siinä onneksi kävikin, kun pääsin lähtemään tallilta jo iltakymmenen maissa oireiden oltua alunperinkin  niin lievät ja tuohon aikaan poissa jo joitain tunteja ja Nikakin sai silloin eteensä puolikkaat iltaheinät. Hysteerinen kun olen etenkin varsan suhteen, niin pyysin myös tallikaveria, joka on eläinlääkäri, kurkkaamaan Nikan. Kun tarvikkeita ei ollut mukana, niin ei voinut paljoa muuta tehdä kuin mitata pulssin, mutta sanoinkin, että tässä hoidetaan lähinnä omistajan mielenrauhaa, kun sain varmistuksen omalle tuntumalle tilanteesta...
Klinikka-asioista puheenollen, minäkin pääsin tuossa pari viikkoa sitten käymään päivystyksessä, kun Nikan saatua vetopaniikin peukalolle tapahtui jotain mystistä ja se kävi poissa sijoiltaan. Muutakin actionia on ollut enemmän kuin riittämiin, mm. yhden valmennustunnin päätteeksi ulkona suoritettujen loppukäyntien aikana ratsuni kaatui ja toisena päivänä maastossa Jaakon ratsastaessa Veeralla tamma näytti kaikki temppunsa yhden reissun aikana eli pukitti, hyppäsi pystyyn ja kävi piehtaroimaan ratsastaja selässä... Hyvä Veera, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki lähtee tästä suorituksesta. Voitaisiin varmaan sanoa, että hyvin menee, mutta menkööt!

Röntgenissä luut olivat onneksi ehjiä