tiistai 15. marraskuuta 2016

Mikä on hevosen etu?


Nyt puhutaan tarhaamisesta.
 Yksin vai yhdessä?
 

Asiaa tarkastellaan aina kahdelta kannalta, jotka vaikuttavat päätökseen: ihmisen ja hevosen. 

Valitettavasti vain harvoin molempien toiveet ja intressit kohtaavat täysin. Hevosen omistaja haluaa tietysti aina hevoselleen parasta, mutta millä hinnalla, on toinen kysymys. Yhdessä tarhaamisessa ja etenkin sopivan kaverin etsinnässä on aina riskinsä, jotka jokainen hevosenomistaja joutuu punnitsemaan ja miettimään, onko valmis niitä ottamaan. Siihen voi riittää vain yksi kerta, kun hevosen laskee tarhaan toisen kanssa ja se saattaa tulla sieltä takaisin siinä kunnossa, että lopettaminen on ainoa vaihtoehto. Toki hevonen voi hajottaa itsensä vaikka yksin karsinassa, mutta se on huomattavasti harvinaisempaa.

Kilpahevonen tahtoo olla laumassa samalla tavalla kuin harrasteratsu, mutta on eri asia onko siihen varaa taloudellisesti. Tilanne voi olla se, että jos hevonen hajoaa, ei yksinkertaisesti ole rahaa ostaa uutta. Asiaan vaikuttaa myös harrasteratsujen kohdalla lisäksi tunneside hevoseen ja pelko menettämisestä. Monelle meistä hevonen on kuin perheenjäsen. Usein ihmiset antavat alkuun hevosensa tarhata toisten kanssa, mutta jos sattuu jokin haaveri moni muuttaa mieltään säikähdettyään. Se on täysin ymmärrettävää - olenhan itsekin tehnyt niin - ja epäsopivia tarhakavereita ei todellakaan kannata väkisin pitää yhdessä.

Huom. on olemassa hevosia joita ei yksinkertaisesti voi tarhata toisten kanssa. En kehota ketään laittamaan hevostaan toisen potkittavaksi, enkä tee niin itsekään.


 
Ajattelen olevani tavallaan itsekäs, kun erotin Veeran kavereidensa luota sen jälkeen, kun sitä potkaistiin. Silloin potku osui lihakseen, mutta haavaontelo ulottui silti luuhun asti, ja eläinlääkäri sanoi meille, että jos se olisi osunut viisi senttiä alemmas, meillä olisi entinen hevonen. En uskaltanut noin vuoteen tarhata tammaa myöskään muiden hevosten kanssa, koska näin jokaisen niistä mahdollisena uhkana Veran terveydelle ja fyysiselle hyvinvoinnille. Jos tamma olisi saanut itse valita, se olisi varmasti silti ollut yhä mieluummin kaverin kanssa. Nykyään olen vain äärimmäisen tarkka siitä millaisen hevosen kanssa laitan hevoseni ulkoilemaan ja selvitän taustat. Toisaalta Veera, joka ei ole ikinä potkaissut ketään ja alistuu kaikille, potkaisi omaa varsansa ollessaan sen kanssa tunnin ajan ulkona yhdessä. Ikinä ei voi olla varma.
 
Vaikka hevonen tahtoisi vain varoittaa hevosystäväänsä kevyesti liiallisesta tunkeilusta, se voi tehdä kengät jalassa suurta vahinkoa. Hevoset eivät halua yleensä satuttaa toisiaan ja eiväthän ne tiedä sitä, että kengät jalassa niiden potkun voima moninkertaistuu. Kevyt huomautus kaverilta voi muuttua katkenneeksi koiveksi, jos potkun lataisseella hevosella on kengät jalassa, vaikka ilman niitä toinen olisi selvinnyt pienellä kolhulla, jota ihminen ei olisi todennäköisesti edes huomannut. Ihanteellinen vaihtoehto olisi siis kengätön tarhakaveri, mutta harvemmalla on varaa lähteä varta vasten hankkimaan kengätöntä pihatonttua, mikäli tallista ei satu sellaista jo valmiiksi löytymään. Minun unelmani on tehdä vielä joskus niin paljon rahaa, että minulla on vara ostaa ja ylläpitää Nikalle oma kengätön hevosystävä koko sen elämän ajan :D
 
 

Kaikki hevoset reagoivat eri tavalla kaverin puutteeseen ja osa selviytyy siitä paremmin. Varsojen (0-3v) kohdalla mielipiteeni on kuitenkin ehdoton. Aina ikätoverin kanssa. Ei poikkeuksia. 


Kun hevonen oppii laumassa käytöstavat sekä kunnioittamaan toisia hevosia, se oppii samalla toimimaan myös ihmisen kanssa. Varsa joka ei ole ollut toisten varsojen ja hevosten kanssa laumassa on äärimmäisen vaikea koulutettava, joskus jopa lähes mahdoton. Sanotaanko näin, että asiat voi tehdä joko helpolla tai vaikealla tavalla ja mikäli varsaa yrittää pitää yksin ja samanaikaisesti kouluttaa sitä tavoille, se on sama kuin hakisi karhun metsästä ja yrittäisi opettaa sitä hyppäämään esteitä. Eli ehkä joku siihen pystyy, mutta ei kovin moni ja lopputulos on hieman kyseenalainen.  
 
Totta kai joskus voi tulla tilanne, jossa vaaditaan väliaikaisia ratkaisuja ja varsa voi joutua olemaan hetken yksin. Sen kehitys ei siihen pysähdy eikä siihen kuole, mutta uusien asioiden opettelu voi olla tuona aikana vaikeaa (sitä ei välttämättä kannata edes yrittää) ja saattaa tulla takapakkia jo opituissa asioissa. Tilanne kuitenkin usein palautuu itsestään takaisin parempaan, kun varsa pääsee takaisin kaverin luo, mikäli mahdolliset opitut huonot tavat eivät ole ehtineet juurtua liian syvään. Varsoilla on niin paljon energiaa, että mikäli ne eivät saa purettua sitä leikkimällä hevoskaverinsa kanssa, se purkautuu usein ihmiseen. Varsan kanssa ei voi eikä saa tehdä niin paljoa töitä, että niiden kaikki ylimääräinen energia kuluisi siihen. Varsan pääasiallinen tehtävä ja työ on olla varsa, joten on myös ihmisen edun mukaista, että se saa olla laumassa ja kehittyä siten.
 
 
 
 
Tunnen molemmat hevoseni ja tiedän niiden olevan onnettomia yksin. En yritä väittää, että Nika olisi yhtä tyytyväinen möllöttäessään yksin tarhassa, kuin mitä se olisi kaverin kanssa. Se on onneton ja siksi teenkin kaikkeni löytääkseni parhaan mahdollisen vaihtoehdon sille, vaikka se onkin osittain minun etujeni vastaista ja aiheuttaa työtä ja myös uhrauksia suunnasta tai toisesta.
 
Minun mielestäni kaikki hevoset ansaitsevat ainakin sen pienen jakson kesällä sitä ihan oikeaa hevosen elämää, jos se vain millään on mahdollista. Joo, jotkut kilpailut jää ehkä välistä, mutta mitä siltä hevoselta jää välistä, jos se ei saa pitää sitä lomaansa. Sen elämä kuitenkin keskittyy ihmisen palvelemiseen ja toiveiden toteuttamiseen, joten mielestäni jokainen hevosenomistaja on velvollinen tarjoamaan hevoselleen edes hetken vapauden sellaista elämää, jota se oikeasti haluaa viettää, unohtaen omat etunsa.

Kun katson omia hevosiani laumassa, vastaus on ainakin minulle itsestään selvä kyllä.
Se onni on riskin arvoista. 
 
Minun silmissäni hevoslauma on yksi kauneimpia asioita koko maailmassa.
 

 
 

6 kommenttia:

  1. Minä en sanoisi enää 2vuotiasta varsaksi. Se on nuori hevonen ja kyllä sen kanssa voi tehdä jo paljon kaikkea.
    Jos siis puhuit ylempänä nikasta varsana...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsittääkseni Hippos luokittelee kyllä vielä ihan kolmivuotiaankin varsaksi ja tänä syksynä Nika on ollut _varsa_näyttelyssä... :D Voi tehdä joo kaikenlaista mm ajaa, juoksutella, irtohypyttää jne., mutta vain 2-3 kertaa viikossa max n. 20-30min kerrallaan, pitäen jaksojen välissä viikkoja kestäviä lomia, jolloin tulisi olla heppakaverien kanssa! Tuon ikäinen tarvitsisi vähintään 3h joka päivä, jos aikoisi sen työllä väsyttää, niin paljon sillä on energiaa, ja se olisi jo suorastaan eläinrääkkäystä, kun kyse on kuitenkin kasvavasta kehittyvästä _ratsuvarsasta_. Toisinsanoen mahdotonta kuluttaa sitä kaikkea energiaa ihmisen toimesta vaan siihen tarvitaan se leikkikaveri ulos. Pääasiallinen työ siis on olla varsa, koska sitä se puuhailee 99 prosenttia ajastaan :)

      Poista
  2. Hei,

    täällä yksi "tätiratsastaja" kiittää ja kumartaa mukavasta blogista! Virkistävää ja maanläheistä pohdintaa nuorelta naiselta sekä kauniita kuvia. Jatka samaan malliin! Hevoset ovat ihania!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi kiitos, ihana kuulla!! Niinhän ne on ja siksi niiden eteen tekeekin niin paljon ilman, että tuntuu edes työltä :')

      Poista
  3. Ihan mielenkiintonen tämmönen vähän erilainenkin postaus välillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee kiitos, kivaa kun tykkäsit! Itseänikin jopa kyllästyttää kirjoittaa niitä tavallisen tylsiä peruspostauksia eli näitä siis lisää :D

      Poista