Lomaviikon kuulumiset

 

Tänä vuonna HIHS jäi valitettavasti meiltä välistä, mutta muuten tekemistä on kyllä riittänyt! Pidin jopa yhden kokonaan hevosvapaan päivän shoppailemassa ja näkemässä ystäviä Kuopion suunnalla (milloinkohan viimeksi näin onkaan päässyt käymään?). Muuten kaikki aika menikin sitten pääasiassa tallilla, sillä hepat oli taas keskiviikkoon asti kokonaan meidän hoidettavana tallin omistajan ollessa reissussa. Tiistaina Veeralla oli hieroja, josta se saikin vain nautiskella huuli lerpattaen, sillä jumeja ei löytynyt. Keskiviikkona Bokella kävi satulansovittaja ja tällä kertaa selvittiin pelkästään pienellä hienosäädöllä ja uudella satulavyöllä. Eeva-Liisa tykästyi poniin tosi paljon ja kehui sen kanssa tehtyä työtä + sanoi jäävänsä seuraamaan meidän tuloksia ja kehitystä kipasta, mahtavaa!

 

 

1. Kuopio-city!  2.  Matkuksessa oli tollanen aivan ihana pehmohyypiö, jonkun lastenvaatekaupan edessä ♥
3. Siilissä oli vähän enemmän lunta kuin meillä Keski-Suomessa 4. Käytiin kurkkaamassa myös Suitsisoppi, mutta sieltä ei tarttunut matkaan mitään, koska yleensä jos ostetaan jotain niin halutaan tukea meidän lempparikauppiasta Jyväskylästä :)

1. Veerulaisen kanssa lenkillä  2.&3.  Auringonlaskun aikaan hiekkakuopilla ja tällä kertaa hepan selässä 4.  Veera ei ollutkaan metsän ainoa heppa ja järkyttyi syvästi! Voitteko uskoa, naapuritallin väki tunkeutui Veeran metsään!

1. Hihi 2. Veera löysi uuden tavan bodata kaulaansa :D 3.&4. Ahkerat oppilaat kuun valossa treenaamassa!

Tässä kuvassa ponyllä testauksessa Veeran luurankoaikojen koulupenkki, liian kapea kuten arvata saattoi!

Torstaina meille satoi lumet maahan, joten Veerulainen joutui viettämään pakkolomaa keskiviikosta sunnuntai-iltaan asti, koska se keräsi niin suuret tilsat kavioihinsa. Sunnuntaina napattiin sitten kengät kokonaan pois jaloista ja Veera on siis tällä hetkellä hippiheppa! (Vielä kun ei ole mitään järkeä lyödä talvikenkiä jalkaan ja laittaa tilsakumeja, sillä lumet sulaa kuitenkin pois ja kaikilla  pohjallisilla on omat haittansa). Saattaa olla että vaihdetaan nyt kokonaan kengättömään ratkaisuun, eikä laiteta enää ollenkaan popoja jalkaan, sillä ainakin ensivaikutelma on ollut tosi hyvä. Kaviomekanismi pääsee toimimaan oikein + töppönen on pitänyt reippaammassakin vauhdissa ja silloinkin kun meno on ollut kaukana asiallisesta aikuisen hevosen käytöksestä...

 

Veera on siis ollut aivan villi viime päivinä ja sekä sunnuntaina että eilen maanantaina sain sinnittellä parhaani mukaan pukittavan, pomppivan ja keulivan heppani kyydissä. Vapaat, lumi, pakkaset ja uusi ympäristö (kentän pohja ei ole ideaali tällä hetkellä, joten olen ratsastanut laitumella) oli siis melkoisen mielenkiintoinen yhdistelmä! Joka kerta kun annoin laukka-avut Veera teki jonkun hassun äänen, loikkasi ilmaan ja jatkoi pomppulaukkaa siihen asti kunnes annoin vähänkään ohjaa. Sitten kun hellitin Veerulainen kiihdytti, pukitti ja esitti muita epämääräisiä ninjaloikkia tyylikkäissä sarjoissa, minun nauraessa ja roikkuessa epätoivoisesti kyydissä. Lisäksi Veera esitti varmaan mageimmat lisätyt ravit ikinä, huh ja vau mikä liike siitä lähtee! Myös tänään olisi tarkoitus suunnata laitumelle ratsastamaan, saas nähdä minkälaisen esityksen tamma tällä kertaa pistää pystyyn :)

 

Kenttävalmennukset

Nyt perjantaina ja lauantaina olikin sitten tosiaan meidän ensimmäiset aluekenttävalmennukset uuden valmentajan Kalle Nykäsen kanssa. Perjantaina tehtiin pääasiassa puomijuttuja ja ratsastinkin tunnin koulusatulalla. Mukana oli myös pari hassua estettä, mutta kiinnitettiin huomiota myös samoihin asioihin kuin kouluradalla. Puomien välissä ratsastettiin mm. avoja ja voltteja sekä siirtymisiä. Vera oli varsinkin ravissa melko epätasainen, mutta saatiin kuitenkin ajoittain vähän parempiakin pätkiä. Luulen itse että keskittyminen sileällä häiriintyi Veran kiinnostuksesta esteisiin, joita se ei ole nähnyt vähään aikaan. Ensimmäisissä laukannostoissa Vera protestoi sitä kun haettiin takajalkoja alle pienellä taikavarvun avustuksella, jolloin takaosa lenti välillä aikas komeastikin. Kaikki askellajit pyörivät muuten hyvin, mutta jostain syystä ensimmäisissä laukannostoissa piti kuitenkin kenkkuilla. Esteet ja puomit innostivat veraa aika tavalla ja vauhtia oli välillä enemmänkin kuin riittävästi, jolloin sain jarrutella ihan kunnolla niin, että Vera palasi takaisin ruotuun.

Piirsin perjantain päätehtävästä näin hienon kuvan ja huomasin että se näyttää ihan muumiolta! Tämä muumio-aiheinen tehtävä aloitettiin siis keskihalkaisijalla olevilla ravipuomeilla, joiden välissä tuli siirtyminen käyntiin ja takaisin raviin. Sitten laukannosto ja kaarros vasemmalle, laukkavoltteja esteen ympärillä niin kauan kunnes heppa tuli avuille, jonka jälkeen suunta laukkapuomeille joilla laukanvaihto. Sitten esteelle ja sama juttu toiseen suuntaan  skipaten vain ravipuomit välistä.

Valmennus meni mielestäni kokonaisuudessaan oikein kivasti ja tykästyin uuteen valmentajaan. Kalle on ihan huippu!

 

Lauantaina päivä alkoi teorialla jossa käytiin läpi tavoitteita tulevalle kaudelle ja vähän hevosen treenaamisesta kuntoon sekä käytiin läpi sääntömuutoksia. Teorian jälkeiselle odotteluajalle oltiin pyydetty satulaseppä tarkistamaan Veran molemmat satulat ihan varmuuden vuoksi. Koulusatula istui edelleen hyvin veran selkään, mutta estepenkin alla jatketaan karvaromaanin käyttöä, koska satula meinasi painua liian lähelle säkää. Satulaseppä kehui että Veran laukka on parantunut todella paljon viime kerrasta ja ihmetteli myös sen vahvoja selkälihaksia. Heh heh veerasta on kehkeytynyt aika bodari.




Itse valmennuksessa päästiinkin sitten hyppäämään ihan rataa, esteet olivat tavallisia eikä mitään sen kummempia mörköjä oltu viritelty niiden alle. Aloitettiin valmennus ensin pienemmillä esteillä ja käytiin radalla olevat linjat läpi. Sitten hypättiin rata ensin pienempänä ja loppuun mentiin vielä hieman pätkitty versio radasta hieman korotettuna. Myös lauantain treenit sujuivat hyvin ja olin tyytyväinen örkkiin. Vera tosin pääsi yllätämään minut aivan täysin kun ratsastamamme linjat meinasivat jäädä askelmäärän kannalta liian lyhyiksi. Ennen veraa sai aina oikein patistaa eteenpäin, mutta nyt tilanne onkin päinvastainen! Nyt olen taas ylpeä aasin omistaja.

 

Pakko vielä tähän loppuun kertoa, että meillä oli taas eilen aika jännä maastoreissu! Matka alkoi hyvin ja Veera oli tosi kiltisti. Mulla on maastossa tapana vihellellä ja puhua veeralle ihan kovankin ääneen, niin että metsän asukit pysyvät piilossa ja Veera rentona. No eipä vaan auttanut tällä kertaa, kohdattiin nimittäin reissulla kaksi hirveä. Oltiin juuri laukkaamassa metsätiellä pitkää suoraa pätkää kun huomattiin noin 40 metrin päässä liikettä. Ajattelin ensin että siellä on taas joku mummeli hiihtämässä, mutta sitten se kasvoi yhtäkkiä korkeutta. Aloin siinä sitten jarruttelemaan kun tajusin, ettei se ollutkaan ihminen ja silloin hirvi lähti jolkottamaan metsään. Olin juuri kääntämässä veeraa ympäri kun huomasin että sen hirven perästä juoksee jokin! Ensimmäinen ajatus oli että: "Karhu, PAKOON!!!" Sitten tajusin että ei se voi olla karhu, koska karhut nukkuu talviunta, mutta käänsin veeran kotia päin ja lähdettiin ravaamaan reippaasti tulosuuntaan. Samalla mietin että mikä eläin se oli ja tulin siihen tulokseen, että siellä oli hirvi ja sen vasa. Ravailtiin vielä muutama sata metriä ja päätin sitten, että palataan katsomaan metsän asukkien jälkiä. Veera oli rohkea tamma ja suostui kiltisti lähestymään paikkaa, jossa hirvet vielä hetki sitten olivat majailleet. Pikkuisen se taisi olla varuillaan, koska kun metsässä rysähti Veera hyppäsi melkein ojaan kesken laukan. Heti räsähdyksen jälkeen jatkettiin kuitenkin matkaa reippaasti ja askellajikin ehti vain tipahtaa hetkeksi raville sivuloikan seurauksena. Hangessa olevat jäljet olivat aika epäselvät ja alkuun näytti, että isommalla elukalla olisi ollut joko kahdeksan jalkaa tai sitten se oli tehnyt 180 asteen käännöksen ilmassa lähtiessään karkuun. No mikä ikinä se kahdeksanjalkainen hirven näköinen otus kakaransa kanssa olikaan Veera oli hyvin rohkea ja loppumatka saatiin kulkea rauhassa. Olipa kyllä taas mukava reissu ja Veera oli ihan super!:-)
 

Lisää satulan sovittelua

Tultiin jo alkuviikosta siihen tulokseen että vaikka uusi satula on todella paljon parempi kuin vanha, ei oteta sitä koska se ei ole täysin sopiva. Saatiin kuitenkin onneksi käyttää satulaa tämä viikko niin, että löydetään just passeli satula meidän herkkikselle :) Tosiaan tähän päivään, Eeva-Liisa Laajavaljaalta kävi katsomassa veeralle satulaa, testattiin varmaan ainakin kymmentä eri penkkiä selästä käsin ja viimeinen sitten sopi parhaiten. Veraa alkoi loppuvaiheessa jo hieman tylsistyttää, mutta onneksi kuitenkin löytyi meille molemmille sopivan oloinen satula, Batesin innova. Se on meillä nyt testissä kaksi viikkoa jonka aikana pitäisi päättää otetaanko se satula. Tosin se on ruskea väriltään, mikä taas ei käy laisinkaan jos halutaan olla tyylikkäitä kouluradalla, joten jos tää on nyt kaikin puolin sopiva niin tilataan se mustana tuon ruskean värivirheen sijaan :D Veerallahan oli alunperin joku 80-luvun Kiefferin ilmatyynyalus johon tosin vaihdettiin villat, koska se oli lässähtänyt. Tämän viikon testissä oli Albionin satula ja nyt tämä Bates on myöskin ilmatyynyalus, pitäisi sopia hyvin Veeralle kun siinä on vielä muokattava runkokin.

 

 

Tämän näköinen satula siis meillä nykyään. Kuvan ryöstin googlesta.

 

Albionin koulusatula

Veera on tätä nykyä länkkäriheppa, kun otettiin turpikset pois häiritsemästä!