Toissapäivänä molemmat hepat pääsivät treeniin ja koska äiti tuli mukaan kameran kanssa, kuvia löytyy taas ihan kiitettävästi! B:n kanssa innostuttiin pukeutumaan oikein sävy sävyyn ja kyllä se niin taitaa olla, että vaatteet tekevät miehen. Poni näytti nimittäin erityisen komealta sinisessä!
Tänä kyseisenä päivänä Veerakin jaksoi keskittyä vielä ihan hyvin ja oli oikein miellyttävä ratsastaa, mutta auta armias mikä ylivilkas ADHD varsa minua eilen odotti laitumella! Käytävällä se malttoi vielä ihan hyvin, vähän tosin sähläsi omiaan ja viskeli heinä-ämpäriä pitkin poikin. Itse ratsastus sen sijaan oli todella erikoinen kokemus. Heti alkuun Veera kertoikin minulle, että nyt olisi parempi keskittyä tai tipahtaa hiekkalaatikkoon! Kävelin tavalliseen tapaan alkukäyntejä ohjat toisessa kädessä ja mietin mm. tulevia kisoja, kun lihansyöjälintu ampaisi puskasta hyökkäykseen. Veera karautti ninjaloikan ja erilaisten askelkuvioiden kautta kentän toiseen päähän hypien ja pomppien sekä päätään heilutellen aivan kuten kovempikin heppa ja sain jo ihan keskittyä pysyäkseni hurjan ratsuni selässä. Kunhan olin saanut koottua itseni vannotin tarhasta meitä silmät kiiluen tapittavalle heppalapselle, että ei ikinä KOSKAAN ota mallia Veerasta. Kutakuinkin sama peli jatkui ihan loppuun asti ja useimmiten Veera lähestyikin päätyä varovasti tarkkaillen kireänä kuin viulunkieli ja pois päin se kipitti kuin singeri. Välillä päädyn ohitus sujui ihan hyvinkin, mutta aina silloin Veera keksi jotain muuta oheistoimintaa. Erikoinen ja hassu heppa mulla, ei voi muuta sanoa!
HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti