Veera takaisin treenissä

Veera on pikkuhiljaa palannut säännöllisen liikutukseen, kun varmuus satulan sopivuudesta saatiin. Sitä ennenkin se toki käveli päivittäin vähintään 40min ja ohjasajoin tai juoksutin sitä kahdella ohjalla 3-4x/vk eli sen kunto ei päässyt ihan romahtamaan tauosta huolimatta. Tällä hetkellä Veera kyllä on vielä hieman lihaslaiha, mutta yhtäjaksoisesti ilman treenitaukoja se onkin liikkunut viimeksi ennen joulua eli tilanne on mitä on. Lihavuuskunnoltaankin se on ihan siinä rajalla, että onko vähän laiha vaiko sopiva. Hassua, että Veeraa on aina pidetty pallomahana, mutta itseasiassa sillä on vähemmän rasvaa kuin Nikalla, jolla taas vatsalinja näyttää oikein sporttiselta, mutta kyljet keräävät helposti ylimääräistä ympärilleen. Varsinkin näin vanhan hevosen kanssa on tärkeää, ettei pääse tulemaan pitkiä liikutustaukoja, koska lihaksen rakentaminen vanhalle on huomattavasti vaikeampaa ja liikunta pitää koko hevosen muutenkin vetreänä sekä pirteänä mieleltään. Laidunkausi onkin sitten asia erikseen, sillä laumassa hevonen liikkuu jopa kymmeniä kilometrejä vuorokaudessa eli paljon enemmän kuin tarhassa seisova suhteellisen kevyessä työssä oleva hevonen ja silloin voikin huoletta pitää lomaa muusta liikutuksesta. Saa nähdä milloin hevoset oikein pääsevätkään kesälaitumelle, kun vielä ei näy korttakaan vihreää, mutta heti kesäkuun alusta ne olisi joka tapauksessa tarkoitus siirtää takaisin Konginkankaalle.

  

 

Välissä ehdittiin jo nauttimaan ihanista kevätpäivistä ja pitkät maastolenkit tulivat takaisin ohjelmaan. Nyt kun muistelee, niin viimeksi olen mennyt parin tunnin maaston sinä kesänä, kun Nika oli vasta aluillaan Veeran mahassa! Vähän harmi, että juuri kun löydettiin nuo hyvät maastot täältä, täytyykin lähteä eikä pääse niistä niin nauttimaan. Ihan samalla tavalla kävi myös meidän entisessä paikassa Laukaassa ja melkeinpä parhaat reitit löysin niin myöhään, että ehdin ratsastaa siellä vain pari kertaa... Tällä kertaa olen oppinut virheestäni ja Konginkankaan metsät on nyt kartoitettu valmiiksi parinkymmenen kilometrin säteeltä tallista :D

Postauksessa on kuvia ja pieni video viime viikonloppuna pidetyltä estetunnilta, oli kyllä hauska päästä pitkästä aikaa pomppimaan vähän maahankaivettuja. En koe tarpeelliseksi selittää tunnin kulusta sen enempää, sillä ei tehty mitään varsinaisia tehtäviä, joilla olisi ollut jokin hieno kehittävä päämäärä, vaan hypittiin vain huvikseen niitä esteitä, joita Jaakko harjoitteli samalla tunnilla. Teki muuten pahaa katsoa, että mitä kauheuksia minun istunnalleni on tapahtunut tässä viime vuosien aikana sen jälkeen, kun lopetettiin kisaaminen Veeran kanssa. Pitäisi saada vähän rutiinia hyppäämiseen ja käydä istuntatunnilla estesatulan kera, sillä ensimmäinen reaktio näitä kuvia ja videoita katsellessani oli polttaa ne. Ei kyllä varmaan voi odottaa liikoja, kun hyppää nykyään kaksi kertaa vuodessa eli olisi aika hyvä, jos jostain ilmestyisi joku esteratsu jonka kanssa voisi vähän treenata, mutta enpä ole kyllä sellaista mistään kysellytkään. Sileäpuolen treenit on aikalailla kunnossa ja onkin ollut järkytys huomata, että tunnen nykyään kuuluvani enemmän koulusatulaan. Ja minä kun luulin ennen olevani este- ja kenttäratsastaja... Nyt olen kyllä jo luvannut, että yksiäkään kenttäkisoja en lähde enää ikinä hyppäämään, mutta saa nähdä. Maastoesteitä tulen kyllä aivan varmasti menemän treeneissä vielä paljonkin vaikkapa Nikan kanssa tulevaisuudessa, mutta lähinnä jotain harraste-/tuttaritasoa ja kahden päivän reissuja never.

Veera näyttää tosi katu-uskottavalta näissä sen kallosuitsissa :D