"Sähän voisit alkaa jo ratsastaa tolla varsalla"

"Syksyllä? Joo niin periaatteessa voisinkin.
Mutta en kyllä aio"



 Otsikon lause kuultiin erään ammattilaisen suusta jokunen viikko sitten, ja ihan oikeassahan hän olikin. Nika tosiaan on syksyllä jo 2,5-vuotias ja jotkut aloittavat ratsukoulutuksen jo siinä iässä, kun varsat palaavat laitumilta talliin. Siinä vaiheessa nuori on yleensä rauhallinen (eli väsynyt; laidun kyllä kesyttää villeimmänkin oripojan), kun takana on kuukausien jakso ulkona laumassa. Itse aion kuitenkin odottaa, että Nika on kolmivuotias ennen kuin laitan sen satulaan. 

 

Se on niin kakara vielä. Isohan se jo on, mutta rungosta näkee, että pelkkä varsa kuitenkin ja kasvaa aivan varmasti vielä. Liian aikaisella ratsutuksella voisi olla negatiivinen vaikutus varsan kehitykseen ja kasvuun, ja täytyy muistaa, että hevostahan ei ole luotu kantamaan ihmisen painoa selässään. Kun eräs tallikaverini näki Nikan hän kysyi, että tuoko muka on varsa niin vastasin " Joo, kaksivuotiashan on vasta taaperoikäinen!" ja niinhän se tosiaan on. Syksyllä kuitenkin täytyy alkaa jo harjoitella työntekoa ja Nikan ohjelmaan tulee kuulumaan mm. ajaminen, juoksutus ja irtohypytys sekä maastokävelyt maasta käsin. Satulan se saa selkäänsä mitä pikimmiten, mutta ratsastajaa en aio sinne laittaa ihan vielä. Aion kuitenkin totuttaa sitä vähitellen kevyeen painoon selässä hyvin satunnaisesti valmistellen sitä selkäännousuun, ja kuka tietää, ehkä käväisen siellä sittenkin itse ensimmäisenä jo talven aikana.

Varsan pääasiallinen tehtävä on kuitenkin olla vain varsa ja ihmisen tulee varmistaa, että se saa kasvaa rauhassa tarpeeksi pitkään ja sille tarjotaan oikeanlaiset olosuhteet siihen. Mitä isompi varsasta on tulossa, sitä enemmän aikaa se tarvitsee. Kun hommat aloitetaan, varsan tulee olla aina innoissaan lähdössä töihin. Tyytyväisen varsan hyvä tunnusmerkki onkin se, että se tahtoo hakeutua ihmisten luokse ja sitä ei tarvitse metsästää laitumen perältä iskuryhmän kera, vaan se saapuu oma-aloitteisesti. Jos varsa juoksee pakoon eikä tahdo antaa kiinni, se on merkki siitä että työ on sille liian raskasta eikä ihmisen kanssa ole enää kivaa, ja silloin on otettava aikalisä. Väkisin ei kannata alkaa puurtamaan etenkään varsojen kanssa, sillä myöhemmin negatiivisesta asennoitumisesta työntekoon voi olla vaikea hankkiutua eroon.

Nikalla on vielä varsan katse silmissä

Tahdon tehdä itse kaikki lopulliset päätökset varsan kanssa, mukaan lukien myös tämän eli kuinka  ja milloin aion opettaa Nikan ratsuksi. Muitakin täytyy toki kuunnella, mutta itsehän minä olen niistä  kaikista päätöksistä vastuussa. Sitten kun kaikessa on itse mukana, ei voi syyttää ketään muuta, jos jokin asia menee pieleen. Yksi asia minua vähän harmittaa Nikan varsa-ajasta ja silloin olisi pitänyt tehdä se ratkaisu mikä itsestä tuntui parhaimmalta. Toisaalta tuntuu, että mikäs minä olen sanomaan vastaan ammattilaisille tai olemaan eri mieltä, mutta lopultakaan se kuitenkin on minun hevonen ja minun päätös ja usein sen oman hevosen tuntee ja tietää itse ihan parhaiten, ja sen olen nyt oppinut.

Varsalle kaikki asiat ovat ensimmäisellä kerralla uusia, joten opittavaa on koko ajan paljon. Selkäännousua on siis turha kiirehtiä



Tykkään puuhastella Nikan kanssa mahdollisimman paljon aivan arkisiakin asioita, koska silloin kun tuntee varsansa, on helpompi havaita, miten hevonen suhtautuu opettaessa jotakin uutta asiaa ja kuinka nopeasti siinä voi edetä.