Muutto ja eka ratsastus Veralla

 

Nika on ollut niin reipas poika ja molemmat ovat sopeutuneet tosi hyvin uuteen kotiin. Varsan käytös on ollut suorastaan yli odotusten, toivotaan vaan, että sama meininki jatkuu eikä kyseessä ole pelkkää vieraskoreutta! Hieman se vaikuttaa ns. "ujolta" ja vähän aralta sekä varovaiselta uudessa isossa paikassa, mutta sen itseluottamus on jo noussut kohisten parissa päivässä ja se seisoo jo kiltisti käytävässä ja tykkää mennä omaan karsinaansa, kun alkuun se vähän jännitti. Nika myös viihtyy oikein hyvin ulkona sekä tallissa, vaikkei Veera olisikaan lähistöllä. Täytyy muuten sanoa, että kyllä huomaa kenen poika Nika on, kun ne ovat samalla laitumella Veeran kanssa, osalla on ollut suorastaan vaikeuksia erottaa niitä toisistaan :D

"I'll run straight into your arms, you're the bright and morning sun"
Kaunis poika ♥

Historiallinen hetki, sillä nämä taitavat olla viimeiset kuvat Nikasta hulmuharjan kera, sillä eilen leikkasin sille ratsutukan! Alkuun ajatus kauhistutti, mutta lopputulos olikin yllättävän hyvä ja Nika näyttää nyt ihan isältään Don Larinolta.

Veerallehan tässä ei ole ollut mitään ongelmaa odotettavissakaan, kun Keski-Suomen ratsastuskeskus on ollut sen kotitalli kohta kahden vuoden ajan. Tallireissut ovat venähtäneet viime päivinä pisimmillään jopa kahdeksaan tuntiin, ja siltikään sieltä ei olisi millään malttanut lähteä pois :D  Eilen kiipesin Veran selkään ensimmäistä kertaa yli kuukauteen (!!),  ja täytyy sanoa, että olin jo ehtinyt unohtaa miltä tuntuu ratsastaa omalla tammalla. Se on kuin kotiin palaisi ja eihän siitä hymystä ollut tulla loppua ollenkaan niin kauan, kun Veran kanssa touhusin. 

 

Tää virne oli kuin tatuoitu mun naamalle :D

Vera on ollut koko ratsastustauon ajan laumassa laitumella, joten ei tarvitse aloittaa tavallaan nollasta, kun laitumella se liikkui kuitenkin useita kilometrejä päivässä. Puolen tunnin kevyt ratsastus pellolla oli siis ihan sopiva paluu arkeen, mutta seuraavana päivänä eli tänään maanantaina täytyy ottaa vielä kevyemmin, ja aionkin tehdä pitkän käyntimaaston sateesta huolimatta. Käyntiä kun ei koskaan voi ratsastaa liikaa, sillä se ei kuluta hevosta lainkaan (no selän kyllä saa jumiin, jos hevonen on enemmän mutkalla kuin keitetty spagetti, mutta jaloille käynti tekee pelkästään hyvää). Pitkät käyntimaastot ovat myös hyväksi paitsi hevosen pääkopalle, ja mikä parasta, myös valtavaksi paisuneelle mahalle... En oikein ymmärrä miten Veera onnistui lihomaan puolessatoista kuukaudessa niin paljon, sillä laidun jossa se oli, on melko niukka ja pitkälti kaluttu puhtaaksi, eikä se saanut ollenkaan muuta heinää lisäksi. Täytyy varmaan varalta syöttää Psyllium kuuri molemmille, jos hiekka aiheuttaisi mahan pönötystä, mutta todennäköisesti syy on Veeran loisteliaissa rehunkäyttäjän ominaisuuksissa. Vera on joskus kauan sitten ollut herkkä laihtumaan liiaksikin etenkin talvisin, mutta ilmeisesti stressitön elämä on yhtä kuin vatsa alkaa paisua ja ruoka maittaa.

 

Päivän pähkinä: etsikää kuva jossa mua ei hymyilytä 

*vinkki saattaa olla mahdotonta :D



Ahmatti lempipuuhassaan :D



Vaikka Veeralla oli huisin hauskaa, se malttoi ihme kyllä olla aivan kiltisti!

PALLO

Siellä se viipeltää

Näyttää ihan jonkun jötkälesuokin kaulalta :'D

Tää on mun mielestä aivan ihana kuva!