"Tuuppaus on tylsää" -Vera

Tänään lauantaina meillä oli pitkästä aikaa aluekouluvalmennukset, eikä kyllä oikein taidettu säväyttää pienen tauon jälkeenkään :D Veera oli hirmuinen laiskamato kesän ensimmäisen +20 astetta kelin johdosta, eikä oikein jaksanut esiintyä edukseen tällä kertaa. Maneesissa verrytellessä se vaikutti vielä melko lupaavalta ja juoksi ympäri maneesia pää pystyssä olemattomia esteitä tiiraillen. "Joskushan niitä esteitäkin on pakko päästä pomppaamaan, eiks je?" Veera kysyi. Sitten kun se tajusi että: "Perkule eihän täällä ookkaaan esteitä!!" sen innostus lopahti ja siitä tuli tavallinen oma itsensä. Maneesista kentälle siirryttäessä se laittoi vielä oikein extra lahnamoodin päälle ja se ois varmaan mielummin vaan kellistyny hiekkadyyneille ottamaan aurinkoa. Ja tiiraillu tietty komeita poikia. Veera teki ehkä noin puoli kierrosta koko aikana hyvin töitä ja siihen se sitten jäikin. Ei saatu hirveesti kehuja, käskettiin harjoitella kotona puolipidätteitä ja pohkeeseen reagointia. Ja laittaa kannukset jalkaan ens kerralla... x) Ollaan parhaita.

Tui tui!

 



Auringonpalvoja :) Tarttis varmaan hommaa Veeralle arskat kun sitä tuntuu häikäsevän. Tai sit se on vaan toi tulevaisuus joka sen silmissä kimmeltää?

 

Paljonkohan saisin pointseja istunnasta jos ratsastaisin noin seuraavissa kisoissa?

Me taidetaankin siirtyä loppukesäksi tonne metsiin, kun ei tää tuuppailu taida oikein olla meidän juttu näin kesäisin. Mutta ei se mitään! Puskailu rentouttaa ja ehkä me joskus harmaana ja oikein kylmänä sadepäivänä uskaltaudutaan myös kentälle, Veera kun jostain syystä tykkää juosta koiranilmalla.

Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin tosi positiivinen reissu, tuntui ihan kun oltaisiin oltu jossain leirillä, kun aurinko paistoi ja mentiin meille vieraaseen paikkaan. FWS oli kyllä tosi kiva tuttavuus, siellä olis varmaan aika herkkua pitää myös omaa pollea! Myös kisoja alkoi tulla ikävä matkalla Korpilahdelle, siellä kun viimeksi metsästettiin ruusuke alue-esteiltä. Keski-Suomessa tuntuuvat vaan kaikki viettävän hiljaiseloa kesäaikaan, seuraavat koulukarkelotkin kun ovat vasta elokuussa. Meidän on pakko päästä täältä jonnekin kisaamaan!

Valmennus, klinikka + järjetön määrä kuvia

Sunnuntaina meillä oli taas valmennus, mutta tällä kertaa saattekin tyytyä sen osalta vain lyhyeen selostukseen ja kuvien katseluun. Jouduimme valitettavasti ratsastamaan maneesissa, sillä ulkona satoi aika reippaasti. Tamma yrittikin heti alkuun kertoa ettei tahdo maneesiin, jossa on merihirviö (puutarhaletku jolla kasteltiin maneesia...). Veera toimi kuitenkin kivasti heti alun kiukuttelun jälkeen ja takaosakäännöksetkin sujuivat jo todella paljon paremmin kuin viimeksi. Tamma oli myös oikein reipas tällä kertaa ja reagoi hyvin pohkeeseen.

Maanantaina kuskattiin Veera klinikalle kontrollikäyntiä varten ja ensimmäinen ongelma ilmaantui heti ovesta sisään astuttaessa. Tamma nimittäin päätti että hänhän ei enää pakkopilttuuseen astu, sillä viimeksi neitiä puristettiin siellä nenästä! Ensin yritettiin ihan kiltisti suostutella Veeraa sisään, sen jälkeen liinalla vetämällä ja työntämällä takamuksesta, mutta pilttuuseen tamma ei suostunut! Lopulta eläinlääkäri tuli tuikkaamaan rauhoittavaa veeralle ja siitä tulikin nopeasti unelias. Heti kun yritettiin uudestaan tamma jotenkin kummasti piristyi uudelleen. Viimein eläinlääkäri sai kuitenkin työnnettyä veeran takaperin sisään ja saatiin aloitettua hommat, melkein puolituntinenhan siinä menikin...

Tarkastettiin ensin hengitystiet tähystämällä ja ne olivat onneksi aivan puhtaat! Sitten oli vuorossa raspaus ja toisen tujauksen voimin saatiin tamma oikein helposti raspattua. Takahampaisiin oli ehtinyt muodostumaan pienet takakoukut, mutta klinikan välineillä ne lähtivät hyvin pois. Kysyttiin samalla myös eläinlääkärin mielipidettä tamman astutukseen ja hän ei nähnyt siihen mitään estettä. Jonkun ajan päästä lähdettiin ajelemaan takaisin tallille, jossa jätettiin veera pariksi tunniksi virkoamaan. Odotellessa käytiin kevään ensimmäisillä pehmiksillä (jee!), jonka jälkeen tultiin takaisin tallille ja koska veera oli jo virvonnut ihan täysin heitettiin se pihalle auringonpaisteeseen.

Illalla palattiin vielä tallille ja lähdettiin Veeran kanssa reilun tunnin kävelylle metsään. Kamera oli totta kai mukana ja kuvatodisteita on paljon. Koittakaahan jaksaa katsoa kuvat läpi ja kertokaa mitkä niistä olivat suosikkejanne!:)

 



Bongattiin tallikiisseli pihasta

 

 

"Siis koskitsä just mun tukkaan?!?"



Matkattiin halki Saharan

Cityponi!

Lemppari ♥

Treeniä, treeniä!

Viikonloppuna meillä oli taas kouluvalmennus ja samalla tuli muuten hypättyä myös vuoden ekat maastoesteet! Oltiin paikalla tosi hyvissä ajoin, joten valmentaja lähetti meidät maastoon verkkaamaan. Metsässä olikin yllätyksekseni muutamia pieniä ja kivoja esteitä, joita emme tietenkään voineet vastustaa melkein kolmen kuukauden hyppytauon jälkeen! Ylitimme noin 60-70cm tukin ja jonkun vähän haudan tyyppisen esteen pari kertaa ja molemmat oltiin ihan fiiliksissä :D Täytyy varmaan tehdä pikapuoliin varaus Keuruun maastareille, että päästäisiin vähän hyppäämään ennen ensimmäisiä kenttäkisoja, jotka ovat kesäkuun puolessa välissä. Pitäähän siellä metsässäkin käydä kuitenkin vähän pomppimassa, ettei Veera kuskaa mua sitten kisoisssa ihan 100-0! Sitä täytyy vaan vielä hieman miettiä, että startataanko harrastetta vai tuttaria.

Takaisin asiaan, kun tultiin metsästä kentälle veeran jalat tuntuivat suorastaan liimautuvan hiekkaan ja siitä tuli melkoinen tahmatassu! Se liikkui tosi kivassa, korkeammassa ja ryhdikkäämmässä, muodossa kuin aiemmin, myös tahti säilyi ja perusravi oli ihan hyvä, mutta kuitenkin jollain tapaa veltto. Tietty ponnekkuus puuttui takaosasta, mutta selkä veeralla oli kuitenkin hyvin töissä läpi tunnin. Tamma taipui myös tosi hyvin molempiin suuntiin ja valmentajakin sanoi veeran suoristuneen, kenties liinassa riekkumisen ansiota...

Tällä kertaa oltiin yksin tunnilla joten päästiin hyvin keskittymään myös meille vaikeampiin juttuihin. Erityispaino olikin ravi-laukka-ravi siirtymisissä, joissa Veeralla on ollut tapana nousta ylös. Alkuun ne menivätkin vanhan kaavan mukaan, mutta sitten sain ohjeeksi ratsastaa siirtymiset ikään kuin paloissa. Siinä vaiheessa kun Veera alkoi jännittyä en ratsastanutkaan tavallaan pidemmälle, vaan jätin avut päälle ja heti kun heppa tuli takaisin laukka nousi. Tämä tuntui toimivan tosi hyvin ja Veera reagoikin heti oikealla tavalla. Raviin siirtymisissä piti vaan muistaa se etten heitä tukea pois vaan jatkan ratsastusta läpi siirtymisen. Saatiinkin muutamat tosi hyvät siirtymiset molemmin päin, tätä harjoitellaan siis kotona. Olin tosi tyytyväinen hepan työskentelyyn, täytyy vaan itse muistaa ratsastaa vielä enemmän jalalla ja vaatia asiat läpi :)

Eilen veeralla kävikin hieroja, joka myös sanoi tamman olevan nyt tosi hyvässä kunnossa! Minkäänlaisia jumeja tai aristusta ei löytynyt ja Veera oli kauttaaltaan symmetrinen. Mahtavaa, toivottavasti samanlainen tilanne jatkuu! Hieroja myös kysyi ollaanko ajateltu varsottaa Veraa ja ollaanhan me, mutta se on mennyt ehkä hieman enemmän haaveilun puolelle. Nyt olisi kuitenkin ihan viimeiset hetket ajatella astutusta, koska ikä alkaa tulemaan sen verran vastaan. Voihan se ollakin että meillä on ensi kesänä pihassa myös Veera Junior... :)



Veeran varsa näyttäisi varmaan kutakuinkin tältä isona :)
kuva: carrusdressage.com