Eläkeläisellä viiraa päässä

Tämä minun klinikkajaksosta toipuva 20-vuotias on järjestänyt viime aikoina viihdykettä ennen kaikkea itselleen, mutta myös kuskille sekä kaikille onnekkaille sirkusesityksen sivustaseuraajille. Kevät ja liikkumisen riemu ovat kilahtaneet tamman hattuun aivan kunnolla, ja minkäs toinen innostuneisuudelleen mahtaa. Seniori on terve, kun se leikkii, vai miten se meni... Kaikki on niin kauan hyvin kun saa kaahata täysillä, mutta auta armias jos rouvalle yrittää sanoa, että nyt ei laukatakaan! Siinä on kaksi vaihtoehtoa silloin: joko mennään nyt tai mennään heti. See you later alligator t. Veera. Kuski saa tulla mukaan jos haluaa, mutta ei oo pakko, jos ei taho ja aikoo olla vaan nössö kukkahattu ;) Jatketaan after a while crocodile, sit ku oot rauhottunu. t. Minä. Vielä tuo ei ole onnistunut linkoamaan minua selästään, eikä ole tarvinnut turvautua edes hätäpoistumiseen, mutta tällä menolla arvelen senkin päivän vielä koittavan, kun maistelen vähän lumihankea ensimmäistä kertaa sitten taaperoiän.

Pelkkää lovee ♥

Molemmat nautiskelee silmät kiinni :D

Pari sekkaa aikaisemmin mentiin päinvastaiseen suuntaan käyntiä pitkin ohjin, mutta tamman spesiaali on salaman nopee uukkari takatassuilla

Uukkarista jatkettiin ulos pomppulaukkaa hypellen näkymättömiä esteitä yhä ilman ohjia

Oli muute hyvä hyppy :))))

Veera osaa sekä hypätä pystyyn vauhdista ponnistaen laukka-askeleesta niin, että liike etenee ja pukittaa samalla, ja kaikki tämä tietenkin vain yhden pompun aikana. Taitava hepo ei voi muuta sanoa, propsit siitä.

Ja suussa mitäs muutakaan kuin kolmipalaoliivi! Voi varmaan syyttää itseään, jos ja kun jarrut olivat hukassa :D

Kolme viikkoa klinikalla

Kolme viikkoa ja kolme päivää sitten maanantai-iltana oltiin tilanteessa, jossa olin aivan varma että Veera kuolee sinä yönä. Vaikka kuinka olen yrittänyt, en ole osannut tulla kertomaan siitä, mitä on tapahtunut. Edes sitä lyhyttä päivitystä on ollut mahdoton tehdä, sillä se olisi jotenkin vähätellyt tilannetta. 

Olin jo luovuttanut sillä hetkellä, kun huomasin Veeran olevan kipeä. Se oli niin huonossa kunnossa, ja melkein kahden vuoden takainen taistelu tuntui siltä kuin se olisi ollut vasta edellisenä yönä ja ajattelin, etten voisi millään pyytää tammalta samaa enää uudestaan. Veeralla oli siis taas hiekkaähky. Sitä seurasi kahden viikon klinikkajakso ja ensi viikolla tamma menee taas viikoksi sinne letkutettavaksi. 

Kriittinen vaihe on ohi ja jo heti silloin kun saatiin tamma melko hyvävointisena klinikan pihaan yön jälkeen tiesin, että kyllä tämä taas tästä. Jalkojen kunto tosin huoletti silloin yhä edelleen, sillä Veera oli liikkunut jo pitkään ajoittain huonommin ennen ähkyä ja se oli ollut tarkoitus viedä sen vuoksi tarkastukseen. Lisäksi sen yleisilmeessä oli tapahtunut muutos ja tänä talvena se on mielestäni ensimmäistä kertaa ikinä näyttänyt vanhalta. Tammalle tehtiin muistaakseni seuraavana päivänä pahimpien ähkyoireiden poistuttua taivutuskokeet ja katsottiin sen liikkumista liinassa. Veera esitti taas bravuurinsa eli käveli komeasti takasillaan, jolle eläinlääkäri vain nauroi - siinä on ero käyttäytyykö vanhus vai nuori huonosti... Lisäksi pyysin kuvaamaan kintereet, vaikka tarvetta siihen ei välttämättä olisikaan ollut, mutta halusin olla varma siitä mitä siellä on tai ei ole. Olihan niissä kuvissa sanomista, mutta ei siltikään aihetta mihinkään toimenpiteisiin, sillä liikkuminen oli kuitenkin niin hyvää ja ell. arveli että hiekkakertymällä mahassa olisi osansa asiassa. Nyt uskon itsekin, sillä liikkumisessa tapahtui aivan valtava muutos positiiviseen päin sen jälkeen, kun hiekkaa oli alettu poistamaan! Olen siis päässyt jo ratsastamaankin tammalla ja se tuntuu olevan taas täysin kunnossa. Myös silmiin on palannut se sama katse ja nyt tamma näyttää taas ikinuorelta ♥  Kukaan ei muuten taaskaan meinannut klinikalla uskoa kun kerroin Veeran olevan jo 20v, wonder why... :D Toki se näyttääkin yhä hyvältä, mutta olisikohan myös luonteenlaadulla osansa asiaan, harvinaisen pirteä parikymppinen se nimittäin on!

Tutulle klinikalle oli taas kerran mukavaa ja turvallista jättää hevonen parhaaseen mahdolliseen hoitoon tuttujen ihmisten luo. Laukaan eläinsairaala on kyllä aina saanut meiltä täydet kymmenen pistettä.

Pikku hömelöä paleli, kun kylmää nesteytystä laitettiin litratolkulla

Veera pääsi klinikkajakson aikana sekä kävelyille, että päivisin tarhaamaan. Tamma oli pakkasten ja vapaapäivien myötä niin innokas, että oli pakko laittaa naru turvan ympärille. Aika extreme toimenpide, ehkä kerran aikaisemmin on pitänyt tehdä noin :D

Loppuun vielä pieni sneak peek kuvista, joita on otettu valtava määrä viimeisimmän viikon aikana, kun vihdoin saatiin tamma pidemmäksi aikaa kotiin. Näitä ja paljon muuta on tulossa lisää lähipäivinä, mutta halusin kaikki asiat blogiin kutakuinkin aikajärjestyksessä. Nyt kun Veera on toipunut, myös postaustahti alkaa palata takaisin normaaliin mitä pikimmiten.

♥

Nikan viikko-ohjelma

Varsa on päässyt tämän vuoden puolella jo hieman hommien makuun ja ollaan alettu tekemään sen kanssa enemmän ja säännöllisemmin. Sen asenne on säilynyt edelleen aivan superhyvänä ja joka kerta se on yhtä innoissaan lähdössä esikouluun opiskelemaan uutta. Juoksutuksen tehojakso on nyt loppunut, sillä jo alle kymmenen harjoituskerran jälkeen voisi sanoa, että Nika on nyt oppinut juoksutuksen idean täysin. Siirtymiset ravin ja käynnin välillä onnistuu pääasiallisesti pelkällä ääniavulla, laukkaa taas en ole edes pyytänyt, sillä ympyrä oli alkuun sen verran pieni. Jatkossa juoksutusta otetaan vain harvemmin, sillä millekään hevoselle ei tee hyvää pyöriä jatkuvasti rinkiä, mutta opetteluvaiheessa oli tärkeää, että toistoa tulee tarpeeksi usein, eikä asiat ehdi unohtua. Ensimmäisillä kerroilla ei laitettu mitään apuohjia sekoittamaan kuviota, mutta nyt olen jo virittänyt sivarit löysälle ja tästä eteenpäin "juoksutus" hoidetaan ohjasajon merkeissä. Tällöin hevonen alkaa liikkua paremmin, eikä kyseessä ole pelkästään päätöntä juoksemista, jossa ei oikeastaan ole mitään ideaa.

Näytän nykyään aina ihan pulsulta tallilla, joten tekee vähän pahaa julkaista näitä kuvia :'DD

Rakastan tuota sen korvaa, joka sojottaa aina minua kohti :D♥
Itselleni tulee mieleen kompassin pohjoisnuoli, kun koko ajan se osoittaa samaan paikkaan :D

Kehitys on ollut ihan huikeaa, ja jos vertaa kuukauden takaiseen, niin ihan tavallisissa hoitotoimenpiteissäkin ero on kuin yöllä ja päivällä. Itseasiassa oikeastaan joka päivä kun menen tallille, huomaan eron edellispäivään. Käsittämätöntä. Selkeästi liikutus ja se, että hevoslapsi joutuu tekemään myös ajatustyötä on tehnyt hyvää sen psyykelle. Jossain vaiheessa tulee varmaan myös takapakkia, koska se kuuluu asiaan, mutta tähän mennessä Nika on kyllä ollut jokaisessa treenissä parempi kuin edellisessä ja selkeästi sisäistänyt uusia asioita. Mietintämyssy on siis varmasti ollut ahkerasti päässä myös öisin!

Eksyin näköjään hieman kertoilemaan ylimääräistä, mutta nyt postauksen varsinaiseen aiheeseen! Pääasiallisesti Nika liikkuu 3-4x/viikossa eli usein välissä on aina yksi vapaa, mutta jos joku juttu vaatii vähän etukäteisväsytystä, niin sitten tehdään hommia kahtena päivänä peräkkäin. Esimerkiksi metsään ei oikeastaan ole järkeä lähteä varsan kanssa, jolla on kokonaisen auringon verran ylimääräistä energiaa, mikäli tulevaisuuden haaveissa on pitkät rauhalliset maastolenkit. Se vahvistuu, mitä harjoitetaan. Ja toisekseen, vain rento hevonen voi oppia. En siis halua vahvistaa sinkoilua ja hermostuneisuutta vaan tehdä asioita rennon ja rauhallisen hevosen kanssa, joka on vastaanottavaisessa tilassa.

Tämä ylivaloittunut testikuva on aika kiehtova!

Alempana kolme eri esimerkkiä Nikan viikko-ohjelmasta. Tämä viikko on ollut vähän kevyempi, sillä olen ehtinyt tallille vasta myöhemmin ja maneesi on ollut monesti buukattuna. En myöskään halua enää illalla yrittää opettaa varsalle mitään uutta, kun sen keskittyminen on parhaillaan aamulla sekä valoisan aikaan. Meidän viikko-ohjelma on ylipäätään aina hyvin joustava, kun on niin monta muuttujaa jotka vaikuttaa, esim sääolot ja muut liian railakkaat hevoset samanaikaisesti maneesissa. Oikeastaan yleensä aina, jos maneesi on tyhjä ja on sopiva sauma, niin sinne mennään, kun esim irtojuoksutusta ei luonnollisesti voi toteuttaa, jos maneesissa on muita. Lisäksi pitää vähän kuulostella aina paljonko ipanassa on virtaa ja mahdollisesti muuttaa suunnitelmaa sen mukaan. Yllättävän kiltisti se on kuitenkin jaksanut olla, jos olen vaikkapa ensin juoksuttanut viitisen minuuttia niin kaikki on sujunut hyvin, mutta sitten kun sen päästää irti niin se juoksee 20 min häntä pystyssä :D

Suunnitelmaan olen merkinnyt vain kaiken ns. työksi luettavan ja kaikissa minuuttimäärissä on mukana myös kävelytys ja tauot, joilla Nika sai olla vapaana/levätä muuten.

Nikalle alkaa muuten olla kaikki varusteet kasassa ratsun ensiaskelia varten, enää puuttuu vain ratsastaja kyydistä. Vähän se saisi kuitenkin vielä kypsyä, ennen kuin ensimmäistä kertaa noustaan selkään, sillä en ole kovin innostunut mätkähtämään sieltä alas heti alkuun ja samalla pilaamaan kaikkia lähtökohtia. Toisaalta taas en malttaisi odottaa sitä, että pääsen ratsastamaan Nikalla, haaveilen jo kesän yhteisistä maastolenkeistä... Nyt huomaan jo etukäteen, että mennään taas reippaasti ulos kartalta, mutta siitäkin huolimatta pakko sanoa, että se on ihana hevonen! Olen aivan sen pauloissa, joka ilta palvon ja passaan sitä ja teen kaiken sen eteen mitä vaan keksin, koskaan ennen ei ole esimerkiksi hevosen jalkojen kylmääminen ollut yhtä mieleistä :D Lässyttäjäksi en ole kuitenkaan alkanut vaan hevonen on yhä hevonen ja sitä kohdellaan myöskin siten, mutta harvinaisen ihana sellainen se kyllä on! Sydän ♥

Mitä hevosen pito oikeasti maksaa?

Aina sitä kysytään, mutta koskaan en ole nähnyt suoraa vastausta!

Kaverini koirablogin innoittamana (verratkaapa muuten huviksenne kustannuksia hevosen ja koiran välillä :D) minä aion tehdä poikkeuksen ja konkreettisesti kertoa paljonko meillä meni rahaa hevosiin viime vuonna. Ja noh, totuushan on, että lopullisen summan muodostettua meinasin itsekin tipahtaa tuolilta. Eli mikäli sinulla on vuokrahevonen tai käyt ratsastuskoululla saatat tämän postauksen luettuasi ollakin hyvin tyytyväinen valintaasi vielä vuosien ajan... Yksi syy vaikenemiseen tämän asian tiimoilta voi olla myös se, että kuluista ei oikeastaan pidetä yleensä kovin tarkkaa kirjaa, koska summa saattaa pistää lystin rahoittavan vanhemman epäilemään hevosenpidon järkevyyttä tai ehkä ennemminkin järjettömyyttä. Ja sitähän se onkin, ehkä täytyy olla vähän hullu, että käyttää kaiken rahansa hevosiin, mutta elämä on valintoja. Mieluummin rahaton kuin hevoseton! ;)

Kaaviossa on siis laskettuna yhteen  kahden hevosen kulut vuoden aikana, jotka jakautuvat noin puoliksi. Veeran osuus tallipaikkamaksuista on jonkin verran isompi, sillä varsa oli kauemmin laitumella, kun taas vakuutus- ja eläinlääkärimaksut menevät aikalailla Nikan piikkiin tänä vuonna (ruunaus ja järjetön vakuutus...), mutta en alkanut erittelemään niitä sen kummemmin. Esimerkiksi tavarat ovat kuitenkin lähestulkoon kaikki molempien yhteisiä, joten se vähän hankaloitti asiaa. Varusteisiin käytetty summa näyttää äkkiseltään tosi isolta, mutta siitä valtaosan muodostaa satulanvaihto ja muuta tavaraa on sen lisäksi ostettu melko vähän, tosin sitäkin laadukkaampana ja mukana on myös kaikki "arkitavarat" eli loimet, ruokinta-astiat, riimut jne. Lisäksi on otettu huomioon kisat ja valmennukset muilla hevosilla, sillä se on samalla satsaus tulevaisuuteen omien hevosten kanssa, sillä täytyyhän niilläkin nimittäin osata ratsastaa. Omia varusteita, en ottanut huomioon laskelmissa, mutta niistä olisi tullut vain vajaa 400€ tänä vuonna, johon sisältyy uudet saappaat, käytettynä ostettu toppaliivi, kisapaita ja parit uudet hanskat - tästä näkee, että kun rahat on olleet tiukoilla on tingitty omista varusteista. 

Laidunkaudesta nauttii sekä hevonen, että omistajan kukkaro!

Vrt. 100€/kk kesälaidun ja 400€/kk karsinapaikka 

Kun mahdollisesti nyt sitten laskeskelette, että riittäisikö teidän rahanne hevoseen, niin kannattaa ottaa huomioon etenkin tallipaikan kustannukset, jolle suunnittelette hevosen vievänne. Kuten näette, karsinavuokrat muodostavat nykyään yli puolet meidän hevosten kaikista kustannuksista ja se on väistämätön kuukausittainen  menoerä, josta ei oikein voi karsia. Esimerkiksi kun meidän hevoset olivat pienellä maalaistallilla, jossa hoidimme ne lähes kokonaan itse, vuokra oli yli puolet edullisempi kuin nykyään maneesitallilla. Lisäksi maantieteellinen sijainti on todella merkittävä tekijä kustannuksissa. Mitä etelämmässä ja lähempänä isoa kaupunkia talli sijaitsee, sen kalliimpaa kutakuinkin kaikki on. Usein vastaavan tasoisesta tallipaikasta saa maksaa vähintään kaksinkertaisen summan, kun vertaa vaikkapa Keski- ja Etelä-Suomea, mutta lisäksi myös mm. kengittäjän ja valmentajan palvelut ovat kalliimpia pääkaupunkiseudulla. Sanoisin siis, että vähemmälläkin on mahdollisuus pärjätä, mutta osalla menee myös huomattavasti enemmän esim. jos kilpailee paljon ja valmentautuu tai sattuu yksinkertaisesti asumaan pääkaupunkiseudulla. 

Jos teille heräsi kysymyksiä aiheeseen liittyen tai olette esimerkiksi harkinneet hevosen ostoa, niin vastaan mielellään parhaani mukaan kommenttikentän puolella!

Eskarilainen edistyy

Nikan kanssa on mennyt hyvin viimeaikoina, lapsi on viisastunut kovasti ♥ Ollaan aloitettu juoksutuksen harjoittelu ja täytyy sanoa, että varsa on kyllä hoksannut idean todella hyvin. Sitten kun ollaan saatu homma vielä paremmin pakettiin, voisin kertoa kuinka toteutettiin opettaminen. Tällä hetkellä Nika hakee jo itse ympyrälle ja pysyy siellä joitain kierroksia ennen kuin kysyy voisiko jo tulla takaisin. Välillä se ymmärtää, ettei se käy kun vaan patistaa hieman tarpeeksi ajoissa ja estää sen suunnitelmat, mutta välillä se vielä pyörähtää nokka keskelle päin ja jää siihen töröttämään.

Nikan maha on muuten päässyt kasvamaan hieman, joten sitä aletaan vahtimaan nyt jo ennen kuin siitä tulee yhtään liian pullea. Se onnistuu nyt talvella helposti kun vähentää vaan lomitusta, jolloin energiankulutus kasvaa ilman, että tarvitsee lisätä varsinaista liikuntaa. Varsan ja nuoren kanssa kun ei voi määräänsä enempää tehdä eli laihdutus pelkällä liikunnan lisäämisellä olisi lähes mahdottomuus. Ideaali kun olisi, että heinää ei tarvitsisi rajoittaa, väkkärit ipanalla nimittäin on jo lähestulkoon nollissa. Ei vaan voi heti laittaa hevosta ulos ilman loimia, kun se on ollut koko syksyn ja talven niin hyvin loimitettuna, että se ei ole kasvattanut juuri lainkaan talvikarvaa. Alunperin loimitin Nikan niin hyvin juuri sen takia, että se ei laihtuisi talven aikana, mutta nyt tavoite on onnistunut vähän liiankin hyvin, joten täytyy pysäyttää pulskistuminen :D Tilanne ei todellakaan ole mitenkään katastrofaalinen, mutta helpompi toimia nyt, jolloin varsa pysyy jatkossakin hoikkana. Kuvasta huomaatte, että ei siitä kuitenkaan mitään possua ole vielä syötetty, mutta vähän olisi varaa myös laihduttaa.

Aika kivan mallinen rakenne ainakin omaan silmään, mitä tästä kuvasta nyt näkeekään :D

Pitkä tallivideopostaus

Moikka! Vihdoin sain tämän videon blogiin asti, lataamisessa oli niin paljon ongelmia, että melkein meinasin jättää videon kokonaan julkaisematta. Ehdin kuitenkin jo nähdä niin paljon vaivaa, joten tämä video julkaistaan nyt, vaikkei se olekaan enää niin ajankohtainen, sillä se on kuvattu itseasiassa viimevuoden puolella. Toivottavasti kuitenkin tykkäätte, ja jos joku juttu jäi videolta avoimeksi niin saa kysyä!

Vuoden ensimmäinen

Edellisvuoteen lähdettiin melkolailla ilman tavoitteita ja ehkä voisi sanoa, että jopa hieman siipi maassa. Blogi vietti hiljaiseloa alkuvuoden ja ensimmäinen postaus blogissa onkin vasta helmikuun viimeisiltä päiviltä. 

Alun päämäärättömästä haahuilusta huolimatta menneenä vuonna suunnitelmani tulevaisuuteen selkiytyivät ja kehityin ratsastajana ehkä enemmän kuin koskaan aikaisempina vuosina; harppaus eteenpäin on ollut suorastaan valtava. Voitaisiin siis varmaan sanoa, että ratsastukselliset tavoitteet eivät pelkästään täyttyneet vaan vähintäänkin tuplaantuivat, sillä alun odotukset eivät tosiaankaan olleet kovin korkealla. Kävin vain muutamissa kisoissa, mutta joka kerta lähdettiin kunniakierroksen kautta kotiin - 6 starttia, 6 sijoitusta, joista 3 voittoja. Eniten kehitystä on kuitenkin tapahtunut vasta kilpailukauden päätyttyä, kun on keskitytty vain valmentautumiseen. 

Muutoksia on ollut useammalla elämän osa-alueella, joista isoimpana varmaankin se, että kun hevoset muuttivat Konginkankaalta Saarijärvelle, Jaakko sen sijaan muutti meille.

 

Varsinaiset lupaukset jäivät uutena vuonna keskiyön aikaan tekemättä, kuten myös kaikkina edeltävinäkin vuosina, mutta tavoitteita olisi sen sijaan hyvä asettaa tulevalle vuodelle. Ensimmäinen on tehdä kaikki eri tavalla kuin tämän vuoden ensimmäisenä päivänä: 1.) Yritä päästä tallille ajamatta ojaan (on muuten jännä tunne, kun vaikka auto vain hiipii eteenpäin se valuu silti sivulle nopeammin kuin suoraan vieden täysin tien kallistusten mukaan. Ai siis miksi myös pienempien teiden hiekoituksesta tulisi huolehtia...). Toisin sanoen ota mielummin mallia edellisvuoden viimeisestä päivästä, jona koettiin oivalluksia superonnistuneen valmennuksen yhtedessä. Ensi kauden muista tavoitteista voisin sitten kirjoittaa ihan oman postauksensa, mutta näistä jutuista on varmaan ihan hyvä aloittaa... Tosin jos sinne ojaan joskus vielä joutuu väistämättömien luonnonolosuhteiden seurauksena, olisi syytä ottaa mallia tästä kerrasta eli valita se paras piennar, jonne parkkeeraa autonsa kävelyvauhdista ilman naarmuakaan vastamaalatussa keulassa. 

Uuden vuoden aattoa vietettiin siis tallilla ja olin vielä iltakahdeksan aikaan kävelyttämässä Veraa maneesissa yksinäni. Eli ei mitään arki-illasta poikkeavaa, Veeran rakettien suuntaan satunnaisesti pyöriviä korvia lukuunottamatta. Ehkä tavoitteeksi pitäisi ottaa myös se, että silloin kun olisi oikeasti syytä juhlistaa jotakin niin voisi ottaa sivistyneesti lasin skumppaa sen sijaan, että rypee tallilla yömyöhään. Asiasta toiseen nyt kun vuosi vaihtui niin varsan ratsukouluun on muuten enää hurjan lyhyt aika! Sitten kun olen kiivennyt sen selkään ensimmäistä kertaa niin jos joskus niin silloin olisi aihetta lasilliseen kuohuvaa... Ajatus varsan selkään kiipeämisestä ei muuten enää kauhistuta minua, liekö hulluutta vai ihan aiheellista itsevarmuutta, mutta ainakin uutta luottamusta on tullut omaan tekemiseen taitojen kartuttua.

Toivotaan siis, että Uusi vuosi 2017 olisi onnellinen ja olisi aihetta myös kilistelyyn! Ehkä tämä kohta 20v korkkaa ekan kuoharinsa (tai ylipäätään yhtään minkään juomansa) vielä.