Kolme viikkoa klinikalla

Kolme viikkoa ja kolme päivää sitten maanantai-iltana oltiin tilanteessa, jossa olin aivan varma että Veera kuolee sinä yönä. Vaikka kuinka olen yrittänyt, en ole osannut tulla kertomaan siitä, mitä on tapahtunut. Edes sitä lyhyttä päivitystä on ollut mahdoton tehdä, sillä se olisi jotenkin vähätellyt tilannetta. 

Olin jo luovuttanut sillä hetkellä, kun huomasin Veeran olevan kipeä. Se oli niin huonossa kunnossa, ja melkein kahden vuoden takainen taistelu tuntui siltä kuin se olisi ollut vasta edellisenä yönä ja ajattelin, etten voisi millään pyytää tammalta samaa enää uudestaan. Veeralla oli siis taas hiekkaähky. Sitä seurasi kahden viikon klinikkajakso ja ensi viikolla tamma menee taas viikoksi sinne letkutettavaksi. 

Kriittinen vaihe on ohi ja jo heti silloin kun saatiin tamma melko hyvävointisena klinikan pihaan yön jälkeen tiesin, että kyllä tämä taas tästä. Jalkojen kunto tosin huoletti silloin yhä edelleen, sillä Veera oli liikkunut jo pitkään ajoittain huonommin ennen ähkyä ja se oli ollut tarkoitus viedä sen vuoksi tarkastukseen. Lisäksi sen yleisilmeessä oli tapahtunut muutos ja tänä talvena se on mielestäni ensimmäistä kertaa ikinä näyttänyt vanhalta. Tammalle tehtiin muistaakseni seuraavana päivänä pahimpien ähkyoireiden poistuttua taivutuskokeet ja katsottiin sen liikkumista liinassa. Veera esitti taas bravuurinsa eli käveli komeasti takasillaan, jolle eläinlääkäri vain nauroi - siinä on ero käyttäytyykö vanhus vai nuori huonosti... Lisäksi pyysin kuvaamaan kintereet, vaikka tarvetta siihen ei välttämättä olisikaan ollut, mutta halusin olla varma siitä mitä siellä on tai ei ole. Olihan niissä kuvissa sanomista, mutta ei siltikään aihetta mihinkään toimenpiteisiin, sillä liikkuminen oli kuitenkin niin hyvää ja ell. arveli että hiekkakertymällä mahassa olisi osansa asiassa. Nyt uskon itsekin, sillä liikkumisessa tapahtui aivan valtava muutos positiiviseen päin sen jälkeen, kun hiekkaa oli alettu poistamaan! Olen siis päässyt jo ratsastamaankin tammalla ja se tuntuu olevan taas täysin kunnossa. Myös silmiin on palannut se sama katse ja nyt tamma näyttää taas ikinuorelta ♥  Kukaan ei muuten taaskaan meinannut klinikalla uskoa kun kerroin Veeran olevan jo 20v, wonder why... :D Toki se näyttääkin yhä hyvältä, mutta olisikohan myös luonteenlaadulla osansa asiaan, harvinaisen pirteä parikymppinen se nimittäin on!

Tutulle klinikalle oli taas kerran mukavaa ja turvallista jättää hevonen parhaaseen mahdolliseen hoitoon tuttujen ihmisten luo. Laukaan eläinsairaala on kyllä aina saanut meiltä täydet kymmenen pistettä.

Pikku hömelöä paleli, kun kylmää nesteytystä laitettiin litratolkulla

Veera pääsi klinikkajakson aikana sekä kävelyille, että päivisin tarhaamaan. Tamma oli pakkasten ja vapaapäivien myötä niin innokas, että oli pakko laittaa naru turvan ympärille. Aika extreme toimenpide, ehkä kerran aikaisemmin on pitänyt tehdä noin :D

Loppuun vielä pieni sneak peek kuvista, joita on otettu valtava määrä viimeisimmän viikon aikana, kun vihdoin saatiin tamma pidemmäksi aikaa kotiin. Näitä ja paljon muuta on tulossa lisää lähipäivinä, mutta halusin kaikki asiat blogiin kutakuinkin aikajärjestyksessä. Nyt kun Veera on toipunut, myös postaustahti alkaa palata takaisin normaaliin mitä pikimmiten.

♥