torstai 15. joulukuuta 2016

Kaksin karkuteillä

 
Näiden kahden edesottamuksista saisi kyllä varmasti myös elokuvan, Veeran ja Nikan seikkailut; Kaksisarvisten salaisuus! Toissapäivänä he olivat päättäneet lyödä viisaat päänsä yhteen ja saaneet kuningasidean ottaa hatkat tarhastaan. Tiedä sitten kumman älynväläys oli alkuperäinen pakosuunnitelma, vahva veikkaukseni olisi, että itse äitihevonen on näyttänyt Nikalle tien vapauteen. Siitä olen kuitenkin varma, että nimenomaan varsan idea oli lähteä juoksemaan pitkin maita ja mantuja ympäri tiluksia häntä pystyssä. Veera on joskus aikaisemminkin talvella päättänyt poistua tarhastaan - tiedättehän aidalla on niin kiva roikkua -, mutta se on aina vain suunnistanut kiusaamaan lähintä tarhanaapuria eikä lähtenyt rellestämään ympäri kyliä.
 
Kun tulin päivällä tallille molemmat hevoset löytyivät siis tallista, jonne ne oli laitettu arestiin miettimään tekosiaan. En tiedä kuinka kauan ne olivat juoksennelleet vapaina, sillä kukaan ei nähnyt niiden pakoa, mutta olivat kuulemma molemmat menneet aikamoista kyytiä ja puhaltaneet, kun olivat jääneet nalkkiin juostuaan umpikujaan tarhojen väliin. Olen varmaankin kummallisin hevosenomistaja jonka tiedän, sillä ensimmäinen ajatus kun kuulin niiden karanneen oli, että niillä on varmaan ollut tosi hauskaa! Molemmilla näytti olevan kaikki jalat tallella ja Veerakin oli valmiiksi hyvin verrytelty, kun kävin ratsastamassa sen maneesissa ;)
 


Koulussa on ollut tosi kiireistä, kun on kaikki viimeiset kokeet ja lisäksi tallilla on mennyt jotenkin poikkeuksellisen paljon aikaa, niin vapaita tunteja ei ole riittänyt blogin kirjoittamiseen. Ei minulla muistaakseni ennen ole mennyt jokaisella tallireissulla vähintään viittä tuntia, mutta nyt tuollainen päivä on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus... En ymmärrä kuinka jotkut voivat selvitä tallireissustaan tunnissa tai parissa, minulla menee pelkästään rehujen ja varsan vesien laittoon sen aikaa :D Asiaan varmaan vaikuttaa nyt myös se, kun olen itse ratsastanut Veeran joka päivä ja lisäksi puuhaillut varsan ja mustan kanssa. Veera tarvitsee nyt erityisen paljon nimenomaan oikeanlaista liikettä, sillä se on meinannut tulla aika jäykäksi ilman kenkiä. Olen pyrkinyt ratsastamaan tammalla pellolla useamman kerran viikossa, sillä se on ainoa paikka maneesin lisäksi missä se ei liukastele. En tajua miksi Veeran tassut luistaa koko ajan, mutta Nikalla ei ole mitään ongelmaa?! Onhan se joo nuorempi ja tottunut siihen, mutta luulisi että sen kavioaines on ihan yhtä pitävää/liukasta lumella kuin Verankin :D
 
Tästä kuvasta näkee hyvin Veeran innostuksen määrän :D
Täällä on muuten jo aika paljon lunta, mutta pellon reunassa menee kaistale, jossa sitä on vähän vähemmän, niin ollaan sitten Veeran kanssa menty siinä ees taas. Ei ole niin raskasta kuin hangessa tarpominen, ei nimittäin ole tarkoitus ratsastaa tammalla hankitreeniä kolmea neljää kertaa viikossa vaan päästä ratsastamaan hyvällä pohjalla pitkää suoraa, jossa tamma pääsee vertymään ja liikkumaan rennosti eteen
G
Veera ja sen tämän hetkinen poikaystävä musti lenkillä
 
Kolmen jälkeen on jo näin pimeää, täytyy varmaan toivoa joululahjaksi joko valovoimaisempaa objektiivia tai auringon paistetta :D
Yksi aikaa vievä asia tallilla on myös se, että kuskaan niille aina itse heinää ja heittelen kymmeneen eri kasaan eri puolille tarhaa


2 kommenttia:

  1. No hyvä että muidenkin hepat karkailee... :) meidän karvakorvat olivat eilen juoksennelleet pitkin naapurin pihoja kun niiden ulosviejä olikin vahingossa unohtanut portin auki. Voin vaan kuvitella, miten hauskaa niillä oli huomatessaan avonaisen portin... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DD tuota ei voi kyllä pistää heppojen syyksi :D

      Poista