Alue-este 16.9., Korpilahti

 

Eilen aamulla lähdettiin tallille melko aikaisin, sillä luvassa oli kisapäivä Korpilahdella. Veera oli yön tallissa Pilke seuranaan, jotta saisi vähän levätä ja olisi siten virkeämpi kisapaikalla. Me ollaan vielä pidetty hevosia laitumella myös yöt, mutta ennen kisoja ollaan kuitenkin aina otettu sisälle nukkumaan. Luulisi että hevonen olisi puhtaampi nukuttuaan yön karsinassa kuin laitumella, mutta veera oli yltä päältä puruissa ja sotkenut itsensä ihan totaalisesti :D Noo ei muuta kuin harjaamaan ja tulihan siitä melko pian ihan siisti otus... :) Sitten vaan varusteet autoon ja heppa kyytiin, Vera meni kiltisti koppiin ja päästiin lähtemään matkaan jopa hieman etuajassa, matkalla ei tapahtunut mitään ihmeitä ja tamma matkasi ihan hienosti kopissaan.

 

Kisapaikalla meillä oli hyvin aikaa ja jätettiin veera koppiin mussuttamaan heinää rataan tutustumisen ajaksi. 90cm arv. AM 5 radalla oli pari melko kilttiä estettä, mutta myös haastavampia linjoja ja paljon  kaarevia teitä. Varsinkin yksi okseri-muuri linja vaikutti haastavalta ja mietin tarkkaan miten siihen ratsastaa, ettei vera pääse vahingossa livahtamaan jälkimmäisestä esteestä ohi. Ehdin myös katsomaan muutamia ratoja ja huomasin tuon samaisen linjan tuottavan hankaluuksia monelle ratsukolle, mutta olin kuitenkin aika luottavaisin mielin.

 

Olin verkkapaikalla hyvissä ajoin ja odottelin vuoroani päästä kentälle. Verkanvalvoja huusi aina niiden nimet jotka pääsivät kullakin hetkellä verkkakentälle, mutta omaa nimeäni en kuullut kertaakaan. Sitä ei joko sanottu tai sitten en vaan kuullut, mutta odottelin siis kävelytysalueella ja yritin selvittää asia, mutta kukaan ei oikein osannut auttaa ja kun kuulin että radalla oli jo 15. ratsukko päätin tunkea verkkaan vaikka väkisin, koska oma vuoroni oli neljän ratsukon kuluttua. Ihmettelen vaan että verkka-alue oli täynnä (kymmenen odottavaa ratsukkoa) koko ajan ja mut oli tavallaan jätetty välistä tai sit en tosiaan vaan kuullut, mutta ois sen nimen kyllä voinut sanoa uudestaan mieluummin, kuin vain ottaa sit jonkun toisen ratsukon sisään tilalle. Nopea verkka kuitenkin toimi ja vera oli heti alusta asti ihan tosi hyvä, otin vain kolme hyppyä ja hain vähän ratatempoa, vera ei kolautellut puomeja ja oli tosi terävä joten lähdin hyvillä mielin radalle!

 

 

 

 

 

Sama fiilis jatkui radallakin ja vera oli tosi kiva! Paikat osuivat kohdalleen ja vaikeammillakaan linjoilla ei ongelmia. Saatiin nollatulos ja paikka uusinnasta johon meitä oli selvinnyt 22:sta ratsukosta yhdeksän. Olin tosi tyytyväinen nollatulokseen, mutta seuraavaksi pitikin alkaa jo miettiä uusintaa eli meidän ensimmäistä rataa jossa esteet olisivat 100cm.

 

Olin lähtenyt loppupäässä luokkaa, joten pääsin heti takaisin verkkaan jolloin uusintaan aikaa oli ehkä noin kymmenen minuuttia. Hyppäsin taas vain yhden verkkahypyn ristikolle ja yhden pystylle sekä okserille. Vera oli edelleen tosi hyvä eikä mua jännittänyt juurikaan, vaikkei olla paljoa hypätty tätä korkeutta aiemmin.  

 

 

 

 

Vera oli aivan älyhieno taas! "Harmillisesti" napattiin yksi puomi mukaan (okei mua ei kyllä harmittanut pätkän vertaa!!), mutta rata oli varmasti meidän kauden paras ja olin hirmu tyytyväinen. Veera oli ihan super ja sit vielä kirsikkana kakun päälle sijoituttiin luokassa kuudensiksi! Voi että olin tyytyväinen ja sai muuten tamma paljon kehuja :)

 

 

No päivä ei kuitenkaan ollut vielä ihan ohi ja lähtiessä Korpilahdelta huomattiin että akkuvalo palaa meiän autossa, sammutettiin siis radio ja tällaset ylimääräsiset akkua syövät jutut. Saatiin kuitenkin Veera tallille asti ja hoidettua, jonka jälkeen lähdettiin ajelemaan kotia kohti, autokin käynnistyi vielä mikä oli aika ihme. Siinä puolessa välin matkaa (tallilta meille 20km) auton kojelaudassa alkoi palaa mitä ihmeellisimpiä merkkivaloja, esim. ohjaustehostimen hihna katkennut, luistonesto ja jotain ihan randomia. Äiti kaivoi ohjekirjan esille ja alkoi lukemaan siitä että mikä tätä autoa mahdollisesti vaivaa. Kun tultiin kylälle se meiän auto jakso enää hädintuskin nousta pientä ylämäkeä ja yht'äkkiä radio ja kaikki kojelaudan valot alkoihimmenemään ja sitten sammuivat pikkuhiljaa. Seuraavaks sammu moottori ja oli kyllä kertakaikkiaan aika mielenkiintoista :D Päästiin onneksi laskemaan alamäkeen yhdelle levikkeelle moottori sammuneena ja auton katkaistua yhteistyösopimuksensa. Siitä meille kotiin oli enää noin 1,5km ja kävelin sitten kisahousut ja muut kamppeet päällä kotia kohti tien viertä pitkin :D Voi olla että ohikulkijoilla on ollut hauskaa, oltiin meinaan varmaan aika erikoinen kulkue... Saatiin sit auto illalla korjaamolle ja se oli ollut ihan seko, kaikki lamput oli palaneet kirkkaina ja se auto oli näyttäny ihan siltä ku se hehkuis, siitä oli sit pitäny varmuuden vuoks irrottaa mm. akku ettei se ois sytyttäny yöllä sitä koko hallia palamaan. Voi olla että jää ens viikonlopun kisat välistä... :D

  

Loppuun sit vielä video radasta :)

 

  

parhautta♥