Päivä Nikan luona

Tämän viikkoisella reissulla Nikan luokse vierähti koko päivä, ja pitkästä aikaa sain myös kuvia, sillä Jaakko oli mukana. Nikan treenit ovat nyt vihdoin pyörähtäneet kunnolla käyntiin lomailun sekä vatsaongelmien jälkeen, ja tällä viikolla sillä oli ratsastettu ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Kaikki oli sujunut hienosti ja Nikalla on asiat hyvin muistissa, eli päästään jatkamaan aikalailla siitä mihin talvella ennen lomaa jäätiin. Päivän ensimmäinen aktiviteetti oli lännenratsastustunti, mikä oli tosi mielenkiintoista, sillä en ole koskaan ratsastanut puhtaasti länkkäavuille opetettua hevosta. Tunnilla korostettiin paljon apujen ajoituksen tärkeyttä (etuosaa kääntävät avut ajoitetaan siihen hetkeen, kun etujalka nousee ja kaikki muut, kuten taivuttaminen & siirtymiset, siihen kun takajalka irtoaa maasta). Tuttua, mutta sitäkin tärkeämpää asiaa siis. Siirtymiset askellajien välillä tapahtuivat ääniavuin ja ohjaa pyrittiin käyttämään mahdollisimman vähän. Hevosen herkkyys oli ihailtavaa, kaikki tapahtui tasan sillä sekunnilla, kun pyyntö tuli, eikä toisia huomautuksia tarvittu. Täytyy myöntää, että kyllä enkkupuoli on silti lähempänä sydäntäni ja se ratsastustyyli tuntuu omalta, mutta westernissä on paljon sellaisia asioita, joita tahtoisin nähdä myös enkkupuolella. Tärkeimpinä niistä hevosen kohtelu sekä luonnollisen hevostaidon koulutusmetodit.

Jalustimet väänsivät jalkaa kummasti verrattuna enkkusatulaan. Hait eivät ehkä ole parhaat ratsastuskengät, mutta saappat eivät oikein sovi tähän hommaan ja bootseja en ajatellut hankkia.

Ratsastuksen jälkeen siivottiin pari tuntia Nikan tarhaa, touhuttiin koirien kanssa, sekä pidettiin ruokatauko. Nikan kouluttajalla oli muuta menoa, joten puuhailin tällä kertaa Nikan kanssa itse. Halusin syötellä sille kevään ensimmäiset vihreät, joten harjasin sen ulkona nurmikolla. Viereiselle pikkukentälle oli rakennettu trail-rata, joten päätin hyödyntää sitä maastakäsittelyharjoituksissa. Nika oli mukavan rento ja kuuliainen, sekä asteli epäröimättä kaikille pressuille & puusilloille ja muille esteille. Kerran se säikähti heti kentälle tultuamme, kun pressu lehahti tuulessa juuri sen takana, mutta reaktio oli pieni pompsaus ylöspäin ja kaksi nopeampaa askelta. Sen jälkeen pää alas kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja koko aikana naru ei kiristynyt kertaakaan. Tuo on isoin reaktio, mitä olen siltä pitkään aikaan nähnyt, joten mukavaa huomata kuinka järkevä Nika on. Ollessaan kipeänä se oli tosi säikky, mutta nyt sen itseluottamus on taas entisellä tasolla, eikä hurjinkaan maailmanmeno jaksa juurikaan hätkäyttää sitä. Keskivaiheilla harjoituksia Nikalle iski narunsyöntivimma, mutta kun pyysin siltä keskittymistä vaativia tehtäviä, se unohti ylimääräiset touhut. Terminologia on vielä vähän hukassa, joten en osaa oikein nimetä näitä kaikkia asioita, mutta pyysin mm. peruutuksia ja väistätin takaosaa, sekä lähetin Nikaa ympyrälle ja tein suunnanmuutoksia. Olin tosi tyytyväinen Nikaan ja lopuksi se sai vielä syödä vähän aikaa vihreää palkinnoksi.

Täytyy seisoa varpaillaan, jotta yltää harjaamaan Nikaa :D

Jaakko kuvasi suurin piirtein kaikki pihan eläimet :D

Nämä hengaavat usein Nikan kanssa samassa tarhassa ja välillä menevät myös siirtotalliin

Erittäin hyviä ristiaskeleita

Nika voi loman jäljiltä pulskasti ja lihasköyhästi

Ei ole Nika vielä hennonut luopua talvikarvastaan :P

"Iik, poni" t. Nika

Kokoluokkaa muurahainen Nikan silmissä?

Nikan esteratsun kyvyt vaikuttavat tässä vaiheessa hieman kyseenalaisilta :D

"Ai oliko siinä muka joku este?"

Painetta kohti lapaa jolloin hevonen siirtyy ulommas ja myös taipuu

Suunnanvaihto

Pusuhetket Nikan kanssa on parasta :D♥

Muutto peruttu

Nika viihtyy loistavasti pihattona toimivassa siirtotallissa ja käy vähän väliä mökissään myös päivisin. Neljä seinää ei siis ole ongelma vaan se, että tallissa ollessa liikkuminen on estetty, ja Nika näkee karsinan enemmän vankilana kuin lepopaikkana.

Lähes kaikki tulevaisuudensuunnitelmat Nikan kanssa ovat vaihtuneet toisiin näiden sen neljän ikävuoden aikana. Eilen toukokuun ensimmäisenä meillä olisi pitänyt olla muuttopäivä, mutta sen sijaan Nika on koulutuksessa vielä seuraavat kaksi kuukautta ja sen jälkeen se meneekin ihan toiselle tallille kuin alunperin oli tarkoitus. Tai ei oikeastaan edes tallille, vaan se menee pihattoon. 

Minulle unelmapaikka olisi ollut Haapasalon tila, maneesitalli loisteliailla maastoilla ja erinomaisella hoidolla, josta olin varannut karsinapaikan Nikalle. Se on samoilla seuduilla kuin meidän vanha kotitalli, jossa Nika on syntynyt ja Veeran kanssa oli kaikki hyvin. Jouduin kuitenkin perumaan koko jutun, sillä yhdessä eläinlääkärien kanssa olemme tulleet siihen lopputulokseen, että tämä hevonen ei yksinkertaisesti voi elää tallissa. Sen mielenterveys ei kestä sitä, ja sen seurauksena se hajottaa itsensä myös fyysisesti. Nikan kannalta ainoa oikea vaihtoehto on siis pihatto, enkä missään nimessä lähde riskeeraamaan nuoren hevosen terveyttä kokeilemalla enää tallissa asumista. Ja enhän minä mitään muuta toivokaan, kuin että Nikalla on hyvä olla ja ainoastaan silloin voin itsekin olla onnellinen, kun ei tarvitse kantaa jatkuvaa huolta siitä. Loppujen lopuksi minunkin unelmapaikkani on siis se, jossa Nika on kaikista tyytyväisin, vaikka se tarkoittaisi sitä, että se elelisi pihatossa toimien puskaratsuna.

Ilmoitin tästä tilanteesta tallinomistajalle muutama viikko sitten ja onnekseni hän ymmärsi asian täysin, sillä hän laittaa aina itsekin hevosen edun ensimmäiseksi. Tällaisia paikkoja pitäisi olla vieläkin enemmän, jossa toimintaa oikeasti tehdään rakkaudesta hevosiin, niiden hyvinvointi etusijalla. Keskustelu oli todella sydäntä lämmittävä ja oli ihanaa huomata, kuinka heillä välitetään hevosista. Tämä varmisti, että kyseessä olisi varmasti ollut paras mahdollinen talli Nikalle, mutta se tarvitsee pihaton sekä mahdollisuuden liikkua ympäri vuorokauden. Hevosta ei ole luotu nukkumaan tallissa kahdeksan tunnin yöunia tallissa, vaikka suurin osa toki sopeutuukin elämään yönsä karsinassa. Nikalle sopii luonnollinen rytmi, jossa se saa itse määritellä liikunnan ja levon määrän pitkin päivää, ja tämä ratkaisu olisi tehty jo aiemmin mikäli sopiva pihatto olisi löytynyt. Myös Nikan kouluttajalle hevosten hyvinvointi on oikea sydämenasia, joten hän on nyt järjestänyt meille sopivan pihattopaikan ystävänsä luota. En ole edes käynyt vielä katsomassa koko tilaa, mutta olen hyvin luottavaisin mielin, sillä tiedän ajatusmaailmoidemme kohtaavan. On hienoa, että jatkossa kaikki Nikan käsittely tapahtuu johdonmukaisesti samoin luonnollisen hevostaidon perustein sekä minun että tallin toimesta. Olin aiemmin todella stressaantunut Nikan puolesta, mutta nyt on ihanaa nähdä kuinka asiat järjestyvät ja oma hevonen voi hyvin!

2016 syksyllä epäilin näiden kuvien olevan viimeiset laatuaan, joissa Nikalla olisi pitkä harja, sillä leikkasin sille taannoin ratsutukan näyttelyiden vuoksi, mutta nyt sillä on taas melkein yhtä pitkä letti. Niin sitä vaan hippiinnytään kovaa vauhtia. Olla nyt puoliverinen pitkällä tukalla ja vielä nelivuotiaana ilman kenkiä pihatossa sekä pääasiallisesti ilman loimia, huh huh! Syksyllä on tosin varmaan pakko pitkin hampain laittaa hevonen kenkään, että pärjätään talvi ilman maneesia.

"Mää oon oikee villihevonen" kertoo Nika

Jännittävä klinikkapäivä

Viime perjantaina koitti vihdoin pitkään odotettu klinikkapäivä! Tutkimukset itsessään eivät juuri hermostuttaneet minua, sillä meillä oli lähes varma diagnoosi jo etukäteen, mutta kuljetusta stressasin senkin edestä. Nika ei ollut nimittäin ikinä ennen matkustanut yksin, ja kaikkien autoa sekä traikkua koskevien ongelmien jälkeen, en ollut täysin luottavainen myöskään tekniikan suhteen. Riemua ei varsinaisesti myöskään lisännyt se, että Nikan oli pitänyt paastota koko edellinen yö ja kopissakaan ei luonnollisesti saanut olla heinää. Huoli oli kuitenkin turha, sillä Nika matkusti todella rauhallisesti koko kaksi tuntia kestäneen matkan klinikalle sekä pois, eikä edes vaikuttanut kiukkuiselta, vaikka kova nälkä varmasti olikin. Ainoa ongelma oli trailerin vasemmassa vilkussa (ja se on pieni murhe se), mutta muuten voisi sanoa koko reissun sujuneen niin mallikkaasti kuin vaan ikinä voi.

Tärkeimpänä toimenpiteenä klinikalla oli mahantähystys, jossa selvisi että mahan yläosassa oli kohtalaisesti melko tuoreita limakalvovaurioita, kirjavuutta ja rauhasmahan & keratiinisoituneen mahan raja oli paikoin epätasainen. Kotona tehty diagnoosi osoittautui siis oikeaksi, ja on hyvä, että Nikan käytökselle varmistui nyt syy. Mahahaavan voi kuitenkin hoitaa, ja sen uudelleen puhkeaminen voidaan estää oikeanlaisella hoidolla ja olosuhteilla.  Mahan loppuosaa ei pystytty tutkimaan ollenkaan runsaan nesteen takia, mikä oli vähän kummallista, sillä Nika ei ollut edes juonut kovin paljoa viime yönä. Sen tilanne jäi siis mysteeriksi, mutta muutoin vatsan tilanne oli kuitenkin ihan tyydyttävä, joten kontrollikäyntiä ei tarvitse tehdä. Gastrogardia määrättiin täysi annos kuukaudeksi ja vielä kaksi viikkoa päälle puolikkaalla, joten olisikin ihme jos sen jälkeen ei olisi maha kunnossa. Lisäksi Antepsinia jatketaan ns. tukihoitona, sillä Nika on vastannut siihen todella hyvin ennen tätä klinikkakäyntiä.

"Tulkaa apuun, täällä kiusataan pieniä hevosia!!"

Samalla kertaa päätettiin hoitaa kaikki muutkin asiat kerralla kuntoon, joten lisäksi käytiin hiekkaröntgenissä, raspattiin hampaat, otettiin verikoe sekä lantanäyte ja vielä viimeisenä tuikattiin rokote. Hiekkakuvasta löydöksenä ihan nimellisen pieni hiekkakertymä, joka ei aiheuta syytä toimenpiteisiin, muutoin kuin kotona syötettävän lyhyen psyllium-kuurin muodossa. Raspaus sujui kevyessä rauhoituksessa, ja suu sekä hampaat olivat todella hyvässä kunnossa! Purupinnat olivat siistit eikä limakalvoissa ollut haavaumia. Pieniä kiillepiikkejä oli hieman, mutta ne saatiin tasoitettua käsin raspaamalla. Sähköraspia ei siis käytetty ollenkaan, vaikka klinikalla oltiinkin, mikä oli ihan positiivinen yllätys, kun homma hoitui todella hyvin näinkin. Jatkossa riittää ainakin toistaiseksi, että hampaat katsotaan noin vuoden välein. Myös verikokeen tulokset olivat täysin normaalit, mutta lantanäytteestä matoja löytyi sen verran, että kotiin viemisiksi saatiin vielä matolääke.

Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että Nika on kyllä niin ihana ja fiksu hevonen. Se oli koko klinikkapäivän ajan todella hyvä käsitellä ja käyttäytyi oikein järkevästi. Talutus sujui löysällä narulla ja Nika antoi hyvin tutkia itsensä, vaikka olikin kovin jännittynyt. Se oli kuitenkin koko ajan ”tavoitettavissa” eli kontaktissa ja siihen sai yhteyden. Taitaa se kuitenkin olla vähän mamman poika, vaikka muuten reipas onkin. Sillä oli vahvat rauhoittavat nupissa hiekkaröntgenin aikaan ja se meinasi jatkuvasti nukahtaa, kun minä pitelin sitä. Sitten kun eläinlääkäri pyysi minut katsomaan tuloksia seinän taakse ja Jaakko jäi Nikan kanssa odottamaan, sen pää pongahti välittömästi ylös ja koko sen ajan kunnes tulin takaisin Nika katseli pää pystyssä, mihin oikein menin. Palattuani se jatkoi taas pian unosiaan, kun sen oma ihminen oli paikalla. Koska tämä reissu sujui kokonaisuudessaan niin hienosti, luotan Nikaan taas vieläkin enemmän. Kyllä siitä on kovaa vauhtia tulossa oikea kunnon herrasmies, joka pärjää tilanteessa kuin tilanteessa!

Minun ipana ♥

Tässä vaiheessa vielä täysin hereillä

Viisi minuuttia myöhemmin :D

Rauhoittavat puski hien pintaan

Loppukevennykseksi Nikan taidonnäyte, siitä kuinka monella eri tavalla hevonen voi hankkiutua eroon korvahupuista. Jos joku muuten ihmettelee, niin kuljetettiin Nikaa ns. väärällä puolella, koska etupuomi oli siinä hieman korkeammalla (silti aivan liian matalalla), ja siinä oli enemmän tilaa edessä kuin varustekaapin puolella. Sitten kun saadaan oma koppi takaisin, täytyy tehdä hieman mittauksia, sillä ainakin tämä lainakoppi oli kokonaisuudessaan liian pieni Nikalle. 

Joka kerta oven avatessa odottaa uusi kekseliäs yllätys

Suorastaan inspiroivaa

Nika ei ole yksisarvinen vaan nelisarvinen :P

Iso huoli pienestä hevoslapsesta

♥

Nikalla on ollut alati kasvavia ongelmia tallissa viimeisen kuukauden ajan ja sitä ei voi esimerkiksi viedä enää ollenkaan karsinaan pidemmäksi aikaa, sillä sen mielenterveys ei kestä sitä. Nika on aina viihtynyt paremmin ulkona, ja sen karsinakäyttäytymisessä on ollut ajoittain omat haasteensa. Kouluttajan luona niitä on saatu hyvin ratkottua ja varsinainen käytösongelma oli jo poissa, mutta Nikan lomaillessa tilanne alkoi vähitellen muuttua huonompaan suuntaan. Tämänhetkiset oireet viittaisivat onneksi ”vain” mahahaavaan, sillä olemme pelänneet jopa kasvaimen mahdollisuutta. Klinikka-aika meillä oli jo valmiina tälle tulevalle viikolle, mutta lauantaina Nikaa kävi tutkimassa päivystävä eläinlääkäri, sillä tilanne tuntui huononevan nopeasti. Siitä on tullut todella hermostunut ja tallissa se tuntuu näkevän jatkuvasti demoneita. Perjantaina se oli jopa vapissut karsinassaan, vaikka sillä ei varmastikaan ollut kylmä.

Palataan hetkeksi lauantaipäivään, sillä eläinlääkärikäynti ei tosiaankaan ollut päivän dramaattisin osuus. Aamulla aloin heti herättyäni tavoittelemaan päivystävää eläinlääkäriä ja onnekseni huomasin jo puhelinkeskustelun aikana, että nyt on hyvä ell., joka tietää paljon hevosista. Meiltä ajaa Nikan tallille noin kaksi tuntia, joten lähdettiin hyvissä ajoin liikkeelle trailerin kanssa, sillä ajatuksena oli viedä se valmiiksi tallille, jotta säästettäisiin vähän aikaa klinikkapäivänä. Matka sujui muutoin hyvin, mutta viimeiset kymmenen kilometriä piti ajaa vähän pienempää tietä, joka oli paikoittain aivan jäässä ja siinä oli pahimmillaan 10cm syvät juuri auton renkaan levyiset urat. Koppi on autoa leveämpi eikä täten mahtunut uriin, joten kun ensimmäiset kymmenen metriä jäätiköllä oli takana, koko yhdistelmä oli matkalla kohti ojaa. Alamäessä koppi lähti puskemaan auton sivulle ja siinä vaiheessa, kun se törmäsi sivuttain auton takapuskuriin, meistä tuli pelkkiä matkustajia. En ajanut itse, vaan puhuin juuri puhelimessa tallinomistajan kanssa ja ehdin vain sanoa ”Voi hemmetti, me mennään ojaan!” ja vähän ajan kuluttua puhelu jatkui sanoilla ”No niin, nyt me ollaan ojassa”. Kauhea tilanne, mutta näin jälkikäteen myös todella hulvaton, ja olenkin hihitellyt tälle mielenkiintoiselle puhelinkeskustelulle monta kertaa näin jälkikäteen :'D 

Auto törmäsi penkkaan vastaantulevien kaistalla ensin keula edellä, mutta kiinni oleva traileri väänsi sen niin, että lopulta iskeydyttiin penkkaan vielä sivuttain. Pyörähdettiin siis kapealla tiellä täydet 180 astetta ja lopputilanteessa auto ja koppi olivat täysin suorassa tien sivuun parkkeerattuna, mutta vain puoliksi penkan sisällä. Auto ei liikahtanutkaan, kun sitä ympäröi lähes metrin paksuinen lumihanki, mutta onneksemme paikalle pysähtyi heti kunnon neliveto, jolla auto saatiin takaisin tielle alle kymmenessä minuutissa. Kopin kanssa oli vähän enemmän lapiohommia, mutta tässä vaiheessa tallinomistaja tuli hakemaan minut pikaisesti tienposkesta, jotta ehtisin mahdollisimman nopeasti tallille eläinlääkäriä vastaan.

Soitin matkalla päivystävälle, joka kertoi olevansa jo melkein perillä, ja selitin tilanteen, että meillä on sekä auto että koppi ojassa, mutta myöhästyisin vain kymmenisen minuuttia. Kun pääsin paikalle ell. tosiaan jo odotteli minua, ja oli siellä löytänyt omatoimisesti oikean hevosen tarhan luo (pihassa noin 20kpl hevosia, ainoat tuntomerkit: 4v puoliverinen) ja tarkkaillut sen käytöstä siellä. Keskusteltiin hetki ulkona, jonka jälkeen otettiin Nika talliin tutkittavaksi, ja kyllä muuten osasikin olla kiltti potilas! Aluksi Nika katseli vähän epäluuloisena, mutta rentoutui pian ja seisoi hienosti paikoillaan kurkkien uteliaana lääkärin touhuja. Seuraavaksi ell. halusi nähdä, miten Nika reagoi karsinassa ollessaan ja oltiin ihan samaa mieltä siitä, että siinä on kyseessä osittain opittu tapa/keino purkaa turhautumista, mutta nyt mukana on myös jonkinlaista kipua todennäköisimmin vatsassa. Todettiin se sama asia, mitä ollaan jo pitkään mietitty eli Nika ei vain ole sopeutunut tähän moderniin hevosen elämään ja ei yksinkertaisesti pysty elämään tallissa. 

Nika on nyt ollut perjantaista asti kaverin kanssa tarhassa ympäri vuorokauden, ja voi sen vuoksi jo paremmin, kun eläinlääkäri lauantaina kävi sen tutkimassa eli vaikutuksen näkee heti sen käytöksessä. Tulevaisuudessa täytyy miettiä talliratkaisuja todella tarkasti, jotta Nikan hyvinvointi olisi taattu, ja käytännössä se tarkoittaa muuttoa pihattoon. Ulkona ollessa Nikan olo on paljon parempi ja ell. antoi sille lisäksi lääkkeitä, jotka hoitavat vatsaa. Kävi kyllä paras mahdollinen tuuri tämän päivystävän suhteen, sillä hän on ensimmäinen ell. tähän mennessä, joka tuntui todella ymmärtävän Nikan sielunelämää ja sitä todellista ongelmaa. Klinikkakäynnin jälkeen tiedetään taas enemmän, mutta valitettavasti sitä on pakko siirtää, koska ei voida ottaa riskiä ja lähteä kuljettamaan Nikaa ennen kuin tiet on sulat. Meidän yhdistelmällä ei muutenkaan ole enää mitään asiaa tielle ennen reissua korjaamolle, sillä trailerista on aisa vääntynyt ja auton kohtalo onkin sitten aivan omaa luokkaansa.... Korjauskustannuksia katsellessa näyttäisi siltä, että auto menee lunastukseen, joten nyt olisi varmaan hyvä hetki vaihtaa nelivetoon. Etupuskuri on aivan säpäleinä ja myös takapuskuri entinen, peräkoukku mutkalla ja koko auton runko on vääntynyt. Meidän kovan onnen takavetobemari taisi siis tulla lopulta tiensä päähän, mutta onneksi ainoastaan kukkaro kärsi tästä kolarista ja kukaan ei loukkaantunut.

Uusi ulkoasu ja uudet tuulet blogissa?

Ulkoasu koki vähän suuremman muutoksen pitkästä aikaa ja ainakin tällä hetkellä olen melko tyytyväinen lopputulokseen. Viimekertainen ulkoasu alkoi vain tökkiä ja pahasti, jolloin huomasin yhtäkkiä suorastaan inhoavani sitä. Talvinen banneri meni siis vaihtoon ja koska kevättä kohti mennään vääjäämättä, niin ajattelin kesäisen ulkoasun olevan hyvä vaihtoehto. Oikeanpuolimmaisessa Nikan kuvassa katse voisi suuntautua vähän paremmin kohti kameraa tai hivenen keskemmälle, mutta näin muutoin ainakaan omaan silmääni ei osu sen suurempia virheitä ja kokonaisuus näyttää harmoniselta - vaikkakin vähän hupsulta uusimpien kuvien ollessa hankien keskeltä.

Myös ikuisuusprojekti eli esittelysivujen päivittäminen on otettu tehtävälistalle, ja aion uusia ne parin päivän sisällä. On vain kovin vaikeaa kirjoittaa, että hevosia onkin vain yksi ja Veeraa ei enää ole.

Jos teille tulee mieleen kommentteja tai parannusehdotuksia tähän ulkoasuremonttiin, kuulisin niitä mielelläni ja myös toteutan parhaani mukaan. HTML-koodeja en uskalla lähteä lisäämään, mutta ainakin kaikki CSS-koodeilla tehtävissä olevat muutokset ovat mahdollisia.