tiistai 3. huhtikuuta 2018

Iso huoli pienestä hevoslapsesta


Nikalla on ollut alati kasvavia ongelmia tallissa viimeisen kuukauden ajan ja sitä ei voi esimerkiksi viedä enää ollenkaan karsinaan pidemmäksi aikaa, sillä sen mielenterveys ei kestä sitä. Nika on aina viihtynyt paremmin ulkona, ja sen karsinakäyttäytymisessä on ollut ajoittain omat haasteensa. Kouluttajan luona niitä on saatu hyvin ratkottua ja varsinainen käytösongelma oli jo poissa, mutta Nikan lomaillessa tilanne alkoi vähitellen muuttua huonompaan suuntaan. Tämänhetkiset oireet viittaisivat onneksi ”vain” mahahaavaan, sillä olemme pelänneet jopa kasvaimen mahdollisuutta. Klinikka-aika meillä oli jo valmiina tälle tulevalle viikolle, mutta lauantaina Nikaa kävi tutkimassa päivystävä eläinlääkäri, sillä tilanne tuntui huononevan nopeasti. Siitä on tullut todella hermostunut ja tallissa se tuntuu näkevän jatkuvasti demoneita. Perjantaina se oli jopa vapissut karsinassaan, vaikka sillä ei varmastikaan ollut kylmä.

Palataan hetkeksi lauantaipäivään, sillä eläinlääkärikäynti ei tosiaankaan ollut päivän dramaattisin osuus. Aamulla aloin heti herättyäni tavoittelemaan päivystävää eläinlääkäriä ja onnekseni huomasin jo puhelinkeskustelun aikana, että nyt on hyvä ell., joka tietää paljon hevosista. Meiltä ajaa Nikan tallille noin kaksi tuntia, joten lähdettiin hyvissä ajoin liikkeelle trailerin kanssa, sillä ajatuksena oli viedä se valmiiksi tallille, jotta säästettäisiin vähän aikaa klinikkapäivänä. Matka sujui muutoin hyvin, mutta viimeiset kymmenen kilometriä piti ajaa vähän pienempää tietä, joka oli paikoittain aivan jäässä ja siinä oli pahimmillaan 10cm syvät juuri auton renkaan levyiset urat. Koppi on autoa leveämpi eikä täten mahtunut uriin, joten kun ensimmäiset kymmenen metriä jäätiköllä oli takana, koko yhdistelmä oli matkalla kohti ojaa. Alamäessä koppi lähti puskemaan auton sivulle ja siinä vaiheessa, kun se törmäsi sivuttain auton takapuskuriin, meistä tuli pelkkiä matkustajia. En ajanut itse, vaan puhuin juuri puhelimessa tallinomistajan kanssa ja ehdin vain sanoa ”Voi hemmetti, me mennään ojaan!” ja vähän ajan kuluttua puhelu jatkui sanoilla ”No niin, nyt me ollaan ojassa”. Kauhea tilanne, mutta näin jälkikäteen myös todella hulvaton, ja olenkin hihitellyt tälle mielenkiintoiselle puhelinkeskustelulle monta kertaa näin jälkikäteen :'D 

Auto törmäsi penkkaan vastaantulevien kaistalla ensin keula edellä, mutta kiinni oleva traileri väänsi sen niin, että lopulta iskeydyttiin penkkaan vielä sivuttain. Pyörähdettiin siis kapealla tiellä täydet 180 astetta ja lopputilanteessa auto ja koppi olivat täysin suorassa tien sivuun parkkeerattuna, mutta vain puoliksi penkan sisällä. Auto ei liikahtanutkaan, kun sitä ympäröi lähes metrin paksuinen lumihanki, mutta onneksemme paikalle pysähtyi heti kunnon neliveto, jolla auto saatiin takaisin tielle alle kymmenessä minuutissa. Kopin kanssa oli vähän enemmän lapiohommia, mutta tässä vaiheessa tallinomistaja tuli hakemaan minut pikaisesti tienposkesta, jotta ehtisin mahdollisimman nopeasti tallille eläinlääkäriä vastaan.


Soitin matkalla päivystävälle, joka kertoi olevansa jo melkein perillä, ja selitin tilanteen, että meillä on sekä auto että koppi ojassa, mutta myöhästyisin vain kymmenisen minuuttia. Kun pääsin paikalle ell. tosiaan jo odotteli minua, ja oli siellä löytänyt omatoimisesti oikean hevosen tarhan luo (pihassa noin 20kpl hevosia, ainoat tuntomerkit: 4v puoliverinen) ja tarkkaillut sen käytöstä siellä. Keskusteltiin hetki ulkona, jonka jälkeen otettiin Nika talliin tutkittavaksi, ja kyllä muuten osasikin olla kiltti potilas! Aluksi Nika katseli vähän epäluuloisena, mutta rentoutui pian ja seisoi hienosti paikoillaan kurkkien uteliaana lääkärin touhuja. Seuraavaksi ell. halusi nähdä, miten Nika reagoi karsinassa ollessaan ja oltiin ihan samaa mieltä siitä, että siinä on kyseessä osittain opittu tapa/keino purkaa turhautumista, mutta nyt mukana on myös jonkinlaista kipua todennäköisimmin vatsassa. Todettiin se sama asia, mitä ollaan jo pitkään mietitty eli Nika ei vain ole sopeutunut tähän moderniin hevosen elämään ja ei yksinkertaisesti pysty elämään tallissa. 

Nika on nyt ollut perjantaista asti kaverin kanssa tarhassa ympäri vuorokauden, ja voi sen vuoksi jo paremmin, kun eläinlääkäri lauantaina kävi sen tutkimassa eli vaikutuksen näkee heti sen käytöksessä. Tulevaisuudessa täytyy miettiä talliratkaisuja todella tarkasti, jotta Nikan hyvinvointi olisi taattu, ja käytännössä se tarkoittaa muuttoa pihattoon. Ulkona ollessa Nikan olo on paljon parempi ja ell. antoi sille lisäksi lääkkeitä, jotka hoitavat vatsaa. Kävi kyllä paras mahdollinen tuuri tämän päivystävän suhteen, sillä hän on ensimmäinen ell. tähän mennessä, joka tuntui todella ymmärtävän Nikan sielunelämää ja sitä todellista ongelmaa. Klinikkakäynnin jälkeen tiedetään taas enemmän, mutta valitettavasti sitä on pakko siirtää, koska ei voida ottaa riskiä ja lähteä kuljettamaan Nikaa ennen kuin tiet on sulat. Meidän yhdistelmällä ei muutenkaan ole enää mitään asiaa tielle ennen reissua korjaamolle, sillä trailerista on aisa vääntynyt ja auton kohtalo onkin sitten aivan omaa luokkaansa.... Korjauskustannuksia katsellessa näyttäisi siltä, että auto menee lunastukseen, joten nyt olisi varmaan hyvä hetki vaihtaa nelivetoon. Etupuskuri on aivan säpäleinä ja myös takapuskuri entinen, peräkoukku mutkalla ja koko auton runko on vääntynyt. Meidän kovan onnen takavetobemari taisi siis tulla lopulta tiensä päähän, mutta onneksi ainoastaan kukkaro kärsi tästä kolarista ja kukaan ei loukkaantunut.

2 kommenttia:

  1. Hui kauheeta tuo ojaanajo! :o Onneksi siinä ei kuitenkaan käynyt pahemmin!

    VastaaPoista
  2. Onneksi ei sattunut tossa ojaan ajossa pahemmin! Pelti on aina peltiä, sitä saa onneksi uutta, jos se yhtään lohduttaa. :'D

    VastaaPoista