My Day 28.7.

 

Torstaina päätin kuvata minun päivästäni postauksen tänne blogiin ja täytyy myöntää, olen yllättynyt miten upeita kuvia voikaan kameraan yhden päivän aikana kertyä!

 

Herätys soi ensimmäisen kerran yhdeksältä, mutta tapani mukaan vanuin sängyssä vielä puolistuntisen ennen kuin nousin aamupalalle. Tai no tarkalleen ottaen ensimmäisenä jouduin hiippailemaan aamutakissani autolle hakemaan kameraan lyhyemmän objektiivin, sillä se oli jäänyt sinne edellisiltana ja tarvitsin sitä heti päivän ensimmäisen kuvan ottamiseen. Samalla käytin Elsan ulkona ja syötiin yhdessä karviaisia suoraan pensaasta, jonka marjat Elsa avuliaasti yritti tuhota ja syödä ennen kuin ehdin poimimaan ne.

 

 

 

Tein tapani mukaan aivan liikaa aamupalaa, josta itse en syönyt puoliakaan vaan työnsin kaikki loput Jaakolle :D Aamupalalla selasin alkuun lehteä ja juteltiin päivän suunnitelmista, mutta sitten voiton vei Jaakon selaama Autovahinkokeskuksen sivusto, josta olisi löytynyt mm. kerran  järveen uponnut lähes uusi Jaguar siinä kunnossa, että olisi irronnut kymppitonnilla. Arveltiin että meidän taidoilla ja budjetilla siitä ei vielä autoa tulisi, joten tarjous jäi valitettavasti tällä kertaa tekemättä! Ennen Saarijärvelle lähtöä siivosin vielä nopeasti huoneeni edustuskuntoon (pitäisi kuvata siellä joka päivä, niin se olisi aina siistinä...) ja pakkasin kamppeet kasaan.

 

 

 

Elsa pääsi mukaan reissuun ja ensimmäisenä Saarijärvellä suunnattiin lounaalle Kahvila Friseehen. Suosittelen poikkeamaan, jos joskus liikutte sillä suunnalla tai ajelette 13-tietä ohi, tosi moderneja, terveellisiä, maukkaita keittoja, salaatteja sekä myös herkkuja tarjolla tosi edulliseen hintaan! Plussaa myös siitä, että koirat ovat tervetulleita terassille ja siellä oli valmiina jopa oma juomakuppi näille karvaotuksille. Oli tosi kuuma päivä, joten oli mukavaa, että sai rauhassa syödä eikä tarvinnut hätäillä takaisin autolle koiraa pelastamaan.

 

Elsa ei ole itseasiassa koskaan tainnut ollut terassilla mukana, mutta silti se oli niin coolisti että! Kannatti kouluttaa se hyvin pentuna :D

Ei uskoisi, että pienestä tuppukylästä saa tällaisia jälkkäreitä! Laitettiin annos puoliksi Jaakon kanssa ja olin slti ihan täynnä tän jälkeen.

 

Seuraavaksi matka jatkui Julmille Lammille lenkkeilemään, uimaan ja ihastelemaan maisemia. Aina kun istahdan ratin taakse ja pääsen ajamaan, nautin siitä oikeastaan enemmän kuin kohteesta johon olemme menossa, mutta paikkana Julmatlammit on kyllä super hieno :D Se ei varmaan ole tullut aikaisemmin esille täällä blogissa, mutta mä siis rakastan ajamista, se on melkein parempaa kuin ratsastaminen ja se on paljon sanottu se!

 

Mun vaatetus ei näytä kovin pro-eräilijän kamppeilta, mutta älkää huoliko, tää tyttö on rämpinyt Jukolankin läpi kahteen kertaan, joten poluilla pysytellessä voi ottaa chillisti, kun ei tarvii näyttää ammattilaiselta

 

 

 

 

Elsa meinas hukkua, kun sillä tarttu vesikasvit tassuihin, niin se alko vaan räpiköimään ihan paniikissa :DD Olisin kyllä pelastanut sen, jos tilanne olisi alkanut näyttää oikeasti uhkaavalta xD

Jouduttiin sitomaan Elsa siksi aikaa puuhun, että päästiin itse uimaan, sillä se yrittää aina "pelastaa" uivat ihmiset, jos ne on sen mielestä pulassa. Loppujen lopuksi se onkin se, joka yrittää hukuttaa ja raapii, vaikka tarkoittaa hyvää :'D

:D♥

Elsa oli pulassa eikä meinannut päästä ylös jyrkältä törmältä, mutta saalis ei tipahtanut suusta hädänkään hetkellä

 

 

Yksinäinen sorsa loi aika hienot renkaat veteen

 Retken jälkeen lähdin ratsastamaan Geren ja suunnattiin koko porukan voimin maastoilemaan. Kun Elsa oli nuorempi se pelkäsi kovasti hevosia, mutta nykyisin siitä on tullut paljon luottavaisempi ja rohkeampi ja kehumalla se uskaltaa tulla lähellekin. Se on kyllä ihan hyväkin, että Elsa ymmärtää kunnioittaa niin paljon isompaa eläintä eikä juokse jalkoihin haukkumaan vaan pitää sopivan turvavälin.

 

 

"Myös kilpakenttien ulkopuolella friisi loistaa monipuolisena harrastuskaverina"

 

 

 

 

 

 

Kun olin ratsastanut ja hoitanut mustan, lähdettiin ajelemaan kotiin, jossa pyörähdettiin vain pikaisesti syömässä ja vaihtamassa vaatteet uutta tallireissua varten. Tällaista se on, kun hevosia on kahdessa paikkaa, ei  muuta ehdi tekemään kuin ajamaan tallilta toiselle, mutta onneksi syksyllä on luvassa helpotus sen suhteen...

 

 

Oli tosi kuuma päivä ja matkalla Konginkankaan tallille pyörähdettiin vielä uimassa. Asuni olikin aika erikoinen, kun lähdettiin hakemaan varsoja laitumelta pihaan pelkissä bikineissä, shortseissa ja tennareissa :D Yleensä kaikki hepat ruokitaan suoraan laitumella, mutta tuolla kertaa haettiin Nika ja sen ystävä talliin lastausharjoituksia varten. Olen suunnitellut toteuttavani vähän laajemman postauksen lastauksen ongelmatilanteista ja niiden ratkaisuista, eli niistä harjoituksista pääsette lukemaan tarkemmin vasta silloin. Minun vaatetukseni oli äärimmäisen epäsopiva lastaukseen ja ylipäätään etenkin nuoren käsittelyyn, älkää siis ottako siitä mallia! Puolustuksekseni sanottakoon kuitenkin, että tiesin Nikan olevan tosi laiskalla tuulella helteiden vuoksi ja sen käytöksen tuntee, joten luottavaisin mielin puuhailin sen kanssa.

Nika viihtyi tallissa taas liiankin hyvin ja sitä ei olisi yhtään huvittanut harjoitusten jälkeen lähteä enää takaisin laitumelle ja se käyttäytyi aivan tasan samalla tavalla kuin viimeksi, kun sitä ei olisi kiinnostanut lähteä Saarijärveltä viileästä tallista kotiin. Sillä on nyt sellainen kokeiluvaihe uhmaiässä, tosi rauhallinen se on eikä temppuille, mutta kuten jo aiemmassa postauksessa vähän aikaa sitten totesin, testaa vaan onko ihan pakko totella jos vähän väsyttää ja laiskottaa. Mitään radikaalia se ei tosiaan ole ainakaan tähän mennessä tehnyt, vaan se on vain jumahtanut paikalleen niille sijoilleen eikä ole suostunut liikkumaan enää. Että sellainen aasi, tainnut periä geeninsä äipän puolelta :D
 

 

Mehtäläinen tukka sotkussa

En laittanut Nikaa koppiin asti ollenkaan tuona päivänä, vaan edetään suunnitelmallisesti tavoitteeseen, joka poikkeaa ehkä hieman siitä yleisimmästä päämäärästä.

 

Kun varsat oli palautettu kävellen laitumelle lähdettiin ruokkimaan tammat ja uusin tulokas, tämän kesäinen orivarsa, autolla laitumen toiselle lohkolle. Veera on sopeutunut oikein hyvin pieneen laumaansa ja sekä Veera että minä olemme yrittänyt adoptoida tuon uuden varsan :D Ai että ne on ihania. Varsat ♥

Näitä kuvia tuli sen verran paljon ja kaikki niistä tuntuivat olevan niin ihania, että aion tehdä niistä vielä omankin postauksensa ja tässä saatte nähdä vain pienen sneak peekin!

 

♥

Tää on jotenkin maaginen tunnelmaltaan

Kun saatiin kaikki hepat hoidettua ja lähdettiin kotiin oli jo myöhä ja kello lähenteli yhtätoista, mutta nähtiin niin upea auringonlasku eräällä sillalla, että oli aivan pakko ajaa auto sivuun (ei sentään ojaan Bemspoloista) ja hypätä ulos kuvaamaan. Teen tuota aika usein, että yhtäkkiä matka keskeytyy aina, kun ei ole kiire mihinkään. Usein minulla ei ole edes kameraa mukana ja silloin saakin nauttia pelkästä maisemasta ja aina kyllä tuntuu, että kannatti! Tuolloin minun olisi tosin ollut kyllä tarkoitus käydä vielä kaupassa tallireissun jälkeen, mutta se aikataulu meni pilalle jo siinä vaiheessa, kun olin vain hengaillut varsan kanssa laitumella jo tunnin tekemättä varsinaisesti mitään :'D Suosittelen muuten oikeasti viettämään vain yksinkertaisesti aikaa hevosystävienne kanssa, se on todella palkitsevaa ja itse ainakin nautin siitä suunnattomasti!

 

Iltapalaksi laitoin (taas) liikaa syötävää, ja kunhan olimme valmiit menimme saunaan ja tehtiin kaikki iltatoimet valmiiksi. Sitten seurasi päivän eka varsinainen istahdus sohvalle tai oikeastaan tarkemmin sängylle, kun katseltiin vähän aikaa Arrowia Netflixistä. Tosi koukuttava sarja, josta kannattaa katsoa ainakin eka jakso, jos ette ole vielä tutustuneet kyseiseen ohjelmaan. Nukkumaanmeno venyi myöhään, kuten tavallista ja juuri kun olin nukahtamassa yhden aikoihin kuulin epäilyttävää ääntä sängynnurkasta. Vaistoni käski kurkistaa sinne ja sieltähän löytyikin itse maiskueläin aka Hilleri eli kansankielellä meidän havannankoira Siru. Oli hirveä työ yrittää houkutella se pois sieltä sängyn alta nurkasta ja jouduttiin nousemaan ylös hakemaan sille herkkuja keittiöstä, että se suostui lähtemään :D Se oli jossain vaiheessa salaa livahtanut huoneeseen, mutta se oli pakko ajaa pois, koska muuten se olisi alkanut rellestämään yöllä äänekkäästi ja sillä on outo tapa raapia nurkassa seiniä, niin en oikein osannut arvostaa sen uutta asuinsijaa minun tyynyni juuressa. Jos joku muuten ihmettelee mitä nimitys maiskueläin tarkoittaa, niin se tulee siitä kun Siru aina välillä maiskuttelee jotenkin kummallisesti ja kuulostaa vähän kuin se mässyttäisi jotain, vaikka sillä on suu tyhjä. Meidän eläimet on aika kummallisia...

 

Sinne itse petosiru oli maastoutunut

Suloinen se on, mutta pitää kovaa ääntä :DD

Toivottavasti tykkäsitte postauksesta ja jaksoitte katsoa kaikki kuvat niiden paljoudesta huolimatta!

 

"I remember thinking I had to have you or I'd die"

Videolla näette varsan ensihetket sekä meidän tarinan tiivistettynä tähän päivään asti. Veraa on kutsuttu vaaralliseksi hevoseksi ja ehkä se olikin sitä alkuaikoina, kun minulla ei ollut vielä kokemusta samalla tavalla haastavista hevosista. Kaksi kertaa olen oikeasti pelännyt sen selässä tai sitä käsitellessä ja ihan rehellisesti sanottuna mietin, että selviääkö kumpikaan meistä hengissä takaisin kotiin. Veera on aikaisemmin keulinut ratsastajan kanssa ympäri niin, että koko hevonen paiskautui pystyyn hyppäämisen jälkeen maahan taaksepäin jättäen silloisen ratsastajansa osittain alleen. Ja sitä temppua pelkäsin kuollakseni jos tamma päättäisi toistaa sen.

 

Mutta noista ajoista on jo vuosia. Nopeasti tamman kanssa oppi toimimaan ja kun aloin tuntea sen, siitä tuli maailman paras ja luotettavin ystävä. Sen selässä en enää koskaan pelännyt uudestaan ja huomasin, että joka kerta, kun Veera suunnittelee jotain se kyllä ilmoittaa siitä etukäteen ja pystyn lukemaan sen ajatukset tulevasta. Eli kyllä, se innostuu edelleen, pomppii ja keulii, kun on malttamaton ja tahtoisi jo mennä ("Varsa tahtoo laukata" on Nykäsen Kallen legendaarinen lausahdus Veerasta maastoradalla... :D), mutta nykyään sen kanssa osaa toimia ja tietää mistä tempaukset johtuvat ja tietää sen rajat. Aina kun se tekee jotain "tuhmaa" nykyisin, minua alkaa vain naurattaa ja ilahdun suuresti siitä, että vanhempi tamma on vielä innoissaan ja hyvässä kunnossa. Samaan aikaan yritän toki komentaa sitä vähän, ettei nyt aivan saa elää kuin pellossa, vaikka jotain erityisvapauksia on jo saanutkin!

Veera on ollut minulla jo lähes viisi täyttä vuotta. Se on neljäsosa minun koko elämästäni. Ei siis ihmekään että tammasta on tullut niin tärkeä, erottamaton osa minua - se menee kaiken edelle.

 

Nyt näiden alkutekstien jälkeen itse videoon, olisin tosi kiitollinen jos katsoisitte sen ja kertoisitte mielipiteenne siitä! Minusta ainakin oli tosi hauskaa katsella noita vanhoja videoita, olin jo melkein unohtanut että mekin olemme joskus kilpailleet esteitä ja kenttää :D

 

 

"It was the first time that I saw you. 

I'd never seen anything so perfect.

 

 I remember thinking that I had to have you or I'd die.

 

And I felt so peaceful and safe,

Because I knew that no matter what happened,

from that day on,

nothing can ever be that bad.

Because I had you."

 

Ison pojan opintomatka

 

Löytyykö valistuneita arvauksia kumpi onkaan kumpi?

 

Keskiviikkona oli aika lastata ensimmäistä kertaa sitten pikkuvarsa-aikojen, molemmat omat hevoset samaan koppiin. Tämäkin tuntuu tietyllä lailla virstanpylväältä, jota olen odottanut jo kauan - aina yhtä ihanaa huomata kuinka varsa kasvaa ja viisastuu. Tällä kertaa matkassa ei ollut kyse sen kummemmasta, kuin vain Veran kengityksestä ja Nikan vuolusta. Molemmat hepat matkasivat sitä varten Saarijärvelle meidän kotitallille ja Nikalle se oli aivan uusi paikka, mutta samalla sen tuleva koti. Matka meni hyvin ja heti kopista asteltuaan Nika asettuikin taloksi Veeran karsinaan ja mussutti siellä tyytyväisenä heinää, sekä ihmetteli hänen mielestään kummallista ääntä pitävää uimurikuppia. Suurin osa tallikavereista on jo aikaisemmin kysellyt milloin varsa muuttaa sinne tai tulee edes näytille, ja laskinkin, että meitä oli parhaillaan siinä Nikan ja Veeran ympärillä yhtä aikaa yhdeksän silmäparia, kun kaikki tahtoivat nähdä tallin tulevan asukin :D

 

Molemmat hepat saivat kehuja, mutta erityisen vuolaasti varsa fiksuudestaan. Käyttäytyy kuulemma kuin vanha hevonen ja huomautuksena vielä, että sehän on tosiaan pelkästään hyvä asia! Kengittäjä kertoi että Nika on todennäköisesti ns. "oikeajalkainen" (vrt. ihmisten oikea- ja vasenkätisyys) eli vasemman takajalan kavio oli aavistuksen pienempi, koska se ei käytä sitä niin paljon. Kaikilla hevosillahan on luontainen puoliero, mutta kun sitä heikompaa puolta lähtee vahvistamaan heti kun treenit alkavat, syntyy suora hevonen jolle kumpikin suunta on yhtä vahva.

 

Nika meinasi asettua taloksi vähän turhankin hyvin, sillä se ei olisi jaksanut enää tulla takaisin koppiin paluumatkalle. Se ei ollut missään nimessä peloissaan vaan ennemminkin se kokeili "Onks pakko, väsyttää jo ja kotona oottaa paarmat ja yö ulkona?". En alkanut paineistamaan varsaa, koska eihän meillä ollut mihinkään kiirettä vaan rauhassa odottelin lastaussillalla, milloin poika kyllästyy. Niinhän se astelikin sisään traikkuun vartin odottelun jälkeen kiltisti ilman mitään hätää. En tykkää yhtään sellaisesta reuhaamisesta lastauksessa, jossa vuoroin ihmiset karjuu ja luudat heiluu, vaan itse tahdon tehdä asiat rauhasssa niin, että hevosella jää parempi muisto ja siten se kiipeää koppiin seuraavan kerran mielellään. Onhan tuollainen tunnin matka äkkiseltään aika raskas tottumattomalle varsalle (Nikan ehkä noin viides kerta trailerissa matkaten), joten en ihmettele yhtään, että se olisi mielummin jäänyt viileään talliin syömään tuoretta heinää. Täytyy siis aloittaa taas lastausharjoitukset ennen seuraavaa matkaa, jotta varsa on taas innoissaan juoksemassa koppiin niin kuin aikaisemmin. Ennenhän "ongelma" oli se että täytyi ehtiä itse alta karkuun kun Nika loikki niin innoissaan koppiin :D

 

 

 Kivaa kuitenkin, että visiitti sujui noin hyvin ja odotan yhä enemmän syksyä, kun molemmat hepat siirretään Saarijärvelle ja pääsen taas harjoittelemaan enemmän ja näen molempia joka päivä!

 

Äiti ja poika kopissa. Veera oli ihana heti, kun Nika tuli sen viereen koppiin se alkoi nuolla sitä aivan kuin silloin, kun se oli varsa :D♥

Veera nautiskelemassa jalkahoidosta

Nika hengaili sillä aikaa tamman karsinassa ja katseli kengitystä.

Nikan vuoro. Ipana oli kiltisti, vaikka oli hirveästi kaikkea uutta nähtävää ja kaikki oli kiinnostavaa!
(Jostain syystä en muuten meinaa tunnistaa itseäni tästä kuvasta :DD)

Poika oli vähän väsynyt matkasta, kun talutin sitä takaisin laitumelle :D Huomaa, että varsoille on rankkoja tällaiset lyhyetkin reissut etenkin helteellä.

Nika laitumella ilta-auringossa

Sen silmien ilme on muuttunut jotenkin paljon rauhallisemmaksi ruunauksen jälkeen

Nika nautiskelee rapsuttelusta



Mun lempilapsi ♥