Vuosikatsaus menneeseen

 

Vuonna 2014 en startannut yksissäkään kilpailuissa, emme valmentautuneet Veeran kanssa ollenkaan ratsukkona, ylipäätään pääsin tamman selkään ehkä noin viisikymmentä kertaa koko vuoden aikana. Mutta mitä sain tilalle?

 

 

Jotain mittaamattoman paljon arvokkaampaa, kuin mitkään maailman ruusukkeet.

Ennen kaikkea uuden ystävän, maailman hienoimman hevoslapsen.

 

 

 

Vuosi 2014 oli minulle valtava käännekohta hevosten parissa. Täysin erilainen kuin yksikään aiempi, mutta ehdottomasti tähän mennessä paras kaikista.

 

 

  Vuoden ensimmäiset kuukaudet menivät pitkälti varsan tuloa odotellessa ja lähes joka päivä piti tarkastaa, että onhan se mahan asukki vielä tallessa. Koko talvi oli lähes lumeton joten kentän pohja oli melkoisen ala-arvoisessa kunnossa ja mahdollisuudet tamman liikuttamiseen minimaaliset. Veera ei myöskään perustanut enää maastoilusta varsahormoonien vuoksi ja tamman kanssa metsään lähteminen muistutti lähinnä itsemurhayritystä, kun yli puolet matkasta taittui kahdella jalalla silloin kun tamma piti taukoa eteenpäin sinkoilusta ja paikoillaan pomppimisesta. Alkuvuodesta hoidin aika paljon meidän tallikaverin koulutettavana olevaa nuorta ja myös Boke oli meidän kaverina huhtikuun puoleenväliin asti, joten ponin kanssa tuli touhuiltua joka päivä jotain.

 

Helmikuussa tammat vähän riehuivat karsinoissaan, tuloksena hokeilla rei'itetty väliseinä, pari katkennutta lautaa, säpäleinä oleva suolakiviteline, pieni haava ja välitön erottaminen toisille puolille tallia

Kevät toi mukanaan lämpimät, pitkät päivät ja Veeran alati kasvavan vatsan sekä jännityksen. Pääsin ratsastamaan herkällä ja hienolla täykkäritamma Falbella, joka oli todella opettavaista. Lähdettiin usein ratsastamaan heti yhden jälkeen koulusta päästyäni ja kaikki nämä reissut todellakin kuuluvat kevään kohokohtiin! Veeraa vahdittiin yöt vuoroissa kotoa käsin valvontakamerasta ja varsomisen lähestyessä olin kaiket päivät tallilla koulun sijaan. Yöllä 19.5. kevään ensimmäisen ukkosmyrskyn aikaan kauan odotettu hieno, iso ja rohkea oripoika syntyi maailmaan ja Veera hoiti pikkuistaan heti niin hienosti ♥ Nimen keksiminen orivarsalle meinasi tuottaa alkuun hieman päänvaivaa, mutta loppujen lopuksi olin hyvin tyytyväinen Nikan molempiin nimiin ja ne kuvastavat poikaa hyvin! Lapsi on ollut pienestä asti todella välkky kaveri (vaikkakin melkoinen riiviö) ja se on oppinut kaiken todella nopeasti, joten sen kouluttaminen on ollut hyvin mukavaa.

Falbe :')

♥
Ensimmäistä kertaa jaloillaan



Pikkuviikari aamulla kahdeksan tuntia syntymästä

Pikkujätkä ulkoilee alle päivän ikäisenä :)

Tankkaustauko

Siirryin itse kesälomalle jo pari viikkoa aiemmin kuin muut koululaiset, käyden vain pyörähtämässä lukion kevätjuhlassa, sillä halusin hoitaa Veeraa ja varsaa mahdollisimman paljon. Nämä alkukesän lämpimimmät päivät aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan ihanan hevoslapsen ja tammaystäväni kanssa olivat ehdottomasti koko vuoden parhaimmat ♥



Varsa 3 päivää olisi karannut tarhasta jos en olisi juossut väliin, yksi jalka oli jo siinä vaiheessa ulkona :D

Varsa piti minua alkuun varaäitinään ja yritti etsiä maitoa mm. minun kainalosta



Pikkupoikakin halusi maistella ruohoa niinkuin mamma, mutta jalat olivat aivan liian pitkät, joten piti keksiä jos jonkinlaisia konsteja.





Veera keksi hyvän keinon vahtia varsaa niin, ettei se pääse ainakaan karkaamaan huomaamatta!

Kesä oli aivan mahtava ja varsa sen kuin komistui sekä kasvoi päivä päivältä! Kesäkuun lopussa Eevin Harly-poni tuli meidän tallille pariksi viikoksi ja pääsin todella pitkästä aikaa meidän oman kotivalmentajan tunnille ratsunani sillä kertaa Harly. Valmennus oli aivan mahtava enkä voinut kuin virnistellä ponin selässä joka hyppäsi kuin tiikeri! Tämän valmennuksen aikana saatiin idea, että voisin alkaa käydä Saarijarvellä meidän valmentajan tunneilla lainahevosilla. Tästä hevoskesäni nousi vielä oikein uusille siivilleen ja tänä vuonna olenkin oppinut varmaan enemmän kuin koskaan. Paljon erilaisia hevosia; varsoja, nuoria, aikuisia ja konkareita, niiden käsittelyä ja myös ratsastamista. Todella usein olin hevosen selässä jo aamukahdeksalta valmiina treenaamaan.

 

 

Harly, poni joka hyppäsi kuin tiikeri





....silloin kun hyppäsi :D♥









 

Lisää varsan erikoisia taidonnäytteitä ruohon syömisestä





Salama McQueen



Varsa ja Kamu-setä :)





Meidän pikku-ukkonen houkutteli monta kertaa kesän aikana paikalle isomman sellaisen



Ubu-ruunan kanssa uimassa treenin jälkeen :)
Kuvasta kiitos Pertille!

Iso poika heinäkuun puolessavälissä

Varsan motto olisi lienee "Jos se on kiellettyä, sitä on kokeiltava!"

"Onhan tämäkin varmasti tuhmaa?"

"Hehe tää ainakin on kiellettyä"

Iltauinnilla auringonlaskussa kymmenen aikoihin

 



Syksyn myötä alkoi paluu arkeen aivan mahtavan kesän jälkeen ja valmennukset & muut heppajutut siirtyivät pääasiassa iltaan tai viikonlopulle. Varsan kanssa oli tarkoitus käydä näyttelyssä, mutta Hippoksen mielestä Veeran maahantuonnin yhteydessä sen alkuperästä ei ollut toimitettu riittäviä todisteita ja nyt Nika ei voinut osallistua näyttelyyn, koska ei tiedetty onko Veera ravihevonen(!?!) (Vai olisikohan se sittenkin aasi kenties, niinhän minä olenkin aina sanonut.) Ongelmana oli siis että Veeran suku on epäselvä, eikä tamman rotua voida tietää, jolloin myös varsan rotu on mysteeri. Hauskintahan tässä on kuitenkin se, että Veera on merkitty puoliveriseksi ratsuhevoseksi myös Suomen papereihin, mutta samaan aikaan kuitenkin sanotaan, ettei tiedetä onko se ravuri vai ratsu.

 

 Mistään näistä en olekaan aiemmin blogin puolella maininnut, mutta kun aloimme sitten itsekin tutkia Heppajärjestelmän tietoja tarkemmin huomasimme, että tiedot ovat osittain ihan pielessä. Sinne oli siis merkitty, että Veeran emän emä olisi syntynyt samana vuonna kuin Veera. Sehän ei tietenkään ole mahdollista ja huomasimme, että tietojen kopioinnissa on käynyt pienoinen kirjoitusvirhe ja 1977 on vaihtunut vuodeksi 1997. Alkuperäisissä papereissa tämä lukee selkeästi ja Veeran emän puolen suku löytyy täydellisenä Venäjän virallisesta trakehner-tietokannasta aina tsaarin ajoille asti ja selviää, että kaikki Veeran emän puolen aiemmat sukulaiset ovat kantakirjaoreja sekä -tammoja. On siis hyvin mielenkiintoista, että isästä joka on todistetusti puoliverinen (suvussa pelkkiä puoliverisiä, hannoverilaisia, holsteininhevosia jne. joiden sukujuuret ovat selvillä vähintään 1800-luvulle ja johtavat lopulta neuvostoliiton kautta saksaan) sekä emästä jonka vanhemmat ovat kantakirjattuja trakehnereja syntyisi jotain muuta kuin ratsu.

 

Soitimme Hippoksen jalostusvastaavalle tällöin heti silloin kun huomasimme, että Nikaa ei voi ilmoittaa näyttelyyn, joka sitten kertoi että Veeran tiedoissa on puutteita. Sen jälkeen huomasimme siis kuitenkin itse, että on tapahtunut virhe ja lähetimme heti sähköpostilla dokumentteja jotka todistavat Veeran alkuperän. Tämän jälkeen meille ei kuitenkaan vastattu enää mitään Hippoksesta, mutta Nikan tunnistuksen yhteydessä, kun kerroimme asiasta Keski-Suomen jalostusliiton vastaavalle hän vaikutti kiinnostuneelta asiasta ja otti Veerasta ylimääräisen verinäytteen sekä arvioi tammaa ja varsaa muutenkin. (Hienoja olivat :)) Muutama viikko sitten huomasimmekin, että Veeran tiedot ovat täydentyneet jo hieman myös Heppajärjestelmään eli ehkäpä poikakin pääsee vielä joskus näyttelyyn!

 

Poika poseeraa alkusyksystä

Välillä pitä koettaa onneaan josko ihmiset eivät olisikaan tarkkana

Sinneppä karkasi, mutta liikkui muuten todella hienosti!

Piruetteja on harjoiteltu ahkerasti pienestä pitäen

"Lol mamma mitä ihmettä sä oikeen duunaat? Kierit hiekassa, siitähän menee karvat ihan sotkuun ja näyttääkin urpolta."
Tunnistuksen jälkeen varsakin oppi piehtaroimisen ilot, kun niskaa kutitti niin vietävästi mikrosirun jäljiltä, että sitä oli ihan pakko päästä hankaamaan johonkin :D

 

Jättiläispoika syyskuun puolivälissä

Veeralla on asiaa :)

 

 

Talvi on alkanut tosi hienosti ja lupaavasti sekä iloksemme myös ihanan lumisena! Joulukuun alussa jätimme vanhat maisemat taaksemme ja molemmat hevoset vaihtoivat tallia Nikan nykyisen asuinpaikkaan. Varsa otti alkuun hieman stressia muutosta ja alkaneesta vieroituksesta, mutta viikon sisällä molemmat hevoset kotiutuivat hyvin. Uusi talli sekä sen ihmiset ovat todella mukavia ja se on ehdottomasti paras mahdollinen paikka meidän lapselle :) Nythän Veera onkin jo muuttanut vielä uuteen talliin Saarijärvelle, mutta Nika on edelleen samassa paikassa ja saanut varsakaverin jonka kanssa leikkiä, mutta se tapahtui vasta uutena vuotena.

 

 

Kokonaisuudessaan vuosi oli siis todella hieno ja toi mukanaan uusia kontakteja ja ystäviä hevosmaailmassa sekä myös monia uusia heppatuttavuuksia sekä niiden mukana tullutta kullan arvoista kokemusta!

 

Ja sen lapsen ♥

 

♥

Vuoden ensimmäinen

 

Tulipahan aloitettua uusi vuosi tehokkaasti, sillä eilinen oli kyllä aivan täynnä toimintaa heti aamusta lähtien! Aamupäivästä lähdettiin tallille pakkailemaan tamman tavaroita ja aika pian päästiin myös laittamaan käytäntöön suunnitelma varsan ja Veeran erottamisesta. Pojalle meinasi tulla hätä tallissa kun Veera jäikin kauemmas käytävään, mutta tamma malttoi onneksi olla ihan fiksusti. Traikkuunkin Veera tuli niin kiltisti perästä, vaikka Nika jäi karsinaansa hirnumaan! Seuraavaksi koppi ajettiin vähän kauemmas niin etteivät tamma ja varsa kuulisi toistensa huutoa, eikä Nika silloin yrittäisi karata. Tämän jälkeen poika ja sen varsakaveri vietiin ulos yhteiseen tarhaan ja kyllä muuten irtosi Nikasta liikettä. Vähän harmitti tietysti kun sillä oli alkuun niin hätä äipän perään, ettei se ensin edes yhtään huomioinut uutta kaveriaan, mutta ai että minkälaista ravia sekä laukkaa se oikein esitti! Oli muuten askeleissa ilmaa, keveyttä, tahti ja kunnon viive. Oripoikahan suorastaan tanssahteli! On tuossa varsassa muuten ilmeisesti myös vähän estehevosen vikaa, se nimittäin ihan tosissaan suunnitteli hyppäävänsä puolitoistametrisen aidan yli mamman perään kunnes karjuttiin se pysähtymään.

 

Mammalta perittyjä hyppytaidot :) Mutta Veera ei kyllä sentään pompi aitojen yli

Veeran matka sujui hyvin ja uuden kotitallin pihassa moni heppa toivotti sen tervetulleeksi :) Otin Veeran pois kopista ja kävelytin sen suoraan tarhaan, koska se olisi vaan suotta hermostunut jos sen olisi vienyt talliin. Tamma oli todella kiltisti ja oikein rauhallinen eli ilokseni myös superhyvä käsitellä eikä hötkyillyt ollenkaan. Tarhassa se löysi heti uuden kaverin naapurista ja vein sille vielä vähän heinää mutusteltavaksi, jonka jälkeen lähdin hakemaan meidän valmentajan hepan tarhasta, koska ratsastin sillä heti seuraavaksi valmennuksessa. Olen nyt pari viimeistä kuukautta ratsastanut valmennuksissa sellaisella nuorehkolla suokilla ajatellen Nikan tulevaa koulutusta, mutta nyt oli kiva päästä taas vähän pitemmästä aikaa osaavammankin ratsun selkään! Valmennus meni hyvin ja ainakin edelliskertaan joka oli syksyn alussa parannusta oli paljon. Siirtymiset sujuivat paljon paremmin ja osasin tällä kertaa istua hevosta häiritsemättä myös harjoitusravissa.

 

Valmennuksen jälkeen laiteltiin Veeran tavarat oikeille paikoilleen, nimikoitiin loimet, kirjoitin tamman hoito-ohjeet, laitoin ruuat valmiiksi ja niin edelleen. Kun kaikki oli valmista kello oli jo reippaasti yli kuusi, joten päätin hakea tamman sisälle talliin ennen lähtöä, koska se on tottunut siihen, että laitan sen yöpuulle ja halusin myös nähdä miten se suhtautuu uuteen talliin. Veera oli oikein kiltisti sekä rauhallinen ja jäi tyytyväisenä napottamaan karsinaansa. Saatiin myös viesti, että pojat pärjäävät keskenään mallikkaasti toisaalla, joten kaikki hyvin!

 

Ai niin tallin omistajan kanssa tuli puheeksi, että meidän auto hajosi, joten hän tarjosi heti meille omaa autoaan lainaan!(!!) Ensin Nikan tallinomistaja lähtee kuskaamaan Veeraa lähes tunin ajomatkan päähän ja nyt saatiin täältä Veeran uudelta kotitallilta auto lainaan, vau, suuret kiitokset.

 

Heinähattu

 

Tänään päätin ratsastaa Veeralla jo vähän ja tamma oli oikein hyvä! Se tuli heti tarhassa innoissaan portille vastaan ja tallissakin sillä tuntui olevan hieman energiaa kun varustin sen käytävässä. Maneesiin meni sopivasti toinenkin heppa samaan aikaan, niin Veerakaan ei jaksanut nähdä ylimääräisiä pikku-ukkoja seinillä. Tamma oli siis tosi kiltisti, virtaa sillä olisi kyllä ollut, mutta vaikka se välillä vähän kiihdyttelikin, tuli se heti pidätteestä takaisin. Ratsastin tosi kevyesti, yhteensä noin 25min mukaanlukien kymmenen minuutin alku ja loppukäynnit eli varsinaista työskentelyä tuli vain viitisen minuuttia ja sekin hyvin pitkässä pyöreässä eteen-alas muodossa. Veera on onneksi säilynyt suht hyvässä lihaskunnossa varsomisesta huolimatta, jonkinverran lihaksia on tietysti tippunut, mutta tästä on kuitenkin hyvä lähteä rakentamaan taas kuntoa!

Tarttis varmaan tehdä jotain tälle laadulle.
Uusi kamera thanks, nykyinen on lelu :(