maanantai 4. joulukuuta 2017

Elämä heittelee

Kun vielä perjantaiaamuna pää oli pilvissä edellispäivänä koetuista onnistumisista Nikan kanssa, jo sinä iltana sieltä palauduttiin ennätysvauhtia, kun kaikki kääntyi toisin ja Veralla näytti olevan taas paha ähky. 


Minun oli tarkoitus mennä ihan normaalisti tekemään iltatalli seitsemän aikaan. Lähdin hakemaan Veraa tarhasta, ihmettelin miksei se hörise jo kaukaa ennenkuin edes sanon mitään. Koska niin se aina tekee. Sillä sekunnilla, kun tervehdin sitä saamatta vastausta kaikki romahti. Vaikka kuinka kutsuin, se ei vastannut hörinällä eikä tullut edes luokse, kääntyi vain lähemmäs. Ja Veera kun hörisee aina ja tulee luokse aina. Joka ikinen kerta.

Ensimmäinen ajatus oli, että jalka poikki, mutta kun otin sen kiinni ja lähdin taluttamaan se käveli hyvin. Se ei kuitenkaan ollut muuten kunnossa ja heti tallissa tajusin, että sen on pakko olla ähky. Veera ei koskenutkaan ruokaansa ja yritti vain makuulle, loimikin oli aivan kurainen ja se oli selvästi piehtaroinut tarhassa ollessaan. Edes melassivesi ei kelvannut yhtään. Se oli yhtä pahan näköinen kuin silloin viimeksi, kun se meinattiin lopettaa. 

Soitto päivystävälle, joka oli reilun tunnin päässä. Olo oli lähes toivoton, sillä tiesin, että sitä hevosta ei voi pitää väkisin hengissä koko viikonlopun yli, jos tilanne ei parane, koska Hyvinkäälle asti ei lähdetä. Kävin kävelyttämässä Veraa ulkona noin vartin, jonka jälkeen toin sen takaisin talliin. Kuopi ja olisi piehtaroinut, mutta pysyi ylhäällä kun pyysin. Säästin sen voimia ja sidoin sen karsinassa kiinni, enkä pakottanut liikkeelle, sillä tuntien yhtäjaksoisessa kävelyttämisessä ei ole mitään järkeä. Jos hevonen vaan suostuu seisomaan jaloillaan sen kannattaa antaa olla, sillä jos ähky kestää kauan se ei jaksa enää taistella sitten kun pitäisi. Silloin kun Veera on ollut tosi huonovointinen ollaan laitettu se käytävään kahdelta puolen kiinni niin saa vähän levätä samalla, mutta on pakko pysyä pystyssä. Liike tekee toki hyvää, mutta kohtuus siinäkin eli välillä täytyy antaa levätä. Mielummin kävelytystä usein, mutta lyhyempiä aikoja kerrallaan. Erään meidän suosikkieläinlääkärin mukaan se "kävelytin viisi tuntia putkeen pysähtymättä" juttu on lähinnä ihmistä varten, että voisi kokea tekevänsä jotain hyödyllistä... 


Ennen eläinlääkärin saapumista kävin vielä kerran kentällä ja otin tällä kertaa hevosen liinaan, että se saa myös vähän ravata halutessaan. Veralla pienet ravipätkät ovat usein helpottaneet sen oloa, sillä sen tapauksessa on ollut kyse tukoksesta eli hiekasta/ummetuksesta. Jos epäilisin asennonmuutosta suolessa, en ikinä pyytäisi hevosta juoksemaan silloin. Nytkin kevyen 20min liinassa menon jälkeen tamma oli pirteämpi ja jätin sen taas karsinaansa odottelemaan. Meillä kävi tosi hyvä tuuri sillä päivystävä eläinlääkäri, joka Veraa tuli hoitamaan, oli aivan loistava. Viimeksi kun Vera keväällä sai lievän ähkyn ja tuttu eläinlääkärimme oli muualla, päivystävä ell. oli suoraan sanottuna huono... Voin sanoa, että olisin osannut jopa itse hoitaa tamman paremmin, jos olisin saanut tarvittavat välineet, sillä tällöin tuo ell. ei edes letkuttanut Veeraa ja antoi vain pelkästään kipulääkettä! Sen jälkeen oli vähän sellainen olo, että kiitos ei mistään. Mutta tosiaan nyt paikalle sattui erinomainen lääkäri ja hän osasi hoitaa Veraa todella hyvin. Tamman olo helpotti ihan silmissä ja kaikki kipua ilmentävät eleet laantuivat huomattavasti.

Heti eläinlääkärin lähdön jälkeen kävin taas hieman kävelyttämässä potilasta ja sen jälkeen jätettiin se karsinaan vapaaksi, mutta vahdittiin sitä tietysti koko ajan kauempaa. Se ei enää yrittänyt ollenkaan makuulle  vaan päinvastoin yritti varastaa viimeisiä heinänrippeitä ja suostui juomaankin ensimmäistä kertaa. Se vaikutti niin ahneelta ja etsi koko ajan ruokaa, että keräsin käsin kaikki viimeisetkin heinänkorret pois turpeen seasta, ettei Veera imuroi mahaansa täyteen niistä. Puolenyön aikoihin tilanne näytti olevan tosi hyvä, joten kävin vielä ennen lähtöä kävelyttämässä tammaa puolistuntisen ajan ja sen jälkeen juotin sille melkein parikymmentä litraa erilaisia puuroja ja melassia. Se oli tosi kiukkuinen, kun ei saanut ollenkaan heinää yöksi ja se on aina hyvä merkki Veeran kanssa ;) 

Yöllä tallinomistaja kävi vielä vilkaisemassa tammaa ja oli näyttänyt olevan ihan ok, joten seuraavan kerran sitä käytiin katsomassa aamukuudelta ja samalla sai ensimmäistä kertaa kourallisen heinää. Se näytti toipuneen hyvin ja toki myös lääkkeet vaikuttivat yhä, joten se sai aina vähän kerrallaan lisää heinää ja meni normaalisti tarhaan kaverinsa, puolivuotiaan suokkivarsan, kanssa. Kävin iltapäivällä kävelyttämässä jo täysin normaalin ja hyvinvoivan näköistä tammaa reilun neljän kilometrin maastolenkin, jossa oli paljon jyrkkiä ylä- ja alamäkiä, sillä jonkin uskomuksen/tiedon mukaan ne auttavat ähkyilevää hevosta parhaiten. Lisäksi käytiin kävelyllä vielä itatallin aikoihin seitsemältä sekä yöllä, kun kello oli jo seuraavan vuorokauden puolella, koska halusin, ettei Vera joudu seisomaan yhtäjaksoisesti pitkiä aikoja karsinassa, sillä se hidastaa suoliston toimintaa ja sitä myötä altistaa uudelle ähkylle. 


Sunnuntaina Veran päivä oli jo melko normaali väkirehujen puuttumista sekä hieman pienempiä heinäannoksia lukuun ottamatta, ja yhden päiväkävelyn sijaan se kävikin taas kolme kertaa lenkillä. Sitä myös juotettiin reilusti neljä kertaa päivässä eli aina aamulla, päivällä, illalla sekä yöllä, mitä se vaan suostuikaan aina sillä hetkellä juomaan. Racing Mash on meidän uusi suosikkituote tässä pakkojuotossa, koska reilusta parista desistä sai melkein 10 litraa tarpeeksi maukasta juomaa niin, että Veera suostui juomaan sitä. Siinä on myös vain vähän sokeria, joten sitä pystyy juottamaan vaikka joka päivä (vrt. melassisiirappi 52% sokeria, Mash 9%).

Maanantaina eli tänään päästiin viimein klinikalle ja siellä se saa taas viikon päivät olla hoidettavana. Ähkyn syy ei ole täysin selvä, oliko kyse hiekasta vai ummetuksesta, mutta tiedossa on koko ajan ollut, että hiekkaa sillä toki yhä on jonkin verran mahassa, kun kaikkea ei ole ehditty vielä häätää. Vähän kummallista kylläkin, jos kyse oli hiekasta, sillä viimeksi kuukausi sitten syötin Veralle psyllium-kuurin tehokkaalla annostuksella ja silloin se ei reagoinut millään tavalla. Nyt hiekkaa häädetään taas letkuttamalla ja muuten se saa vaan olla tarhassa päivisin. Veera on muuten jo suorastaan vip-asiakas klinikalla, sillä sitä joka kerta hoitanut eläinlääkäri lupasi sille oikein ikkunaboxin, että se saa katsella ulos. Vähän niin kuin oma sviitti :) Nyt olen luottavaisin mielin, että tamma pärjää hyvin, kun saatiin se klinikalle hoitoon. 


Lauantaina päivän asu oli variksenpelätin :D



2 kommenttia:

  1. Veera näyttää ihan apealle noissa kahdessa ensimmäisessä kuvassa :( Kurjaa tuon ähkyilyn kanssa - sitä tuntuu nyt olevan tosi paljon. Mikähän näissä keleissä on vikana? Tuntuu, että ennen ei samaa onegelmaa pitkin talvea ollut. Mutta viimeisimmistä postauksista päätellen Veera voi taas hyvin, joten loppu hyvin - kaikki hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä aika kipeä illalla ja pakkopilttuu ei ole sen suosikki paikkoja, joten tosiaan ilme aika surkea :( Veeralla varmaan suurimpia syitä oli huono juominen ja lisäksi sillä oli ollut ennen ähkyä kaksi vapaapäivää, kun en ollut päässyt tallille, joten se on voinut osaltaan hidastaa mahan toimintaa. Tosiaan tamma voi jo erittäin hyvin, mistään ei voisi päätellä että on ollut ähkyilyä vaivana! Eilen päästiin ensimmäistä kertaa tänä talvena jo hankitreeninkin makuun ja Veera pisteli kyllä menemään aikamoista vauhtia :)

      Poista