tiistai 30. toukokuuta 2017

Nikan kevään viimeinen työpäivä

"Heippa vaan Pirre, laidun odottaa" t Nibs

Nikan työt tältä keväältä on tehty ja nyt vain odotellaan kesäloman alkamista vielä pari päivää. Keskiviikkona molemmat hevoset suuntaavaat laitumelle ja tässä vaiheessa täytyy todeta, että Nikasta ei ehditty taikoa valmista ratsua. Olen käynyt jo ipanan selässä makoilemassa, mutta istumaan en halunnut kiirehtiä, sillä Nika ei ollut vielä mielestäni valmis ja lopputuloksena olisi saattanut olla vapaana kirmaava rodeoratsu. Ipanan luonteenlaatu kun ei ole aivan yhtä tasainen luonnostaan kuin useimmilla kylmäverisillä kavereilla, vaan se on reaktiivinen ja todella nopea likkeissään, mikäli sattuu säikähtämään jotakin. Lisäksi kukaan joka on nähnyt millaisiin akrobaattisiin suorituksiin se kykenee, ei halua sen kyytiin, jos on pieninkään mahdollisuus, että se aikoo esittää niitä loikkiaan ratsastaja kyydissään... 

Vika treeni sujui melko hyvin, alkuun Nikaa ei olisi kiinnostanut yhtään mennä kentällä sateessa ("Korvat kastuu, ei kuule mitään, sori." t. Nippis), mutta siirtymisten hiomisen myötä pääsin kehumaan paljon, joka taas motivoi ipanaa ja loppua kohti olin oikein tyytyväinen. Tästä edellisenä päivänä Nika teki kaiken aivan täydellisesti, joten oli vähän odotettavissakin, ettei sellainen välttämättä jatku ikuisuuksia. Silloin yksinkertaisesti kaikki toimi, ipana pysyi ympyrällä moitteetta, seis-käynti-ravi-laukka ja kaikki käskyt siltä väliltä tuli ensimmäisestä sanasta ja sain vain töröttää ympyrän keskellä niillä jalansijoillani  ja ihmetellä, miten  välkky varsa minulla onkaan.   Nika pääsee siis kyllä ihan ansaitulle lomalle, mutta voi olla, että jo laidunkauden aikana saatetaan keksiä  sen päänmenoksi taas jotakin. Kärryttelyt jäävät valitettavasti pois laskuista, vaikka se niin hauskaa olisi ollutkin, sillä ei haluta ottaa sitä riskiä, että tuo korsto vääntää sekä itsensä että kärryt solmuun, kun jäätiin kuitenkin vasta opetteluvaiheeseen viime keväänä.







Laukat oli asteetta vauhdikkaammat vastapainoksi alun laiskottelulle. Meni se kyllä välissä ihan siivostikin, mutta siitä ei ollut todistusaineistoa.



"Saisko nyt edes tämän kerran syödä tän narun, pliiis senkin ilonpilaaja"

"Josko sit pusutauko?"


Positiivinen tyyppi <3

2 kommenttia:

  1. Aika samoissa lähtökohdissa ollaan molemmat meidän nuorien jätkien kanssa :) Alin selässä on kanssa makoiltu ja olen kerran istunut ihan suorassa. Satulan kanssa on paljon juoksutettu käyntiä ja ravia, laukkaan ei riitä tasapaino vielä ympyrällä. Ohjasajon saloja ollaan pikkuhiljaa opeteltu kanssa, jotta ohjasavut tulevat tutuksi. Todellakin mieluummin etenee hitaasti ja varmasti kuin että tulee takapakkia yllättävistä rodeotilanteista. Tosin joskus niitäkin sattuu vaikka kuinka varmistelisi. Ali on myös reaktiivinen ja ottaa herkästi hatkat jos jokin asia pelottaa liikaa. Pukittelua ei onneksi ole (vielä) esiintynyt. Meidän hepat pääsee vasta heinäkuun lopulla/elokuun alussa laitumelle, täytyy ensin tehdä heinä alta pois :) Mukavaa lomaa Nikalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillähän on ollut nopeaa edistymistä! Nikalla on vähän sama juttu liinassa laukatessa, että meinaa olla vähän ongelmia juurikin tuon tasapainon vuoksi. Ehkä kuukausi sitten aloin vasta laukkuuttamaan sitä ympyrällä satunnaisesti ja nyt sujuu jo paremmin, kun aikaisemmin ei olisi onnistunut ollenkaan ja laukka ei edes noussut alkuvaiheessa. Tuo ohjasajo ja etenkin ääniavut on kyllä tosi hyödyllisiä monessakin asiassa, Nikalla huomasin ne etenkin kopituksessa erittäin tehokkaiksi! Sekin lohduttaa että ainakin teoriassa jos ipana vaikka lähtisi vähän liian reippaasti minun ollessa selässä, niin se tuntisi jo valmiiksi ääni- ja ohjasavut niin on siinä ainakin paremmat lähtökohdat saada heppa pysähtymään :D Nika kiittää! :)

      Poista