tiistai 15. heinäkuuta 2014

Veeran, Nikan ja minun tulevaisuuden suunnitelmia

Vuosi sitten kun tähän varsaprojektiin ryhdyttiin en suoraan sanottuna edes uskonut, että Veera ensinnäkään tulisi kantavaksi ja meillä voisi tänä päivänä olla oma ihana varsa. Ensimmäiseen tiineystarkastukseen mentiin hyvin pessimistisin ajatuksin, koska en halunnut pettyä "Ei siellä varmaan mitään ole, tilataan nyt vielä yhdet siemenet kuitenkin ja kokeillaan".  Yllätys oli siis melkoinen kun 16-vuotias ensivarsoja tamma tulikin ensimmäisellä kantavaksi ja pikkukaveri pysyi koko tiineyden ajan matkassa.

Mutta mitä Veeran tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu nyt?
Tällä hetkellä Veera keskittyy varsan hoitamiseen, mutta ensi kesään mennessä treenaan sen takaisin parhaaseen mahdolliseen kuntoon. Saattaa olla että käydään vielä joskus pyörähtämässä kouluaitojen sisällä tai lastataan tamma koppiin valmennusta varten, mutta ainakin este ja kenttäkilpailut on meidän osalta kisattu ja hypyt hypätty. Tavoitteena kuitenkin täydessä kisakunnossa oleva järkevästi treenattu heppa, joka on pirteä, terve ja iloinen ja elää vielä monta hyvää vuotta. Saattaa olla, että Veera astutetaan vielä yhden kerran vuoden kahden päästä riippuen täysin sen kunnosta, mutta tätä voi tietysti arvioida vasta sitten kun se olisi ajankohtaista. Olisi aivan ihanaa saada tammavarsa Veeralta, joka jatkaisi lohikäärmeiden sukua, koska Veeraa parempaa ei koskaan tule.

 
Nikan kohdalla suunnitelmat ovat vielä hieman avoinna, katsotaan mihin potentiaali riittää mikäli kaikki menee hyvin 
Tämän kesän varsa saa vielä hengailla Veeran kanssa laitumella, mutta viimeistään talveksi sille täytyy etsiä toinen oripoika kaveriksi. Myöhemmin sitten orilaidun ja varsapihatto olisivat hyviä vaihtoehtoja, että pikkukaveri oppii tavoille. Aion käyttää Nikan pari kertaa näyttelyssä, todennäköisesti jo nyt maitovarsana tänä syksynä ja 1- tai 2-vuotiaana. Hyvin todennäköistä on, että Nika ruunataan ellei se nyt osoita aivan ilmiömäisiä huipputuloksia jo varsana, joka muuttaisi tietysti sen tulevaa uraa täysin. Tällä hetkellä plaani on kuitenkin se, että Nikasta tehdään minulle kilpahevonen. Pääasiassa kouluratsastukseen, mutta kyllä sen nyt täytyy myös ainakin metrin yli kiivetä, vaikka sitten yksi jalka kerrallaan jos ei muuten. Ammattilaiset tulevat olemaan apuna Nikan sisäänratsastuksessa ja ratsuttamassa sitä säännöllisesti myös myöhemmin. Jossain vaiheessa olisi tosi hienoa lähteä ulkomaille oppiin Nikan kanssa, mutta aika näyttää mihin asti päästään!

i. Don Larino
Kuva: Annika Marjamäki
 
Entäs minä sitten? Minulla on tamma ja varsa, mutta eihän niillä oikein treenaamaan pääse
Veeran kanssa otetaan kevyemmin ja Nika on poissa pelistä vielä ainakin seuraavat kolme vuotta ja juuri satulaan laitetun nuoren kanssa on kuskin vähän huono alkaa opetella ratsastusta. Ylläpito- tai leasing-hevonen olisivat todella hyviä vaihtoehtoja minun kehittymiseni kannalta Nikan varsa-aikana, mutta valitettavasti aika ja resurssit eivät riitä ainakaan tällä hetkellä. Mukana on niin paljon muuttujia, että mitään suunnitelmia ei oikein pysty vielä tekemään. Vielä vähän aikaa sitten minun heppatilanteeni vaikutti melko kurjalta, mutta nyt olen päässyt taas ratsastamaan paljon erilaisia hevosia ja myös valmennuksiin oppimaan, josta olen tosi kiitollinen. Ei auta kuin katsoa miten homma etenee!

 

5 kommenttia:

  1. miksi siis et ala kisaamaan ja treenamaan veeralla enään mamma loman jälkeen?! jääkö se jo "eläkkeelle"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee kysymys pitkästä aikaa, kiitokset kommentistasi! Mutta aiheeseen eli ei Veera eläkkeelle ole jäämässä, koulua ja puomeja treenataan kyllä maastossa harjoitettavan kestävyyden, intervallejen & humputtelun lisäksi ja saatetaan jopa eksyä kisoihinkin kouluaitojen sisään :) Esteet kuitenkin jätetään pois kun ei me niitä oikeastaan muutenkaan olla juuri pompittu ja haluan että Veeran jalat pysyy hyvässä kunnossa, hyvin pitkälti varmaan treenataan samalla tavalla kuin talvi-kevät-kesä ennen Veeran astutusta. Mutta jos meidän maastoreitille nyt joskus sattuu joku puu kaatumaan, niin en ala tammaa toppuuttelemaan eli hypätköön (joo ihan kuin mulla oikeasti olisi jotain sananvaltaa siinä vaiheessa kun laukkasuora kera tukkiesteen aukenee eteen...:D)

      Poista
  2. Kyllä tuo Nika kannattaisi varmaan orina pitää mikäli saa varsana jo ihan ok - tuloksiakin, sen kivan näköinen varsa se on ja hyvä sukuinenkin! Tietysti mikäli se on orina ihan pöllö niin sitten ruunaushan on parempi vaihtoehto. Mutta pitäisin mielessä orina pidon, kyllä sille varmaan tammoja olisi jos saa ihan hyviä tuloksia rakenteellisesti ja suorituksellisesti (kilpailut)! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! Kyllä siitä kuitenkin ruuna tulee ellei se nyt oikeasti esitä aivan ilmiömäisiä tuloksia jo varsana (ka 9) :) Nikan isälinjahan on todella menestynyt, mutta Veera ei ole kantakirjattu ja se on suvultaan hieman sekasikiö, vaikka onkin rakenteeltaan näppärä. Kukaan ei vaan oikein hyötyisi siitä että pitäisin keskinkertaista oria, sen jalostusarvo olisi pieni (eikä sen tosiaan tarvitse yrittää ansaita elantoaan ja tehdä rahaa astumalla, paljon enemmän siitä on muuten iloa :D) kaikki kisaaminen ja isommat valmennukset olisi hyvin haastavia, hevonen stressaisi turhaan, esimerkiksi hyvän tallipaikan löytäminen lähes mahdotonta jne. Mielummin ruunaan heti 2-3veenä enkä odota ongelmien alkamista, koska siinä vaiheessa kun ori on jo ääliö alkaa olla myöhäistä rykiä ja vahinko on tapahtunut :D Kotonahan orin kanssa pärjää hyvinkin, mutta ahdas verkka kisoissa ja pari tammaa kiimassa voisi kyllä tuottaa pienoisia ongelmia... Suurinosa häiriökäyttäytymisestä on toki korjattavissa, mutta huomattavasti vaikeampi tie se on ja kyllähän siitä muistijälki jää hevoselle vaikka sen ruunaisikin myöhemmin!

      Nika, Vera ja minä kiitämme kehuista! :)

      Poista
    2. Niin ja eihän Nikan kanssa välttämättä siis tulisi mitään ongelmia vaikka se jäisikin oriksi, sen verran on fiksu kaveri! Mutta jos en aio käyttää sitä jalostuksessa, silloin se on kyllä parempi ruunata :)

      Poista