Maastoilua ja tuuppausta

Onpas taas aikaa vierähtänyt viime postailusta! Paljon ollaan taas ehditty puuhailla, mutta nyt kerron vain tiivistelmän viimepäivien tapahtumista. Viikonloppuna me käytiin maastoilemassa hiekkakuopilla, iskä tuli mukaan kävellen ja otti samalla muutaman kuvan talvisissa maisemissa. Oli oikein kiva reissu, mentiin paljon käyntiä ja leikittiin vuorikauriita Veeran kanssa kun kiipeiltiin lumisilla kumpareilla. Veera oli rohkea tamma eikä pelleillyt omiaan, mukavan reipas ja eteenpäinpyrkivä muittei kuitenkaan yrittänyt kuskailla. Tällä kertaa saattekin oikein maisemakatsauksen meidän maastoihin, vähän erilaisia kuvia vaihteeksi :)

 

Terhakka ratsuni

 

Iskä kiipes pikkuiselle mäennyppylälle katsomaan maisemia!

 

Etsi kuvasta heppa! (Takana näkyy muuten mäki jolle tuuperruttiin Verkun kanssa alkutalvesta :D)

Veeran kanssa pysyteltiin vähän turvallisemmilla korkeuksilla

Eilen sain taas ratsastaa ponin oman heppani lisäksi ja voi että kuinka molemmat oikein väläyttelivät kentällä! Hyppäsin ensin Boken selkään, ponilla tuntui olevan hieman virtaa, mutta se jaksoi silti hienosti keskittyä työntekoon suurimman osan ajasta. Tein paljon taivutteluja ja väistöjä sekä siirtymisiä askellajien sisällä ajatuksena saada poni reagoimaan pienimmistäkin avuista ja kuulolle. Ratsastinkin varmaan viisi parhainta raviaskelta pitkiin pitkiin aikoihin ja olisi oikein tehnyt mieli nauraa ääneen kun poni oli niin loistava! Tunsin oikein kun liike ja työntö lähti takajaloista, nyt sitten tiedän mitä pitää lähteä havittelemaan pitemmiksi ajoiksi kerrallaan! Sain myös harjoitella tulevaa rodeoratsastajan uraa varten, mutta ei siitä kuitenkaan sen enempää tällä kertaa...

 

Hienon Boken hoitamisen jälkeen lähdin hakemaan Veeraa hieman kauhunsekaisin tuntein tarhasta, koska se oli esittänyt siellä astetta kovempaakin heppaa sillä aikaa kun olin ratsastamassa ponia! Mietinkin alkuun kaksi kertaa, että lähdenkö ratsastamaan energisellä hummallani vai juoksutanko sen sijaan. Päädyin kuitenkin ratsastamaan, koska en halunnut että Veera rikkoo itsensä sellaisella riekkumisella mitä se yleensä harrastaa liinan päässä ollessaan. Heppa käyttäytyi kuitenkin ihan asiallisesti, kun kipusin selkään kierrettyämme kentän pari kertaa maasta käsin ja lähdin ratsastamaan ihan turvallisin mielin. Päätin hyödyntää Veran eteenpäinpyrkimystä ja harjoitella keskiaskellajeja sekä tehdä parit laukannostot käynnistä. Oli ihanaa päästä laukkaamaan pitkästä aikaa omalla kentällä kun pohja oli kunnossa ja Veerakin tuntui oikein kivalta :) Tamma tekikin ihan loistavaa työtä koko ratsastuksen ajan ja mentiin hienommat keskiravit kuin ikinä ennen! Väistöt ovat myös alkaneet sujua ihan uudella tavalla ja polle kulkee ajatuksen voimalla paikasta toiseen.

 

Hieno heppa mulla!