maanantai 14. tammikuuta 2013

Kenttävalmennukset

Nyt perjantaina ja lauantaina olikin sitten tosiaan meidän ensimmäiset aluekenttävalmennukset uuden valmentajan Kalle Nykäsen kanssa. Perjantaina tehtiin pääasiassa puomijuttuja ja ratsastinkin tunnin koulusatulalla. Mukana oli myös pari hassua estettä, mutta kiinnitettiin huomiota myös samoihin asioihin kuin kouluradalla. Puomien välissä ratsastettiin mm. avoja ja voltteja sekä siirtymisiä. Vera oli varsinkin ravissa melko epätasainen, mutta saatiin kuitenkin ajoittain vähän parempiakin pätkiä. Luulen itse että keskittyminen sileällä häiriintyi Veran kiinnostuksesta esteisiin, joita se ei ole nähnyt vähään aikaan. Ensimmäisissä laukannostoissa Vera protestoi sitä kun haettiin takajalkoja alle pienellä taikavarvun avustuksella, jolloin takaosa lenti välillä aikas komeastikin. Kaikki askellajit pyörivät muuten hyvin, mutta jostain syystä ensimmäisissä laukannostoissa piti kuitenkin kenkkuilla. Esteet ja puomit innostivat veraa aika tavalla ja vauhtia oli välillä enemmänkin kuin riittävästi, jolloin sain jarrutella ihan kunnolla niin, että Vera palasi takaisin ruotuun.



Piirsin perjantain päätehtävästä näin hienon kuvan ja huomasin että se näyttää ihan muumiolta! Tämä muumio-aiheinen tehtävä aloitettiin siis keskihalkaisijalla olevilla ravipuomeilla, joiden välissä tuli siirtyminen käyntiin ja takaisin raviin. Sitten laukannosto ja kaarros vasemmalle, laukkavoltteja esteen ympärillä niin kauan kunnes heppa tuli avuille, jonka jälkeen suunta laukkapuomeille joilla laukanvaihto. Sitten esteelle ja sama juttu toiseen suuntaan  skipaten vain ravipuomit välistä.

Valmennus meni mielestäni kokonaisuudessaan oikein kivasti ja tykästyin uuteen valmentajaan. Kalle on ihan huippu!


 

Lauantaina päivä alkoi teorialla jossa käytiin läpi tavoitteita tulevalle kaudelle ja vähän hevosen treenaamisesta kuntoon sekä käytiin läpi sääntömuutoksia. Teorian jälkeiselle odotteluajalle oltiin pyydetty satulaseppä tarkistamaan Veran molemmat satulat ihan varmuuden vuoksi. Koulusatula istui edelleen hyvin veran selkään, mutta estepenkin alla jatketaan karvaromaanin käyttöä, koska satula meinasi painua liian lähelle säkää. Satulaseppä kehui että Veran laukka on parantunut todella paljon viime kerrasta ja ihmetteli myös sen vahvoja selkälihaksia. Heh heh veerasta on kehkeytynyt aika bodari.




Itse valmennuksessa päästiinkin sitten hyppäämään ihan rataa, esteet olivat tavallisia eikä mitään sen kummempia mörköjä oltu viritelty niiden alle. Aloitettiin valmennus ensin pienemmillä esteillä ja käytiin radalla olevat linjat läpi. Sitten hypättiin rata ensin pienempänä ja loppuun mentiin vielä hieman pätkitty versio radasta hieman korotettuna. Myös lauantain treenit sujuivat hyvin ja olin tyytyväinen örkkiin. Vera tosin pääsi yllätämään minut aivan täysin kun ratsastamamme linjat meinasivat jäädä askelmäärän kannalta liian lyhyiksi. Ennen veraa sai aina oikein patistaa eteenpäin, mutta nyt tilanne onkin päinvastainen! Nyt olen taas ylpeä aasin omistaja.


 










Pakko vielä tähän loppuun kertoa, että meillä oli taas eilen aika jännä maastoreissu! Matka alkoi hyvin ja Veera oli tosi kiltisti. Mulla on maastossa tapana vihellellä ja puhua veeralle ihan kovankin ääneen, niin että metsän asukit pysyvät piilossa ja Veera rentona. No eipä vaan auttanut tällä kertaa, kohdattiin nimittäin reissulla kaksi hirveä. Oltiin juuri laukkaamassa metsätiellä pitkää suoraa pätkää kun huomattiin noin 40 metrin päässä liikettä. Ajattelin ensin että siellä on taas joku mummeli hiihtämässä, mutta sitten se kasvoi yhtäkkiä korkeutta. Aloin siinä sitten jarruttelemaan kun tajusin, ettei se ollutkaan ihminen ja silloin hirvi lähti jolkottamaan metsään. Olin juuri kääntämässä veeraa ympäri kun huomasin että sen hirven perästä juoksee jokin! Ensimmäinen ajatus oli että: "Karhu, PAKOON!!!" Sitten tajusin että ei se voi olla karhu, koska karhut nukkuu talviunta, mutta käänsin veeran kotia päin ja lähdettiin ravaamaan reippaasti tulosuuntaan. Samalla mietin että mikä eläin se oli ja tulin siihen tulokseen, että siellä oli hirvi ja sen vasa. Ravailtiin vielä muutama sata metriä ja päätin sitten, että palataan katsomaan metsän asukkien jälkiä. Veera oli rohkea tamma ja suostui kiltisti lähestymään paikkaa, jossa hirvet vielä hetki sitten olivat majailleet. Pikkuisen se taisi olla varuillaan, koska kun metsässä rysähti Veera hyppäsi melkein ojaan kesken laukan. Heti räsähdyksen jälkeen jatkettiin kuitenkin matkaa reippaasti ja askellajikin ehti vain tipahtaa hetkeksi raville sivuloikan seurauksena. Hangessa olevat jäljet olivat aika epäselvät ja alkuun näytti, että isommalla elukalla olisi ollut joko kahdeksan jalkaa tai sitten se oli tehnyt 180 asteen käännöksen ilmassa lähtiessään karkuun. No mikä ikinä se kahdeksanjalkainen hirven näköinen otus kakaransa kanssa olikaan Veera oli hyvin rohkea ja loppumatka saatiin kulkea rauhassa. Olipa kyllä taas mukava reissu ja Veera oli ihan super!:-)
 

6 kommenttia:

  1. Hyvä Pirita & Vera!!!
    Minäkin tykästyin Kallen valmennustyyliin, jo silloin katselmuksessa oli mahtava fiilis. Nyt sitten rymytään maastoesteillä oikein urakalla! :)
    Hirviä tuntuu nyt liikkuvan.. Meilläkin oli vähän säväyttävä maastolenkki tässä viime viikolla kun kauhea ryminä kuului mutta mitään ei näkyny. Heposet kyllä aistivat ne mutta onneksi mitään villiä menoa ei seurannut..
    Silitykset ja porkkana Veralle!

    T. Minna ja Pilke

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-) Jep saas nähdä miten Veerakin pysyy hanskassa sit kevään ensimmäisillä maastareilla, nyt kun on saanut aivan uutta puhtia...
      No hyvä että te sentään vältyitte hirven kohtaamiselta, eikä heposetkaan villiintyneet! Veeralle välitetään porkkana terveiset ja Pilkkeelle kans rapsutukset!:-)

      Poista
  2. Hieno hevonen sulla! :) Näyttää vaan että joissain kohtaa sun ohjat on aika löysällä? hieno pari ootte!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Välillä on paha tapa ratsastella pyykkinaruilla... :-)

      Poista
  3. Upeaa taas! :) Huomaa että Veralla on noi jotkut hypyt tollasia pitkänmallisia niin osaat tollei nätisti mukautua siihen :) Ja vaikka kuinka monta kertaa olet puhunut Veerasta aasina, repeen aina niille nimille :D
    -Ella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ella :) Heh veera on hauska eläin, joten sille on siksi pitänyt keksiä myös mielenkiintoisia lempinimiä!!

      Poista