torstai 15. marraskuuta 2012

Kuulumisia + hierontaa

Bambi <3


eheh, kohtasimme matkalla mörköjä (oikeasti hurja juttu oli kaivonkansi :D)





Ollaan nyt otettu tosi kevyesti klinikkareissun jälkeen, lauantaina tehtiin pieni käyntilenkki ja
vielä sunnuntainakin käytiin pienellä kävelyllä maastossa. Saatiin tällä kertaa äiti mukaan kuvailemaan, postauksen kuvat siis sieltä. Vera ei ole oikein ollut innostunut noista kävelylenkeistä ja tälläkin kertaa tamma alkoi keksiä kotimatkalla jotain ihan omaa kivaa. Arvon neiti halusi aivan välttämättä mm. hyppiä puskaan ja kaikkea muuta mukavaa, aina kun jotain veeran omasta mielestä hurrjjjan pelottavaa tapahtui. Se esittää aina että puskissa on mörköjä joita pitäis juosta karkuun jos sillä on tylsää. Possu se on, mutta ihan huvittava tapaus silti :)

Maanantaina väännettiin kevyesti koulua kentällä pitkästä aikaa, kun kenttä oli vihdoin sula. Vera oli aika jees, ei yhtä hyvä kuin vielä noin reilu viikko sitten, mutta ei mitenkään kamala. Alkuun tuntu että se kaatuu oikeaan kierrokseen sisälle ja on vino, mutta se korjautui aika hyvin loppua kohden. Tästä on sit hyvä lähteä taas treenaamaan, täytyis van päästä maneesille ratsastamaan kun keli meinaa olla aika huono. Tiistai jäi taas pelkäksi kävelypäiväksi, sillä kenttä oli jälleen kivikova. Kävin sitten kävelyttämässä veraa maasta käsin vajaa puolisen tuntia lähimaastossa. Täällä lähettyvillä ei ole ollenkaan katuvaloja, joten jos haluaa lähteä pois pihasta joutuu ottamaan otsalampun matkaan. Hieman pinkeenä oleva hevonen ja silmille valuva otsalamppu ei ehkä ole paras mahdollinen yhdistelmä, varsinkin jos jotain yllättävää tapahtuu... Selvittiin kuitenkin yhdestä säikähdyksestä huolimatta ihan kunnialla reissusta ja tultiin tallille yhtä matkaa.
 
 
Säät tietysti osittain vaikuttaneet liikutukseen, meillä kun ei ole maneesia nykyään, mutta kevyemmät päivät ovat varmasti tehneet ihan hyvää veralle. Pikkuisen se on alkanut jo ehkä keräämään virtaa, kun ei ole päässyt kunnolla revittelemään, vaikka väkirehujen määrää vähän laskettiinkin. Heti kun säät sallii päästään kuitenkin onneksi palaamaan normaaliin treeniin. Jalan tulehdus on parantunut tosi hyvin eikä turvotusta tai lämpöä ole ollut ollenkaan :)
 
No mutta sitten oikeastaan postauksen varsinaiseen asia-aiheeseen eli eilen meillä kävi ensimmäistä kertaa hieroja hoitamassa Veran! Aiemmin ollaan käytetty fysioterapeuttia, mutta valmentajan kehotuksesta kutsuttiin tällä kertaa hieroja katsomaan Veraa. Oikea puoli oli jäykempi, mikä ei kyllä tullut yllätyksenä, sillä taipuminen vasemmalle on ollut vaikeampaa ja oikealle se taas meinaa vähän kenottaa koko ajan. Selkä aristi ihan aavistuksen, mikä taas on peruja vanhasta satulasta, mutta tämä varmasti korjaantuu kun vaan jatketaan uudella penkillä tuuppaamista. Saatiin ohjeeksi jatkaa venyttelyjä ja oikean puolen kaulan ja takaosan lihaksia pitää vähän "herätellä" ennen ratsastusta taputtelemalla niitä ihan reippaasti. Ratsastaessa pitää huolehtia koko ajan siitä että heppa kulkee suorana ja alkuun aina asettaa vasemmalle jos vera meinaa jäädä kenottamaan oikealle. Myös väistöt ja peruutukset ylämäkeen tekisivät hyvää. Vera vaikutti oikein tyytyväiseltä koko session ajan ja hieroja kehui veraa kivaksi tammaksi. Mitään hälyttävää ei hieroja löytänyt ja noilla ohjeilla mennään!

Haluan treenaamaan! Maneesi ois aika ihana ♥

2 kommenttia:

  1. Voih, ihania kuvia Veerusta! <3 Mä repesin noille möröille :D Ekana olin sillei että mitä se oikein on tohon mörköjä laittanu, koin ahaa-elämyksen kun luin sen selityksen nii kyllä se siitä sitten :DD
    Tosi kiva ku Vera sai hierontaa, tais tamma todella tykätä? Oon kuullu nääs jostai että ku oli hieroja käyny nii pollet ois ollu silmät kiinni, nii mites Veera? :D
    -Ella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) Juu Veera tykkäs tosi paljon, sillä oli melkein euforinen ilme suurimman osan ajasta. Silmät luppas ja huuli roikkui :D

      Poista