Vaihdokit

Ovatkohan meidän tamma ja poika kenties vaihtaneet osia?

Veera käyttäytyy kuin pahainen kakara samaan aikaan, kun pojasta on tullut niin fiksu. Oikeasti - Tamma on varmaan taas vetänyt salaa jotain 15 years younger -troppia ja korskuu, pomppii ja keulii sekä ottaa lähtöjä tarjoten jokaisesta pidätteestä hidastamisen sijaan laukanvaihtoa. Itse yritän pitää edes jonkinlaista kuria yllä karjuen välillä "Ei" sekä "Aikuinen hevonen, käyttäydy!!" silloin, kun riehuminen menee yli ja keula nousee turhan korkealle samaan aikaan, kuin myös takaset ponnistavat ylös, mutta eihän siellä vaan voi olla nauramatta! Toinen on vaan niin innoissaan ja esittää sellaista askelta, että huh huh ei paljoa ikä paina, joten voi olla ainoastaan valtavan iloinen siitä, että virtaa riittää (ja onhan se nyt aivan huisin hauskaa, kun sen ikäinen jaksaa ja itsekin vielä roikkuu jotenkuten mukana :3).

 

 

Pojan kanssa maastokävelyt ovat sen sijaan sujuneet hivenen rauhallisemmissa merkeissä, sillä varsa tepsuttelee niin kiltisti vierellä eikä kiirehdi yhtään mihinkään. Alkuun olin hieman huolissaan siitä, että mitä Nika sanoo siitä kun joutuu lähtemään yksin pois pihasta, mutta onhan se toisaalta tullut jo aiemminkin huomattua, että ei se välitä tuon taivaallista siitä missä kaverit huitelevat. Viimeksi meidän seuralainen jäi 50 metriä jälkeen ihan huomaamatta ja ipana vaan paahtaa eteenpäin... Nyt ollaan siis käyty ihan keskenämme maastossa ja Nika on käyttäytynyt varsin fiksusti. Nikaa ollaan taluteltu kuolaimen kanssa edelleen, ei niinkään siksi että se olisi millään tapaa mahdoton, mutta se saa siitä itselleen vähän puuhaa, kun saa ihmetellä sitä sen sijaan, että keksisi muita aktiviteetteja.

Pojasta on muuten vielä vähemmän edes näitä puhelinkuvia kuin tammasta, sillä sen kanssa tahdon aina keskittyä 100-prosenttisesti olennaiseen eli siihen varsaan ja puhelin pysyy silloin tiiviisti taskun pohjalla.
 

Innostus bloggaamiseen on palannut ryminällä takaisin ja postausideoitakin olisi, nyt on enää omasta vapaa-ajastani kiinni, kuinka usein ehdin tulla kirjoittelemaan! Kuviakin on kyllä todella hankala saada tällä hetkellä, kun yksin aina tallilla touhuan, mutta ehkä siihenkin saadaan vielä parannus. Toivottavasti jaksatte katsella tällaisiakin kuvia vielä vähän aikaa.

 

Veera on kettu :D

Kylmiä ja pimeitä ovat jo illat



 

Keskieurooppalainen hienohelma

Meidän poika nimittäin!

 

Nika sopisi varmaan loistavasti johonkin talliin jossa se saisi chillata sisällä tallissa 24/7 - viiden toppaloimen alla tietenkin, kun lämmintä on +15 astetta. Ulkoilla se tahtoisi ehkä kerran viikossa sillon kun on sopivan lämmintä, tyyntä sekä poutaista eikä ötököitä näy mailla halmeilla. Tulevaisuudessa ratsastus hoidettaisiin tietysti maneesin suojassa, johon pääsisi mielellään suoraan tallista ilman, että pojan herkkä nenä joutuisi kosketuksiin raikkaan ulkoilman kanssa. On se nuoren oripojan elämä rankkaa, kun yleensä vähintään puolet päivästä täytyy viettää ulkosalla ja usein yökin!

 

Tallissa korvatkin on tötteröllä ja hymyilyttää, toista se on hyytävässä ulkoilmassa!

 



Niin rankkaa, että yksi ilta kävelyn jälkeen piti melkein lähteä livohkaan tarhasta, sillä tallin ovi oli niin kutsuvasti raollaan ja aidat kovin matalat. Ja olihan ulkona myös varsin pimeää! Ehkä poika tykkäisikin ulkoilusta, mutta oikeasti pelkääkin pimeää ja mörköjä eikä vaan uskalla kertoa sitä? Mene ja tiedä, mutta minä luulin että orivarsani olisi uljas ja rohkea. Eihän se ole päässyt edes katselemaan kauhuelokuvia, joista lapsen herkkä mieli olisi voinut järkyttyä. Ehkä ulos pitäisi asentaa mittari, joka varoittaa yliluonnollisista ja pahat mielessään olevista olennoista niin, että lapsen ei tarvitsisi turhaan pelätä. Sama ongelma on tosin myös aamulla ja pojan joutuu suurinpiirtein vetämään perässään ulos tallista, mutta kyllähän esimerkiksi karhut, jotka voivat syödä pieniä hevosia liikkuvat myös päivällä! Ehkä poika viihtyisi paremmin ulkona nuttu selässä, joka voisi toimia samalla myös ainakin henkisen haarniskan asemasta. Nika on muuten siitä hassu hevonen, että sillä ei ole minkäänlaisia negatiivisia tuntemuksia loimia kohtaan. Ainakin omien kokemusten pohjalta suurin osa etenkin nuorista hankkiutuisi mielummin eroon takeistaan, mutta ei tämä poika. Ehkä Nika ajattelee sen olevan kuninkaan viitta?

 

 

Onko teidänkin hevosissanne hienohelmoja, jotka ehkä ovat myös varsin vakuuttuneita aatelissukuun kuulumisestaan?

 

 

2014
Silloin kun ihmiset käyttävät vielä shortseja, pojan mielestä olisi parasta pukea takki niskaan.
Ok tätäkään tekstiä ei välttämättä ole kirjoitettu aivan vakavalla naamalla

 

 

Entä jos...

 

Tamma ei olisi sairastunut keväällä?

 

 

Alueluvat oli hankittu, treenit hyvässä vireessä ja suunnitteilla uusi kisakausi, paluu radoille sekä ennätysprosentit - mikään näistä ei toteutunut.

 

Mutta se ei haittaa enää. Se lakkasi häiritsemästä jo kauan sitten, kun tajusin miten paljon tärkeämpää on vain se, että tamma on terve ja iloinen.

 

En tiedä nähdäänkö meitä enää yhdessä kisakentillä, suunnitelmana on viettää ensi kesä hyvin pitkälti samoin kuin  myös tämä ja edellinen, nautiskellen.

Nyt olemme saaneet iloita täysin erilaisista asioista. Veera on päässyt laumaan laitumelle ja on maailman onnellisin heppa saadessaan toimia pikku-Tulin tarhatätinä. Molemmat hevoset ovat samassa tallissa ja ennen kaikkea - olen lähentynyt pojan kanssa uudelleen. Se tunnistaa taas auton äänen, hirnahtaa tervehdyksen ja juoksee portille odottamaan. Lähes joka päivä olen vähintään ruokkinut sen ja usein myös touhunnut sen kanssa jotakin. Viime talvena pojan kanssa tuli tehtyä harmillisen paljon vähemmän, kun hevoset asustivat eri paikoissa. Toisaalta saattoi tauko tehdä hyvääkin, sillä laitumella on nykyään astetta viisaampi poika

 

Tajusin vasta muutama päivä sitten, että varsan ratsukoulutusta voidaan alkaa aloitella jo vuoden päästä. Minulla on jo suunnitelma siitä miten haluaisin sen toteuttaa. Nyt ohjelmaan kuuluu vain kävelyt metsässä ja olemme alkaneet myös hieman tutustua ohjasajovarusteisiin. Tänä kesänä ollaan opeteltu vähitellen uusia asioita ja niin se rasavilli oripoikakin vaan pikkuhiljaa viisastuu 

 

Kovasti tekisi mieli lisää varsoja, haikeana täällä katselen edelliskesän kuvia...

 

Pieni Tuli, Veeran hoitolapsi :3

Pienen pieni poika vuosi sitten ♥

Nyt on myös tukka kasvanut :)

 

Mervi Weekend

 

Mervi Larja in memoriam 1- ja 2-tason kilpailut

 

Helppo B K.N. Special 1. sija, 65,500%

Alueluokka Helppo B:3 2009 1. sija 67,614%

 

Mietteitä

my love ♥

Hei, olen edelleen olemassa. Blogin päivittäminen on jäänyt taka-alalle jo pitkän aikaa, jostain syystä tuntuu vaikealta tulla kirjoittelemaan tänne ja kaikki kuvat jää julkaisematta, mutta tuntuu että elämä tapahtuu niin nopeasti oikeassa elämässä. Molemmille hepoille kuuluu hyvää, kumpikin on edelleen saanut viettää laidunelämää ja Veeran paluuta takaisin Saarijärvelle myöhästytettiin kuukaudella. En ole ratsastanut kovin paljoa nyt, pelkästään käynyt hoitamassa ja ruokkimassa molempia. Tuntuu että jotain muuttui keväällä, kun luulin jo hyvästelleeni tamman lopullisesti. Nyt olen ehkä hieman peloissani ja olen vain äärimmäisen kiitollinen jokaisesta yhteisestä päivästä, kun se jäikin vielä luoksemme. Ollaan vain maastoiltu ja pidetty hauskaa, välillä ratsain ja joskus tamma on toiminut minun lenkkiseuranani narun päässä.

Tähän loppuun läjä sekalaisia kuvia, toivottavasti kukaan ei enää oikeasti tosissaan lue tätä blogia.
Kidding, yritän parantaa tapani, toivoa ei ole vielä menetetty :D

Tähän kuvaan vois melkein kuvitella jotain keijukaisia :P

"If God made anything more beautiful, he kept it for himself"
~Author Unknown

Jos joku photoshopin taitaja haluaa muokata tästä kuvasta oikein hienon niin be my guest, olisin tosi kiitollinen!

Kaappaus videolta, kello on tässä melkein 12 yöllä. Käykää katsomassa koko video instasta jos haluatte, poika on hurjan söpö vaikka rouskuttaakin vain tohkeissaan heinää ja pällistelee :) Niin se on, kun on syntynyt nätin naaman kera :'D

Pari random kuvaa vielä tuolta samalta päivältä, kuin minä pojan kuvat on otettu, mutta ilman hevosia.
Toivottavasti ette pahastu!

Tammahevonen ♥

Käytiin katsomassa auringonlasku ja illan viimeiset valonsäteet kukkulan päällä.
Nämä hetket, ne on arvokkaita :')

 

Tammahevosen palvontaa
Nää on näköjään aina nää pakolliset kuvat puhelimen kätköistä tähän loppuun :D

Joskus oli vielä kesä! Tää on muistaakseni otettu toiseksi viimeisenä lomapäivänä lämpimänä iltana kun oltiin järvellä kalalla

Täytyy ehkä antaa pieni maininta myöskin tälle tyypille, joka myös tekee elämästä aika paljon parempaa
♥ 

 

INSTAGRAM

Pari teistä lukijoista onkin kysellyt jo, että löytyykö minulta instagramia ja nyt sitten vihdoinkin eilen (pienen painostuksen=suoranaisen pakottamisen alaisena...) uskaltauduin tekemään sinne tilin! Julkaisen sinne paljon muutakin kuin heppajuttuja, mutta ehkä se kiinnostaa myös ainakin osaa teistä lukijoista, sillä täällä blogissa kaikkein suosituimpia ovat aina olleet juurikin lifestyle-tyyppiset postaukset. Eli antakaahan siis anteeksi pieni mainostus -tai tiedottamiseksihan tätä voi kutsua eikö :)) - ja käykää seuraamassa minua instassa! Käyn kurkkaamassa kaikkien profiilit ja myös seurailisin mielellään teitä lukijoita, mikäli löydän itseäni kiinnostavia kuvia :) 

instagram.com/piritaheikkinen

Blogi ajantasalle ja paljon kuvia

Poika ♥

 

Heippa pitkästä aikaa! Kesäloman ensimmäinen tylsä päivä oli tänään, sillä nyt on koko kesän ensimmäinen hetki, kun olen ehtinyt istahtaa koneen ääreen ja edes ajatella blogin päivittämistä vähän enemmän. Minä kun luulin että olisin vähemmän kiireinen lomalla ja ehtisin myös päivittää blogia toisin kuin kouluaikaan, mutta tämä onkin mennyt nyt oikeastaan toisin päin, sillä kivaa tekemistä on ollut valtavasti ihan jokaisena päivänä. En kyllä valita yhtään sillä tämä kesä on ollut tähänastisista ehdottomasti parhain!

 

 

Nyt kuitenkin heppojen kuulumisiin - ehkä tärkeimpänä se, kuten kuvasta näkyy, myös Veera on päässyt viettämään oikeaa hevosen elämää laumaan laitumelle! Heinäkuun alussa päätettiin hakea tamma pois Saarijärveltä ja viedä se loppukesäksi samaan paikkaan missä poikakin asustaa vakituisesti. Ihanaa kun molemmat hevoset ovat nyt kesän samassa paikassa, se helpottaa tosi paljon. Täytin myös kesäkuun lopussa 18 ja sain ajokortin, joten olen voinut joka päivä ajella itse tallille ja touhuta molempien kanssa juuri niin paljon kuin haluan! Mitään muuta en oikeastaan odottanutkaan siitä että olen täysi-ikäinen, mutta ajokortti on kyllä ihan mahtava juttu ja joka päivä onkin tainnut tulla ajettua enemmän tai vähemmän.

 

Vaikka tallilla on tullut käytyä ja puuhailtua lähes joka päivä, ovat treenit jääneet huomattavasti vähemmälle viimeaikoina ja tamma on saanut pääasiassa laiskotella laitumella. Itse olen käynyt kuitenkin Saarijärvellä ratsastamassa valmentajan hevosella ja lisäksi viikonloppuisin myös valmennuksissa. Sen sijaan juoksemisesta ja suunnistuksesta olen valitettavasti joutunut pitämään pakkolomaa jänteen rasitusvamman vuoksi ja sitä on nyt paranneltu tässä, mutta ilmeisen tyhmänä olen kuitenkin lähdössä viikonloppuna Saariselälle suunnistuskisoihin, jossa matkana on reilu 10km pitkin tunturia. Aavistuksena kuitenkin on että tulossa on mahtava reissu ja halusin ehdottomasti lähteä mukaan senkin takia, että en ole ikinä käynyt Lapissa joten hivenen kauhuissaan mutta kuitenkin enemmän innostuneena odotan lähtöä! Reissusta tullaan takaisin vasta maanantain puolella, joten ainakin siihen asti blogi jatkaa taas hiljaiseloa, mutta palaillaan mahdollisimman pian sen jälkeen!

 



Hieno mies

Tammahevonen ♥

Tamma oli ihan hassu ja hellyydenkipeä, tuhisi vaan kainalossa :D

:*

♥

Kyllä kiiltää

Veeran uusi luottotehtävä on toimia tarhatätinä tälle pikkukaverille :3

Siellä se vilistää :D

Tässä on jotenkin tosi mielenkiintoiset värit ja tunnelma

Poni sai alkuun vähän kyytiä, mutta nyt tilanne on onneksi rauhoittunut :D

Tää tyyppi on vaan niin söpö ettei tosikaan!