Orilaitumella

Sunnuntaina olimme lupautuneet Konginkankaan porukan avuksi viemään vuotiasta oripoikaa kesälaitumelle, sillä edeltävään yöhön osui vielä lisäksi heidän tammansa varsominen. Siinä syntyi siis myös Veeran uusi hoitolapsi tälle kesälle, tamman lempityö kun on oman maitovarsan puuttuessa tarhatädin virka :) Jaakko toimi kuskina orilaitumelle mennessä ja oli samalla ensimmäistä kertaa liikenteessä hevoskopin kanssa. Matka sujui hyvin, sillä edellisenä iltana lastasin Jaakon itsensä hevoskoppiin ja ajelutin tätä tallitiellä varmistaakseni, että hän ymmärtää kuinka kurjat olot hevosilla on kopissa, mikäli kuski ei huomioi oikeanlaista ajotyyliä. Kaikkien jotka kuljettavat hevosia tulisi mielestäni ehdottomasti matkustaa joskus kopissa edes pieni matka, sillä se on oikeasti todella silmät aukaiseva kokemus varsinkin, jos kyydissä on samaan aikaan pari huojuvaa hevosta. Muistakaa että tästä ei vaan sitten saa jäädä kiinni poliisille. Seuraavan kerran Jaakko viekin sitten meidän omat hepat Konginkankaalle ja toivotaan, että hepoilla on mukavampi matka kuin Jaakolla minun kuljettamanani :D 

Orilaitumelle laskettiin yhteensä 17 yksi- ja kaksivuotiasta varsaa ja ukkosen lailla ohi rymistelevä lauma oli kyllä suorastaan taianomainen näky. Vähän harmittaa, että Nikaa ei tullut koskaan vietyä isompaan oriporukkaan, mutta sen tuntien se olisi voinut tulla sieltä vielä itsevarmempana ollen koko lauman johtaja ja sitähän en siis olisi toivonut. Riskitkin on isompia suuressa laumassa, joten olen ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen, sillä on Nikalla kuitenkin varsakavereita riittänyt. Myöhemmin lataan laitumelle laskusta myös videon, mutta aloitetaan näistä kuvista, sillä niistäkin riittää kyllä katseltavaa ihan kiitettävästi. Varsat muodostivat melko nopeasti omia pienempiä porukoita ja potentiaaliset laumanjohtajat erottuivat joukosta heti alusta alkaen ja nujakoita syntyi jatkuvasti koko puolitoistatuntisen ajan. Parin päivän päästä lauma alkaa varmaankin olla jo asettunut, mielenkiintoista päästä katselemaan miten arvojärjestys on kehittynyt viime näkemästä! 

Nikan kevään viimeinen työpäivä

"Heippa vaan Pirre, laidun odottaa" t Nibs

Nikan työt tältä keväältä on tehty ja nyt vain odotellaan kesäloman alkamista vielä pari päivää. Keskiviikkona molemmat hevoset suuntaavaat laitumelle ja tässä vaiheessa täytyy todeta, että Nikasta ei ehditty taikoa valmista ratsua. Olen käynyt jo ipanan selässä makoilemassa, mutta istumaan en halunnut kiirehtiä, sillä Nika ei ollut vielä mielestäni valmis ja lopputuloksena olisi saattanut olla vapaana kirmaava rodeoratsu. Ipanan luonteenlaatu kun ei ole aivan yhtä tasainen luonnostaan kuin useimmilla kylmäverisillä kavereilla, vaan se on reaktiivinen ja todella nopea likkeissään, mikäli sattuu säikähtämään jotakin. Lisäksi kukaan joka on nähnyt millaisiin akrobaattisiin suorituksiin se kykenee, ei halua sen kyytiin, jos on pieninkään mahdollisuus, että se aikoo esittää niitä loikkiaan ratsastaja kyydissään... 

Vika treeni sujui melko hyvin, alkuun Nikaa ei olisi kiinnostanut yhtään mennä kentällä sateessa ("Korvat kastuu, ei kuule mitään, sori." t. Nippis), mutta siirtymisten hiomisen myötä pääsin kehumaan paljon, joka taas motivoi ipanaa ja loppua kohti olin oikein tyytyväinen. Tästä edellisenä päivänä Nika teki kaiken aivan täydellisesti, joten oli vähän odotettavissakin, ettei sellainen välttämättä jatku ikuisuuksia. Silloin yksinkertaisesti kaikki toimi, ipana pysyi ympyrällä moitteetta, seis-käynti-ravi-laukka ja kaikki käskyt siltä väliltä tuli ensimmäisestä sanasta ja sain vain töröttää ympyrän keskellä niillä jalansijoillani  ja ihmetellä, miten  välkky varsa minulla onkaan.   Nika pääsee siis kyllä ihan ansaitulle lomalle, mutta voi olla, että jo laidunkauden aikana saatetaan keksiä  sen päänmenoksi taas jotakin. Kärryttelyt jäävät valitettavasti pois laskuista, vaikka se niin hauskaa olisi ollutkin, sillä ei haluta ottaa sitä riskiä, että tuo korsto vääntää sekä itsensä että kärryt solmuun, kun jäätiin kuitenkin vasta opetteluvaiheeseen viime keväänä.

Laukat oli asteetta vauhdikkaammat vastapainoksi alun laiskottelulle. Meni se kyllä välissä ihan siivostikin, mutta siitä ei ollut todistusaineistoa.

"Saisko nyt edes tämän kerran syödä tän narun, pliiis senkin ilonpilaaja"

"Josko sit pusutauko?"

Positiivinen tyyppi <3

Nikan synttärit

19.5.2017

Mamma(t) 20v ja poika 3v, joka on kasvanut ohi kaikista

Pikku Nika täytti eilen 3v ♥ Synttärien kunniaksi varsa pääsi kuvattavaksi perhepotretteihin, sekä nauttimaan sen jälkeen vihreästä. Kemut venyivät aikuisilla (eli minulla, Veeralla ja Jaakolla)myöhään yöhön ja kun Nika kahdeksan aikaan illalla lähti iltapalan kautta talliin nukkumaan, Veera-mamman kanssa jatkettiin afterpartyille maastoon. Retkeltä tultiin tallin pihaan vasta kymmenen maissa, jonka jälkeen syöpöteltiin vielä kymmenisen minuuttia vihreää. Nukkumaan Veerakin pääsi klo 23.15 sen jälkeen, kun pesarissa oli vietetty allasbileet jalkojen kylmäyksen merkeissä ja tamma saatu laitettua viimein yöpuulle BOT-kääreet jaloissa kaiken juhlinnan ja kymmenien porkkanoiden jälkeen. Meillä ajomatka kotiin kesti vielä puoleenyöhön asti, mutta onneksi hepat olivat ainoita, jotka olivat hullaantuneet ruohosta! 

19.5.2014

Veera takaisin treenissä

Veera on pikkuhiljaa palannut säännöllisen liikutukseen, kun varmuus satulan sopivuudesta saatiin. Sitä ennenkin se toki käveli päivittäin vähintään 40min ja ohjasajoin tai juoksutin sitä kahdella ohjalla 3-4x/vk eli sen kunto ei päässyt ihan romahtamaan tauosta huolimatta. Tällä hetkellä Veera kyllä on vielä hieman lihaslaiha, mutta yhtäjaksoisesti ilman treenitaukoja se onkin liikkunut viimeksi ennen joulua eli tilanne on mitä on. Lihavuuskunnoltaankin se on ihan siinä rajalla, että onko vähän laiha vaiko sopiva. Hassua, että Veeraa on aina pidetty pallomahana, mutta itseasiassa sillä on vähemmän rasvaa kuin Nikalla, jolla taas vatsalinja näyttää oikein sporttiselta, mutta kyljet keräävät helposti ylimääräistä ympärilleen. Varsinkin näin vanhan hevosen kanssa on tärkeää, ettei pääse tulemaan pitkiä liikutustaukoja, koska lihaksen rakentaminen vanhalle on huomattavasti vaikeampaa ja liikunta pitää koko hevosen muutenkin vetreänä sekä pirteänä mieleltään. Laidunkausi onkin sitten asia erikseen, sillä laumassa hevonen liikkuu jopa kymmeniä kilometrejä vuorokaudessa eli paljon enemmän kuin tarhassa seisova suhteellisen kevyessä työssä oleva hevonen ja silloin voikin huoletta pitää lomaa muusta liikutuksesta. Saa nähdä milloin hevoset oikein pääsevätkään kesälaitumelle, kun vielä ei näy korttakaan vihreää, mutta heti kesäkuun alusta ne olisi joka tapauksessa tarkoitus siirtää takaisin Konginkankaalle.

  

 

Välissä ehdittiin jo nauttimaan ihanista kevätpäivistä ja pitkät maastolenkit tulivat takaisin ohjelmaan. Nyt kun muistelee, niin viimeksi olen mennyt parin tunnin maaston sinä kesänä, kun Nika oli vasta aluillaan Veeran mahassa! Vähän harmi, että juuri kun löydettiin nuo hyvät maastot täältä, täytyykin lähteä eikä pääse niistä niin nauttimaan. Ihan samalla tavalla kävi myös meidän entisessä paikassa Laukaassa ja melkeinpä parhaat reitit löysin niin myöhään, että ehdin ratsastaa siellä vain pari kertaa... Tällä kertaa olen oppinut virheestäni ja Konginkankaan metsät on nyt kartoitettu valmiiksi parinkymmenen kilometrin säteeltä tallista :D

Postauksessa on kuvia ja pieni video viime viikonloppuna pidetyltä estetunnilta, oli kyllä hauska päästä pitkästä aikaa pomppimaan vähän maahankaivettuja. En koe tarpeelliseksi selittää tunnin kulusta sen enempää, sillä ei tehty mitään varsinaisia tehtäviä, joilla olisi ollut jokin hieno kehittävä päämäärä, vaan hypittiin vain huvikseen niitä esteitä, joita Jaakko harjoitteli samalla tunnilla. Teki muuten pahaa katsoa, että mitä kauheuksia minun istunnalleni on tapahtunut tässä viime vuosien aikana sen jälkeen, kun lopetettiin kisaaminen Veeran kanssa. Pitäisi saada vähän rutiinia hyppäämiseen ja käydä istuntatunnilla estesatulan kera, sillä ensimmäinen reaktio näitä kuvia ja videoita katsellessani oli polttaa ne. Ei kyllä varmaan voi odottaa liikoja, kun hyppää nykyään kaksi kertaa vuodessa eli olisi aika hyvä, jos jostain ilmestyisi joku esteratsu jonka kanssa voisi vähän treenata, mutta enpä ole kyllä sellaista mistään kysellytkään. Sileäpuolen treenit on aikalailla kunnossa ja onkin ollut järkytys huomata, että tunnen nykyään kuuluvani enemmän koulusatulaan. Ja minä kun luulin ennen olevani este- ja kenttäratsastaja... Nyt olen kyllä jo luvannut, että yksiäkään kenttäkisoja en lähde enää ikinä hyppäämään, mutta saa nähdä. Maastoesteitä tulen kyllä aivan varmasti menemän treeneissä vielä paljonkin vaikkapa Nikan kanssa tulevaisuudessa, mutta lähinnä jotain harraste-/tuttaritasoa ja kahden päivän reissuja never.

Veera näyttää tosi katu-uskottavalta näissä sen kallosuitsissa :D

Nikan eka oma satula

Tässä kuvassa on Nikan 20€ harjoittelupenkki, jonka kanssa se sai rellestää pari ensimmäistä kertaa, siltä varalta, että se päätyisi piehtaroimaan. Kuva on noin parin kuukauden takaa, ei täällä sentään enää tuolla tavalla lunta ole

Kyllä vaan, nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että Nikalle on hankittu satula ja homma on selkäännousua vaille valmis! Satulansovittaja kävi eilen tarkistamassa molemmille penkit kuntoon Veeran selvitessä pelkällä lampaankarvalla, mutta Nikalle hankittiin väliaikaissatulaksi Wintecin ilmatopattu  yleispenkki. Olen aina vannonut, että Winteciä ei meidän hevosten selkään laiteta, mutta nyt se tuntui kaikista järkevimmältä vaihtoehdolta. Vaihdettava etukaari ja rungonmuokkauspalat mahdollistavat, että Nika voisi pärjätä tällä satulalla jopa vuoden eteenpäin. Lisäksi jos vertaa saman hintaluokan laatumerkkien satuloita, ne ovat sitten yli 20v vanhoja kapealla selkärangantilalla olevia kivikovia penkkejä niin toppauksiltaan kuin istuimeltakin ja tämä jos mikä on epämiellyttävää hevoselle.  Yksi vaihtoehto oli myös vuokrasatula, mutta pikaisten laskelmien jälkeen se osoittautui pelkäksi rahasyöpöksi. Jos ajatellaan, että joutuisin vuokraamaan satulaa vaikkapa neljä kuukautta vuoden aikana, niin siinä ajassa oma satula olisi jo kutakuinkin hankkinut hintansa takaisin ja Wintecin nyt saa aina myytyä pois.

Nikalla on aika leveä säkä ja suora, mutta suhteessa jalkoihin lyhyt selkä sekä isot liikket ja pitkät koivet. Koska Nika on kuitenkin niin iso, sen selkään mahtuu kuitenkin oikein hyvin 17,5" penkki, jonka minä tarvitsen pitkien jalkojeni vuoksi. Kaareksi valikoitui sininen eli medium wide, mutta Nikan leveys voi vaihdella vaikka parin viikon välein eli sitä täytyy tarkkailla jatkuvasti, ettei tule epämiellyttäviä kokemuksia. Satulaa ei tietenkään pystynyt vielä koeratsastamaan, mutta sovitus on nyt tehty niin hyvin kuin sen tässä vaiheessa pystyy. Satulansovittajalla sattui olemaan mukana myös hevosten korkeusmitta ja Nikan säkäkorkeus on nyt tasan 171cm, josta se todennäköisesti voi kasvaa vielä vajaan viitisen senttiä.

Näissä kuvissa Nika on ensimmäistä kertaa satulan kanssa maneeissa. Hieman huolestunut ilme satulan läpsytyksen vuoksi, mutta ai että sillä on kaunis liikemekaniikka!

Pusutauko

Nika ihmetteli alkuun kovasti sitä, kun ihminen nousi jakkaralle, se kun on tottunut olemaan kaikista suurin.

Kisakauden avaus

FEI CCI/CIC* A-kenttäkilpailuohjelma

II-taso, PoPRa/JsR 17.4.

67,826%  1. sija

Tää oli hauska otos :D

Nikan klinikkapäivä

Noin kolme viikkoa sitten torstaina Nika lähti vuorostaan käymään klinikalla, tosin Vera tuli myös mukaan henkiseksi tueksi. Aika oli varattu alunperin todennäköisesti imusolmukkeissa olleen kummallisen vaihtelevan turvotuksen vuoksi, mutta siihen mennessä kun klinikkapäivä koitti, pateista ei ollut enää jälkeäkään. Samaan reissuun olin kuitenkin jo ehtinyt niputtaa mahan tähystyksen, hiekkakuvan ja hampaiden huollon. Vatsahaavaepäily minulla oli Nikan kummallisen ruoka-aikakäyttäytymisen vuoksi. Se odottaa kiltisti heiniään, mutta heti kun ne sille annetaan, alkaa kauhea potkiminen ja riehuminen karsinassa. Sen tuhoamat vesi- ja ruokakipot eivät todellakaan ole laskettavissa edes kahden käden sormilla, parhaimmillaan kippo on ollut säpäleinä 24h sisällä uuden vaihtamisesta. Eniten kuitenkin huolettaa että se särkee itsensä riehuessaan ja karsinan takaseinään onkin tarkoitus asentaa jonkinlainen pehmuste.

Nika oli tosi hienosti klinikalla, mutta rauhoittavan pistämistä se pelkäsi kuollakseen. Mahan tähystyksessä löydökset oli erittäin lievää keltaisuutta ja todella pieniä pinnallisia punoituttavia haavaumia (0,5/3). Todella minimalistiset löydökset siis, mutta eläinlääkäri epäili Nikan olevan niin herkkis, että reagoi silti. Toisaalta kiva tietää, että se on sellainen, joka näyttää pienimmänkin kurjan olonsa eikä piilota sitä, joten ongelmiin päästään sitten nopeammin puuttumaan. Onhan se tosin myös aika teatraalinen, esimerkiksi silloin kun Vera potkaisi sitä, se ei antanut hipaistakaan jalkaansa käytävässä vaan niiasi ihan polvilleen. Sen sijaan pesarissa, kun sitä pystyi huijaamaan vesiletkulla, karvakaan ei värähtänyt, vaikka haavaa kuinka paineli ja sorkki. Koska mahassa haavauma oli niin vähäistä, otettiin myös kuva, josko se selittäisi myös käytöstä ja mahasta löytyi vähäsen (50cm2) hiekkaa. Vertailun vuoksi voin sanoa että, veeralla sitä oli 400cm2 eli Nikan löydös oli melko pieni. Saatiin siis sekä Gastrogard- että psylliumkuuri kotiin viemisiksi, tuloksista sen verran, että ainakaan Gastrogardin myötä ei tapahtunut kovin suurta muutosta käytöksessä, seuraavaksi kokeiluun menee sitten psyllium.

Veera oli muuten ihana klinikalla, kun sille tuli niin huoli sen vauvasta, kun Nika oli ihan tokkurassa ja se vietiin vierekkäiseen karsinaan. Tamma hörisi ja hirnui ja kurkotteli karsinan yläpuolelta Nikaa, joka ei tietenkään ymmärtänyt sillä hetkellä maailmanmenosta yhtikäs mitään eikä osannut siis vastata huolestuneelle mammalle :D Hiekkakontrollissa Veera jouduttiin jopa rauhoittamaan, että se pysyisi paikallaan, kun se ei olisi halunnut pois varsansa luota ja sillä oli kauhea hätä sen puolesta.

Nika on muuten ilmeisesti edelleen ikäisekseen tosi isokokoinen, sillä lähes jokainen klinikalla sitä ihmetteli. Minä olen jo niin tottunut siihen kokoon, että se tuntuu välillä jopa pieneltä, kun kävelee pää alhaalla vieressä! Tosin eläinlääkärikin huomautti Nikan olevan varmaan 10-15 senttiä isompi kuin emänsä eli on se aika jätti. Vaikka se onkin korkea, niin sen sopusuhtainen rakenne tekee siitä tosi fiksun mallisen eikä se näytä miltään hongan kolistelijalta

Veera hiekkaröntgenissä kontrollissa. Valitettavasti hiekkaa oli vielä jäljellä 100cm2 eli uusi klinikkajakso kutsuu vielä ja se menee sitten nyt omasta pussista vakuutuksen korvauskaton täytyttyä.

Viime torstaina Nikalla oli pieni ähky, todennäköisesti hiekasta johtuva, sillä se alkoi niin samankaltaisesti kuin Veerankin viimekertainen, mutta en sitten uskaltanut aloittaa psylliumia viikonloppua vasten, kun klinikka on suljettuna. Melkein masentavaa muuten, miten hyvin tajusin lähteä heti Nikan ähkyoireiden ilmaannuttua tyhjentämään lähimmän kaupan kaikesta syötäväksi kelpaavasta, sillä kokemusta on myös koko yön valvomisesta pelkän puolikkaan banaanin voimalla :D Jo kaupassa totesin, että toivon syvästi, että yli puolet näistä eväistä lähtee kotiin ja niinhän siinä onneksi kävikin, kun pääsin lähtemään tallilta jo iltakymmenen maissa oireiden oltua alunperinkin  niin lievät ja tuohon aikaan poissa jo joitain tunteja ja Nikakin sai silloin eteensä puolikkaat iltaheinät. Hysteerinen kun olen etenkin varsan suhteen, niin pyysin myös tallikaveria, joka on eläinlääkäri, kurkkaamaan Nikan. Kun tarvikkeita ei ollut mukana, niin ei voinut paljoa muuta tehdä kuin mitata pulssin, mutta sanoinkin, että tässä hoidetaan lähinnä omistajan mielenrauhaa, kun sain varmistuksen omalle tuntumalle tilanteesta...

Klinikka-asioista puheenollen, minäkin pääsin tuossa pari viikkoa sitten käymään päivystyksessä, kun Nikan saatua vetopaniikin peukalolle tapahtui jotain mystistä ja se kävi poissa sijoiltaan. Muutakin actionia on ollut enemmän kuin riittämiin, mm. yhden valmennustunnin päätteeksi ulkona suoritettujen loppukäyntien aikana ratsuni kaatui ja toisena päivänä maastossa Jaakon ratsastaessa Veeralla tamma näytti kaikki temppunsa yhden reissun aikana eli pukitti, hyppäsi pystyyn ja kävi piehtaroimaan ratsastaja selässä... Hyvä Veera, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki lähtee tästä suorituksesta. Voitaisiin varmaan sanoa, että hyvin menee, mutta menkööt!

Röntgenissä luut olivat onneksi ehjiä