Keskiviikkona lähdettiin kohti Keuruuta Aluekenttävalmennukseen, mukana olivat myös Minna ja Pilke. Ei kuuluta tällä hetkellä rinkiin, mutta Argillanderin Minna on minua ja veraa sinne kovasti patistanut, niin että täytyy nyt sit miettiä hakeeko ens vuodeks paikkaa. Oishan se tavallaan tosi kiva ja päästäis sit varmasti kisaamaankin tuttaria ens kaudella, mutta noi aluevalpat kun tuppaa vaan olemaan aika kalliita :/ Niin että täytyy sitä nyt miettiä...
Mut nyt kuitenki asiaan eli itse valmennukseen! Ensimmäisissä verkkahypyissä vera oli hieman tahmea, tuntui että se ei oikein ollut saanut vielä ajatuksesta kiinni, tuonhan kun pitäisi olla tosi hauskaa ja yleensä veera viilettää maastossa tukka putkella harja hulmuten :) Noo muutaman hypyn jälkeen vera sai taas jutusta kiinni ja innostui oikein kunnolla. Yritti se vähän keuliakkin puskassa vuoroaan odotellessa ja viilettää turhankin lujaa silloin kun olisi pitänyt vain ravata :D Valmennus meni kokonaisuudessaan tosi kivasti ei tullut kieltoja ja laukan tempo oli loppua kohden erittäin hyvä.
Veera pahis yritti pukittaa, luulin eka että se teki vaan laukanvaihdon :D
Saatiin myös veran kanssa metsästää karkuteilla ollutta hevosta, valmennus oli siis hyvinkin tapahtumarikas! Minnalle ja Pilkkeelle oli siis tullut erimieliyyksiä risteyksessä siitä mihin suuntaan lähdetään, Pilke oli valinnut kodin ja minna oli tumpsahtanut jaloilleen, mutta pilke pääsi kuitenkin livistämään. En itse nähnyt tilannetta ja säikähdinkin kun Kati huusi että: "Kentälle vastaan, hevonen karkuteillä!!". Kun päästiin verkkakentälle Pilke oli jo juoksemassa tietä pitkin kohti tallia, ensin se ei huomannut meitä ollenkaan vaikka toinen ratsastaja vihelteli ja tultiin kentälle vastaan. Sitten minäkin aloin karjua Pilkettä nimeltä ja kappas se tottelikin, käänti vankkurit ympäri ja lähti juoksemaan vielä kovempaa minun ja veeran luokse! Sai muuten viisas poika paljon kehuja :) Loppuvalmennus sujui sitten heilläkin jo ilman suurempia ongelmia ja tuli tosi kivoja hyppyjä.
Loppuun vielä videokooste valpasta, jossa loppukevennyksenä Pilkkeen ja Minnan taidonnäyte raipan ripustamisesta puuhun täydestä vauhdista vain yksi ohja kädessä :DHehe kyllä se minna siellä pilkkeen selässä taitavasti roikkuu!
Ollaan otettu tää viikko Veran kans melko rennosti, paljon maastoilua ja vaan parit treenit kentällä.
Vaihdettiin muuten nyt tuosta veralla olleesta nivelestä kolmipalaan ja se on kyllä toiminut aika kivasti, Vera on pehmeämmän oloinen ja hyväksyy tuntuman paremmin! Tiistaina tosiaan Eija kävi pitämässä taas valmennusta, tällä kertaa Pilke ja Minnakin olivat mukana, aikaisemmin ollaan treenattu pääsääntöisesti yksityistunneilla. Valppa meni aika kivasti, saatiin korjattua vähän mun istuntaa (myötään liikaa ylävartalolla ja väärästä kohtaa) muistin vaan pitää vatsalihakset tukena, ero tunteessa oli melko pieni, mutta eija sanoi että nyt on tosi paljon parempi! Vera on myös ollut vino vasemmalle varmaan jo jonkin aikaa, mutta se on tullut selvästi esille vasta nyt kun ollaan alettu oikeasti työskentelemään. Tehtiin paljon taivutuksia ja voltteja, alkuun vera oli melko suoran oloinen, mutta heti kun saatiin lihakset mukaan työskentelyyn se alkoi tukeutua oikeaan ohjaan ja ulko-ohjan tuntuma katosi täysin. Lopputunnista Vera alkoi kuitenkin taas taipua vasemmallekkin kun muistin antaa sisänarulla vähän löysää niin ettei se pääse nojautumaan ja otin sitten ulko-ohjaa paremmin tuntumalle ja taivutin vasemman pohkeen ympäri.
Vanha kuva keväältä Tiina Karkkolaisen valmennuksesta. Silloin ulkokäsi karkasi aina taivuttaessa ja sisänaruun tuli veto, nykyään ulkokäsi pysyy paikallaan, mutta edelleen opetellaan taivuttamaan ja kääntämään "uusilla" avuilla :)
Myös hartiat meinasivat karata aina eteen ja tässäkin selkä joustaa väärästä kohden. Hartia-ongelma korjattu, selän asentoa vielä työstetään lihasmuistiin, mutta ajoittain onnistuu kun vaan pitää sen mielessä.
Keskiviikkona kävin Minnan tytön kanssa noin tunnin käyntimaaston hiekkakuoppia kiertävillä poluilla. Vera olisi koko ajan halunnut laukata kun on tottunut että maastossa saa mennä lujempaa. Mutta juu pidämme tätä positiivisena "ongelmana" :D Seuraavan päivän Vera sitten vietti laitumella syöden ja nauttien vapaapäivästä. Perjantaina lähdettiin taas maastoon, tehtiin vähän laukkatreeniä ja sompailtiin metässä uusilla poluilla. Reissussa meni 1 tunti 28 minuuttia ja 56 sekuntia, joo mulla oli kenttäkello mukana, siitä on vaa nii kiva arvioida aikaa ja matkoja :D
Eilen treenasin maastoilun vastapainoksi itsenäisesti vähän koulua kentällä, Vera oli alusta asti tosi kivan oloinen ja taipui molempiin suuntiin tasaisesti ravissa ja käynnissä. Vasen laukka oli alussa aavistuksen heikompaa kuin oikea, mutta alkoi toimia sitten siinäkin. Yritin tehdä laukasta vähän pysähdyksiä ja lävistäjillä keskilaukkaa, mutta en varmaan muistanut tukea veraa pysähdyksessä tarpeeksi joten ne vähän meni miten meni ja päätin harjoitella niitä joskus toiste (hyvä asenne eikö :D), mutta joo koska ne on menny paremmin aiemminkin niin oli hyvä lopettaa yhteen parempaan pysähdykseen, koska veraa alkaa helposti suututtaa jos siltä vaatii jotain mitä ei itse osaa ja ehkä ei vaan nyt ollu hyvä päivä harjoitella niitä. Laukkalävistäjällä huomasin uuden virheen eli laukka ei millään meinannut jatkua uralle asti. Mietin sitten että miten voisin sitä korjata ja ajattelin kokeilla jatkaa laukkaa päädyn läpi jolloin siinä tuli siis harjoiteltua myös vastalaukkaa. Loivensin lävistäjältä uralle tulevaa tietä ja pyöristin päädyn kulmat puolikkaaksi ympyräksi niin ettei käännös vie tasapainoa ja samalla laukkaa pois. Ensimmäinen kokeilu ei onnistunut vaan vera tippui raville. Seuraavalla kerralla kokosin enemmän ja valmistelin käännöstä ja tulipa muuten tosi hieno vastalaukkakaarre! Kokeilin myös toisen suunnan ja sinne vastalaukka onnistui väittömästi. Onnistumisen jälkeen annoin veralle vähän pitempää ohjaa ja aloin ratsastaa eteen-alas loppuraveja kaarevilla teillä. Olin tyytyväinen koko tuntiin ja kävin vielä taluttamassa veraa loppukäynnit maastossa
Tänään ois sit kans tarkoitus harrastaa puskailua, näin treenaa tavoitteellinen tuleva kilparatsastaja :D
Hyppäsin tänään pitkästä aikaa veralla, harjoiteltiin kääntämistä, laukanvaihtoja ja oikeaa tempoa. Vera oli tosi innoissaan ja se on tosiaan saanut ihan uutta virtaa. Tänäänkin se jaksoi välikäyntien aikana säikkyä sitä kamalaa puskaa, aiemmin vera ei ole sellaista harjoittanut ja ollaankin naurettu että pikkune on alkanu vasta nyt elämään ihan uudella tapaa :)
Alkuun avattiin vähän laukkaa ja tehtiin pieniä verkkahyppyjä ristikoille, jotka vera kerrankin jaksoi hypätä eikä vain löntystää yli! Testattiin myös laukanvaihdot niin että heppa on varmasti hereillä ja hyvinhän se toimi. Hypättiin sit vielä loppuun rataa, ensiks pienempänä ja sen jälkeen vähän korotettiin.
80cm näyttää vaaan niin pieneltä Veralle
Eikä tää metrikään kyllä vielä isolta näytä :D
Pikkurata videolla:
Loppuun viel pari kuvaa Verasta ja uudesta laumakaverista, Pilkkeestä :)
Tänään oli sit ohjelmassa koulukisat Paatelassa, mentiin Helppo B:0 2009. Kyseistä ohjelmaa en muistaakseni ole ratsastanut veralla ennen näitä kisoja, mutta kesän alussa käytiin ratsastamassa toinen B ohjelma samassa paikassa ja saman tuomarin arvostelemana.
Vera oli verkassa aika hyvä, liikkui pohkeesta eteen ja kuunteli, muoto oli hieman avoin, mutten viitsinyt niuhottaa koska se oli muuten tosi hyvä.
Radalle mentäessä vera oli lähes samanlainen kuin verkassa ja rata meni ihan kivasti, kymmenen metrin laukkavoltitkin onnistuivat hyvin mistä olin hirmu tyytyväinen, koska niissä meillä on ollut ongelmaa. Ensimmäisen kerran sain ratsastettua laukkavoltin ilman ravirikkoja kaksi päivää sitten valmennuksessa, tuli siis ihan hyvään aikaan tuokin oivallus :D Vera oli kouluaitojen sisäpuolella reipas, eikä tarvinnut potkia yhtään, mikä on siis ollut meillä tavoitteena koko kauden. Olin tosi tyytyväinen, prosentteja tosin tuli vain 55,400 mutta sijoituimme silti kolmansiksi ja tuomari olikin tiukka. Viimeksihän voitimme koko luokan 59,6% tuloksella, mutta mielestäni olemme silti menneet eteenpäin vaikka prosentit ovatkin päinvastaiset. Tämänkertainen tulos oli arvaten matalempi siksi että viime kerralla muoto oli vakaampi. Vera oli kuitenkin tosi hieno!
Sunnuntaina herätys kotona oli viiden aikaan aamulla jonka jälkeen lähdettiin heti tallille. Laitettiin heppa valmiiksi ja ennen puolta seitsemää oltiin jo matkalla Alavudelle meidän ensimmäisiin kenttäkisoihin! Perillä oltiin melkein tuntia etuajassa (noin 8.15) ja
maastoradan näyttö alkoi harrasteluokkaan osallistuville jo 9.30, vaikka varsinainen ensimmäinen starttini oli vasta kahdentoista maissa. Radannäyttöönhän ei olisi ollut pakko osallistua, mutta huomasin kyllä että siitä oli paljon apua sillä radannäyttäjä kertoi mm. radan keskikohdan ja muita hyviä vinkkejä näin ensikertalaista ajatellen.
Ensimmäiseksi ratsastettiin kouluosuus, heti kun pääsin odottelemaan vuoroani ja jäljellä oli enää yksi ratsukko ennen meidän vuoroamme alkoi sataa kaatamalla ja ukkonen jyrisi. Sade laantui aavistuksen kun pääsin radalle, mutta ukkonen jyrisi silti taustalla.
Vera oli niin hyvä kuin noissa olosuhteissa vain voi olla ja radan jälkeen olin todella tyytyväinen! Prosentteja tulikin 59,38, ei mikään ihme suoritus, mutta meille hyvä! Koulun jälkeen olimme sijalla 18/32.
Kouluosuuden jälkeen lähdimme vaihtamaan Veralle estekamppeet, verkan pohja oli todella huono ja päätin etten verkkaa estekokeeseen erikseen ollenkaan (lukuun ottamatta kahta kierrosta ravia)
Estekoe järjestettiin maneesissa ja siellä sai tehdä yhden verkkahypyn ykköselle ennen varsinaista rataa. Otettiin sitten varsinaisella radalla heti ensimmäisen esteen puomi alas, koko rata oli muutenkin melkoista sähellystä ja vera teki ihan hurjia loikkia. En tiedä liekkö syynä se että vera ei vaan yksinkertaisesti hyppää yhtä hyvin maneesissa kuin kentällä vaiko se että ollaan hypätty tavallisia esteitä viimeksi kesäkuussa. Kyllä vaan en hyppää Veralla muuten kuin kisoissa, lahjattomat treenaa :D No ei vaan, en vaan koe tarpeelliseksi hypätä esteitä joka viikko hevosella joka tasan tarkkaan tietää miten ne kuuluu ylittää.
Estekoetta seurasi välittömästi eläinlääkärin tarkastus jota olin jostain syystä jännittänyt hieman etukäteen, varmaan siksi etten tiennyt tarkasti mitä kaikkea ell. tekee. Koe meni kuitenkin puhtaasti läpi ja saatiin jatkaa maastoradalle :)
Ennen maasto-osuutta laitettiin vera nukkumaan sekä syömään heiniä koppiin ja lähdettiin iskän kanssa kävelemään vielä maastoradalle. Radalle oli 1,7 kilometrin kävelymatka ja itse rata oli noin 1200 metriä pitkä joten päivän aikana kertyi varmaan ihan mukavasti kilometrejä. Sillä kertaa opin radan hyvin ja mietin kohdat missä katson kelloa. Tuumin että Vera tulisi luultavasti selvittämään esteet puhtaasti, ainoastaan kaksi todella jyrkää nousua hiekkakuopan reunaa pitkin arveluttivat vähän.
Meidän starttimme maastoradalle oli merkitty 17.56 alkavaksi joten Vera ehti nukkua kopissa melkein neljä tuntia ennen radalle lähtöä. Koko neljätuntisen ajan minkä vera kopissa vietti vettä satoi ja ukkonen jyrisi. Tällä kertaa sää kuitenkin suosi ja juuri kun kiipesin Veran selkään tallin pihassa sade lakkasi ja aurinkokin pilkisti pilven raosta. Ratsastusmatkalla tallilta maastoradalle taivaalta tuli vielä pientä tihkua mutta nyt en sentään ehtinyt kastua läpimäräksi ja kun pääsin verkkaan sadekkin jo lakkasi hetkeksi, ukkonen tosin jyrisi vieläkin taustalla.
Verkassa Vera oli ihan hyvä en vaan pystynyt ottamaan kunnon laukkapätkää oikein missään, koska en uskaltanut lähteä liian kauas lähtöpaikalta etten myöhästyisi startista. Ratsastin lähtöalueelle vasta kun kuuluttaja alkoi laskea kymmenestä alaspäin, koska arvasin että vera voisi hermostua jos pidättelen sitä sen omasta mielestä liian kauan. No se kymmenenkin sekunttia oli Veran mielestä liikaa sillä se alkoi välittömästi stepata paikallaan, mutta sain kuitenkin napattua sekkarin päälle ja ratsastettua lähtöviivan yli oikeaan aikaan.
Ensimmäinen este oli pienet koivutukit jotka vera selvitti helposti, sen jälkeen vaan hanaa seuraavalle esteelle. Heti toisena oli portaat jonka B-osalta vera meinasi viimehetkellä päättää kiertää ja oli jo todella lähellä ettei jalkani osunut johteeseen, mutta sain kuitenkin viimehetkellä avut läpi ja vera hyppäsi oikeasta kohdasta. Kaksi seuraavaa estettä, Puhuvettipöytä ja Pitkä-Jussila eli talo, olivat ihan tavallisia eikä niille ollut mitään ongelmia. Sen jälkeen tuli melko pitkästi laukkaa alamäkeen jonka varrella vera katseli helpon esteitä (ja kierti ne kaukaa tuijotellen :D). Mäki oli mutkainen enkä uskaltanut laukata koko matkaa koska mäki oli melko jyrkkä ja oli satanut enkä halunnut ottaa riskejä, päästä vain maaliin ja kaikkien esteiden yli.
Pitkähkön laukan jälkeen tuli ratapiha eli ihan perus tukki joka oli ehkä helpoin este koko radalla, seuraavaksi tuli hauta jota Vera kyttäsi ja meinasi jo tehdä stopin, mutta hyppäsikin kun olin jo heilahtanut eteenpäin ja valmistautunut pötköttämään kirjaimellisesti haudassa :D
Haudan jälkeen vilkaisin kelloa ja huomasin olevani aavistuksen jäljessä ihanneaikaa, yritin siis kuroa eroa umpeen. Seuraava este oli veteen meno ja sieltä ylös hyppy, Vera meni kyllä veteen mutta ei suostunut laukkaamaan vaan meni todella pomputtavaa ravia ja nosteli jalkojaan ihan ihmeissään koska ei olla päästy laukkaamaan lähes polvenkorkuisessa vedessä ollenkaan
Vettä seurasi jyrkät nousut joita en olisi ikinä suostunut menemään jos ne eivät olisi kuuluneet rataan! Ensimmäinen oli hieman loivempi ja se meni vielä ihan hyvin, mutta jouduin kyllä ottamaan paljon vauhtia. Toinen, vielä jyrkempi jos se nyt on edes mahdollista tuli mutkasta enkä saanut haluamaani laukkaa siihen ja vera meinasi hyytyä mäkeen ja viimeiset metrit oli kyllä yhtä punkemista. Paikalla oli aivan ihanaa yleisöä ja toimihenkilöitä jotka kannustivat sinä lähes mahdottomalta tuntuvalla nousulla ja siitä sai kyllä lisää puhtia, joten eikun vaan takaisin laukkaan ja maalisuora häämötti jo yhden esteen takana. Päästiin sitten viimeisenkin esteen yli ja eikun vaan maaliin! Oli muuten tosi hyvä tunne päästä koko kenttäkilpailu hyväksytysti läpi!
Puolikuolleena heti maaliin tulon jälkeen :D Oli rankkaa!
Katsoin heti maaliin tulon jälkeen kellosta ja tiesin että saimme joitakin aikavirheitä, mutta ei kolmen minuutin ja neljän sekunnin ihanneaika ylittynyt kuin kahdeksalla sekunnilla. Maasto-osuus meni ihanneaikaan vain viidellä ratsukolla joten aika oli melko tiukka. Olin tosi tyytyväinen tuloksiin ja olimme kokonaistuloksissa 14/32 mikä oli ihan äärimmäisen hyvin ensimmäisiksi kenttäkisoiksi! Pääsimme myös valmentajan asettamaan tavoitteeseen 60 ja 70 virhepisteen tuloksen välillä johon saa olla todella tyytyväinen saamalla 68,1 virhepistettä.
Olin kyllä tyytyväinen ja Vera oli ihan mahtava!
Kisat olivat kokonaisuudessaan todella hyvin järjestetty ja toimihenkilöt vastasivat kaikkiin tyhmimpiinkin kysymyksiin hymyillen ja iloisina eikä sääkään haitannut.
Kiitokset vielä järjestäjille ja toimihenkilöille, Alavudella oli todella mukava kisata ja varmasti mennään uudestaankin!
Eilen menin Veeralla kevyesti noin reilun tunnin kentällä, harjoittelin volteilla taivuttamista, kokoamista ja askeleen pidennystä sekä hain vakaata muotoa siirtymisissä kisoja ajatellen. Alkuun vera oli vähän jännittynyt, mutta rentoutui pienen verryttelyn jälkeen ja kulki ihan kivasti. Ratsastin sen kuitenkin tarkoituksen mukaisesti melko pitkässä muodossa ettei se ole suutu ja kulje sitten sunnuntainakin vielä kamelina, koska olen varma että saadaan paremmat pisteet kouluosuudelta vaikka vera kulkisikin hieman pitkänä kuin jos se on hapan kuin sitruuna ja viipottaa vaan menemään.
Veeran oma askellaji :D
Kun oltiin jo siirtymässä loppuverkkoihin vera päätti piristää meitä kaikkia näkemällä puskassa fasaaneja tai jotain muuta karmivaa ja kummallista. Olin juuri tekemässä pysähdystä ja sillä sekunnilla kun se pysähtyi se jo hyppäsikin hirmuisen loikan sivulle taaksepäin (?!?) en tiiä miten se sen teki mutta olin jo hetken aikaa kokonaan satulan toisella puolella, mutta olimpas taas apina ja sain vedettyä itteni takaisin satulaan. Ennen äiti oli aina ihan kauhuissaan kun vera teki sen ihme loikkia mut nykyään sitä melkein naurattaa kun se tekee jotain hassua, koska oon ainaki tähän asti pysyny kyydissä kaikissa veeran omituisimmissakin jutuissa :D
Juomatauolla, nätti veera :)
Ignooratkaa mun naama :D
Tänään käyn sit vielä illalla hyvän mielen maaston ja laitan veeran hienoksi, se on kyllä ehdottomasti parasta valmistautumista kisoihin :)
P.S. Lisäsin muuten nyt noi Verankin varusteet tohon edelliseen postaukseen.
Ajattelin että voisin listata nää mun varusteet kisoihin lähtiessä tänne, niin voin itse kattoa etten ole unohtamassa mitään olennaista. Tässä tulee aina samalla esiteltyä varusteita joten ajaa siis myös pienimuotoisen varustepostauksen asemaa. Laitan nyt vaan ton maasto-osuuden varusteet kun en ehdi tekemään kuvakollaaseja kaikkien lajien kamppeista.
Charles Owen Wellington Classic kypärä
Roeckl Grip hanskat
Acavallo turvaliivi
Equi Comfort kengät
Königs saappaanvarret
Kannukset
Kenttäratsastuskello
Pikeur kisapaita
Equiline Boston ratsastushousut
Estesatula
HKM Sports lampaankarvaromaani
Jacsonin estehuopa
Wahlstenin vatsapanssari
S-malliset turvajalustimet
Chevalin suitset
Messinkiset nivelkuolaimet
Lami-Cell jännesuojat
Eskadron lampaankarva bootsit
Jesaria jolla teipataan suojat ja bootsit jalkaan sekä ohjat kaulalle
.bmp)
.bmp)
