lauantai 2. syyskuuta 2017

Hiusmurtuma kallossa ja kesän muita sattumuksia


Otsikko ei ole edes clickbait, vaikka niin uskomattomalta se kieltämättä kuulostaakin.


Nika on melkoisen reippaana poikana ollut ahkera telomaan itseään, niin hyvää kuin laidunaika muuten onkin tehnyt sille. Potkujälkiä on ollut muutama kesän aikana, pieniä haavoja ja karvattomia länttejä lukematon määrä, riviä, allergisia reaktioita kahden käden sormilla laskettavaksi ja otsan kuhmu paljastui klinikalla liikaluuksi, joka on kasvanut hiusmurtuman päälle seurauksena arvatenkin siitä, että Nika on tullut saaneeksi kaviosta. Jos asiasta tahtoo löytää jotain hyvää, niin ainakin kaikki hoitotoimenpiteet ovat tulleet tutuiksi nuorelle miehelle... Loppukesää kohden tilanne on rauhoittunut hieman, kun Nika on viimeinkin oppinut hyväksymään sen, ettei sen tarvitse olla aina johtaja. Tilanne oli etenkin ensimmäisen kuukauden hieman epäselvä, sillä molemmat ajoivat toisiaan vuorotellen ja Nika jaksoi jatkuvasti kerjätä verta nenästään, mutta nyt Nikasta on viimein tullut se, joka väistää ja sitä myötä käyttäytyminen on rauhoittunut myös ruokaillessa. Tätä myötä johtajuussuhde myös muihin ihmisiin on selkiytynyt ja vaikkei se nyt ihan joka pojan hevonen varmaankaan koskaan tule olemaan, niin nyt sitä voi huoletta mennä kuka vaan  taputtelemaan silloinkin, kun sillä on ruokaa. Tokihan se huomaa heti, jos ihminen väistää sitä ja on epävarma, mutta se on silti kiltisti eikä käytä sitä hyödykseen samalla tavalla. Hevosen ja ihmisen välillä oleva hierarkiahan on aina yksilöllinen. Aivan kuten myös hevosten välillä, esimerkiksi lauman keskimmäinen väistää johtajaa, mutta paimentaa silti sitä osaa laumasta, joka on sitä alempi.  Tarkoitan siis, että hevonen voi kunnioittaa yhtä ihmistä ja pitää tätä johtajanaan, mutta joku muu saattaa olla sille kärpästäkin vähäpätöisempi henkilö, mutta tässäkään kohtaa Nika ei silti ala häätämään niitä sen näkökulmasta "alempia" tyyppejä.

Tästä minun blogistani on nähtävästi nykyään aistittavissa tällainen hippiäissuuntaus, kun tarkastelee tekstien sisältöä tarkemmin, eikä sitä vielä pari kolme vuotta sitten ollut oikeastaan havaittavissa. Nikan myötä on tullut perehdyttyä paremmin moniin asioihin ja ikään kuin koko maailmankatsomukseni aiheesta hevoset on muuttunut. Tätä kuvastaa varmaan aika hyvin esimerkiksi se, että olen odottanut nyt kolme vuotta, että meidän lähellä järjestettäisiin hevosten match show, mutta nyt kun se on tulossa niin mietin ennemminkin sitä, että vaikka se olisi onnistunut reissu ja kaikilla olisi kivaa, niin silti Nika jäisi varmasti mieluummin kotiin, jos saisi valita. Eli tällä hetkellä näyttää siltä, että mätsäri jää välistä ja sen sijaan Nika jää onnellisen tietämättömänä koko asiasta viettämään juuri sellaista päivää, kuin kesän kaikki muutkin päivät ovat olleet, eli hengailemaan kaverin kanssa ja syömään - hevosen näkökulmasta siis sellaista parasta mahdollista päivää. Tätä voisi siis kuvailla tasapainoiluksi ihmisten ja hevosten tarpeiden sekä toiveiden välillä. Joskushan toki on pakko poistua sieltä kotoa, mutta koitan välttää ylimääräisen stressin aiheuttamista hevosilleni niin, että ne olisivat mahdollisimman tyytyväisiä ja muutoksia ei tulisi ainakaan yhtään enempää kerralla, kuin sen mihin niiden sopeutumiskyky sillä hetkellä riittää.

Näin tyytyväisen näköinen hevonen minua vastaan aina pyyhältää laitumelta!

Veeran lauma, johon kuului kuusi hevosta

Tässä on Veeran suloistakin suloisempi tämän kesäinen hoitolapsi

Tammojen laitumelle muodostui kahluuallas :D


Meillä laidunkausi vielä jatkuu, saa nähdä montako päivää!

4 kommenttia:

  1. Ensin jo säikähdin, että oma kallosi on saanut osumaa, mutta "onneksi" olikin Nika... Mutta eipä tuo ole taitanut Nikankaan menoa haitata :) Ihania kuvia taas kerran ja hienoa, kun hepat ovat saaneet mukavaa seuraa! Kauniita syksyisiä päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sentään, Nika varmaan selvisi kolhusta vähemmällä, kuin jos itse olisin kokenut vastaavan kolauksen! Luulisi, että silläkin on saattanut olla jonkinlainen "aivotärähdys" parin päivän ajan sen jälkeen, mutta ihan normaalilta se vaikuttaa yhä :D Mietin kyllä, että montakohan aivosolua siltä kuoli tärähdyksessä ja tuliko siitä jotenkin "tyhmempi" nyt... Hevoset ovat kyllä nauttineet laitumella olostaan koko rahan edestä :) Kiitos samoin!

      Poista
  2. Hui, teillähän on ollut tapahtumarikas laidunloma! Meilläkin hepat saavat vielä taaplailla laitumella ees taas, toivottavasti ei tarviis ottaa niitä talvitarhaan ihan heti... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi saanut olla kieltämättä vähän vähemmänkin actionia :D Niin meilläkin yhä, vaikka yöt ovatkin jo sisällä, onneksi ei ole vielä ollut pakkasia :)

      Poista