 |
| Jopa silloin, kun aivan kaikki mahdollinen meni pieleen, minun varsani palkittiin ktk. 2 palkinnolla ♥ |
En edes varmaan muista mitkä kaikki asiat epäonnistuivat. Etukäteen ajattelin, että kakkonen olisi tosi hieno asia josta saa olla oikein tyytyväinen, mutta silti päällimmäisenä reissusta on pettymys. En jaksa kertoa reissusta hirveästi nyt, ehkä joskus toisen kerran tai sitten ei.
Ensimmäinen vastoinkäyminen oli ehkä se, kun meidän auton kylkeen kolaroitiin pari kolme päivää sitten, ja siitä alkoi oikea surkeiden sattumusten sarja. Onneksi tallinomistaja suostui lähtemään kuskiksi reissuun, mutta yhtään ylimääräistä apukättä ei ollut. Aamulla varsa oli tosi kiltisti ja monille hepoille pelottava pesupaikka oli reippaalle Nikalle piece of cake ja letityskin sujui helposti. Nika kuitenkin vahingossa astui varpailleni, ja kun mulla oli pelkät kumpparit jalassa niin ukkoparvaasta irtosi kokonaan kynsi. Ensiapuoperaatioon meni yli puoli tuntia (Life hack: älä yritä tehdä itse rasvataitosta tai joudut menemään seuraavana päivänä ensiapuun poistaaksesi sen...) ja varsa ehti hermostua. Loppujen sykeröiden tekeminen oli todella vaikeaa, kun Nika ei halunnut enää sen niskaan/korviin koskettavan. Veerakin hermostui, kun ei päässyt ulos vaan joutui seisomaan tallissa ja se ei mennytkään ekalla yrityksellä koppiin, mikä oli maailman kummallisin asia. Meni se toki sinne heti kun vaan käänsin uudestaan, mutta varsa ehti alkaa hyppimään pystyyn karsinassaan, kun katsoi Veeran lähtevän.
Hermostunut varsa ja myöhässä laahaava aikataulu ei tietenkään ole parhain asetelma ja Nika päättikin, ettei mene koppiin. Aikamme yritettiin erilaisin keinoin, varsa ei reagoinut oikein mihinkään, sitä ei varsinaisesti pelottanut vaan sitä ei huvittanut. Rauhoitettiin sitten tilanne ja sitten se kävelikin ruohotupsun perässä kiltisti koppiin. Oltiin kuitenkin jo paljon myöhässä, mutta kun soitettiin näyttelyn kansliaan kertoivat, että ehdimme vielä hyvin ja päätettiin lähteä ajamaan.
Yhdellä huoltoasemalla menin vaihtamaan vaatteita valmiiksi, kun huomasin ettei mun siistit housut ole kassissa mukana. Hirveä paniikki meinasi iskeä ja mietin jo, että saako ABC:ltä vaatteita, koska en todellakaan voisi esittää hevosta verkkarit jalassa. Kun menin takaisin autolle huomasin helpotuksekseni, että housut olivatkin muiden tavaroiden joukossa. Näyttelypaikalla ei ollut ollenkaan liikenteenohjausta, kun saavuttiin ja yksinkertaisesti kaikki meni aivan surkeasti meidän osalta. Nika oli tosi hermostunut, kun Veera jäi koppiin ja alkoi huutamaan ja sitten Veera oli pakko hakea sieltä pois ja sitten vielä meinattiin myöhästyä kokonaan niin, että oltaisiin ajettu turhaan koko matka, vaikka käytiin vain hakemassa tamma autosta ja siihen meni alle viisi minuuttia ja maneesissa oli vielä tuolloin kolme hevosta (Ja kysyttiin tähän lupa kansliasta, mutta silti sillä aikaa olivat jo lopettamassa näyttelyä!?). Nika oli kehässä todella hermostunut eikä malttanut seistä paikallaan ja koko ajan puri ohjia. Käveli ihan kiltisti, mutta ei halunnut ravata ollenkaan, joten minkäänlaista liikettä ei todellakaan saanut esiin, kun jouduin raahaamaan sitä perässäni.
Olin aivan varma että saisimme nolla pistettä, mutta yllätyin valtavasti kun Nika saikin ktk. 2 palkinnon joka on tosi hyvin. En kuitenkaan osannut iloita tuloksesta lainkaan, enkä osaa vieläkään vaan mielessä on ainoastaan pettymys ja tuntuu, että Nikan "huonot" pisteet on minun syytäni. Huom. 2-palkinto ei todellakaan ole huono (kyllä siitä palkitaankin aina varsan kasvattaja/omistaja 170€ palkinnolla), mutta hyvänä päivänä Nika olisi voinut hyvin saada jopa ykkösenkin, mikä on kyllä tosi harvinainen. Ensi vuonna sitten uudestaan paremmalla valmistautumisajalla ja ilman stressiä. Ei ole varsan syytä, että sitä pelotti.
 |
| Kotimaneesissa pari päivää ennen näyttelyä olisi ollut ykkösen arvoinen varsa |
 |
| Tää ravi. No words needed. |
 |
| Rakas pikku poika ♥ |
 |
| Nikan harjaan oli ihana tehdä sykeröitä, kun se on niin tasainen |
 |
| Täydellinen lapsi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti