keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Vuosikatsaus menneeseen

 
Vuonna 2014 en startannut yksissäkään kilpailuissa, emme valmentautuneet Veeran kanssa ollenkaan ratsukkona, ylipäätään pääsin tamman selkään ehkä noin viisikymmentä kertaa koko vuoden aikana. Mutta mitä sain tilalle?
 
 
Jotain mittaamattoman paljon arvokkaampaa, kuin mitkään maailman ruusukkeet.
Ennen kaikkea uuden ystävän, maailman hienoimman hevoslapsen.
 
 
 
Vuosi 2014 oli minulle valtava käännekohta hevosten parissa. Täysin erilainen kuin yksikään aiempi, mutta ehdottomasti tähän mennessä paras kaikista.
 
 
  Vuoden ensimmäiset kuukaudet menivät pitkälti varsan tuloa odotellessa ja lähes joka päivä piti tarkastaa, että onhan se mahan asukki vielä tallessa. Koko talvi oli lähes lumeton joten kentän pohja oli melkoisen ala-arvoisessa kunnossa ja mahdollisuudet tamman liikuttamiseen minimaaliset. Veera ei myöskään perustanut enää maastoilusta varsahormoonien vuoksi ja tamman kanssa metsään lähteminen muistutti lähinnä itsemurhayritystä, kun yli puolet matkasta taittui kahdella jalalla silloin kun tamma piti taukoa eteenpäin sinkoilusta ja paikoillaan pomppimisesta. Alkuvuodesta hoidin aika paljon meidän tallikaverin koulutettavana olevaa nuorta ja myös Boke oli meidän kaverina huhtikuun puoleenväliin asti, joten ponin kanssa tuli touhuiltua joka päivä jotain.
 


Helmikuussa tammat vähän riehuivat karsinoissaan, tuloksena hokeilla rei'itetty väliseinä, pari katkennutta lautaa, säpäleinä oleva suolakiviteline, pieni haava ja välitön erottaminen toisille puolille tallia


Kevät toi mukanaan lämpimät, pitkät päivät ja Veeran alati kasvavan vatsan sekä jännityksen. Pääsin ratsastamaan herkällä ja hienolla täykkäritamma Falbella, joka oli todella opettavaista. Lähdettiin usein ratsastamaan heti yhden jälkeen koulusta päästyäni ja kaikki nämä reissut todellakin kuuluvat kevään kohokohtiin! Veeraa vahdittiin yöt vuoroissa kotoa käsin valvontakamerasta ja varsomisen lähestyessä olin kaiket päivät tallilla koulun sijaan. Yöllä 19.5. kevään ensimmäisen ukkosmyrskyn aikaan kauan odotettu hieno, iso ja rohkea oripoika syntyi maailmaan ja Veera hoiti pikkuistaan heti niin hienosti ♥ Nimen keksiminen orivarsalle meinasi tuottaa alkuun hieman päänvaivaa, mutta loppujen lopuksi olin hyvin tyytyväinen Nikan molempiin nimiin ja ne kuvastavat poikaa hyvin! Lapsi on ollut pienestä asti todella välkky kaveri (vaikkakin melkoinen riiviö) ja se on oppinut kaiken todella nopeasti, joten sen kouluttaminen on ollut hyvin mukavaa.

Falbe :')

Ensimmäistä kertaa jaloillaan

Pikkuviikari aamulla kahdeksan tuntia syntymästä
Pikkujätkä ulkoilee alle päivän ikäisenä :)
Tankkaustauko

Siirryin itse kesälomalle jo pari viikkoa aiemmin kuin muut koululaiset, käyden vain pyörähtämässä lukion kevätjuhlassa, sillä halusin hoitaa Veeraa ja varsaa mahdollisimman paljon. Nämä alkukesän lämpimimmät päivät aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan ihanan hevoslapsen ja tammaystäväni kanssa olivat ehdottomasti koko vuoden parhaimmat ♥


Varsa 3 päivää olisi karannut tarhasta jos en olisi juossut väliin, yksi jalka oli jo siinä vaiheessa ulkona :D
Varsa piti minua alkuun varaäitinään ja yritti etsiä maitoa mm. minun kainalosta

Pikkupoikakin halusi maistella ruohoa niinkuin mamma, mutta jalat olivat aivan liian pitkät, joten piti keksiä jos jonkinlaisia konsteja.


Veera keksi hyvän keinon vahtia varsaa niin, ettei se pääse ainakaan karkaamaan huomaamatta!


Kesä oli aivan mahtava ja varsa sen kuin komistui sekä kasvoi päivä päivältä! Kesäkuun lopussa Eevin Harly-poni tuli meidän tallille pariksi viikoksi ja pääsin todella pitkästä aikaa meidän oman kotivalmentajan tunnille ratsunani sillä kertaa Harly. Valmennus oli aivan mahtava enkä voinut kuin virnistellä ponin selässä joka hyppäsi kuin tiikeri! Tämän valmennuksen aikana saatiin idea, että voisin alkaa käydä Saarijarvellä meidän valmentajan tunneilla lainahevosilla. Tästä hevoskesäni nousi vielä oikein uusille siivilleen ja tänä vuonna olenkin oppinut varmaan enemmän kuin koskaan. Paljon erilaisia hevosia; varsoja, nuoria, aikuisia ja konkareita, niiden käsittelyä ja myös ratsastamista. Todella usein olin hevosen selässä jo aamukahdeksalta valmiina treenaamaan.
 
 
Harly, poni joka hyppäsi kuin tiikeri


....silloin kun hyppäsi :D♥




 



Lisää varsan erikoisia taidonnäytteitä ruohon syömisestä




Salama McQueen

Varsa ja Kamu-setä :)



Meidän pikku-ukkonen houkutteli monta kertaa kesän aikana paikalle isomman sellaisen

Ubu-ruunan kanssa uimassa treenin jälkeen :)
Kuvasta kiitos Pertille!
Iso poika heinäkuun puolessavälissä

Varsan motto olisi lienee "Jos se on kiellettyä, sitä on kokeiltava!"
"Onhan tämäkin varmasti tuhmaa?"
"Hehe tää ainakin on kiellettyä"
Iltauinnilla auringonlaskussa kymmenen aikoihin
 

Syksyn myötä alkoi paluu arkeen aivan mahtavan kesän jälkeen ja valmennukset & muut heppajutut siirtyivät pääasiassa iltaan tai viikonlopulle. Varsan kanssa oli tarkoitus käydä näyttelyssä, mutta Hippoksen mielestä Veeran maahantuonnin yhteydessä sen alkuperästä ei ollut toimitettu riittäviä todisteita ja nyt Nika ei voinut osallistua näyttelyyn, koska ei tiedetty onko Veera ravihevonen(!?!) (Vai olisikohan se sittenkin aasi kenties, niinhän minä olenkin aina sanonut.) Ongelmana oli siis että Veeran suku on epäselvä, eikä tamman rotua voida tietää, jolloin myös varsan rotu on mysteeri. Hauskintahan tässä on kuitenkin se, että Veera on merkitty puoliveriseksi ratsuhevoseksi myös Suomen papereihin, mutta samaan aikaan kuitenkin sanotaan, ettei tiedetä onko se ravuri vai ratsu.
 
 Mistään näistä en olekaan aiemmin blogin puolella maininnut, mutta kun aloimme sitten itsekin tutkia Heppajärjestelmän tietoja tarkemmin huomasimme, että tiedot ovat osittain ihan pielessä. Sinne oli siis merkitty, että Veeran emän emä olisi syntynyt samana vuonna kuin Veera. Sehän ei tietenkään ole mahdollista ja huomasimme, että tietojen kopioinnissa on käynyt pienoinen kirjoitusvirhe ja 1977 on vaihtunut vuodeksi 1997. Alkuperäisissä papereissa tämä lukee selkeästi ja Veeran emän puolen suku löytyy täydellisenä Venäjän virallisesta trakehner-tietokannasta aina tsaarin ajoille asti ja selviää, että kaikki Veeran emän puolen aiemmat sukulaiset ovat kantakirjaoreja sekä -tammoja. On siis hyvin mielenkiintoista, että isästä joka on todistetusti puoliverinen (suvussa pelkkiä puoliverisiä, hannoverilaisia, holsteininhevosia jne. joiden sukujuuret ovat selvillä vähintään 1800-luvulle ja johtavat lopulta neuvostoliiton kautta saksaan) sekä emästä jonka vanhemmat ovat kantakirjattuja trakehnereja syntyisi jotain muuta kuin ratsu.
 
Soitimme Hippoksen jalostusvastaavalle tällöin heti silloin kun huomasimme, että Nikaa ei voi ilmoittaa näyttelyyn, joka sitten kertoi että Veeran tiedoissa on puutteita. Sen jälkeen huomasimme siis kuitenkin itse, että on tapahtunut virhe ja lähetimme heti sähköpostilla dokumentteja jotka todistavat Veeran alkuperän. Tämän jälkeen meille ei kuitenkaan vastattu enää mitään Hippoksesta, mutta Nikan tunnistuksen yhteydessä, kun kerroimme asiasta Keski-Suomen jalostusliiton vastaavalle hän vaikutti kiinnostuneelta asiasta ja otti Veerasta ylimääräisen verinäytteen sekä arvioi tammaa ja varsaa muutenkin. (Hienoja olivat :)) Muutama viikko sitten huomasimmekin, että Veeran tiedot ovat täydentyneet jo hieman myös Heppajärjestelmään eli ehkäpä poikakin pääsee vielä joskus näyttelyyn!
 
Poika poseeraa alkusyksystä
Välillä pitä koettaa onneaan josko ihmiset eivät olisikaan tarkkana
Sinneppä karkasi, mutta liikkui muuten todella hienosti!
Piruetteja on harjoiteltu ahkerasti pienestä pitäen
"Lol mamma mitä ihmettä sä oikeen duunaat? Kierit hiekassa, siitähän menee karvat ihan sotkuun ja näyttääkin urpolta."
Tunnistuksen jälkeen varsakin oppi piehtaroimisen ilot, kun niskaa kutitti niin vietävästi mikrosirun jäljiltä, että sitä oli ihan pakko päästä hankaamaan johonkin :D
 
Jättiläispoika syyskuun puolivälissä
Veeralla on asiaa :)

 
 
Talvi on alkanut tosi hienosti ja lupaavasti sekä iloksemme myös ihanan lumisena! Joulukuun alussa jätimme vanhat maisemat taaksemme ja molemmat hevoset vaihtoivat tallia Nikan nykyisen asuinpaikkaan. Varsa otti alkuun hieman stressia muutosta ja alkaneesta vieroituksesta, mutta viikon sisällä molemmat hevoset kotiutuivat hyvin. Uusi talli sekä sen ihmiset ovat todella mukavia ja se on ehdottomasti paras mahdollinen paikka meidän lapselle :) Nythän Veera onkin jo muuttanut vielä uuteen talliin Saarijärvelle, mutta Nika on edelleen samassa paikassa ja saanut varsakaverin jonka kanssa leikkiä, mutta se tapahtui vasta uutena vuotena.
 
 
Kokonaisuudessaan vuosi oli siis todella hieno ja toi mukanaan uusia kontakteja ja ystäviä hevosmaailmassa sekä myös monia uusia heppatuttavuuksia sekä niiden mukana tullutta kullan arvoista kokemusta!
 
Ja sen lapsen ♥
 





12 kommenttia:

  1. MOI! Iki ihana vuosikooste.Mukavia tilannekuvia,kunnon poseerausta kaikilta.Ei mitään mollamaija luukkia,mitä näissä piireissä valitettavasti liian usein törmään.Kuvat kuin ammattilaisen ottamia,kuvattavat luonollisia,ilman sen kummepaa sinnittelyä ja hyviä taustoja.Ykkös kuva on sinun tippuminen,sori vaan!Kivat selostukset,avaa aihetta ei harrastajalle.Vesi on hyvä elementti myös kuvauksessa.Onko nykyisellä tallilla uinti paikkaa??Hyvät jatkot toivoi.RIMA DONNA taas...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Haha tippumiskuva on kyllä myös yksi omista suosikeista, vaikka se onkin videolta napattu :D Uudella tallilla ei valitettavasti ole uittopaikkaa, mutta se onkin ainoa mitä sieltä puuttuu! Veeraa sen puuttuminen tosin ei varmaan hirveästi harmita, se ei oikein tykkää uimisesta :)

      Poista
  2. OI ETTÄ!minun mielestä paras kuva on se jossa nika syö aika pienenä!
    ON KYLLÄ HYVIÄ KUVIA!mikä kamera sulla on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Mulla on Canon eos500D jota en kyllä voi oikein suositella kenellekään, varsinkaan jos yhtään enemmän on tarkoitus kuvata :D Hyviä kuvia saa ainoastaan ihanteellisissa olosuhteissa, koska tarkennuspisteitä sekä valovoimaa on aivan liian vähän ja kamera on todella hidas (ottaa max 3 kuvaa sekunnissa). Eläinkuvaukseen siis aika kehno, mutta peruskamerana toimii kyllä kunhan ottaa koko ajan kuvia niin, että on mistä valita :)

      Poista
  3. Ihania kuvia!Toooosi söpö toi 13 kuva!!< 3

    VastaaPoista
  4. MOII toosi söpöi kuvii!
    Kuka muute on nyt nikan kaverina siel teiän tallilla??
    T. heppahullu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Nika on yhdellä ravitallilla ja sen kaverina on sellainen söpö suokkivarsa :)

      Poista
  5. MOI oon lukenu tätä blogia jo aika kauan mutta, tälläset on tosi kivoja nää vuosi katsaukset kuun näissä mennään takasi vuoden alkuun ja nikan syntymään ja no sitä rataa.
    Muutenonko tarkotus tehä nikasta mikä hevonen ravi vai koulu?
    mutta TOSI ihana blogi sulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :)
      Ei taida raveissa olla omia lähtöjä puoliverisille :D Pääasiassa kouluhevonen eli ihan ratsu siitä siis on tulossa :)

      Poista
  6. MOIIIIIII! Mikä hevonen nikasta tulee ravi,koulu,este?
    Tosi mukava blogi sulla!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastasin nyt edelliseen kommenttiin, kiitokset :)

      Poista