sunnuntai 3. elokuuta 2014

Kuperkeikkaa kouluvalpassa

Tuli taas otettua pientä osumaa, kun vedettiin perjantaina sekä heppa että kuski nurin!

Argh jalka alas :D
Perjantaina meillä oli Ubun kanssa toinen yhteinen kouluvalmennus, josta sain taas tosi paljon irti itse - kyllä minä vielä joku päivä opin ratsastamaan tätäkin hevosta! Aloitettiin valppa vasta iltaseitsemältä, ettei ole niin tukalan kuuma ja hyvä näin koska meinasin kyllä läkähtyä muutenkin. Tehtiin ihan perusjuttuja eli voltteja, väistöjä, siirtymisiä jne. tavoitteena saada heppa noteeraamaan kuski ja ottamaan tämä edes hivenen vakavasti. Ubu on niin kokenut, että se ei aina jaksaisi regoida minun pyyntöihini ja kulkee vähän unessa, kun en osaa ensinnäkään olla vielä tarpeeksi napakka ja täsmällinen. Alussa heppa oli siis tosi hidas, mutta heti kun sain sen hereille homma alkoi toimia paljon paremmin ja sain sitä oikeaa fiilistä, että miten tämän pitäisikään mennä.
 
Laukka oli alkuun ehkä kaikkein haastavinta, koska Ubun laukka on niin iso, mutta lopussa saatiin kuitenkin jo pari oikein hyvää pätkää (siis minulle oikein hyvää, ei niinkään hepan tasoon nähden). Välissä piti kuitenkin kyntää vähän kentän pintaa, kun ratsuni kompastui ja sotkeentui etujalkoihinsa laukkavoltilla. Siinä vaiheessa kun tajusin, että nyt saatetaan mennä ihan oikeasti molemmat ympäri ja lähestyttiin maata pää edellä onnistuin jotenkin räpiköimään vähän sivuun ja laskeutumaan suoraan yläselälleni ja pompahtamaan siitä vielä kankulleni. En ole ihan varma miten Ubu kävi maassa tai missä vaiheessa nousi ylös, kun en nähnyt mitään ja istuin varmaan minuutin maassa ihmettelemässä. Ympäri se ei kuitenkaan onneksi mennyt, mutta ainakin sen koko pää oli ihan hiekassa ja nenä, turparemmi sekä otsapanta pienillä naarmuilla. Taidettiin selvitä molemmat tästä tärskystä pelkällä säikähdyksellä (niin ja pilotin kipeää kankkua, selkää ja venähtänyttä pohjelihasta tai pieniä pintanaarmuja ei nyt lasketa) ja hyppäsin takaisin selkään & jatkettiin valmennusta! Ubukin vaikutti onneksi olevan ihan kunnossa turvan pieniä naarmuja lukuunottamatta, eikä ollut yhtään epäpuhdas tai jäykkä, voi toki olla, että seuraavana päivänä on ollut silläkin joku paikka vähän kireä.
 
Tuntui, että itse vähän lamaannuin tämän kaatumisen jälkeen, sen verran kova tärähdys kuitenkin oli, mutta vähän ajan päästä uskalsin taas hieman ratsastaakin. Valpasta jäi kuitenkin tosi hyvä fiilis ja opin taas vähän lisää! Lopuksi käytiin vielä rannassa kahlaamassa, jonka jälkeen hoidettiin hepat ja laitettiin ne nukkumaan. Tästä suunnattiin vielä omalle tallille hoitamaan Veera & Nika ja kun vähän ennen yhtätoista saavuttiin kotiin oli kyllä sellainen olo, että voisi nukahtaa vaikka seisaalleen. Voi olla että tippuminen vaati veronsa, mutta viimeksi olin näin väsynyt kun sitkuttelin neljän tunnin yöunilla pari viikkoa varsaa odotellessa (hehe meillä oli muuten tällöin lukion koeviikko lähestymässä - ei mennyt kovin hyvin :D).
 
Nenään tuli pieni pipi :(

Hieno kevennys, täytyy ilmeisesti panostaa nyt sen hiomiseen.
Kuvia on valitettavasti vain alkuverkoista kun kamerasta loppui akku!

Perjantaina tehtiin sekä aamu- että iltatallit
Veera oli ihan sydämistynyt kun sai iltaruokansa niin myöhään :D

3 kommenttia:

  1. Onneksi ei käynyt pahemmin! Mukavan näköinen on tuo hepo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elisa, niimpä! Joo upu on kyllä tosi kiva :)

      Poista
  2. Mitäs tälle Ubulle kuuluu nyt?

    VastaaPoista