Ratsastuskuvia

Viime viikolla pääsin ratsastamaan useamman kerran Ellenin ihanalla hevosella ja vieläpä kerran valmennukseenkin! Oli super hienoa päästä taas pitkästä aikaa oman kotivalmentajan tunnille, ja tämä nuori, eli tutummin Kekkonen, on kyllä kivoin, hienoin ja ehdottomasti fiksuin kuusivuotias, jonka tiedän, joten sillä todella ratsastaa ilokseen. Kaikin puolin juuri sellainen hevonen, jollaiseksi toivon Nikan kehittyvän. Hyvä olla vähän tavoitetta :P

Tuolloin alkuviikosta oli vielä ihan harmaata, mutta viikon sisällä kasvit heräsivät ja kaikkialla on nyt vihreää.

Minulla oli alkuun vaikeuksia istua laukassa ekoina päivinä, kun en ole tottunut näin isoon ja vahvaan liikkeeseen, joten fuskasin menemällä kevyessä istunnassa, mutta loppua kohti myös tiiviimpi istunta sujui :D Jos en pysty istumaan oikein, niin keventelen aina mieluummin kuin pompin selässä, oli askellaji mikä tahansa, sillä se on paljon reilumpaa hevoselle.

Kaksoistaputukset ja pitkä ohja erittäin hienosta työstä

Päivä Nikan luona

Tämän viikkoisella reissulla Nikan luokse vierähti koko päivä, ja pitkästä aikaa sain myös kuvia, sillä Jaakko oli mukana. Nikan treenit ovat nyt vihdoin pyörähtäneet kunnolla käyntiin lomailun sekä vatsaongelmien jälkeen, ja tällä viikolla sillä oli ratsastettu ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Kaikki oli sujunut hienosti ja Nikalla on asiat hyvin muistissa, eli päästään jatkamaan aikalailla siitä mihin talvella ennen lomaa jäätiin. Päivän ensimmäinen aktiviteetti oli lännenratsastustunti, mikä oli tosi mielenkiintoista, sillä en ole koskaan ratsastanut puhtaasti länkkäavuille opetettua hevosta. Tunnilla korostettiin paljon apujen ajoituksen tärkeyttä (etuosaa kääntävät avut ajoitetaan siihen hetkeen, kun etujalka nousee ja kaikki muut, kuten taivuttaminen & siirtymiset, siihen kun takajalka irtoaa maasta). Tuttua, mutta sitäkin tärkeämpää asiaa siis. Siirtymiset askellajien välillä tapahtuivat ääniavuin ja ohjaa pyrittiin käyttämään mahdollisimman vähän. Hevosen herkkyys oli ihailtavaa, kaikki tapahtui tasan sillä sekunnilla, kun pyyntö tuli, eikä toisia huomautuksia tarvittu. Täytyy myöntää, että kyllä enkkupuoli on silti lähempänä sydäntäni ja se ratsastustyyli tuntuu omalta, mutta westernissä on paljon sellaisia asioita, joita tahtoisin nähdä myös enkkupuolella. Tärkeimpinä niistä hevosen kohtelu sekä luonnollisen hevostaidon koulutusmetodit.

Jalustimet väänsivät jalkaa kummasti verrattuna enkkusatulaan. Hait eivät ehkä ole parhaat ratsastuskengät, mutta saappat eivät oikein sovi tähän hommaan ja bootseja en ajatellut hankkia.

Ratsastuksen jälkeen siivottiin pari tuntia Nikan tarhaa, touhuttiin koirien kanssa, sekä pidettiin ruokatauko. Nikan kouluttajalla oli muuta menoa, joten puuhailin tällä kertaa Nikan kanssa itse. Halusin syötellä sille kevään ensimmäiset vihreät, joten harjasin sen ulkona nurmikolla. Viereiselle pikkukentälle oli rakennettu trail-rata, joten päätin hyödyntää sitä maastakäsittelyharjoituksissa. Nika oli mukavan rento ja kuuliainen, sekä asteli epäröimättä kaikille pressuille & puusilloille ja muille esteille. Kerran se säikähti heti kentälle tultuamme, kun pressu lehahti tuulessa juuri sen takana, mutta reaktio oli pieni pompsaus ylöspäin ja kaksi nopeampaa askelta. Sen jälkeen pää alas kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja koko aikana naru ei kiristynyt kertaakaan. Tuo on isoin reaktio, mitä olen siltä pitkään aikaan nähnyt, joten mukavaa huomata kuinka järkevä Nika on. Ollessaan kipeänä se oli tosi säikky, mutta nyt sen itseluottamus on taas entisellä tasolla, eikä hurjinkaan maailmanmeno jaksa juurikaan hätkäyttää sitä. Keskivaiheilla harjoituksia Nikalle iski narunsyöntivimma, mutta kun pyysin siltä keskittymistä vaativia tehtäviä, se unohti ylimääräiset touhut. Terminologia on vielä vähän hukassa, joten en osaa oikein nimetä näitä kaikkia asioita, mutta pyysin mm. peruutuksia ja väistätin takaosaa, sekä lähetin Nikaa ympyrälle ja tein suunnanmuutoksia. Olin tosi tyytyväinen Nikaan ja lopuksi se sai vielä syödä vähän aikaa vihreää palkinnoksi.

Täytyy seisoa varpaillaan, jotta yltää harjaamaan Nikaa :D

Jaakko kuvasi suurin piirtein kaikki pihan eläimet :D

Nämä hengaavat usein Nikan kanssa samassa tarhassa ja välillä menevät myös siirtotalliin

Erittäin hyviä ristiaskeleita

Nika voi loman jäljiltä pulskasti ja lihasköyhästi

Ei ole Nika vielä hennonut luopua talvikarvastaan :P

"Iik, poni" t. Nika

Kokoluokkaa muurahainen Nikan silmissä?

Nikan esteratsun kyvyt vaikuttavat tässä vaiheessa hieman kyseenalaisilta :D

"Ai oliko siinä muka joku este?"

Painetta kohti lapaa jolloin hevonen siirtyy ulommas ja myös taipuu

Suunnanvaihto

Pusuhetket Nikan kanssa on parasta :D♥

Muutto peruttu

Nika viihtyy loistavasti pihattona toimivassa siirtotallissa ja käy vähän väliä mökissään myös päivisin. Neljä seinää ei siis ole ongelma vaan se, että tallissa ollessa liikkuminen on estetty, ja Nika näkee karsinan enemmän vankilana kuin lepopaikkana.

Lähes kaikki tulevaisuudensuunnitelmat Nikan kanssa ovat vaihtuneet toisiin näiden sen neljän ikävuoden aikana. Eilen toukokuun ensimmäisenä meillä olisi pitänyt olla muuttopäivä, mutta sen sijaan Nika on koulutuksessa vielä seuraavat kaksi kuukautta ja sen jälkeen se meneekin ihan toiselle tallille kuin alunperin oli tarkoitus. Tai ei oikeastaan edes tallille, vaan se menee pihattoon. 

Minulle unelmapaikka olisi ollut Haapasalon tila, maneesitalli loisteliailla maastoilla ja erinomaisella hoidolla, josta olin varannut karsinapaikan Nikalle. Se on samoilla seuduilla kuin meidän vanha kotitalli, jossa Nika on syntynyt ja Veeran kanssa oli kaikki hyvin. Jouduin kuitenkin perumaan koko jutun, sillä yhdessä eläinlääkärien kanssa olemme tulleet siihen lopputulokseen, että tämä hevonen ei yksinkertaisesti voi elää tallissa. Sen mielenterveys ei kestä sitä, ja sen seurauksena se hajottaa itsensä myös fyysisesti. Nikan kannalta ainoa oikea vaihtoehto on siis pihatto, enkä missään nimessä lähde riskeeraamaan nuoren hevosen terveyttä kokeilemalla enää tallissa asumista. Ja enhän minä mitään muuta toivokaan, kuin että Nikalla on hyvä olla ja ainoastaan silloin voin itsekin olla onnellinen, kun ei tarvitse kantaa jatkuvaa huolta siitä. Loppujen lopuksi minunkin unelmapaikkani on siis se, jossa Nika on kaikista tyytyväisin, vaikka se tarkoittaisi sitä, että se elelisi pihatossa toimien puskaratsuna.

Ilmoitin tästä tilanteesta tallinomistajalle muutama viikko sitten ja onnekseni hän ymmärsi asian täysin, sillä hän laittaa aina itsekin hevosen edun ensimmäiseksi. Tällaisia paikkoja pitäisi olla vieläkin enemmän, jossa toimintaa oikeasti tehdään rakkaudesta hevosiin, niiden hyvinvointi etusijalla. Keskustelu oli todella sydäntä lämmittävä ja oli ihanaa huomata, kuinka heillä välitetään hevosista. Tämä varmisti, että kyseessä olisi varmasti ollut paras mahdollinen talli Nikalle, mutta se tarvitsee pihaton sekä mahdollisuuden liikkua ympäri vuorokauden. Hevosta ei ole luotu nukkumaan tallissa kahdeksan tunnin yöunia tallissa, vaikka suurin osa toki sopeutuukin elämään yönsä karsinassa. Nikalle sopii luonnollinen rytmi, jossa se saa itse määritellä liikunnan ja levon määrän pitkin päivää, ja tämä ratkaisu olisi tehty jo aiemmin mikäli sopiva pihatto olisi löytynyt. Myös Nikan kouluttajalle hevosten hyvinvointi on oikea sydämenasia, joten hän on nyt järjestänyt meille sopivan pihattopaikan ystävänsä luota. En ole edes käynyt vielä katsomassa koko tilaa, mutta olen hyvin luottavaisin mielin, sillä tiedän ajatusmaailmoidemme kohtaavan. On hienoa, että jatkossa kaikki Nikan käsittely tapahtuu johdonmukaisesti samoin luonnollisen hevostaidon perustein sekä minun että tallin toimesta. Olin aiemmin todella stressaantunut Nikan puolesta, mutta nyt on ihanaa nähdä kuinka asiat järjestyvät ja oma hevonen voi hyvin!

2016 syksyllä epäilin näiden kuvien olevan viimeiset laatuaan, joissa Nikalla olisi pitkä harja, sillä leikkasin sille taannoin ratsutukan näyttelyiden vuoksi, mutta nyt sillä on taas melkein yhtä pitkä letti. Niin sitä vaan hippiinnytään kovaa vauhtia. Olla nyt puoliverinen pitkällä tukalla ja vielä nelivuotiaana ilman kenkiä pihatossa sekä pääasiallisesti ilman loimia, huh huh! Syksyllä on tosin varmaan pakko pitkin hampain laittaa hevonen kenkään, että pärjätään talvi ilman maneesia.

"Mää oon oikee villihevonen" kertoo Nika

Jännittävä klinikkapäivä

Viime perjantaina koitti vihdoin pitkään odotettu klinikkapäivä! Tutkimukset itsessään eivät juuri hermostuttaneet minua, sillä meillä oli lähes varma diagnoosi jo etukäteen, mutta kuljetusta stressasin senkin edestä. Nika ei ollut nimittäin ikinä ennen matkustanut yksin, ja kaikkien autoa sekä traikkua koskevien ongelmien jälkeen, en ollut täysin luottavainen myöskään tekniikan suhteen. Riemua ei varsinaisesti myöskään lisännyt se, että Nikan oli pitänyt paastota koko edellinen yö ja kopissakaan ei luonnollisesti saanut olla heinää. Huoli oli kuitenkin turha, sillä Nika matkusti todella rauhallisesti koko kaksi tuntia kestäneen matkan klinikalle sekä pois, eikä edes vaikuttanut kiukkuiselta, vaikka kova nälkä varmasti olikin. Ainoa ongelma oli trailerin vasemmassa vilkussa (ja se on pieni murhe se), mutta muuten voisi sanoa koko reissun sujuneen niin mallikkaasti kuin vaan ikinä voi.

Tärkeimpänä toimenpiteenä klinikalla oli mahantähystys, jossa selvisi että mahan yläosassa oli kohtalaisesti melko tuoreita limakalvovaurioita, kirjavuutta ja rauhasmahan & keratiinisoituneen mahan raja oli paikoin epätasainen. Kotona tehty diagnoosi osoittautui siis oikeaksi, ja on hyvä, että Nikan käytökselle varmistui nyt syy. Mahahaavan voi kuitenkin hoitaa, ja sen uudelleen puhkeaminen voidaan estää oikeanlaisella hoidolla ja olosuhteilla.  Mahan loppuosaa ei pystytty tutkimaan ollenkaan runsaan nesteen takia, mikä oli vähän kummallista, sillä Nika ei ollut edes juonut kovin paljoa viime yönä. Sen tilanne jäi siis mysteeriksi, mutta muutoin vatsan tilanne oli kuitenkin ihan tyydyttävä, joten kontrollikäyntiä ei tarvitse tehdä. Gastrogardia määrättiin täysi annos kuukaudeksi ja vielä kaksi viikkoa päälle puolikkaalla, joten olisikin ihme jos sen jälkeen ei olisi maha kunnossa. Lisäksi Antepsinia jatketaan ns. tukihoitona, sillä Nika on vastannut siihen todella hyvin ennen tätä klinikkakäyntiä.

"Tulkaa apuun, täällä kiusataan pieniä hevosia!!"

Samalla kertaa päätettiin hoitaa kaikki muutkin asiat kerralla kuntoon, joten lisäksi käytiin hiekkaröntgenissä, raspattiin hampaat, otettiin verikoe sekä lantanäyte ja vielä viimeisenä tuikattiin rokote. Hiekkakuvasta löydöksenä ihan nimellisen pieni hiekkakertymä, joka ei aiheuta syytä toimenpiteisiin, muutoin kuin kotona syötettävän lyhyen psyllium-kuurin muodossa. Raspaus sujui kevyessä rauhoituksessa, ja suu sekä hampaat olivat todella hyvässä kunnossa! Purupinnat olivat siistit eikä limakalvoissa ollut haavaumia. Pieniä kiillepiikkejä oli hieman, mutta ne saatiin tasoitettua käsin raspaamalla. Sähköraspia ei siis käytetty ollenkaan, vaikka klinikalla oltiinkin, mikä oli ihan positiivinen yllätys, kun homma hoitui todella hyvin näinkin. Jatkossa riittää ainakin toistaiseksi, että hampaat katsotaan noin vuoden välein. Myös verikokeen tulokset olivat täysin normaalit, mutta lantanäytteestä matoja löytyi sen verran, että kotiin viemisiksi saatiin vielä matolääke.

Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että Nika on kyllä niin ihana ja fiksu hevonen. Se oli koko klinikkapäivän ajan todella hyvä käsitellä ja käyttäytyi oikein järkevästi. Talutus sujui löysällä narulla ja Nika antoi hyvin tutkia itsensä, vaikka olikin kovin jännittynyt. Se oli kuitenkin koko ajan ”tavoitettavissa” eli kontaktissa ja siihen sai yhteyden. Taitaa se kuitenkin olla vähän mamman poika, vaikka muuten reipas onkin. Sillä oli vahvat rauhoittavat nupissa hiekkaröntgenin aikaan ja se meinasi jatkuvasti nukahtaa, kun minä pitelin sitä. Sitten kun eläinlääkäri pyysi minut katsomaan tuloksia seinän taakse ja Jaakko jäi Nikan kanssa odottamaan, sen pää pongahti välittömästi ylös ja koko sen ajan kunnes tulin takaisin Nika katseli pää pystyssä, mihin oikein menin. Palattuani se jatkoi taas pian unosiaan, kun sen oma ihminen oli paikalla. Koska tämä reissu sujui kokonaisuudessaan niin hienosti, luotan Nikaan taas vieläkin enemmän. Kyllä siitä on kovaa vauhtia tulossa oikea kunnon herrasmies, joka pärjää tilanteessa kuin tilanteessa!

Minun ipana ♥

Tässä vaiheessa vielä täysin hereillä

Viisi minuuttia myöhemmin :D

Rauhoittavat puski hien pintaan

Loppukevennykseksi Nikan taidonnäyte, siitä kuinka monella eri tavalla hevonen voi hankkiutua eroon korvahupuista. Jos joku muuten ihmettelee, niin kuljetettiin Nikaa ns. väärällä puolella, koska etupuomi oli siinä hieman korkeammalla (silti aivan liian matalalla), ja siinä oli enemmän tilaa edessä kuin varustekaapin puolella. Sitten kun saadaan oma koppi takaisin, täytyy tehdä hieman mittauksia, sillä ainakin tämä lainakoppi oli kokonaisuudessaan liian pieni Nikalle. 

Joka kerta oven avatessa odottaa uusi kekseliäs yllätys

Suorastaan inspiroivaa

Nika ei ole yksisarvinen vaan nelisarvinen :P