Paluu treeneihin

Nikan lomat on nyt lusittu ja se on kyllä itsekin hyvin tyytyväinen töihin paluusta. Sille ei oikein sovi tuo toimettomana oleilu, sillä se alkaa tylsistyä etenkin tallissa ollessaan ja reagoi osoittamalla mieltään ruokintatilanteessa. Nikan olisi varmaan paras olla pihatossa, mutta sellaisia ei oikein ole meidän lähettyvillä, joten täytyy keksiä sille paljon tekemistä aina talvikausina, kun ei voi olla yötä päivää pihalla.

Nikan ensimmäinen kunnollinen harjoituskerta tauon jälkeen oli viime viikolla, ja silloin sillä oli ollut vaikeuksia keskittyä sekä tehdä asiat kunnolla. Nika niin sanotusti pyrkii hallitsemaan jaloillaan ja esimerkiksi pyydettäessä reippaampaa käyntiä, se vaihtoehtoisesti pyrkii joko löntystämään samaa hidasta käyntiä tai nostaa pienen pienen ravin, muttei vahingossakaan liiku oikeasti eteenpäin. Seuraavana päivänä olin katsomassa pyöröaitaustyöskentelyä ja se sujui jo huomattavasti paremmin, aivan kuin taukoa ei olisi ollutkaan. Nika selvästi muisti kaikki asiat, ja nyt myös suoritti ne hyvin, kun oli saanut edellisenä päivänä purkaa ylimääräisen energiansa. Huomenna menen taas Nikalle ja saattaa olla, että sillä jopa ratsastettaisiin, mutta ainakin satulan se on saanut selkäänsä jo tällä kuluneella viikolla. 

Nika näyttää tässä kuvassa jopa vähän liian hoikalta, mutta todellisuudessa on tällä hetkellä todella hyvässä lihavuuskunnossa. Syksyllä oli vähän ylimääräistä, mutta talvi ilman jatkuvaa loimitusta on tehonnut hyvin 

Ainainen kuvanlaadusta valittaminen on pian loppumassa, sillä kuvauskaluston uusiminen on parhaillaan käynnissä! Vielä täytyy vähän aikaa odotella rungon kotiuttamista, mutta yksi objektiivi on jo saapunut.

Poikien pakkasvillittelyt

Nika on tällä hetkellä kuukauden mittaisella lomalla, kun pidetään vähän taukoa koulutusjaksojen välissä, mutta olen silti käynyt katsomassa sitä viikoittain. Viime kerralla päästettiin Nika kentälle vapaaksi kaverinsa kanssa ja molemmat saivat purkaa ylimääräiset pakkasvirtansa pois. Niitä ei tarvinnut patistaa lainkaan juoksemaan, ne vaan laskettiin irti ja loppuaika saatiinkin vain seurata niiden touhua portilta käsin. Nämä kaksi ovat kyllä niin hyvä parivaljakko, vuonis on Nikan yläpuolella, mutta ne ovat tosi hyviä ystäviä ja leikkivät jatkuvasti keskenään. Nika on yleisesti tosi tyytyväisen näköinen, toivottavasti se sopeutuu yhtä hyvin myös silloin, kun se muuttaa takaisin.

Naruriimua ei pitäisi jättää hevosen päähän esimerkiksi tarhaan, mutta näitä vahdittiin koko sen ajan kun olivat kentällä :)

Nika näyttää ihan metsäläiseltä, kun sitä ei ole harjattu vähään aikaan :D

"Ajatus ylämäkeen" tuumii Nika

Voisin pyhittää taas pienen hetken kameran surkean laadun solvaamiseen.

Liikettä irtoaa ihan kivasti

"Pois tieltä risut ja männynkävyt"

"Saanks sanoo, että oot tosi hidas noilla sun töpöjaloilla"

Näitä lähtöjä ei sit toivottavasti oteta ratsastajan kanssa

Ravureiden kanssa kasvanut :P

Yksi vaan pukittaa korvat hörössä :P

"Ai kappas, onpa kiva että sulle on kerrankin jätetty riimu päähän"

"Älä kuule yhtään niskuroi, kun yritän taluttaa sua"

"Vauhtia Elde luuleks, että mulla on koko päivä aikaa venata"

Miten voikaan näyttää näin viattoman uteliaalta

"Nyt loppu se lumen mutustaminen"

"Mää voin ohjata sua, näin ne ihmisetkin tekee meille"

"Moi, tulin tänne tihutöihin"

"Sopiiko että alotan hommat heti?"

Nikan suosikkijuttu on puhaltaa lasit ihan huuruun ja töhvätä naama.

Näytän muuten kunnon pallerolta, kun takin alla on untsikka ja pari hupparia :D

Jaakko otti loppuajasta myös videota eli siinä näkyy vähän Nikan normaalia liikkumista (ja muita toilailuja)

Muuttokaaos

Keski-Suomen ja eritoten Jyvässeudun tallielämä on tällä hetkellä melkoisessa myllerryksessä, samoin kuin kaikki isompiin valmennuksiin ja kilpailuihin liittyvät asiat. Kaikki tämä juontaa juurensa Polleparkin, Jyväskylän isoimman yksittäisen tallin ja Keski-Suomen suurimman maneesin, toiminnan lopettamiseen. 40 hevosta etsii yhtä aikaa uutta tallipaikkaa ja jokaiselle niitä ei tule lähialueiden maneesitalleilta riittämään.

Sitä en ole kertonutkaan aiemmin täällä blogissa, että myös meillä oli etsinnässä uusi tallipaikka. Jos etsinnät olisi aloittanut tällä viikolla, niin olisi melkein saanut heittää hyvästit haaveelle päästä hyvällä sijainnilla olevalle maneesitallille... Tällä kertaa meillä oli kuitenkin onni matkassa, sillä aloin miettimään uutta paikkaa tasan kaksi viikkoa sitten, ja 10. päivä lauantaina tutustumiskäynnin jälkeen muutto oli jo sovittu. En ollut ajatellut asiaa koko talvena, mutta yhtenä päivänä vaan tajusin, että nyt olisi varmaan hyvä aika alkaa katsella uutta paikkaa Nikalle, vaikka mikään kiire ei olekaan. Nika nimittäin on vielä kevään ratsukoulutuksessa Jämsässä, joten muutto tulee ajankohtaiseksi vasta reilun parin kuukauden päästä. Alun perin olin suunnitellut, että Nika olisi tullut vielä takaisin Konginkankaalle ainakin kesälaitumelle, mutta sitten aloin pohtimaan ns. "ylimääräisestä" muutosta aiheutuvaa stressiä, joten parempi viedä se suoraan uuteen paikkaan kesäksi. Nika viihtyi hyvin Konginkankaalla kuten minäkin, mutta treenimahdollisuudet nuorelle ratsuhevoselle eivät ole siellä ideaalit, koska esimerkiksi valmentajan saaminen niin syrjäiseen paikkaan on todella vaikeaa.

Kriteerit uudelle kotitallille olivat tiukat, mutta yksi paikka vastasi kaikkea toivomaamme, enkä malttaisi enää odottaa muuttoa! Sopimus alkaa toukokuun alusta ja on ihanaa päästä sitten taas käymään tallilla joka päivä. 

Päästään samoihin maastoihin kuin aikanaan Veeran kanssa ♥

Muistoissa

Jatkoaika, jolla elimme ei ollutkaan ikuinen. 

Veeran ensimmäinen vakava ähky oli 2015 keväällä, silloin olimme jo tehneet lopetuspäätöksen, mutta saimme ihmeen ja tamma parantui. Tällä kertaa asiat menivät toisin ja jouduin tekemään äärimmäisen raskaan valinnan Veeran laskemisesta taivaslaitumille. 

Rakkain ystäväni on nyt poissa, mutta kulkee silti aina mukanani. Osa siitä elää yhä Nikan kautta ja se on suurin lahja, jonka olen ikinä saanut. Minun ei tarvitse selvitä yksin, vaan joka kerta kun katson Nikaa, näen Veeran. Silittäessäni sitä tunnen saman silkkisen karvan ja kuullessani sen hörähtävän, voisin vannoa Veeran olevan aivan siinä. 

Kiitos kaikesta rakas Veerani, elämäni hevonen, toteen käynyt unelmani. Nämä vuodet kanssasi ovat olleet elämäni parhaimpia. 

 

♥

Enkelini

Lepää rauhassa rakkain ystäväni Veera

23.7.1997 - 31.1.2018

"And in my dreams I will always find my way back to you."