perjantai 22. kesäkuuta 2018

Nika sairastaa



Maanantaina olin käymässä Nikan luona ja päivän mittaan se alkoi näyttää tavallista väsyneemmältä. Jäin seuraamaan sen vointia, sillä huolestuin sen apaattisuudesta kovasti, ja jossain vaiheessa myös sen ruokahalu katosi. Otin sen talliin viilennettäväksi, sillä epäilin ensin lämpöhalvausta, ja koska se ei suostunut syömään eikä juomaan, tuli myös vaara ähkyyn. Mitattiin kuume ja mittari näytti huolestuttavat lukemat 40,5°C. Reilun tunnin viilentämisen jälkeen lämpö oli laskenut vain 0,1 astetta, mutta päivystävää eläinlääkäriä ei saatu kiinni millään. Numero yhdistyi väärälle ihmiselle ja meni suoraan vastaajaan. Lopulta saatiin toisen eläinlääkärin kautta päivystävän ellin numero ja selvisi, että hän ei edes tiennyt olevansa päivystysvuorossa. Odottelu tuntui ikuisuudelta, mutta todellisuudessa aikaa kului vain reilu pari tuntia ensimmäisestä soittoyrityksestä siihen, että ell. oli jo tallilla. Nikan vointi oli jo silloin hieman parempi, mutta sille letkutettiin nenän kautta kymmenisen litraa nestettä ja pistettiin kipulääkettä suoneen. Tultiin nopeasti siihen päätelmään, että kyseessä ei voi olla lämpöhalvaus, vaan jokin viruksen tai bakteerin aiheuttama infektiotauti. Koska kuume oli niin korkea, rauhoitusta ei voitu edes harkita ja yllättävää kyllä, molemmat toimenpiteet onnistuivat suorastaan helposti. Letkutus oli kuitenkin Nikalle henkisesti todella rankka juttu, ja se väsähti kovasti. 

Tarhassa heinä maistui jo hyvin, mutta mitään nestettä se ei suostunut edelleenkään juomaan. Sen vointi näytti kuitenkin jo muuten paremmalta, joten lähdin tallilta yhdentoista jälkeen yöllä ja olin kotona vähän ennen yhtä. Sovittiin että tallinomistaja, eli Nikan kouluttaja, soittaa ensimmäisenä aamulla eläinlääkärin paikalle ottamaan verikokeet, ja minun ei tarvitse tulla varta vasten paikalle väsyneenä. Aamulla heti herättyäni huomasin viestin, että Nika on vihdoin juonut ja syö normaalisti sekä vaikuttaa pirteältä. Yhdeksän jälkeen eläinlääkäri kävi ottamassa siitä verikokeen, ja piikkikammosta ei ollut ollut tietoakaan, eli se oli mennyt tosi hienosti. Päivällä keskustelin vielä meidän oman eläinlääkärin kanssa tilanteesta, ja oli helpottavaa saada jonkinlainen selvyys siitä, miten nyt toimitaan, kun käytiin läpi eri vaihtoehtoja. Olin ehtinyt panikoida noin vuorokauden, joten oli mukavaa, kun mielenrauhani palasi takaisin... Kävin katsomassa Nikaa illalla ja oli ihanaa nähdä, että se voi jo huomattavasti paremmin. Kuumetta oli yhä 39,3 astetta, mutta mistään muusta ei olisi voinut huomata hevosen olevan yhä sairaana. Se suorastaan ahmi ruokansa ja hörisi vaan jatkuvasti, ihan kuin ilmetty Veera.

Keskiviikkona saatiin verikokeen tulokset ja Nikan tulehdusarvot olivat jonkin verran koholla. SAA oli n. 250 viitearvon ollessa 0,0-10,0 terveellä hevosella, mutta muutoin arvot olivat ihan normaalit. Eläinlääkärin arvion mukaan kyseessä on todennäköisesti jokin virus eli antibiooteista ei ole hyötyä. Lämpö on onneksi jo selvästi laskussa ja eilen kuumemittari oli näyttänyt lukemat 38,4°C. Tallinomistaja ehti jo varmuuden vuoksi hakea Nikalle kipulääkettä valmiiksi, mutta toivottavasti sitä ei tarvittaisi ja kuume pysyy nyt poissa. Viime yön Nika oli ollut pitkästä aikaa tallissa sateen vuoksi, joten nyt se pääsi myös kunnolla lepäämään. Vointi on ollut yhä oikein hyvä ja jos ei tule takapakkeja, niin nyt vaan pidetään taukoa treeneistä ja reilun viikon päästä otetaan sitten kontrollina uusi verenkuva. Muutto viivästyy taas jonkin verran, mutta se on pienin murheista; kaikki on hienosti kunhan vaan Nika paranee pian!

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. No niinpä! Nyt kun Nika on parantunut flunssasta, sillä on taas uutta ongelmaa, tällä kertaa selässä ja jalassa.. :(

      Poista