keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Ikävä esteitä, ikävä tammaa

Kaipaan kilpailuita. Kaipaan treenaamista joka päivä tavoitteellisesti, haluan tuloksia. Ennen kaikkea minulla on kuitenkin ikävä tammaa ja kaikkia niitä hetkiä juuri sen kanssa.
 

 
Mutta miksi ihmeessä? Näen Veran joka ikinen päivä sekä touhuan sen kanssa ja ratsastan sillä kuutena päivänä viikossa. Kuinka silti voi olla ikävä?
 
Tuntuu, että yksi vuosi ikään kuin varastettiin meiltä, kun Veera sairastui ja meinasi kuolla. Sen jälkeen elettiin kuin sumussa pitkän aikaa ja tavallaanhan olemme edelleen jatkoajalla. Tamman selviäminen oli tuolloin kyse minuuteista, jopa sekunneista. Myrkyt oli jo vedetty ruiskuun ja päätös lopettamisesta tehty, kun se jatkoikin yllättäen taistelua. Sellaisesta kokemuksesta ei selviä päivissä, viikoissa tai edes kuukausissa, ja olin sen vuoden aivan järkyttävän väsynyt sekä ehkä myös hieman masentunut koko ajan. En tavallaan osannut jatkaa elämää normaalisti, vaikka tamma selvisikin. 
 
 4:06   6/5/2015

5:28    6/5/2015

Toisaalta aktiivisen "kilpauramme" aikaan pelkäsin jatkuvasti tamman puolesta, että se hajoaa. Mitään merkkejä siihen ei ollut, ainoastaan tamman ikä huoletti minua ja säännöllisesti ammattilaiset tarkastivat Veeran voinnin. Jaloista olin eniten huolissani, koska Vera oli jo sen verran iäkäs (15-16v, nyt jälkikäteen ajateltuna oikein hyvässä iässä kilpailemista ajatellen). Eläinlääkärin ohje olikin "kovempaa treeniä vaaan, hevonen on todella hyvässä kunnossa". Kyllä Veera olisi varmasti kestänytkin kilpailuita ja treenejä vielä joitain kausia, mutta valitsin mielummin sen, että lopetan ajoissa ja tamma saa vielä monta kivutonta vuotta. Siihen kohtaan Veeran varsotus oli todella hyvä päätös, jota en ole katunut kertaakaan. Elämä on nyt paljon stressittömämpää, mutta kaipuu on silti valtava. Ainoa toiveeni kuitenkin on, että tamma on onnellinen ja sen on hyvä olla. Oli se sitten maastokävely tai miten pientä tahansa, mutta Vera on maailman paras hevonen ja sen selässä istun kaikkein mieluiten. Tärkeintä on siis, että meidän yhteinen taival jatkuu, vaikkakin hieman erilaisena kuin aikaisemmin. Ehkäpä Veera on nyt jopa onnellisempi kuin tuolloin, ja se saa edelleen tehdä sen kaikkia lempiasioitaan kuten laukata metsässä kiitolaukkaa ja hypätä pieniä esteitä sekä halia silloin kun on halipäivä.
 
2012
Kansalliset PP 2012

24.12.2012

2013


2013


2014

2015
2016 ja samanlaiset pirskeet jatkuu edelleen :D
2016
 
 Voin sanoa, että varsakesä jona Nika syntyi on ollut ehdottomasti elämäni paras. Mistä olisinkaan jäänyt paitsi, jos se olisi jäänyt kokematta. Ja silloin minulla ei myöskään olisi nyt omaa varsaa kasvamassa, joka tulee kulkemaan mukanani aina. Voin vain toivoa, että vielä joskus saisin kokea saman ja suurin unelmani olisikin toimia hevoskasvattajana.

Aika käsittämätöntä, että tää tässä on Nika 2014, ja nyt se on jo isompi kuin mammansa! ♥


This fella's bigger than life ♥


 
Tänä vuonna olen saanut kilpailla lainahevosella, mutta se ei kuitenkaan ole sama kuin sen oman kanssa, jonka on joka päivä hoitanut ja yhdessä harjoitellut hyvinä ja huonoina päivinä. Nyt kun ajattelee tarkemmin, niin olen pärjännyt kilpailuissa paremmin kuin koskaan ennen juuri tänä vuonna, mutta voitot korkeammallakaan tasolla eivät ole tuntuneet läheskään samalta kuin se viimeinen rusetti oman tamman kanssa. Ei saa käsittää väärin, olen valtavan kiitollinen siitä, että olen päässyt kilpailemaan ja treenaamaan valmentajani hevosen kanssa, mutta kuulutus palkintojen jakoon ei saa enää onnen kyyneliä silmiin.


 
Tänä viikonloppuna meidän oli tarkoitus lähteä hyppäämään viimeiset yhteiset pikkukisamme Veran kanssa. Kyytimme peruuntui viime hetkellä ja oma auto kyhjöttää verstaalla ilman moottoria, joten tämä taisi olla meidän osaltamme tässä.
 

5 kommenttia:

  1. Miks et ole vaan tyytyväinen siihen mitä sulla on? Monella ei oo yhtäkään hevosta ja sulla on kuitenkin kaksi ja vielä hienolla maneesitallilla ja silti vaan valitat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DDDDD Mahdoitkohan edes lukea koko postausta (tai yhtäkään muista postauksistanikaan)? Käsittääkseni sen sanominen, että on ikävä jotain ei ole valittamista. Totta kai kaikilla on oikeus kaivata heille tärkeitä asioita, ja jos luet postauksen oikeasti kokonaan ja ajatuksella näet sen varmasti itsekin aivan toisessa valossa :) Kyllä varmasti suurin osa vanhemmista ihmisistäkin kaipaa nuoruuttaan, minä vaan satun kaipaamaan sitä aikaa kun hevoseni oli nuori :D Samalla periaatteella yhtään kukaan ei saisi koskaan olla surullinen yhtään mistään, koska "kyllä Afrikan lapsilla on varmasti paljon kurjempi elämä" ja tottahan se on, mutta joillain menee vielä paremmin ja niin se vaan on! Jos vaikka jalka menee poikki niin täytyykö silloinkin ajatella, että "jukra olinpas onnekas, katkes vaa yks koipi nyt ei enää satu!" ?:D

      Olisin toki voinut tehdä jo kauan sitten sellaisen ratkaisun, että myyn Veeran ja ostan "paremman" hevosen tilalle, mutta tämä on se ratkaisu joka minulle on ollut itsestäänselvyys tehdä, enkä kertaakaan ole valittanut siitä, että minulla olisi "vain" vanha tamma ja varsa, koska ne ovat minun elämäni hienoimmat ja tärkeimmät ystävät joista olen äärimmäisen kiitollinen.

      Poista
    2. Pirita, minä ainakin ymmärsin pointtisi varsin hyvin. Kaunis teksti ja ymmärrän sinua todella hyvin. Hoidat äärimmäisen hyvin ja kauniisti hevosiasi. Olen hevosten pidossa kanssasi samalla linjalla, oma ruunakin saa olla minulla loppuun asti, oli kunto kisakunto tai eläkeköpöttelykunto.

      Poista
    3. Oooo voi kiitos, ihana kuulla!! Ei minulla ainakaan vaan ole sydäntä luopua niistä noin vaan, minulle ne ovat elinikäisiä ystäviä eivätkä pelkkiä harrastus- tai kilpailuvälineitä. Suomen hevosbisnes ei toki ainakaan meidän ansiostamme tule kukoistamaan, mutta uskon että yksilöinä ne ovat onnellisimpia kun saavat pysyä yhdessä kodissa omistajan ollessa juuri niille oikea. En tiedä miten harvinaista on, että hevonen on koko elämänsä vain yhdellä omistajalla varsinkaan ratsupiireissä, olisi hauska kuulla jotain prosentteja! Nika taitaa siis olla aika harvinaisuus, sillä jos se vaan pysyy terveenä saa se minun puolestani kulkea mukana vielä 20v kuluttua :)

      Poista