perjantai 25. toukokuuta 2018

Ratsastusta ja maastoilun alkeita Nikan kanssa


Alkuviikosta kun kävin Nikan luona, näin ensimmäistä kertaa talven jälkeen, kuinka sillä ratsastettiin. Se oli kuin vanha luottoratsu konsanaan, vähän laiska ja hyvin rauhallinen, seisoa törötti mielellään ja olisi varmaan voinut olla paikoillaan vaikka tunnin ilman mitään hötkyilyä :D Sillä ei ole kiire mihinkään ja jos se ei ymmärrä jotain asiaa, se ennemmin hidastaa ja pysähtyy kuin kiihdyttää. Ratsastuksessa harjoiteltiin taipumista sekä etu- ja takaosan yhteyttä, sillä Nika joutui ensin vähän pohtimaan, että mitenkäs niillä pitkillä jaloilla oikein käännytäänkään. Volteilla se kääntyi alkuun tavallaan etujalat ensin ja takajalat tuli sitten perästä, ja kun sitä pyydettiin taipumaan koko kropastaan se pysähtyi ja tarjosi ns. etuosakäännöksiä tai takareita, sillä se ei ymmärtänyt liikuttaa molempia jalkoja yhtä aikaa. Kun asiaa opastettiin kärsivällisesti, Nika alkoi ymmärtää, mitä siltä pyydettiin ja alkoi taipua hyvin pienemmilläkin ympyröillä. Ainoa jännittyminen tapahtui ihan ratsastuksen alussa, sillä Nikalla oli ensimmäistä kertaa oikea nahkainen ja painava lännensatula selässä. Se tuntui varmasti hieman erilaiselta kuin entinen satula ja nahka narisi koko ajan, toisin kuin synteettisessä versiossa. Nikan reaktio oli lähteä selkäännousun jälkeen kävelemään hieman nopeammin, mutta jo puolen kierroksen jälkeen se hyväksyi asian ja rentoutui.

Ratsastuksen lisäksi harjoteltiin myös maastoilua ja liikenteen kohtaamista. Tilan kiertää aidattu kuja, joka on muutaman metrin päässä tiestä, ja autot kulkevat ohi 80km/h vauhtia. Lähtötilanteesta sen verran, että Nikan tarhakin on melko lähellä tietä ja se on tottunut autoihin ainakin silloin, kun ne ovat vähän kauempana tai kulkevat lähempää hitaasti. Se ei siis pelkää autoja, mutta uudessa tilanteessa ne voisivat mahdollisesti aiheuttaa säikähdyksen, mutta sitä ei oltu vielä testattu. Pihasta poistuttaessa Nika ihmetteli hieman uutta maisemaa, mutta kauempana olevat autot sitä eivät kiinnostaneet nimeksikään. Sillä oli tukihenkilö, eli sen tarhakaveri mukana, ja minä kuljin Nikan kanssa sen takana. Aikaisemmin on ollut hieman sitä ongelmaa, että Nikan keskittyminen herpaantuu helposti jostain ulkoisesta ärsykkeestä. Se ei välttämättä tee tällöin mitään varsinaisesti tuhmaa, mutta alkaa vetämään enkä voi myöskään sanoa sen olevan täysin kuulolla. Lähempänä ollessakaan autot eivät aiheuttaneet ensin mitään reaktiota, kun Nika sai katsella niitä paikoillaan, mutta kun ensimmäinen auto tuli kävellessämme takaapäin ohi, Nika vingahti ja pukitti. Edestä tulevat autot olivat Nikan mielestä alusta asti ihan ok, sillä se ehti nähdä ne paremmin, mutta kun pari autoa oli ajanut ohi myös takaapäin, se ei enää reagoinut niihinkään. Yksi rekkakin ajoi kävelymme aikana ohi ja sille Nika hieman pukitti, vaikka se tulikin edestä. Se ei remponut ollenkaan narua, mutta pompsahteli kyllä paikoillaan muutaman sekunnin. Nika ei vaikuttanut kuitenkaan olevan peloissaan ja käveli muutoin ihan pää alhaalla, mutta reagoi silti noin alkuun. Joka kerta kun auto ajoi ohi, reaktiot pienenivät ja lopulta Nika ei edes kiinnittänyt niihin juuri huomiota. Lopputulos oli siis hyvä, sillä Nika tajusi nopeasti, että mitään ei tapahdu vaikka auto ajaakin ohi. Siedätyksen olisi varmaan voinut toteuttaa vielä enemmän asteittain, mutta myös tällainen totuttaminen toimi Nikan kanssa hyvin, sillä jo alle viiden toiston eli ohi ajaneen auton jälkeen se oli täysin rauhallinen. Harjoitukset tämän aiheen parissa jatkuvat todennäköisesti jo huomenna, kun menen katsomaan Nikaa jo toista kertaa tällä viikolla.


Nika ja kääntymisen vaikeus :D


Siinä sujuu taipuminen jo helpommin

Vihreätäkin on jo päästy napostelemaan

2 kommenttia:

  1. Liikenteeseen ei varmaan koskaan voi totuttaa liikaa hevosta - varsinkin, kun tiellä liikkuu jos minkälaisilla aivoilla varustettuja matkaajia :(

    Nikalla taitaa olla todella pitkät jalat, ainakin siltä näyttää tuossa napostelukuvassa. Mikä sen korkeus on tällä hetkellä ja kasvaako se todennäköisesti vielä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, täytyy toivoa, ettei kohdata koskaan mitään kaahaajia hevosen kanssa, mutta silti yrittää valmistella siihenkin :/ Paljon työtä totuttaa ihan kaikkiin asioihin, mitkä voivat säikäyttää, mutta maastoon ei lähdetä ennen kuin selviäminen ei ole pelkästä tuurista kiinni, että tuleeko autoja, mopoja ym...


      Sillä tosiaan on pitkät kintut, korkeutta on jotain 175-178cm väliltä arviolta =D Mitattu on viimeksi viime keväänä (taisi olla n.173cm), ja on selvästi siitä kasvanut vuoden aikana. Saattaa tuo vielä sentin tai jopa pari venähtää, mutta luulisin ettei ainakaan sen enempää :)

      Poista