"Syksyllä? Joo niin periaatteessa voisinkin.
Mutta en kyllä aio"
Otsikon lause kuultiin erään ammattilaisen suusta jokunen viikko sitten, ja ihan oikeassahan hän olikin. Nika tosiaan on syksyllä jo 2,5-vuotias ja jotkut aloittavat ratsukoulutuksen jo siinä iässä, kun varsat palaavat laitumilta talliin. Siinä vaiheessa nuori on yleensä rauhallinen (eli väsynyt; laidun kyllä kesyttää villeimmänkin oripojan), kun takana on kuukausien jakso ulkona laumassa. Itse aion kuitenkin odottaa, että Nika on kolmivuotias ennen kuin laitan sen satulaan.
Se on niin kakara vielä. Isohan se jo on, mutta rungosta
näkee, että pelkkä varsa kuitenkin ja kasvaa aivan varmasti vielä. Liian
aikaisella ratsutuksella voisi olla negatiivinen vaikutus varsan kehitykseen ja
kasvuun, ja täytyy muistaa, että hevostahan ei ole luotu kantamaan ihmisen
painoa selässään. Kun eräs tallikaverini näki Nikan hän kysyi, että tuoko
muka on varsa niin vastasin " Joo,
kaksivuotiashan on vasta taaperoikäinen!" ja niinhän se tosiaan on.
Syksyllä kuitenkin täytyy alkaa jo harjoitella työntekoa ja Nikan ohjelmaan
tulee kuulumaan mm. ajaminen, juoksutus ja irtohypytys sekä maastokävelyt
maasta käsin. Satulan se saa selkäänsä mitä pikimmiten, mutta ratsastajaa en
aio sinne laittaa ihan vielä. Aion kuitenkin totuttaa sitä vähitellen kevyeen
painoon selässä hyvin satunnaisesti valmistellen sitä
selkäännousuun, ja kuka tietää, ehkä käväisen siellä sittenkin itse
ensimmäisenä jo talven aikana.
Varsan pääasiallinen tehtävä on kuitenkin olla vain varsa ja
ihmisen tulee varmistaa, että se saa kasvaa rauhassa tarpeeksi pitkään ja sille
tarjotaan oikeanlaiset olosuhteet siihen. Mitä isompi varsasta on
tulossa, sitä enemmän aikaa se tarvitsee. Kun hommat aloitetaan,
varsan tulee olla aina innoissaan lähdössä töihin. Tyytyväisen varsan hyvä
tunnusmerkki onkin se, että se tahtoo hakeutua ihmisten luokse ja sitä ei
tarvitse metsästää laitumen perältä iskuryhmän kera, vaan se saapuu
oma-aloitteisesti. Jos varsa juoksee pakoon eikä tahdo antaa kiinni, se on
merkki siitä että työ on sille liian raskasta eikä ihmisen kanssa ole enää
kivaa, ja silloin on otettava aikalisä. Väkisin ei kannata alkaa puurtamaan
etenkään varsojen kanssa, sillä myöhemmin negatiivisesta asennoitumisesta
työntekoon voi olla vaikea hankkiutua eroon.
Nikalla on vielä varsan katse silmissä |
Tahdon tehdä itse kaikki lopulliset päätökset varsan kanssa, mukaan
lukien myös tämän eli kuinka ja milloin aion opettaa Nikan ratsuksi.
Muitakin täytyy toki kuunnella, mutta itsehän minä olen niistä
kaikista päätöksistä vastuussa. Sitten kun kaikessa on itse mukana, ei voi
syyttää ketään muuta, jos jokin asia menee pieleen. Yksi asia minua vähän
harmittaa Nikan varsa-ajasta ja silloin olisi pitänyt tehdä se ratkaisu mikä
itsestä tuntui parhaimmalta. Toisaalta tuntuu, että mikäs minä olen sanomaan
vastaan ammattilaisille tai olemaan eri mieltä, mutta lopultakaan se kuitenkin
on minun hevonen ja minun päätös ja usein sen oman hevosen tuntee ja tietää
itse ihan parhaiten, ja sen olen nyt oppinut.
Varsalle kaikki asiat ovat ensimmäisellä kerralla uusia, joten opittavaa on koko ajan paljon. Selkäännousua on siis turha kiirehtiä |
Joo en kyllä 2,5 vuotiaan selkään nousisi, 3v ehkä mikäli kasvupyrähdys ei ole juuri meneillään. Varsan työtä on kasvaa ja opetella uusia asioita :) Harjaus, peseminen, juoksutus, irtohypytys, ajaminen, maastoilu maastakäsin... siinähän sitä on jo paljon työnsarkaa nuorelle :)
VastaaPoista
PoistaJep ei 2-3 -vuotias varmasti tylsistymään ehdi, kun on niin paljon kaikkea muutakin opeteltavaa! Jännityksellä seuraillaan miten ipana kehittyy talven aikana, meidän ell. kaveri sanoikin, että vasta laidunkauden jälkeenkin 3,5v iässä ehtii myös oikein hyvin :) Mielummin niin että ei välttämättä tähtääkään kaikkiin ikäluokkakilpailuihin jne, mutta kilometrit jotka silloin säästyy siirtyy sitten sinne toiseen päähän ja on enemmän tehokkaita vuosia käytössä jos hevonen muutoin pysyy terveenä
sulla on kyllä täysin oikea asenne, sekä hyvät hevosmiestaidot! vähän ehkä turhankin arka olet joissain asioissa, mutta tämän asian suhteen ei ainakaan voi olla liian varovainen! tsemppiä paljon nikan kanssa :)
VastaaPoistaHihi voi kiitos, Nika on mun oma ja ainoa kultapoika kun toista varsaa veeralle ei enää tule niin täytyy sitä varjella samoin kuin myös jo kaikkensa minulle antanutta tammaa <3 :D Aina kuulee kuinka ensimmäisen oman varsan kanssa tehdään ne kaikki virheet niin olen yrittänyt parhaani mukaan välttää niitä x) Mielummin liian vähän kuin liikaa, tehtyä ei kuitenkaan saa tekemättömästä ja uutta ensimmäistä muistoa ei saa oikein mistään epäonnistuneen tilalle! Olisi kyllä kätevää jos hepat voisi hypnotisoida jotenkin unohtamaan, jos sattuisikin menemään jokin pieleen 😂 Esim ajolle opettamisesta olen kuullut niitten helppojen kokemusten lähes yhtä paljon lisäksi myös niitä, kun varsa on laittanut sekä itsensä, että kärryt aivan solmuun ja siitä seuraa kyllä elinikäinen muistijälki ja voi olla että saa unohtaa ajamisen sen varsan kanssa kokonaan jos noin pääsee käymään :D Mielummin siis varmistellen vähän liikaakin, ettei tapahdu mitään peruuttamatonta, ja kiitos vielä tosi paljon kivasta kommentistasi!
Poista