Viime perjantaina koitti vihdoin pitkään odotettu klinikkapäivä! Tutkimukset itsessään eivät juuri hermostuttaneet minua, sillä meillä oli lähes varma diagnoosi jo etukäteen, mutta kuljetusta stressasin senkin edestä. Nika ei ollut nimittäin ikinä ennen matkustanut yksin, ja kaikkien autoa sekä traikkua koskevien ongelmien jälkeen, en ollut täysin luottavainen myöskään tekniikan suhteen. Riemua ei varsinaisesti myöskään lisännyt se, että Nikan oli pitänyt paastota koko edellinen yö ja kopissakaan ei luonnollisesti saanut olla heinää. Huoli oli kuitenkin turha, sillä Nika matkusti todella rauhallisesti koko kaksi tuntia kestäneen matkan klinikalle sekä pois, eikä edes vaikuttanut kiukkuiselta, vaikka kova nälkä varmasti olikin. Ainoa ongelma oli trailerin vasemmassa vilkussa (ja se on pieni murhe se), mutta muuten voisi sanoa koko reissun sujuneen niin mallikkaasti kuin vaan ikinä voi.
Tärkeimpänä toimenpiteenä klinikalla oli mahantähystys, jossa selvisi että mahan yläosassa oli kohtalaisesti melko tuoreita limakalvovaurioita, kirjavuutta ja rauhasmahan & keratiinisoituneen mahan raja oli paikoin epätasainen. Kotona tehty diagnoosi osoittautui siis oikeaksi, ja on hyvä, että Nikan käytökselle varmistui nyt syy. Mahahaavan voi kuitenkin hoitaa, ja sen uudelleen puhkeaminen voidaan estää oikeanlaisella hoidolla ja olosuhteilla. Mahan loppuosaa ei pystytty tutkimaan ollenkaan runsaan nesteen takia, mikä oli vähän kummallista, sillä Nika ei ollut edes juonut kovin paljoa viime yönä. Sen tilanne jäi siis mysteeriksi, mutta muutoin vatsan tilanne oli kuitenkin ihan tyydyttävä, joten kontrollikäyntiä ei tarvitse tehdä. Gastrogardia määrättiin täysi annos kuukaudeksi ja vielä kaksi viikkoa päälle puolikkaalla, joten olisikin ihme jos sen jälkeen ei olisi maha kunnossa. Lisäksi Antepsinia jatketaan ns. tukihoitona, sillä Nika on vastannut siihen todella hyvin ennen tätä klinikkakäyntiä.
"Tulkaa apuun, täällä kiusataan pieniä hevosia!!" |
Samalla kertaa päätettiin hoitaa kaikki muutkin asiat kerralla kuntoon, joten lisäksi käytiin hiekkaröntgenissä, raspattiin hampaat, otettiin verikoe sekä lantanäyte ja vielä viimeisenä tuikattiin rokote. Hiekkakuvasta löydöksenä ihan nimellisen pieni hiekkakertymä, joka ei aiheuta syytä toimenpiteisiin, muutoin kuin kotona syötettävän lyhyen psyllium-kuurin muodossa. Raspaus sujui kevyessä rauhoituksessa, ja suu sekä hampaat olivat todella hyvässä kunnossa! Purupinnat olivat siistit eikä limakalvoissa ollut haavaumia. Pieniä kiillepiikkejä oli hieman, mutta ne saatiin tasoitettua käsin raspaamalla. Sähköraspia ei siis käytetty ollenkaan, vaikka klinikalla oltiinkin, mikä oli ihan positiivinen yllätys, kun homma hoitui todella hyvin näinkin. Jatkossa riittää ainakin toistaiseksi, että hampaat katsotaan noin vuoden välein. Myös verikokeen tulokset olivat täysin normaalit, mutta lantanäytteestä matoja löytyi sen verran, että kotiin viemisiksi saatiin vielä matolääke.
Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että Nika on kyllä niin ihana ja fiksu hevonen. Se oli koko klinikkapäivän ajan todella hyvä käsitellä ja käyttäytyi oikein järkevästi. Talutus sujui löysällä narulla ja Nika antoi hyvin tutkia itsensä, vaikka olikin kovin jännittynyt. Se oli kuitenkin koko ajan ”tavoitettavissa” eli kontaktissa ja siihen sai yhteyden. Taitaa se kuitenkin olla vähän mamman poika, vaikka muuten reipas onkin. Sillä oli vahvat rauhoittavat nupissa hiekkaröntgenin aikaan ja se meinasi jatkuvasti nukahtaa, kun minä pitelin sitä. Sitten kun eläinlääkäri pyysi minut katsomaan tuloksia seinän taakse ja Jaakko jäi Nikan kanssa odottamaan, sen pää pongahti välittömästi ylös ja koko sen ajan kunnes tulin takaisin Nika katseli pää pystyssä, mihin oikein menin. Palattuani se jatkoi taas pian unosiaan, kun sen oma ihminen oli paikalla. Koska tämä reissu sujui kokonaisuudessaan niin hienosti, luotan Nikaan taas vieläkin enemmän. Kyllä siitä on kovaa vauhtia tulossa oikea kunnon herrasmies, joka pärjää tilanteessa kuin tilanteessa!
Minun ipana ♥ |
Tässä vaiheessa vielä täysin hereillä |
Viisi minuuttia myöhemmin :D |
Rauhoittavat puski hien pintaan |
Loppukevennykseksi Nikan taidonnäyte, siitä kuinka monella eri tavalla hevonen voi hankkiutua eroon korvahupuista. Jos joku muuten ihmettelee, niin kuljetettiin Nikaa ns. väärällä puolella, koska etupuomi oli siinä hieman korkeammalla (silti aivan liian matalalla), ja siinä oli enemmän tilaa edessä kuin varustekaapin puolella. Sitten kun saadaan oma koppi takaisin, täytyy tehdä hieman mittauksia, sillä ainakin tämä lainakoppi oli kokonaisuudessaan liian pieni Nikalle.
Joka kerta oven avatessa odottaa uusi kekseliäs yllätys
Suorastaan inspiroivaa
Nika ei ole yksisarvinen vaan nelisarvinen :P